katselitko moista?kyse miehen raivokohtauksista lasten nähden

7v itki pelkäävänsä miestä ja toivoi, että vien hänet heti isälleen, ettei uskalla nukkua (minun lapseni ed liitosta).

Vittu raivatkoon itse tuhotyönsä ja sinuna käskisin ostamaan omasta pussistaan uudet tilalle. Mahtaa teillä oli koti hienon näköinen. Nyrkin iskuja seinissä, potkimisen jälkiä yms. Hajottaako se kusipää lapsiltaankin lelut?

normaalia, hänellä on jotain MT-ongelmaa (varsinkin jos hän on aina ollut taipuvainen tuollaiseen, eikä kyse ole hetkellsiestä stressaavasta tilanteesta).



Lasten (ja sinunkin) takia tuo on saatava loppumaan, tai sitten eroat. Lapset kärsivät muuten koko elämänsä lapsuudenkokemuksistaan. Turha vähätellä, että mies ei sentään hakkaa lapsia - pelossa eläminen on lapsille kamalaa ja vaurioittavaa.



Eli jos mies ei suostu a) myöntämään, että hänellä on ongelma ja b) tekemään jotain ongelmalle, esim. terapia, vihanhallintakoulutus niin sinuna alkaisin vakavasti harkita eroa.

että jaa, kyse oli uusperheestä, ja että mies ei kestä lasten kahnauksia. Siinä tapauksessa muutan neuvojani astetta radikaalimmiksi: lähde. jo. tänään. HETI. Olet huono äiti, jos altistat lapsesi tuollaiselle (kyllä, myös sen vauvan, vaikka vauvan isä onkin se joka riehuu).



t. paljon lievemmistä vihanhallintaongelmista kärsineen isäpuolen kanssa kasvanut

Fyysinen väkivalta on lapsen kehon satuttamista eri tavoin. Myös ruumiillinen kuritus on lapseen kohdistuvaa väkivaltaa eikä sitä saa sallia. Se on myös laissa kielletty. Lasta ei saa esimerkiksi läimäyttää, tukistaa eikä hänelle saa antaa luunappeja. Jos lapsi on vaarassa vahingoittaa itseään tai muita, hänestä voidaan pitää kiinni tiukasti, mutta lempeästi.



Lapsi voi vaurioitua, vaikkei häntä vahingoitettaisi fyysisesti. Lapsen jatkuva nimittely, nöyryyttäminen, tekemisten ja mielipiteiden mitätöinti, naurunalaiseksi tekeminen, uhkailu ja pelottelu ovat henkistä väkivaltaa ja aiheuttavat lapselle ahdistusta, pelkoa ja turvattomuutta.



Vanhemman arvaamaton käytös, lapsen hoidon ja avun laiminlyönti ja kodin jatkuvasti kireä ilmapiiri saavat lapsen tuntemaan itsensä turvattomaksi ja murentavat hänen luottamustaan vanhempaansa.



Seksuaaliseen väkivaltaan kuuluvat mm. seksuaalinen ahdistelu ja koskettelu ja pakottaminen seksiin tai sen yritys. Lapseen kohdistuvat kaikki seksuaaliset teot ovat aina rikoksia.



Lapsi väkivallan näkijänä ja kuulijana



Lapset voivat liittyä kolmella tavalla väkivaltaan perheessä: he voivat olla väkivallan näkijöitä ja kuulijoita, kohteita tai välineitä.



Väkivallan näkeminen ja kuuleminen on lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa, joka aiheuttaa lapsessa samantapaisia oireita kuin fyysinen väkivalta. Väkivallan seuraaminen sivusta on lapsesta pelottavaa ja hämmentävää. Lapsi ahdistuu nähdessään, kuinka omaa vanhempaa tai sisarusta satutetaan. Hän voi myös pelätä, että joutuu itse väkivallan kohteeksi.



Väkivallan kohdistuminen muihin perheenjäseniin on vaikutuksiltaan yhtä vahingollista kuin lapsi itse olisi väkivallan kohteena. Vaikka lapset eivät ole paikalla väkivaltatilanteessa, he usein kuulevat ja oppivat aavistamaan tapahtuneen.



