Siis mitä?! Miksi "kaikki" pikkulapset istuu rattaissa nykyään ja katsoo älypuhelimilla ohjelmia?

Jos nyt olisi 50-luku niin kauhistelisitte, että mitä nykyajan nuorista oikein tulee, kun joka paikassa pauhaa RADIO! Mua naurattaa tuollainen moraalipaniikki.

Minusta jokainen sodan jälkeen syntynyt sukupolvi on vain toinen toistaan fiksumpi. Tuota pullamössösukupolvea ei siis ole edes olemassa. :)

on runsaasti tutkimustietoa siitä kuinka haitallista lapsen kehitykselle jatkuva ruudun tuijottaminen on. Ja onhan meillä enennennäkemätön määrä käytöshäiriöisiä, masentuneita, ylipainoisia yms lapsia, joista osan taidot alkaa todellakin olla jo alle yhteiskunnan perustaitojen. Radioon suuri ero on siinä että radio lisää mielikuvitusta, ruutujen tuijottaminen vähentää.

En siis itsekään todellakaan ymmärrä. Kyllä lapsen tulis osata ja oppia havannoimaan ympäristöä. Ymmärrän kylä autossa dvd:n katselun, jos matka alkaa olemaan pitkä, siis kestää useamman tunnin.

Nimenomaan havainnoimaan ympäristöä, sitä ei enää aikuisetkaan hallitse. Ja edelleen, jos matka sujuu ilman älinöitä videon kanssa, niin antaa mennä vaan. Eli en periaatteessa ole sitä vastaan, ihmettelen vaan, miten tosiaan lapsilla ei muka kulu edes lyhyttä aikaa ilman jotain viihdykettä. Ihmekö tuo ettei koulu jaksa sitten kiinnostaa, kun ei olla totuttu olemaan aloillaan tai että kaikki on hauskaa.

siis musta on tosi ihanaa havainnoida metsää automatkoilla. Välillä on kuusimetsää, sitten tulee lehtimetsää ja välillä mäntyä. Sekametsä se vasta oikein jännä on. Siellä kun on niiiin monenlaista kasvillisuutta. Mulla on siksi aina kiikarit autossa, että oikeen pääsee havainnoimaan ö.ö

...mistä tulikin mieleeni, että lapset saattaisivat vähäksi aikaa innostua luonnon havainnoimisesta jos saisivat kiikarit tai kaukoputken käsiinsä :)

Maailma ole katkeamaton ärsyketulva hänen viihtymisekseen

Maailmasta saa sellainen nykyään aika helposti. Ihan aikuinenkin. Eikö sekin ole tätä maailmaa?

Ja ei, lapseni ei katso piirrettyjä kaupassa taikka autossa. Joskus kotona katsoo joko suoraan televisiosta tai tabletista.

- Busseissa oli VHS-nauhuri ja sillä katsottiin retkillä ja luokkaretkillä videoita

- Lapsilla oli elektroniikkapelejä. Niitä pelattiin mm. autossa.



Tuliko näitä juttuja tehneistä lapsista huonompia ja luku- ja kirjoitustaidottomia?

mutta haluan kertoa, ettei lukemisen paheksuminen ole ollut mitenkään yleistä menneinä vuosikymmeninä!

Olen syntynyt v.1950 ja kotoisin aivan maaseudulta. Meillä kotona luettiin ja esim. minulle luettiin jo aivan pienestä pitäen, kunnes opin itse lukemaan.

1800-luvulla syntyneellä isoisälläni jo oli oma tekemänsä kirjakaappi, vaikka hän oli vain kiertokoulun käynyt maalaismies. Ja tiedän monia muitakin koteja, joissa lukemista pidettiin arvossa samoin kuin koulutustakin.

Lukeminen on periynyt sukupolvesta toiseen!

Kaiken tämän uuden tekniikan rinnalla;pitäkää huolta, että lukeminen säilyy. Lukekaa lapsillenne päivittäin, vaikka vain 15 minuuttia!

Jos nyt olisi 50-luku niin kauhistelisitte, että mitä nykyajan nuorista oikein tulee, kun joka paikassa pauhaa RADIO! Mua naurattaa tuollainen moraalipaniikki.

Minusta jokainen sodan jälkeen syntynyt sukupolvi on vain toinen toistaan fiksumpi. Tuota pullamössösukupolvea ei siis ole edes olemassa. :)

on runsaasti tutkimustietoa siitä kuinka haitallista lapsen kehitykselle jatkuva ruudun tuijottaminen on. Ja onhan meillä enennennäkemätön määrä käytöshäiriöisiä, masentuneita, ylipainoisia yms lapsia, joista osan taidot alkaa todellakin olla jo alle yhteiskunnan perustaitojen. Radioon suuri ero on siinä että radio lisää mielikuvitusta, ruutujen tuijottaminen vähentää.

