Niin makaa kuin petaa.. Anoppi sai nenilleen

jos lapsia ei auta sillon,kun he apua tarvitsevat,eivät lapsetkaan auta silloin,kun vanhuus iskee.

sivistymätön kuin anoppinsa.

Tekemistä kuin astella tuntemattomia. Mutta kun stä mua muokkasi haukut niin mene stä mun anopille auttaan kun sulla ylimääräistä aikaa.

Ei mun mies ainakaan isänsä kuolemaa odota, odotatko sinä omasi kun noin puhelet? Ap

Ei niin, että odottaisit kuolemaa, mutta et sinä tosiaan ole rahasta kieltäytymässäkään. Ymmärrän hyvin, että et ole väleissä anoppisi kanssa. Mutta miksi kiukuttelet siitä, että anoppi on kokenut oman tyttärensä läheisemmäksi kuin sinut, miniänsä? Juu, ei teidän tarvitse heitä auttaa, jos he ovat KIELTÄYTYNEET auttamasta teitä. Oliko todellakin kyse kieltäytymisestä vai siitä, etteivät tarjoutuneet auttamaan?

Mikä idiootti, missä kohtaa ap uhosi? Ja missä kohtaa sanoi perinnön tulevan hänelle? Vittu mistä näitä vajakkeja ämmiä eksyy tänne, tänkin lehmän piti päästä aukoon naamaansa vaikkei osaa edes lukea.

En sanonut, että ap saa perinnön yksin, vaan sanoin ap:n uhoavan, että pysyvät perinnössä MUKANA.

Eli MUKANA tarkoittaa, etteivät ole jäämässä perinnöttä.

Juuri niinhän ap itse sanoo, katsopa aloituksen viimeistä kappaletta:

"Onneksi anoppi ei. Omista juuri mitään vaan appiukko joka on reilu ja varmaan katsoo että molemmat lapset saavat yhtä paljon. "

Että kukas se nyt olikaan vajakki, hmmmm?

-13, joka näkyy tuon jälkeen saaneen ap:lta vastauksen, eli että anoppi tosiaan on aktiivisesti kieltäytynyt avunpyynnöistä, mikä tietysti tekee ap:n nihkeydestä aika ymmärrettävän -

Ei mun mies ainakaan isänsä kuolemaa odota, odotatko sinä omasi kun noin puhelet? Ap

Ei niin, että odottaisit kuolemaa, mutta et sinä tosiaan ole rahasta kieltäytymässäkään. Ymmärrän hyvin, että et ole väleissä anoppisi kanssa. Mutta miksi kiukuttelet siitä, että anoppi on kokenut oman tyttärensä läheisemmäksi kuin sinut, miniänsä? Juu, ei teidän tarvitse heitä auttaa, jos he ovat KIELTÄYTYNEET auttamasta teitä. Oliko todellakin kyse kieltäytymisestä vai siitä, etteivät tarjoutuneet auttamaan?

Mä saan perintöä omilta vanhemmiltani ja mies omiltaan, ei mun tarvii mistään kieltäytyä:) ja toisekseen en kiukuttele siitä että oma tyttärensä on läheisempi vaan siitä että kohteli lapsenlapsiaan erityisen moukkamaisesti. Poikansa lapset olivat hänelle ilmaa. Lakkaisi välittämästä ja lapsetkin toteutettiin siihen että heillä on yksi mummu, minun äitini. Ja todellakin oli kyse kieltäytymisestä. Ja nyt pyydellään sitten apua kun miehen sisko ei pääse aina auttamaan. Ap

Sanoin, että uhosit teidän pysyvän perinnössä MUKANA eli että saatte oman osanne.

Vitsit, oliko tuo nyt syy haukkua idiootiksi? Kysyin täsmennystä, siitä kiitos. Jos anoppi tosiaan on ihan aktiivisesti kieltäytynyt auttamasta, kun olet PYYTÄNYT apua, niin en ihmettele, että olet katkera.

Mutta sivistyneempi saisit kyllä olla, vaikka ärsyynnytkin, anteeksi vaan.

-13-

Eiköhän jokainen tavallisella empatialla ja perheenjäsenistä välittämisellä varustettu anoppi halua auttaa lastaan ja tämän perhettä ILMAN, että apua pitäisi jatkuvasti oikein erikseen pyytää? Ja yleensä myös mummut haluavat ihan oma-aloitteisestikin tavata lapsenlapsiaan.



