Oletteko huomanneet että ylipainoiset ystävättärenne ottavat RUOKAA

ylipainoinen ja luullakseni jonkun ystäväkin.



Minä otan kyllä sitä ruokaaKIN ihan liian ison annoksen. Karkkikin maistuu, mutta sitä en kehtaa seurassa mussuttaa.

Kyllähän sitä nyt kunnon läski jaksaa jälkiruokaa syödä, vaikka söisi ihan kunnon annoksen ruokaakin.

Yksi tuttu ei kestä myöskään nälkää YHTÄÄN, vaan heti kun vähän kurnaisee, pitää saada kaikkea ja paljon ja ahmimalla.

Kai sitä pitäis syödä mielummin ruokaa eikä herkkuja, kun niitä tulee varmaan syötyä huomaamatta liikaa.

kun eivät varmasti halua kiinnittää huomiota itseensä ja ylipainoonsa. Minä taas syön ronskin annoksen ja olen ylpeä varsinkin miesseurassa, kun he ihailevat hyvää ruokahaluani ja silti hoikkaa varttani. Kotioloissa tarkkailen syömisiäni jonkun verran, mutta en koskaan vieraammassa seurassa.

Yritän pitää kiinni pienistä annoksista, kiloni kun olen hankkinut syömällä kerralla liikaa.



Makeaa saan ottaa pari kertaa viikossa. Olen huomannut, että kun nappaan salaattini jälkeen pullan kahvihuoneessa, saan ikäviä katseita ja vinoja hymyjä. Ymmärrän, että tuntuu siltä kuin lihavat eivät saisi koskaan laittaa suuhunsa mitään epäterveellistä, mutta opettelen syömään kohtuudella, terveellisesti ja monipuolisesti sekä maltillisesti herkkuja, niin en opi niitä tiukkapipoisesti kieltäytymällä kaikesta hyvästä. Paino tippuu kilon viikkotahtia, joten mielestäni toimin oikein (ja ravintoterapeutin mielestä myös).



Olisiko mitenkään mahdollista, että te laihat pitäisitte katseen vain siinä omassa pullassa eikä sen lihavan?

Tosiaan kyttäävät, mitä laitan lautaselle. Muutama kukkakeppi on jopa huomauttanut asiasta. Yritä kyl pudottaa painoa, mutta ei se muille kuulu, jos en aina jaksa pinnistellä!

Syönyt kun ei ruokaa kuitenkaan ota enempää..

en oo kyllä katellu toisten syömisiä. Musta erikoistilanteissa, kuten juhlissa, nyt saa syödä mitä vaan, eihän niitä jatkuvasti ole.

Mullakin on jokunen kilo nykyisin liikaa, mutta mä en oikein syö juhlissa, koska mä en luota av-mammojen, jos muidenkaan, ruoanlaittohygieniaan, ja olen muutenkin kranttu.

Mitä siinä sitten tekee, jos se ruoka on pahaa, kuitenkin tarjolla on jotain outoja juttuja, joita en juuri ole tottunut syömään.



Makeaa mä en syö, en kotonakaan juuri koskaan, enkä muualla senkään vertaa. Mä en oikeesti tajua jälkiruokia, tai jonkun surkean mauttoman pullan vetämistä.

Mun tuntemat ylipainoiset (inc. itse) kestää nälkää hoikkia paremmin! Se ongelman ydin usein juuri siinä: aamupalat väliin, hirveitä aikoja syömättä ja sitten kauhea mässytyskohtaus nääntymisen jälkeen. Elimistö on ihan tukossa ja sitten tulee kerran päivässä järkyttävä kalorimäärä kerralla, joka sinänsä ei tarkoittaisi ylipainoa, jos tulisi pitkin päivää tasaisin väliajoin. Muistaakseni aamiaisen väliin jättävistä on suurin osa ylipainoisia. Se liittyy usein iltasyömiseenkin. Itse voin mainiosti skipata aamupalan ja lounaankin. Helposti ja vaivatta pärjään viiteen syömättä mitään. Sitten on hirveä nälkä, lapan ruokaa ison kasan ja mässyä. Seitsemän-kahdeksan aikaan tankkaan vähän lisää ja illalla kymmeneltä vielä voikkareita. Kokonaiskalorimäärä on suhteellisen pieni, mutta ne tulee 4-5 tunnin sisällä kaikki ja lopun aikaa elimistö on paastossa. Tiedän, yritän opetella irti, mutta helposti jää se syöminen, kun unohtaa.

Heille maistuu ruoka noin ylipäätään hyvin, ei välttämättä järjettömän suurissa annoksissa mutta usein. Sen olen huomannut, että nälkää eivät kestä hetkeäkään ilman kauheaa marmatusta, mutta tämä pätee moneen laihaankin.

Get a life, rakas AP.

Mun tuntemat ylipainoiset (inc. itse) kestää nälkää hoikkia paremmin! Se ongelman ydin usein juuri siinä: aamupalat väliin, hirveitä aikoja syömättä ja sitten kauhea mässytyskohtaus nääntymisen jälkeen. Elimistö on ihan tukossa ja sitten tulee kerran päivässä järkyttävä kalorimäärä kerralla, joka sinänsä ei tarkoittaisi ylipainoa, jos tulisi pitkin päivää tasaisin väliajoin. Muistaakseni aamiaisen väliin jättävistä on suurin osa ylipainoisia. Se liittyy usein iltasyömiseenkin. Itse voin mainiosti skipata aamupalan ja lounaankin. Helposti ja vaivatta pärjään viiteen syömättä mitään. Sitten on hirveä nälkä, lapan ruokaa ison kasan ja mässyä. Seitsemän-kahdeksan aikaan tankkaan vähän lisää ja illalla kymmeneltä vielä voikkareita. Kokonaiskalorimäärä on suhteellisen pieni, mutta ne tulee 4-5 tunnin sisällä kaikki ja lopun aikaa elimistö on paastossa. Tiedän, yritän opetella irti, mutta helposti jää se syöminen, kun unohtaa.

Heille maistuu ruoka noin ylipäätään hyvin, ei välttämättä järjettömän suurissa annoksissa mutta usein. Sen olen huomannut, että nälkää eivät kestä hetkeäkään ilman kauheaa marmatusta, mutta tämä pätee moneen laihaankin.

Ja itse en esim. pullaa syö, koska en tykkää siitä.

Suosittelen jokaista, joka muka luulee tietävänsä ylipainoisten ruokatottumuksia ja lihomisen syitä LIHOTTAVANSA ITSENSÄ reilusti ylipainoiseksi. Sitten huomaisitte kuinka vaikeaa painon pudottaminen on ja se mikä pätee toisella, ei päde toiselle.



Esim. syön aamupalan, syön puuroa. Syön harvoin lounasta, menee usein välipalaan asti. Illalla syön päivällisen, siinä kuuden maissa. Mutta kompastuskivekseni paljastuu iltapala: silloin syön jotain hyvää, kuten subin, joka kerää kiloja ympärilleni...



Yleensä jos olen syömässä ulkona, syön kunnolla. Yleensä olen niin täynnä etten jaksa syödä jälkiruokaa.