Lapsi väkivallan kohteena ja välineenä



Lapseen kohdistuva väkivalta haavoittaa aina lapsen ja vanhemman välistä suhdetta. Lapsen kannalta erityisen vaurioittavaa on juuri oman vanhemman väkivalta lasta kohtaan. Vanhemman pitäisi olla lapselle turvan lähde.



Mitä pienempi lapsi on, sitä vaikeampia vammoja hän voi saada aikuisen kovakouraisessa käsittelyssä. Voimakas lyhytkestoinenkin ravistelu tai päähän kohdistuvat iskut ovat pienelle erittäin vaarallisia. Ne voivat aiheuttaa hengenvaarallisia ja pysyviä vammoja aivojen ja silmien alueelle. Kun vanhempi menettää kyvyn hallita omia vihan tunteitaan, ajattelukyky hämärtyy eikä hän osaa kontrolloida omaa voiman käyttöään.



Lapsi voi olla myös väkivallan välineenä, jolla vanhemmat uhkailevat toisiaan. He voivat uhkailla toista sillä, että tulevat vahingoittamaan lasta fyysisesti tai henkisesti. Lasten ja toisen vanhemman tapaamisten estäminen voi myös olla vallan väline samoin kuin toisen sättiminen lasten kuullen.



Väkivallan seuraukset



Väkivallan vaikutukset lapsiin ja nuoriin ovat sekä välittömiä että välillisiä. Osa väkivallan vaikutuksista tulee suoraan lasten omakohtaisten kokemusten kautta, osa välillisesti heikentyneen vanhemmuuden kautta. Väkivalta luo pelon ilmapiirin, joka on lapsen jatkuva seuralainen ja hän kantaa mielessään alituista huolta.



Väkivaltaa kokeneen lapsen tasapainoinen kehitys voi vaikeutua ja hän saattaa altistua psykosomaattisille ja psyykkisille sairauksille kuten masennukselle. Hän voi tuntea sekä voimattomuutta että vihaa, ja oireilla usein vakavasti. Lapsi on usein ahdistunut ja turvaton. Alttius käytösongelmiin, sopeutumattomuuteen ja aggressiivisuuteen kasvaa. Keskittymis- ja oppimisvaikeudet ovat tavallisia väkivallasta kärsivän lapsen oireita.



Nuoret ovat taitavia salaamaan perheessä tapahtuvan väkivallan. Hämärtynyt kyky ymmärtää, mikä on oikein ja mikä väärin, saa heidät keskittymään jälkien peittelyyn ja todisteiden salailuun. Nuori ehkä häpeää perhettään eikä viihdy kotona. Väkivaltaa kokenut nuori, jolla on huono itsetunto, hakee huomiota negatiivisella käyttäytymisellä (alkoholi, huumeet, rikokset, väkivaltaisuus). Toisaalta nuori voi myös eristää itsensä muista, eikä aiheuta hiljaisella surullaan ongelmia.



Koettu väkivalta heikentää lapsen ja nuoren itsetuntoa, vääristää minäkuvaa ja aiheuttaa vaikeuksia hallita omaa elämää. Ongelmat saattavat kuitenkin ilmaantua vasta vuosien kuluttua tapahtuneesta. Lapsi tai nuori saattaa alkaa käyttäytyä itse väkivaltaisesti, sillä hän on oppinut lyömisen tavaksi purkaa kiukkua. Väkivaltaa perheessä kokenut voi joutua tulevaisuudessa toistuvasti väkivallan uhriksi. Kun voimat kasvavat, väkivallan uhriksi joutunut saattaa lyödä takaisin.



Oikeus turvalliseen kotiin



Perheessä tapahtuva väkivalta on usein perheen yhteinen salaisuus. Häpeä estää kertomisen. Kukaan ei uskonut perheen perustamisvaiheessa, että omassa perheessä voisi tulla olemaan väkivaltaa. Myös pelko väkivallan paljastumisen seurauksista voi nostaa kynnystä kertoa asiasta. Lapsellekin on ehkä sanottu, että väkivalta on perheen yksityisasia eikä siitä saa puhua.