Eli tuo jänkääminen siitä, onko ap varmasti ITSE pyytänyt apua tai lupaa lapsilleen käydä mummoa tapaamassa, on kyllä täysin turhanpäiväistä.



Ymmärrän kyllä ap:n ratkaisun. Jos ei seura, edes omien lastenlasten, ole aiemmin kelvannut, ei pidä valittaa kun nyt itse apua tarvitsevana ei sitä noilta ennen laiminlyömiltään LÄHIsukulaisilta saa.

Ei mun mies ainakaan isänsä kuolemaa odota, odotatko sinä omasi kun noin puhelet? Ap

Ei niin, että odottaisit kuolemaa, mutta et sinä tosiaan ole rahasta kieltäytymässäkään. Ymmärrän hyvin, että et ole väleissä anoppisi kanssa. Mutta miksi kiukuttelet siitä, että anoppi on kokenut oman tyttärensä läheisemmäksi kuin sinut, miniänsä? Juu, ei teidän tarvitse heitä auttaa, jos he ovat KIELTÄYTYNEET auttamasta teitä. Oliko todellakin kyse kieltäytymisestä vai siitä, etteivät tarjoutuneet auttamaan?

Ymmärrätkö sinä lukija lukemaasi? Taas on luetunymmärtäminen niin hakusessa, että ihmettelen miten av:laisista ovat edes voineet päästä peruskoulua läpi! Luehan vielä uudestaan, ap:tä korpeaa se, ettei anoppi ole ollut lastenlasten tai oman poikansa kanssa juuri väleissä, ei ole autellut eikä halunnut olla poikansa lapsiin yhteyksissä. Vieläkö ihmettelet?

En ole koko ketjua lukenut suurennuslasilla, mutta hän valittaa ainakin aloituksessaan, että anoppi hoiti ja avusti tytärtään, ei häntä.

Hän ei kerro, PYYSIKÖ hän apua. Ehkä ei pyytänyt, vaan on katkera, kun anoppi ei pyytämättä tarjonnut apua. Ehkä tytär pyysi ja sai apua sen takia. Minä en tiedä, kummin päin se on, koska ap ei sitä kerro.

Ihan turhaan siellä siis kiukuttelet.

Lue vaikka nuita muitakin viestejä kuin pelkän aloituksen...jos alkaisit vaikka siitä oman kiukuttelusi ja jankkaamisesi sijaan ;)?

Ei mun mies ainakaan isänsä kuolemaa odota, odotatko sinä omasi kun noin puhelet? Ap

Ei niin, että odottaisit kuolemaa, mutta et sinä tosiaan ole rahasta kieltäytymässäkään. Ymmärrän hyvin, että et ole väleissä anoppisi kanssa. Mutta miksi kiukuttelet siitä, että anoppi on kokenut oman tyttärensä läheisemmäksi kuin sinut, miniänsä? Juu, ei teidän tarvitse heitä auttaa, jos he ovat KIELTÄYTYNEET auttamasta teitä. Oliko todellakin kyse kieltäytymisestä vai siitä, etteivät tarjoutuneet auttamaan?

Mä saan perintöä omilta vanhemmiltani ja mies omiltaan, ei mun tarvii mistään kieltäytyä:) ja toisekseen en kiukuttele siitä että oma tyttärensä on läheisempi vaan siitä että kohteli lapsenlapsiaan erityisen moukkamaisesti. Poikansa lapset olivat hänelle ilmaa. Lakkaisi välittämästä ja lapsetkin toteutettiin siihen että heillä on yksi mummu, minun äitini. Ja todellakin oli kyse kieltäytymisestä. Ja nyt pyydellään sitten apua kun miehen sisko ei pääse aina auttamaan. Ap

Sanoin, että uhosit teidän pysyvän perinnössä MUKANA eli että saatte oman osanne.

Vitsit, oliko tuo nyt syy haukkua idiootiksi? Kysyin täsmennystä, siitä kiitos. Jos anoppi tosiaan on ihan aktiivisesti kieltäytynyt auttamasta, kun olet PYYTÄNYT apua, niin en ihmettele, että olet katkera.

Mutta sivistyneempi saisit kyllä olla, vaikka ärsyynnytkin, anteeksi vaan.

-13-

Kyllä sitä sivistystä toivoisi ihan toiselle kirjoittajalle, kuin ap:lle senkin vänkääjä.

