Minulla on kaksi vuotta "elinaikaa"

ja luomuruokaa, kofeiini, Sokerit ja rasva pois.

Iltaisin nukkumaan ajoissa ja vaikka kamomillateetä ennen sitä.

Kofeiini, sokerit ja rasva pois piti sanomani.

D-vitamiinia aamuisin myös auttaa masennukseen, sekä pähkinät (ei liikaa pähkinöitä, sisältävät kaloreita).

edellytyksenä on että olet työkykyinen mutta et saa töitä. Valitettavasti sairaanhoitajana ei pysty työttömänä olemaan nykypäivänä. JOten nyt uutta suunnitelmaa tekemään.

joten töihin en pääse. Ikävä kyllä joudun käyttämään ansiosidonnaispäivärahani sairastamiseen.

ja luomuruokaa, kofeiini, Sokerit ja rasva pois.

Iltaisin nukkumaan ajoissa ja vaikka kamomillateetä ennen sitä.

Kofeiini, sokerit ja rasva pois piti sanomani.

D-vitamiinia aamuisin myös auttaa masennukseen, sekä pähkinät (ei liikaa pähkinöitä, sisältävät kaloreita).

Meinaatko, että vaikean masennuksen voi pelkästään noilla selättää? Kamomillateetä psyykenlääkkeenä, just joo.

joten töihin en pääse. Ikävä kyllä joudun käyttämään ansiosidonnaispäivärahani sairastamiseen.

Rukoile. Hae apua Jeesukselta. Se ihan oikeasti toimii.



Itse olen parantunut masennuksesta Jumalan avulla. Se ei ole pelkkiä kauniita korulauseita, kliseitä ja liibalaabaa, että Jumala on olemassa, ja Hän PARANTAA, Hän antaa elämälle merkityksen, ILON (!) mä sain oikein sellaisen ylitsevuotavaisen, sisältäpäin pulppuavan ilon ja kiitollisuuden ja innostuksen elämään. Uskotko, että yli 10 vuoden masennuksen jälkeen se oli ihan uskomaton tunne, ja on edelleen? On mulla nykyäänkin huonoja päiviä, mutta siellä huonojenkin päivien pohjalla, perustana, on Jumalan rakkaus, huolenpito, ilo Hänestä, elämälläni on suunta ja merkitys, on joku joka auttaa kaikessa, Hänelle mikään ei ole mahdotonta.



Uskossa oleminen ja Jumala ovat ihan oikeasti upeita asioita, parasta mun elämässä, en vaihtaisi mihinkään. Uskossa saa kokea niin ihmeellisiä asioita, saa ihan konkreettisesti kokea, kuinka sellaiset pahat/vaikeat/masentavat asiat murtuu ja jäävät taakse, vaikka ei ollut ikinä uskonut niistä pääsevänsä (omin voimin en olisi päässytkään).



Mitä menetettävää sulla on? Ei yhtään mitään. Sen sijaan sä voit saada kaiken mikä oikeasti merkitsee! Ei mikään hullumpi kauppa, miltei liian hyvää ollakseen totta, mutta tämä on totta, Jumala on totta.

Tämän myötä siunausta ap:lle ja kaikille muillekin vaikeiden asioiden kanssa painiville, teillä on vielä todellista toivoa, uskokaa se :)

Se et suunnittelet tsemurhaa juuri siksi päiväksi kun ilmaisen rahan saanti loppuu on todiste siitä et olet työkykyinen.Patalaiska ja itsekäs joten mitä jos rasvaisit sen köyden jo nyt.

ja luomuruokaa, kofeiini, Sokerit ja rasva pois.

Iltaisin nukkumaan ajoissa ja vaikka kamomillateetä ennen sitä.

Kofeiini, sokerit ja rasva pois piti sanomani.

D-vitamiinia aamuisin myös auttaa masennukseen, sekä pähkinät (ei liikaa pähkinöitä, sisältävät kaloreita).

Meinaatko, että vaikean masennuksen voi pelkästään noilla selättää? Kamomillateetä psyykenlääkkeenä, just joo.

että kamomillatee aiheuttaa hallusinaatioita tai jotain?

Kyllä tarkoitus oli ehdottaa terveitä elämäntapoja korvikkeeksi noille mielialalääkkeille, jotka kaiken lisäksi koukuttavat.