Jokaisella on oikeus turvalliseen, väkivallattomaan kotiin. Yksikin lyönti on liikaa. Täytyy myös ajatella, että käyttäytymismallit siirtyvät helposti vanhemmilta lapsille. Onko oma tai perheessä vallitseva tapa toimia sellainen, jonka toivoisi siirtyvän omille lapsille? Olisiko syytä katkaista sukupolvien ketju?

Miten mies kohtelee lapsiasi?

exäni oli samankaltainen mielipuoli. siksi ex.

anna hyvä ihminen ne vanhemmat lapset isälleen (tai luultavimmin lasten isä vaatiikin näin kun väkivallasta kuulee).



Sinä ole äiti ja sinun tehtäväsi on suojella lapsiasi - nyt et sitä tee.

Miehesi on väkivaltainen eikä edes itse pidä asiaa ongelmana.

Jos et itsestäsi välitä niin pelasta edes lapsesi. Yhdenkään lapsen ei tarvitse sietää väkivaltaa kotonaan. Ymmärrätkö lainkaan, miten huonosti kohtelet lapsiasi?

lastensuojeluun ja sitten lähtee kaikki lapset, jos et itse saa päätettyä.

muutaman kerran saanut tällaisia yhdessäolomme aikana ja aina olen toivonut, että ne loppuu ja et ei se enään. :(. Suuttuu ja raivostuu usein, mutta ei mene useinkaan näin yli, lievemmin saattaa nyrkittää esim seinää.



Mies kohtelee lapsiani pääosin hyvin, mutta ei kestä ollenkaan lasten kahnauksia ja mun pitää yrittää olla nopeasti välissä, et mies ei suutu. Mies ei kestä etenkään näiden isompien riitelyä (toinen lapsista miehen ed liitosta). Miehen lapselle on isän toimintamallit siirtyneet ja saa raivokohtauksia tuon tuosta, hajoittaa tavaroita ja käy rajaavien aikuisten päälle ja sumeilematta hakkaa ja potkii. Tämän lapsen raivokohtausten takia olen vasitkää vaihtanut vuoroviikonloppuja, että ovat mahdollisimman vähän yhtäaikaa täällä, silläm 7v pelkää tätä raivoavaa sisaruspuoltaankin. ap

teillä olisi poliisi hakemassa lapsia viiden minuutin päästä.



Eroa, ennenkuin lapset traumatisoituu. Trauma voi syntyä esimerkiksi lapsen joutuessa liikenneonnettomuuteen tai kohdatessa perheväkivaltaa. Eri-ikäiset lapset käsittelevät eri tavoin tuskaisia kokemuksia.



Trauma on odottamaton ja järkyttävä tapahtuma. Se herättää kuolemanpelkoa, avuttomuuden tunnetta ja kauhistuttavia mielikuvia.



Trauman kokeminen ylittää lapsen luontaisen kyvyn käsitellä kokemuksia ja voi vaarantaa hänen psyykkisen, sosiaalisen ja fyysisen tasapainonsa.



Trauman myötä lapsen maailmankuva saattaa muuttua uhkaavaksi, ja se järkyttää lapsen luottamusta vanhemman kykyyn suojella häntä.

haluatko vauvanne oppivan vastaavan käytösmallin?



Muuta jo lastesi vuoksi pois. Jonain päivänä voi olla että olet nyrkin edessä tai lapset on nyrkin edessä. Oletko pohtinut, miksi mies on eronnut?



Itse lähdin. Elämäni paras päätös. Enää ei tarvitse olla varpaillaan lapsia suojelemassa. Meillä uhkailtiin raivarien aikana myös lapsia nyrkillä.



Häivy.



terv. kolmen yh

Haluatko että sinä ja lapsesi elätte varpaillanne peläten näitä kohtauksia?



Väkivalta on aina hyvä syy eroon, ellei mies ole halukas työstämään sitä ammattiauttajien kanssa.