Ei mun mies ainakaan isänsä kuolemaa odota, odotatko sinä omasi kun noin puhelet? Ap

Ei niin, että odottaisit kuolemaa, mutta et sinä tosiaan ole rahasta kieltäytymässäkään. Ymmärrän hyvin, että et ole väleissä anoppisi kanssa. Mutta miksi kiukuttelet siitä, että anoppi on kokenut oman tyttärensä läheisemmäksi kuin sinut, miniänsä? Juu, ei teidän tarvitse heitä auttaa, jos he ovat KIELTÄYTYNEET auttamasta teitä. Oliko todellakin kyse kieltäytymisestä vai siitä, etteivät tarjoutuneet auttamaan?

Mä saan perintöä omilta vanhemmiltani ja mies omiltaan, ei mun tarvii mistään kieltäytyä:) ja toisekseen en kiukuttele siitä että oma tyttärensä on läheisempi vaan siitä että kohteli lapsenlapsiaan erityisen moukkamaisesti. Poikansa lapset olivat hänelle ilmaa. Lakkaisi välittämästä ja lapsetkin toteutettiin siihen että heillä on yksi mummu, minun äitini. Ja todellakin oli kyse kieltäytymisestä. Ja nyt pyydellään sitten apua kun miehen sisko ei pääse aina auttamaan. Ap

Sanoin, että uhosit teidän pysyvän perinnössä MUKANA eli että saatte oman osanne.

Vitsit, oliko tuo nyt syy haukkua idiootiksi? Kysyin täsmennystä, siitä kiitos. Jos anoppi tosiaan on ihan aktiivisesti kieltäytynyt auttamasta, kun olet PYYTÄNYT apua, niin en ihmettele, että olet katkera.

Mutta sivistyneempi saisit kyllä olla, vaikka ärsyynnytkin, anteeksi vaan.

-13-

Enkä ole puhunut itsestäni missään vaiheessa ja edelleenkin en minä ole perinnössä mukana enkä saa mitään.

Onko sinulla oikeesti vaikeuksia ymmärtää lukemaasi?

Minua ärsytti se että sinä keksit uhoomisen ja sen että minä/ me saamme perintöä vaikka en ole niin missään vaiheessa sanonut.

Ap

vaikka ei olisikaan äitiään auttamassa (jos kerran äitikään ei ole pyydettäessä auttanut aiemmin)? Eihän perintö ole mikään palkinto elämän aikana suoritetuista palveluksista, vaan kuolleen henkilön omaisuuden jakaminen jäljelle jääneiden kesken.

mun miehelläni on mummo ja oli ukki, jonka hän on kerran eläissään tavannut. Ukin mielestä tytär meni säätyään alemmas naimisiin, ja kieltäytyi vierailusta ja lastenlapsen tapaamisista. Ei tullut ristiäisiin, ei synttäreille, ei tarjottu lastenhoitoapua, ei mitään apua. Tytär tapasi äitiään, mutta isä häipy aina jonnekin. Äitiäkään ei juuri tyttärenpoika kiinnostanut, oli kuulemma lähinnä "hankala ja liian villi".



Kuolinvuoteellaan sitten ukki alkoi vinkua, että kun ei ne häntä katsomassa ja auttamassa, hävyttömät. Ihan kuin lapset olisi jotain palveluskuntaa. Niinpä sitten vielä yritti tehdä testamenttitempulla tyttären täysin perinnöttömäksi, se kun oli mennyt vielä työmiehen kanssa naimisiin.



Tytär oli isän kuoleman jälkeen sitä mieltä, että perintö oli hänen, korvauksena kaikesta kivusta ja tuskasta, minkä isä hänelle halveksunnallaan tuotti. Ja testamentti kumottiin oikeudessa, siinä kun oli muutakin epäselvää.



Eikä mieheni vieraile miljonäärimummonsa luona. Ikinä. Sieltä päin kun se välittäminen on ollut lähinnä tyyliä seteli kouraan ja taputus päähän ja menehän tiehesi. Anoppini tietää tämän ja on siitä hyvin surullinen, mutta ymmärtää kyllä miksi.



Sen sijaan minun kansaneläkkeellä olevat sisupussimummoni mieheni on "adoptoinut" mummoikseen. Niille kun ei ole temppu eikä mikään halata ja kutsua kylään ja kysellä kuulumisia. Niille ei ollut väliä, kuka on yökylään tulossa, aina löytyy tilaa ja lettuja ja aikaa lastenlastenlapsille, vaikka ikää on jo lähemmäs 90 v. . Aina autetaan, kun pyydetään, onhan sitä itsekin lapsena sieltä apua saanut. Mieheni on sanonut monesti, että olet onnekas, kun sulla on noin hyvät mummot.



