Pienituloinen äiti käy TERAPIASSA, miten lapsen/lasten hoito terapian ajaksi?
Onko täällä muita pienituloisia äitejä (itselläni kotihoidontuki ainoa tulo, mies opiskelee ansiosidonnaisella päivärahalla tai siis käytännössä elää työttömyyspäivärahalla (mutta ei ole kotona päivisin). Olen aiemmin sairastanut masennusta ja hoito (pitkäkestoinen psykoterapia) on kesken. Meillä on lapsi, jolla tarvitsemme hoitajan.
Miten te olette vastaavissa tilanteissa saaneet järjestettyä lapsen hoidon? Kotikuntamme on sitä mieltä, että emme enää saa hoitoapua terapiakäyntieni ajaksi (tarve on siis n. 3h/vko, varsinaisesti tunti per kerta mutta matkat mukaan lukien n. 1,5 h/terapiakerta). Meillä ei ole mitenkään varaa MLL:n hoitajiin tai muihin yksityisiin. Tukiverkkoja ei ole.
Mielestäni lapsen hoito kuuluu kunnan järjestää, mitä mieltä olette? Onko osapäivähoito vaihtoehto, jos lapsi on hoidossa terapiapäivisin, eli n. 8 päivää kuukaudessa, onko mahdollista silti säilyttää kotihoidontuki?
Olen jo etukäteen kiitollinen, jos saan asiallisia vastauksia!!!
t. epätoivoinen äiti
Kommentit (19)
jos kerran on työtön?
Miksi kunnan _kuuluisi_ järjestää teidän perheenne asiat???
jos kerran on työtön?
Miksi kunnan _kuuluisi_ järjestää teidän perheenne asiat???
Lue tarkemmin. Opiskelee ammattiin. (Tai siis vaihtaa alaa.)
Ja siksi kuuluisi järjestää, että jaksaisin hoitaa lapseni. Lapseni oikeuksien takia.
Sosiaalitoimistoon sitä täytyy varmaan seuraavaksi lähteä anelemaan apua. :/
Mulla ei tukiverkkoa ollenkaan, ei mummoja tms elämässämme ollenkaan, ja kunta ei anna kotihoitajaa kuin ls-perheille, eli terapia ei ole riitävä syy. Apu pitää joko ostaa tai puolison olla pois töistä.
Itse jouduin lopettamaan terapian, ei voinut mitään, emme saaneet apua vaikka mt-klinikaltakin soitettiin puolestamme kotipalveluun. Kotipalvelua saa meidän kunnassa VAIN ls perheet, muut ei saa vaikka olis huutava tarve. Emme saameet mll hoitajaakaan järkättyä, täällä mll tädit on koululaistyttöjä jotka pääsee vain illalla tulemaan.
Joten se siitä sitten, terapia pii lopettaa.
Terapiaa voi jatkaa myös myöhemmin, omassa tapauksessani parin vuoden päästä jatketaan, laosuuden traumat ja kaltoinkohtelut säilyy kyllä sen kaks vuotta muistissa: -)
Tee lapsestasi lastensuojeluilmoitus.
Miksi pitää vääntää niitä kakaroita, jos ei ole pienintäkään saumaa selvitä vanhemmuudesta...
Jos sossu ei auta, viimeinen oljenkorsi on seurakunta, diakoniatyö.
Tee lapsestasi lastensuojeluilmoitus.
Miksi pitää vääntää niitä kakaroita, jos ei ole pienintäkään saumaa selvitä vanhemmuudesta...
Tee lapsestasi lastensuojeluilmoitus.
Miksi pitää vääntää niitä kakaroita, jos ei ole pienintäkään saumaa selvitä vanhemmuudesta...
Ensinnäkin terapiani ovat molempina päivinä keskellä päivää, ja toisekseen mieheni saa koulutukseensa työvoimakoulutustukea, joten ei sieltä voi olla paljon pois. Kaksi kertaa viikossa parin tunnin poissaoloakin on aika paljon, kun kyseessä on erittäin tiivis ja lyhytaikainen koulutus.