Perheväkivallan vaikutuksia lapsiin



Perheväkivalta vaikuttaa lapsiin aina jollain tavalla. Siihen, mitkä vaikutukset ovat, liittyy monenlaisia tekijöitä, kuten lapsen kehitystaso, väkivalta-altistuksen kesto ja laatu sekä lapsen tunnesuhde tekijään ja uhriin.

Väkivallan todistajaksi joutuminen voi aiheuttaa lapselle posttraumaattisen stressireaktion, jonka oireet voidaan jakaa kolmeen ryhmään:



Traumaattisen tapahtuman uudelleenkokeminen: muistikuvat tapahtumista tulevat väkisin mieleen, lapsi leikkii pakonomaisesti tiettyjä leikkejä ja näkee toistuvia painajaisia. Lapsella voi olla myös somaattisia oireita, kuten vatsakipua ja päänsärkyä.

Pyrkimys välttää traumaan liittyviä asioita: lapsen voi olla vaikea muistaa väkivaltatilanteeseen liittyviä asioita, hän ei halua puhua tapahtuneesta ja tunnereaktiot voivat puuttua.

Kohonnut vireystaso: lapsi on levoton, hänen on vaikea keskittyä, hän ärsyyntyy helposti, on pelokas ja varuillaan. Myös nukahtaminen voi olla vaikeaa ja lapsi saattaa heräillä öisin.



Vauvaikäisillä traumatisoituminen näkyy levottomuutena, apaattisuutena, kehityksen pysähtymisenä tai taantumisena sekä uni- ja syömishäiriöinä.

Leikki-ikäisten oireilu voi olla levottomuutta, takertumista aikuisiin, aggressiivisuutta, ilottomuutta, syyllisyydentunteita ja aina samanlaisina toistuvien leikkien leikkimistä.

Kouluiässä traumatisoituminen voi ilmetä ajattelun taantumisena, syyllisyytenä, rajattomana käyttäytymisenä, kouluvaikeuksina sekä vaikeuksina kaverisuhteissa. Koululaisilla voi olla oppimisvaikeuksia, levottomuutta ja vaikeuksia keskittyä oppitunneilla.

Teini-iässä käyttäytyminen voi muuttua rajuksi, kostosuunnitelmia väkivallantekijälle, masennusta, vetäytymistä kaverisuhteista tai voimakasta sitoutumista kaverisuhteisiin ja itsemurhapuheita.



Jos perheväkivalta jatkuu pitkää, lapsen elämä voi keskittyä väkivaltatilanteiden ennakoimiseen ja tästä hetkestä selviytymiseen. Voimia ei välttämättä riitä muuhun.

Lapsi saattaa myös oppia, että väkivalta on hyväksytty keino ratkaista ristiriitoja: poika voi oppia lyömään ja tyttö alistumaan.

Tsemppiä sulle, olen itse ollut suhteessa hyvinkin samantapaseen mieheen ja meillä se sitten loppui siihen että mies kävi minuun käsiksi ja hajotti meidän kodin...



Jos minä olisin sinä, niin seuraavan "raivarin" sattuessa soittaisin poliisit (vaikka se tuntuisi hätävarjelun liioittelulta sillä hetkellä). Miehesi tuntuu pitävän raivoamista normaalina ja olisi mielestäni hyvä että joku ulkopuolinen puuttuisi asiaan.

Harvoin nämä asiat ratkeaa sillä että niitä kahdestaan pohditaan.



Mutta toivon sydämestäni sinulle rohkeutta tehdä asialle jotakin, on niin väärin että sinä ja lapset joudutte kotona elämään pelossa.. Ja miehesi vähättelee tekojaan tai syyllistää niistä sinua.



Se yhteydenotto poliisiin voisi saada tilanteen katkeamaan ja miehesi ymmärtämään tekonsa.