Ei se rikkaus, vaan se aito rakkaus, joka saa ihmisen auttamaan sua vanhana. Muista tämä, edestä löydät, mitä taaksesi jätät.

Ei mun mies ainakaan isänsä kuolemaa odota, odotatko sinä omasi kun noin puhelet? Ap

Ei niin, että odottaisit kuolemaa, mutta et sinä tosiaan ole rahasta kieltäytymässäkään. Ymmärrän hyvin, että et ole väleissä anoppisi kanssa. Mutta miksi kiukuttelet siitä, että anoppi on kokenut oman tyttärensä läheisemmäksi kuin sinut, miniänsä? Juu, ei teidän tarvitse heitä auttaa, jos he ovat KIELTÄYTYNEET auttamasta teitä. Oliko todellakin kyse kieltäytymisestä vai siitä, etteivät tarjoutuneet auttamaan?

Mä saan perintöä omilta vanhemmiltani ja mies omiltaan, ei mun tarvii mistään kieltäytyä:) ja toisekseen en kiukuttele siitä että oma tyttärensä on läheisempi vaan siitä että kohteli lapsenlapsiaan erityisen moukkamaisesti. Poikansa lapset olivat hänelle ilmaa. Lakkaisi välittämästä ja lapsetkin toteutettiin siihen että heillä on yksi mummu, minun äitini. Ja todellakin oli kyse kieltäytymisestä. Ja nyt pyydellään sitten apua kun miehen sisko ei pääse aina auttamaan. Ap

Sanoin, että uhosit teidän pysyvän perinnössä MUKANA eli että saatte oman osanne.

Vitsit, oliko tuo nyt syy haukkua idiootiksi? Kysyin täsmennystä, siitä kiitos. Jos anoppi tosiaan on ihan aktiivisesti kieltäytynyt auttamasta, kun olet PYYTÄNYT apua, niin en ihmettele, että olet katkera.

Mutta sivistyneempi saisit kyllä olla, vaikka ärsyynnytkin, anteeksi vaan.

-13-

Enkä ole puhunut itsestäni missään vaiheessa ja edelleenkin en minä ole perinnössä mukana enkä saa mitään.

Onko sinulla oikeesti vaikeuksia ymmärtää lukemaasi?

Minua ärsytti se että sinä keksit uhoomisen ja sen että minä/ me saamme perintöä vaikka en ole niin missään vaiheessa sanonut.

Ap

Nuita sherlokkeja änkäytyy joka keskusteluun mukaan kuvittelemaan tarinaan lisää mitä kummallisempia juonenkäänteitä, etsien piilomerkityksiä aloituksesta yms. Vika on näiden korvien välissä ja luetunymmärtämisessä, ei sinussa ;).

Ei mun mies ainakaan isänsä kuolemaa odota, odotatko sinä omasi kun noin puhelet? Ap

Ei niin, että odottaisit kuolemaa, mutta et sinä tosiaan ole rahasta kieltäytymässäkään. Ymmärrän hyvin, että et ole väleissä anoppisi kanssa. Mutta miksi kiukuttelet siitä, että anoppi on kokenut oman tyttärensä läheisemmäksi kuin sinut, miniänsä? Juu, ei teidän tarvitse heitä auttaa, jos he ovat KIELTÄYTYNEET auttamasta teitä. Oliko todellakin kyse kieltäytymisestä vai siitä, etteivät tarjoutuneet auttamaan?

Mä saan perintöä omilta vanhemmiltani ja mies omiltaan, ei mun tarvii mistään kieltäytyä:) ja toisekseen en kiukuttele siitä että oma tyttärensä on läheisempi vaan siitä että kohteli lapsenlapsiaan erityisen moukkamaisesti. Poikansa lapset olivat hänelle ilmaa. Lakkaisi välittämästä ja lapsetkin toteutettiin siihen että heillä on yksi mummu, minun äitini. Ja todellakin oli kyse kieltäytymisestä. Ja nyt pyydellään sitten apua kun miehen sisko ei pääse aina auttamaan. Ap

Sanoin, että uhosit teidän pysyvän perinnössä MUKANA eli että saatte oman osanne.

