Oletteko huomanneet että ylipainoiset ystävättärenne ottavat RUOKAA

tai sitten, että: "jätä nyt jälkkärillekin tilaa!"



Mä en nimittäin syö jälkiruokia ollenkaan. Saatan kyllä lapata oikeeta ruokaa kolmekin kertaa lautaselle. :)



Suola ja rasva on ystäväni.



nimim. tosi läski vm 72

Jälkkäri ja makea ei oikein maistu. Ei ikinä ole maistunut. Mutta syön PALJON. Sitä pääruokaa vedän naamaan kuin ajokoira. Pitäisi varmaan harkita annosten pienentämistä.

Jos syö ruokaa, ilkutaan siitä, että sitä on liikaa tai liian vähän. Jos syö salaattia, ilkutaan siitä, että nyt se läski laihduttaa tai se kuitenkin ahmii kotona kaikkea rasvaista. Sitten jos ei ota pullaa, niin ilkutaan siitä, että kotona se kuitenkin vetää pullapitkon kerralla. Teki niin tai näin, niin aina löytyy sanomista.

Olen 130kg, ja kilot tuli kerättyä vuosia sitten aina isoina rysäyksinä, nyt taas 10 vuotta kärvistellyt samoissa lukemissa, paino putoaa joskus muutaman kilon ja sitten taas tulee takaisin.

Minä syön myös hyvin myöhään suurimman osan ruokaani, ja oikeastaan sitä ruokaa hyvin vähän. Esim. eilen en syönyt mitään suolaista, eli ruokaa. Tein muulle perheelle ruokaa, mutta itseä ei huvittanut syödä. Pitkin päivää söin vaan pieniä makeita välipaloja, usein syön suolaista sitten kun lapset ovat nukkumassa, eilen en enää jaksanut, katsoin telkkaria ja tein käsitöitä samalla, en jaksanut alkaa tehdä ruokaa, joten söin pari vanukasta jääkaapista, ja sitten nukkumaan.

Jos pääsen valmiiseen pöytään jossain, otan kyllä tosi vähän sitä ruokaa, varsinkin jos näen että on jotain hyvää jälkkäriä, koska mulla on pieni mahalaukku, ja maha tulee tosi nopeasti liian täyteen, ja inhoan sitä tunnetta. Olen opetellut syömään vähän, joskus otan lautaselle liikaa, ja hävettää sitten kun pitää jättää puolet syömättä.

En syö myöskään alkusalaatteja, koska sitten en jaksaisi syödä kallista pääruokaa juuri ollenkaan, jälkiruuasta puhumattakaan.

ainakin seurassa vaan vähän ja ovat sitten muka täynnä. Kun päästään JÄLKIRUOKAAN tai karkkiastialle niin alkaa tapahtua. Luulevatko he että muut eivät huomaa niin helposti makean mussutusta?

Minulla on ylipainoinen ystävätär, joka ei syö huonon terveydentilansa vuoksi juuri mitään. Hänen ylipainonsa onkin kokonaan monien sairauksien syytä.

Vastauksena kysymykseesi: ehkä he eivät vain kykene vastustamaan makeaa. En tiedä. Sinuna keskittyisin omiin asioihisi.

Yritän pitää kiinni pienistä annoksista, kiloni kun olen hankkinut syömällä kerralla liikaa.

Makeaa saan ottaa pari kertaa viikossa. Olen huomannut, että kun nappaan salaattini jälkeen pullan kahvihuoneessa, saan ikäviä katseita ja vinoja hymyjä. Ymmärrän, että tuntuu siltä kuin lihavat eivät saisi koskaan laittaa suuhunsa mitään epäterveellistä, mutta opettelen syömään kohtuudella, terveellisesti ja monipuolisesti sekä maltillisesti herkkuja, niin en opi niitä tiukkapipoisesti kieltäytymällä kaikesta hyvästä. Paino tippuu kilon viikkotahtia, joten mielestäni toimin oikein (ja ravintoterapeutin mielestä myös).