Iso halaus sinulle ja perheellesi

Vauvaikäisillä traumatisoituminen näkyy levottomuutena, apaattisuutena, kehityksen pysähtymisenä tai taantumisena sekä uni- ja syömishäiriöinä.

teidän pitää hakea apua. Jos mies ei suostu apuun, sinun pitää pelastaa lapsesi ja erota miehestä

Tosi rakentavaa palautetta saat ap täältä:(

Kuten silloin kun joku ehdoin tahdoin, vapaaehtoisesti, alistaa lapsensa VÄKIVALLALLE! Mitä päänsilittelyä siinä muka ansaitsee? Lapsi pelkää isäpuoltaan ja sisarustaan ja yksi senkun siivoaa jälkiä ja lässyttää että ei se niin usein, vähän väliä vaan hakkaa seiniä, ei se ole paha kun ei sentään meitä hakkaa. Voi jeesus että tulisin ja veisin lapset omakätisesti jos voisin.

Tietysti katselisin, seuraavalla kerrallahan se voi olla vaikka mora joka heiluu.

Uskallanko erota - uskallanko jatkaa

Yleisimpiä ajatuksia väkivaltaisesta suhteesta eroamisesta





On luonnollista että pelkäät erota väkivaltaisesta suhteesta.



Miehesi on voinut erosta puhuttaessa antaa tappouhkauksia tai käyttäytyä väkivaltaisesti. Suhteen jatkaminenkaan ei ole mikään takuu hengellesi tai hyvinvoinnillesi.



Ero ei aina poista väkivaltaa tai sen uhkaa, mutta voi joskus olla ainoa vaihtoehto kohti väkivallattomuutta. Puolet väkivaltaisesti liiton aikana käyttäytyneistä miehistä jatkoi väkivaltaista käyttäytymistä, häirintää ja uhkailua eron tai erilleen muuton jälkeen. Väkivalta- ja häirintätapaukset olivat yleisimpiä vuoden kuluessa erosta (40%) tai vuoden - kahden kuluttua erosta (25%). Vain kymmenesosassa parisuhteista väkivalta on alkanut eron jälkeen (Naisiin kohdistunut väkivalta 2005).



Tahdot varmasti lasten säilyttävän yhteytensä isään. Vaikka suhde päättyisi eroon, ei miehesi isyys lopu. Kyse on vain siitä miten hän pystyy toipumaan erosta. Väkivaltaisessa perheessä lapsesikaan eivät voi hyvin. Käytännön työn antama kokemus on, että lapset tietävät väkivallasta paljon enemmän kuin vanhemmat ovat uskoneet. Joskus lapset ovat valmiimpia vanhempien eroon kuin vanhemmat itse.



Voit olla huolissasi eron jälkeisestä taloudellisesta tilanteestasi etenkin, jos miehelläsi on hyvät tulot. Joskus voi käydä myös niin, että eron jälkeen huomaa itsellä olevan enemmän varoja käytettävissä kuin aikaisemmin. Sinun kannattaa selvittää taloudelliset mahdollisuutesi ja pohtia kuinka paljon olet valmis antamaan arvoa hyvinvoinnillesi. Lue lisää julkaisusta Uskallanko lähteä - riittävätkö rahat?



Moni kokee eroamisessa pelottavimmaksi asiaksi yksin jäämisen. Yksi väkivallan seuraus ja väkivaltaa ylläpitävä voimia on perheen sosiaalinen eristäytyminen. Pelko yksin jäämisestä voi olla todellisuutta suurempi. Suhteesi aikaisempiin ystäviin ja jopa lapsuuden perheeseen voivat olla poikki. Voisitko rakentaa uuden ihmissuhdeverkoston ja soittaa kauan sitten kadottamallesi ystävälle? Yksikin ihminen voi antaa sen tuen, mitä tarvitset.



Jos et halua eroon miehestäsi vaan väkivallasta, haasta miehesi väkivallattomuuteen. Väkivaltaiselle miehelle on tarjolla apua. Voit parhaiten auttaa miestäsi eroon väkivaltaongelmasta tekemällä asian julkiseksi esimerkiksi jättämällä rikosilmoituksen tai lähtemällä turvakotiin niin pitkäksi aikaa, että miehesi aloittaa väkivaltaongelmansa hoitamisen.



https://www.turvakoti.net/site/?lan=1&page_id=119