Vitsit, oliko tuo nyt syy haukkua idiootiksi? Kysyin täsmennystä, siitä kiitos. Jos anoppi tosiaan on ihan aktiivisesti kieltäytynyt auttamasta, kun olet PYYTÄNYT apua, niin en ihmettele, että olet katkera.

Mutta sivistyneempi saisit kyllä olla, vaikka ärsyynnytkin, anteeksi vaan.

-13-

Enkä ole puhunut itsestäni missään vaiheessa ja edelleenkin en minä ole perinnössä mukana enkä saa mitään.

Onko sinulla oikeesti vaikeuksia ymmärtää lukemaasi?

Minua ärsytti se että sinä keksit uhoomisen ja sen että minä/ me saamme perintöä vaikka en ole niin missään vaiheessa sanonut.

Ap

Nuita sherlokkeja änkäytyy joka keskusteluun mukaan kuvittelemaan tarinaan lisää mitä kummallisempia juonenkäänteitä, etsien piilomerkityksiä aloituksesta yms. Vika on näiden korvien välissä ja luetunymmärtämisessä, ei sinussa ;).

Niille laittaa sanat suuhun, ne katoaa kuin tuhka tuuleen tai keksimään tarinaa toiseen ketjuun. Nää on niin nähty.

Appivanhempia ei kiinnostanut olla edes kotona, kun sovimme, että käymme näyttämässä heille esikoistamme. 600 kilsan päähän olimme valmiit ajelemaan vauvan kanssa. Appi halusi juuri ko. päivänä puolukkaan.



Me emme sitten menneet katsomaan anoppia sairaalaan. Me lähdimme elokuviin. Jäi lapsenlapset näkemättä tässä maailmassa ja poika hyvästelemättä.

Tästä se varsinainen sota alkoi ja siellä ollaan niin marttyyriä ja uhataan perinnöttä jättämisellä. Törkeää.

Onneksi anoppi ei. Omista juuri mitään vaan appiukko joka on reilu ja varmaan katsoo että molemmat lapset saavat yhtä paljon.

Vai mitä osiota et tajua?

tai ainakin yhtä Urpo

anoppi auttaa vain tyttären perhettä ja viettää joka ikisen päivän tyttären lapsia hoitamassa. Meitä ei ole auttanut ikinä koskaan, ja liikaa ei tosiaan ole pyydetty, kaksi kertaa pahassa hädässä - anoppi tietenkin kieltäytyi.



Anoppi on sanonut miehelleni päin näköä sen että hänelle vain tyttären lapsenlapset ovat oikeita ja rakkaita ja pojan lapset tuntuvat vierailta. Haluaa siis vain tyttären lasten elämään mukaan, ei tule meille synttäreille vaikka kutsutaan.



Ja ennenkuin joku av räyhääjä huutaa että "itse olet syyllinen ap" niin tiedoksenne: EN OLE. Vika oli jo lapsuudessa anopin eriarvoisessa suhtautumisessa, jossa poika jäi kaikesta paitsi eikä saanut mitään, ja tytär sai kaiken. Sama jatkui aikuisena.



Mulla ei ole omaa äitiä eli lapsemme ovat siis ilman mummoa. Anoppia nähdään aniharvoin. Hommassa on kuitenkin se puoli että anopin tytär on laiska, eikä varmasti viitsi auttaa anoppia kun anoppi vanhenee. Ja poika taas on kiltti ja kuuliainen ja tekee mitä käsketään. Meillä tulee tasan käymään niin, että kun anoppi on huonona, niin apu vaaditaan MEILTÄ. Eihän sitä tytärtä voi vaatia auttamaan kun sillä on niin "rankkaa".



Emme ole siis todellakaan saaneet koskaan apua anopilta sekunniksikaan, mutta meidän oletetaan sitten auttavan pyytettä kun se aika koittaa.



Näinhän se on, maailmassa mikään ei ole reilua. Anopin tytär on saanut kaiken huomion ja tyttären lapset saavat rakkautta ja hoivaa, meidän lapsista ei välitä tipan vertaa sitten ollenkaan.



En vielä ymmärrä mistä kaivan vilpittömän auttamisen halun, kun mieltäni kirvelee vieläkin se äärimmäinen hätätilanne jossa viimeisenä keinona itkien apua pyydettiin anopilta. Eikä auttanut, kun oli tärkeämpää tekemistä (eli tyttären auttaminen, jota muutenkin tehdään 365 päivää vuodessa. Yhtä ainoaa kertaa hädän hetkellä ei voinut auttaa poikansa perhettä).