Olisiko mitenkään mahdollista, että te laihat pitäisitte katseen vain siinä omassa pullassa eikä sen lihavan?

Onnea laihdutukseen ja toivottavasti saat omaksuttua terveemmät elämäntavat :) Itselläni ei ainakaan ole tapana kytätä ja arvostella muiden syömisiä.

Ahmivat ja mässäävät varmaansitten kotona, jos niin tekevät. Harva juhlissa tai kylässä mässää, kyllä useimmat omaavat tavat oli sitten yli- tai normaalipainoinen.

tämä järkyttävän laaja obsessio muiden painosta täällä palstalla? Ei voi kuin nauraa :D Miten voi kiinnostaa muiden ali- ja ylipaino noin paljon? Kertoo kyllä paljon omista painoon liittyvistä ongelmista ja pakkomielteistä.

T: Normaalipainoinen, muiden painosta vähät välittävä.

Itse olen pahasti alipainoinen terveysongelmien takia, ja saan aina kuulla mitä ilkeimpiä kommentteja asiasta ja syömisestä. Olen kuulemma nirso, ortorektikko ja luulotautinen, kun mainitsen, etten voi syödä tiettyjä asioita esim. allergioiden takia.

aloituksia lihavista monta päivässä on yks ja sama. Sillä itellään on joku ortoreksia tms. ja on pakko läyhätä samaa paskaa aamusta iltaan.

Jos syö ruokaa, ilkutaan siitä, että sitä on liikaa tai liian vähän. Jos syö salaattia, ilkutaan siitä, että nyt se läski laihduttaa tai se kuitenkin ahmii kotona kaikkea rasvaista. Sitten jos ei ota pullaa, niin ilkutaan siitä, että kotona se kuitenkin vetää pullapitkon kerralla. Teki niin tai näin, niin aina löytyy sanomista.

Jos EI liiku, marmatetaan kuinka ei ikinä tee mitään kuntonsa eteen...

En ole huomannut! Itse en ole ylipainoinen, mutta otan RUOKAA vain vähän ja jälkiruokaa ja herkkuja sitten sitäkin enemmän :)

Itsepetosta, sanon minä.

alkoholia, syövät karkkia, sipsejä ja suklaata.

urheilevat säännöllisesti myös.

eivätkä ole ylipainoisia.

eli ihanat salaatit herkkujuustoineen ja ruisleipä juustolla. Laihdutin välillä parikymmentä kiloa vähentämällä näitä, mutta nyt olen taas lipsunut takaisin näihin herkkuihini ja paino on tasaisessa nousussa.

Syo aamiaiseksi aina keksiä ennen kuin muut heräävät, joskus jäätelöäkin. Illalla aina jäätelöä ennen nukkumaanmenoa. Ruokaa ei mene kunnolla, nopeaa hiilihydraattia ja erityisesti valkoista venhnäjauhoa ja sokeria pitää olla että menee liukkaasti alas.



Saa nähdä kirjoittelenko tänne vuoden kuluttua eronneena, uuden löytäneenä vai kärvistelenkö edelleen.

Kaikki läheiseni ovat ihmisiä jotka pitävät itsestään huolta ja elävät terveellisesti eikä sellaiseen elämään kuulu ylipaino.

Elävät hyvin terveellisesti. Ylipaino on aiemmin tullutta. Ei sitä paljoa lisää enää tule.

ja syon kylla ruokaa alkupaloista jalkiruokiin reippaasti!



Ja hyvaa on :D

Mutta hän syö nopeasti. Ja vihaisen oloisesti.

Heille maistuu ruoka noin ylipäätään hyvin, ei välttämättä järjettömän suurissa annoksissa mutta usein. Sen olen huomannut, että nälkää eivät kestä hetkeäkään ilman kauheaa marmatusta, mutta tämä pätee moneen laihaankin.