Tuskin nämä lapset katsovat ruutua koko päivän.

Se, että nykyisenkaltainen radion erittäin kaupallinen ohjelmavirta lisäisi mielikuvitusta, on kyllä melkoisen epäuskottava väite!

Jos radiolla tarkoitetaan sitä, että Markus-setä lukee Grimmin satuja, niin olet oikeassa, mutta valtaosa radio-ohjelmista on aika kaukana tuollaisesta. :-)

Meillä ei pelätä ruutua! :o Nyt saatat järkyttyä, mutta meillä oikein rakastetaan tv-sarjoja ja hyviä elokuvia. Hui! Ja lapsillamme on hyvä mielikuvitus.

Omat lapseni ovat pienempinä olleet hyvinkin vilkkaita ja nykyäänkin tietävät oman tahtonsa. Mielestäni oikeesti vaan pitää opetella hyväksymään tilanteet sellaisina kun ne ovat, ei aina vaan voi olla hauskaa ja mukavaa. Jos ei pysty kauppareissusta tai automatkasta pikkulapsena selviytymään ilman erityisviihdykkeitä niin huh on elämäneväät aika hukassa. Joo mutta tiedän että olen vanhanaikainen. Onneksi jokaisella on oikeus valita miten lastensa kanssa on. Ja kuten aiemmin kirjoitin en todella tajua sitäkään ettei kouluikäisten kanssa voi mennä mökille jollei siellä ole vaikka tv.tä, tietokonetta tai tms.kun sitten ei ole mitään tekemistä! Ap

Oman mummoni ikätoveri paasasi kerran että ei ennen mitään televisioita ollut, eikä kertakäyttövaippoja... mummoni siihen, että niin, muistelepa oliko kiva pestä nyrkkipyykkiä avannon reunalla. Eli ajassa ajan tavalla.

Nyt on vuosi 2012 ja näin moni pelkää ELEKTRONIIKKAA!! Lukiko teistä kukaan vastikään Helsingin Sanomissakin julkaistua väitöstä, joka todisti että mm. television katsominen ei todellakaan passivoi lasta? Ja silti niin monelle se on aivan kamala peikko.



Jotenkin minä todellakin kuvittelin, että jokainen sukupolvi olisi edellistään fiksumpi, mutta tässä asiassa ollaan ainakin edelleen ihan siellä kivikaudella. Kaikki uusi on pelottavaa ja pilaa lapset. Niin, onhan se tietysti houkuttelevaa syyttää elektroniikkaa muista yhteiskunnan ongelmista ja niiden vaikutuksista lapsen kasvuun ja kehitykseen.



Meillä ainakin elektroniikka nähdään valtavana mahdollisuutena. Lapset saa pelata vaikka kauppareissulla älypuhelimella tai tabletilla pelejä ja halutessaan katsoa automatkoilla dvd:tä tai pelata lisää sillä tabletilla. Jos kaupassa käydään kaksi kertaa viikossa ja pitkiä automatkoja tehdään ehkä joka toinen kuukausi, niin miten ihmeessä se lapsi muka ehtii jonkun viriketulvan alle kaatua? :D :D



Oletteko te ihan todella tutustuneet vaikka Applen lastenpeleihin? Sieltä löytyy esim. H.C. Anderssenin satuna luettuina ja kuvitettuina (ainiin, mutta kyllähän 2 vuotiaan pitäisi jo osata lukea OIKEASTA kirjasta, tai ainakin tyytyä pelkästään katselemaan kuvia...); äänen ja kuvan yhdistäviä pelejä, jotka kartuttavat lapsen sanavarastoa; piirustuspelejä, jotka kehittävät lapsen hienomotoriikkaa jne jne jne. Ja kaikki tämä siis TUHOAA lapsen?



Ja jos noiden tuhoavien hetkien lisäksi lapsi vähintään 85% ajasta (jos ajatellaan, että pelaamiseen menisi 10h viikossa) tekee jotain ihan muuta, kuten: leikkii puistossa tai pihalla, kokoaa palapelejä, katselee äidin tai isän sylissä kuvakirjoja, pinoaa lego-palikoita, työntelee nukkeja nukenvaunuissa, avustaa leipomisessa tai mitä ikinä mieleen tuleekin, niin silti te mielestänne voitte päätellä jotain lapsen tulevasta kehityksestä tai tämänhetkisestä kasvatuksesta tuon kauppahetken perusteella? Salli mun nauraa, vaikka onhan se tietysti houkutteleva ajatus, että noin pienen havainnointihetken perusteella voisi nostaa itseään vähän jalustalle, edes ihan pikkiriikkisen. Kylläpä tuntuu nyt hyvälle.