Joten kyllä sympatiat on ap:n puolella, tiedän miltä tuntuu olla piittaamattoman kohtelun kohteena.

vänkääjistä, ne ei ole nähneet elämää.



Mua vahingonilottaa se, että mieheni isoäidille niin tärkeät kaksi muuta lastenlasta, ne ah niin ihanat nerot, joita niin hirveästi on vuosien varrella kehuttu, ovat täysin epäonnistuneet elämässään ja odottavat varmaan kuola valuen seuraavat 20-30 vuotta, että joskus lopsahtaa perintöä! Kun taas tämä minun puolisoni, työläisjuntin poika omistaa kanssani melkein velattoman rivariosakkeen, velattoman kesämökin ja velattoman auton. Ihan itse, omalla selkänahalla tienattuna.



Olenkin vilpittömästi kannustanut anoppia laittamaan dementoituneen äitinsä yksityiseen hoivakotiin ja maksamaan palvelumaksut ihan mummon omilla varoilla ja pitämään rahankäytöstä tarkkaa kirjaa. Mahdollisen perinnönjaon hetkellä mummu on saanut täydellisen hyvää yksityishoitoa ja tilillä on perintöä nolla euroa..... Ja anoppi on asiasta samaa mieltä... nimittäin ne muut, oikeisiin säätyihin naineet täydelliset lapset ja lastenlapset ei siihen äitinsä/mummonsa hoitamiseen osallistu...



eli niin makaat kuin petaat..



terv. 33

On käsittämätöntä,miten täällä etsitään aina vikaa aloittajasta, vängätään jostain avun pyytämisestä ja sivistyksen tasosta tms.



Kyllä on selvää, että oman lapsen lapsi/lapset pitäisi kiinnostaa. On selvää, että omaa lasta ja tämän perhettä halutaan tavata, kutsua kylään ja tutustua uusiin lapsenlapsiin. Eikä sillä ole väliä, onko miniä käynyt pyytämässä tai onko miniä edes ylipäätään mieluinen.



Kun mummo ja pappa ovat suosineet tyttären lapsia, ovat he osoittaneet, että toiset lapsenlapset eivät kiinnosta. MIksi näiden lastenlasten pitäisi kirmata paikalle, kun mummo on sairaalassa? Huolehtikoon ne lapsenlapset, jotka ovat aikanaan saaneet mummon huomiota.



Mitä tulee ap:n mieheen eli lapseen, niin on ymmärrettävää, jos häntäkään ei kiinnosta äitinsä hoitaminen. On varmasti kipeää ja loukkaavaa nähdä, miten oma äiti kohtelee hänen lapsiaan.



En käsitä epäreiluja mummoja ja pappoja enkä keksi oikein mitään muuta syytä siihen, että kohtelee lastenlapsiaan epäreilusti kuin sen, että ovat tunne-elämältään vajaita. Miten voi hylätä toisen lapsensa tuolla tavalla?

On käsittämätöntä,miten täällä etsitään aina vikaa aloittajasta, vängätään jostain avun pyytämisestä ja sivistyksen tasosta tms.



Kyllä on selvää, että oman lapsen lapsi/lapset pitäisi kiinnostaa. On selvää, että omaa lasta ja tämän perhettä halutaan tavata, kutsua kylään ja tutustua uusiin lapsenlapsiin. Eikä sillä ole väliä, onko miniä käynyt pyytämässä tai onko miniä edes ylipäätään mieluinen.



Kun mummo ja pappa ovat suosineet tyttären lapsia, ovat he osoittaneet, että toiset lapsenlapset eivät kiinnosta. MIksi näiden lastenlasten pitäisi kirmata paikalle, kun mummo on sairaalassa? Huolehtikoon ne lapsenlapset, jotka ovat aikanaan saaneet mummon huomiota.



Mitä tulee ap:n mieheen eli lapseen, niin on ymmärrettävää, jos häntäkään ei kiinnosta äitinsä hoitaminen. On varmasti kipeää ja loukkaavaa nähdä, miten oma äiti kohtelee hänen lapsiaan.



En käsitä epäreiluja mummoja ja pappoja enkä keksi oikein mitään muuta syytä siihen, että kohtelee lastenlapsiaan epäreilusti kuin sen, että ovat tunne-elämältään vajaita. Miten voi hylätä toisen lapsensa tuolla tavalla?