Se et suunnittelet tsemurhaa juuri siksi päiväksi kun ilmaisen rahan saanti loppuu on todiste siitä et olet työkykyinen.Patalaiska ja itsekäs joten mitä jos rasvaisit sen köyden jo nyt.

sairaalaan vaikkapa somaattisen vaivasi kanssa ja sinua hoitaisi hoitaja, joka on henkisesti sairas? en minä laiskuuttani täällä vingu. En halua olla se hoitaja joka virehillään tai sairauden/lääkkeiden vaikutuksen alaisena tekee hoitovirheen.

Ilmeisesti näin pitää tapahtua ennenkuin kukaan ymmärtää, että minä en leiki tai esitä hullua.

Olen valmis tekemään vaikka siivojan töitä, jos niitä tarjotaan.

mä sain kaksisuuntaisen diagnoosin 43 vuotiaana.

Ja isäni sairastui 42 vuotiaana. Eli paskaa sun lääkäri puhuu.

Muutat ainakin papereilla pois isäsi nurkista.



Kahden vuoden päästä pääset tietenkin sairaseläkkeelle, ei hätää.

mä sain kaksisuuntaisen diagnoosin 43 vuotiaana.

Ja isäni sairastui 42 vuotiaana. Eli paskaa sun lääkäri puhuu.

pitää ko.dg liian vanhana. Tästä hän ei tunnu nyt joustavan yhtään, vaikka oman kylän psykiatri on sitä mieltä, että kaksisuuntaisesta voisi olla kyse.

Olen esittänyt oman kylän psykiatrille toiveen, että hoitovastuuni siirtyisi tänne, mutta hän on sitä mieltä että minua on paras hoitaa yliopistollisessa sairaalassa ongelmieni vakavuuden vuoksi

säästää meidän muiden rahoja ja päästää itsesi kitumasta jo ennen nykyistä suunnittelemaasi aikaa.

Tuollaisia vinkupillejä ja valittajia ei kukaan kaipaa.

ennen seuraavaa ongelmaa..heh

Olen ollut vakavan masennuksen + muiden ongelmien (bulimia, itsetuhoisuus ja psykoottiset oireet) takia saikulla 3kk. Lääkärit eivät haluaisi päästää mua vielä töihin koska uskovat että se huonontaa tilaani. En kuitenkaan voi olla poissa töistä koska en saa Kelasta tarpeeksi rahaa, riittää nippanappa vuokran maksuun mutta ei mihinkään muuhun. Tällä täytyisi elättää kolmihenkinen perhe. Luottokortit ovat ihan pohjissa, säästötili nollilla.



Tosi ärsyttävä tilanne, jaksan töissä ehkä taas muutaman päivän mutta sitten en enää jaksakaan (tämä toistui keväällä, olin töissä pari päivää, saikulla viikon, töissä muutaman päivän...). En tiedä mitä pitäisi tehdä. Lääkkeitä olen syönyt kolmea eriä mutta ei mikään vaikuta mihinkään, paitsi Mirtazapin nukkumiseen.



Anteeksi että valitan ketjuusi mutta tuntuu vaan niin toivottaomalta :(

Olen ollut vakavan masennuksen + muiden ongelmien (bulimia, itsetuhoisuus ja psykoottiset oireet) takia saikulla 3kk. Lääkärit eivät haluaisi päästää mua vielä töihin koska uskovat että se huonontaa tilaani. En kuitenkaan voi olla poissa töistä koska en saa Kelasta tarpeeksi rahaa, riittää nippanappa vuokran maksuun mutta ei mihinkään muuhun. Tällä täytyisi elättää kolmihenkinen perhe. Luottokortit ovat ihan pohjissa, säästötili nollilla.

Tosi ärsyttävä tilanne, jaksan töissä ehkä taas muutaman päivän mutta sitten en enää jaksakaan (tämä toistui keväällä, olin töissä pari päivää, saikulla viikon, töissä muutaman päivän...). En tiedä mitä pitäisi tehdä. Lääkkeitä olen syönyt kolmea eriä mutta ei mikään vaikuta mihinkään, paitsi Mirtazapin nukkumiseen.

Anteeksi että valitan ketjuusi mutta tuntuu vaan niin toivottaomalta :(

Olen minäkin kokeillut Lyricat, mirtazapiinit, SSRI, risperdonit Valdoxanit.. eivät ole auttaneet. Seroquel pahimmillaan 1g + Ketipinorit päälle. Nyt selviän aamusta iltaan Seroquel 400mg + tarv Kepitinorit päälle.