Eikä tässä nyt ole kyse siitä, ettenkö selviäisi lapseni hoidosta, mutta ihan ennaltaehkäisevän avun tarpeessa kuitenkin olemme. Onhan fakta se, että lääkäri on määrännyt minulle masennukseeni hoidoksi terapiaa. Lapsemme on kyllä erittäin hyvin hoidettu, älä sinä sitä huoli.
Jos sossu ei auta, viimeinen oljenkorsi on seurakunta, diakoniatyö.
Sieltä sain ainakin ymmärtävää ja ystävällistä kohtelua, mutta he eivät pysty järjestämään lapseni hoitoa.
syy, miksi sinne menin, oli että halusin parantua taas opiskelu- ja työkykyiseksi, ja opiskeluasioissa on edelleen paljon työstämisen varaa... Lisäksi minulla on menossa iso elämänmuutos johon tarvitsen tukea terapeutiltani.
Tammikuussa kyllä ajattelin palata opiskelemaan ja laittaa lapseni päivähoitoon, vaikka tulot tulevatkin olemaan minimaaliset. Masennukseni takia tuskin saan kasaan tarpeeksi opintopisteitä, jotta olisin oikeutettu opintotukeen. :/
missä asut?Kunnat tarjoavat erillaisia palveluja.
Helsingissä apua saat kotipalvelusta tai palvelusetelillä voit palkata mieleisen hoitajan.
Nostan vanhaa ketjua
Olen myös kotihoidontuella ja minulla alkamassa terapia kaksi kertaa viikossa (mahd. jopa 2 vuoden ajan). Mies on minimipalkkaisessa työssä joten tuntipalkkaiseen lastenhoitajaan ei ole varaa. Miehen (tai anopin) palkaton vapaa näin säännölliseen ja pitkäkestoiseen hoidontarpeeseen ei mielestäni ole kovin hyvä vaihtoehto (tulonmenetys, hankalaa työpaikalla - suostuvatko edes...). Onko mitään mahdollisuutta saada lasta terapian ajaksi päiväkotiin ilman kotihoidontuen menetystä?
Otin vauvana mukaan ja isompana otin sellaisen ajan, että samaan aikaan oli seurakunnan kerho.
Kiitos vastauksesta 13!
Lapsi on nyt 1-vuotias ja en kyllä saa täyttä hyötyä terapiasta jos viihdytän samalla lasta. En myöskään haluaisi lasta katsomaan, kun itken kuitenkin puolet ajasta...
Emme kuulu kirkkoon ja vaikka tulisimmekin yllättäen uskoon ,tuskin tulen :), täällä päin ei ole kerhoa noin pienille.
Muita kokemuksia/ehdotuksia?
Eikö ihmisillä ole yhtä ainutta tuttavaa, joka voisi hoitaa lasta? Naapuri, leikkipaikan tuttu, joku toinen yh, paikallinen perhepäivähoitaja, koulukaveri, opiskelukaveri, joku?
Mä en voi uskoa, että ei muka ketään ole.
Huudelkaa facebookissa? Ei varmaan tarvitse selvittää että _miksi_ hoidon tarvetta on, kunhan vaan ilmoittaa että tarvitsee jeesiä.
Kyse ei olekaan siitä, ettei olisi ketää jolle viedä vaikkapa yksittäisen hammaslääkärin ajaksi, mutta tämä olisi KAKSI kertaa viikossa JOKA VIIKKO. Meillä esim anoppi hoitaa mielellään silloin tällöin, mutta ei tietenkään pysty olemaan näin paljoa töistä pois. Ja kuinka moni teistä haluaisi sitoutua hoitamaan jonkun naapurin lasta näin usein?
Mielestäni olisi lapsen kannalta parempi, ettei häntä heitettäisi joka kerta eri paikkaan. Haen toimivampaa ratkaisua, kuten joku kerho olisi, jos sellainen sattuisi olemaan tarjolla.
T.12 eli "uusi ap"
Asun sen verran pienessä kaupungissa, että jätän sen nyt mainitsematta...
t.12
ja osapäivähoitokin voisi olla hyvä, myös sinun jaksamisesi kannalta.