Ennen kesää sanoin itseni irti vakituisesta työsuhteesta, sen jälkeen yritin 4 eri paikassa aloittaa hoitajana.. ei tullut mitään, illat itkin ja vaivuin pikkuhiljaa psykoottisen masennuksen valtaan.

Ensi viikon työkykyarvioinnin jälkeen olen viisaampi. Aika rohkean vedon tekee lääkäri jos minut oikeasti laittaa työelämään vielä heilumaan.

Kelan päivärahat eivät päätä huimaa, mutta sillä pärjään.

Toivottavasti tulee aika, jolloin voin heittää hyvästit tälle ololle. Kaikkea hyvää myös sinulle

Itsesääliä tuo on.

Minulle kirjoitettiin psyk. polilla joka käyntikerralla lisää sairauslomaa, vaikken sitä edes pyytänyt. Diagnoosina masennus. Lopulta 9 kuukauden ja yhden osastohoitojakson jälkeen sanoin, etten enää halua saikkua enkä lääkkeitäkään, mutta silti lääkäri kirjoitti sitä vielä kuukauden ja antoi uuden reseptin kouraan. Lopetin hoitosuhteen ja palasin työelämään. Omassa tapauksessani kyse oli kriisivaiheesta, joihin saikku tai lääkkeet eivät tepsineet, vaan se, että vaikea elämänvaihe päättyi.



En usko, että voisit työkykyarvoinnissa saada työkykyisen paperit. Ajatuksesi kuulostavat tosi depressiivisiltä. Jos kerrot itsemurha-ajatuksistasi ja siitä, miltä tulevaisuus sinusta näyttää, diagnoosiksi tulee aivan varmasti vähintään keskivaikea masennus, luultavasti voivat määrittää masennuksen vaikea-asteiseksikin.



Lääkärin ajatukset bipo-diagnoosistakin (siitä, ettei sellaista muka voisi antaa 42-vuotiaalle) kuulostavat siltä, että ansaitset kuulla toisen lääkärin mielipiteitä tilanteestasi. Toivottavasti työkykyarvioinnin tekijöiden päässä on enemmän tolkkua kuin omalla psykiatrillasi.

Onko lapsia? Vuodatan itsekin tähän ketjuun oman tarinani. Eli sairasttuin masennukseen ja psykoosiin ekan kerran 2v sitten. Sitten viimeksi keväällä. Nyt olen ollut töissä. Pahimmillaan olin töistä poissa 6kk. Lääkkeet ei tehoa. Kaikkea kokeiltu. Nukkumisesta ei meinaa tulla mitään. Valvon myöhään ja töihin meno ahdistaa. Olen asiakaspalvelussa. En osaa sanoa mikä työssä ahdistaa tai väsyttää. Sosiaalisuus ehkä tai työkaverit tai jokin muu. En tunne yhteenkuuluvuutta muiden kanssa. Esimieskään ei ole ihan ajan tasalla tapauksessani. En vain osaa puolustaa itseäni. Joka päivä menen töihin ja kituuttelen siellä lasten ja perheen ja velkojen takia. Masennus koko ajan vaivaa. Eikö tätä tautia saataisi jo lääketieteellä kuriin? En ymmärrä. Myös minulla välillä itsetuhoiset ajatukset mutta mitään en uskaltaisi varmaan tehdä vaan toisen pitäisi tehdä sekin puolestani. =) Tyhmä vitsi.

Mitään kamalia traumoja ei löydy menneisyydestäni edes mikä selittäisi tämän. Oen varmaan joku olosuhteiden uhri. Terapiaan ei ole varaa ollenkaan ja käyn vain mtt:ssä juttelemassa. Tää ei ole kiva tauti ja elämä ei ole reilua meille jotka tähän sairastuu. Antaisivat sitten edes pillerin millä tappaa ittensä jos eivät halua auttaa. Kurjaa tietty läheisille.

mä sain kaksisuuntaisen diagnoosin 43 vuotiaana.

Ja isäni sairastui 42 vuotiaana. Eli paskaa sun lääkäri puhuu.

mun vaarini päälle 80-vuotiaana..

voi sairastua myöhemminkin. mun pomo sairastui 45 v. ja on nyt eläkkeellä sen vuoksi. Tiedän muitakin myöhään sairastuneita. Toki oireita on voinut olla lievemmin jo ennen. vaihda psykiatria.