Ex-mies ja uusi vaimo varastivat lapsemme nimen!!!

kiusallaan antanut ne.. Jos ne nimet on sulle rakkaita, niin anna ihmeessä lapsellesi!! Nehän on sun suvusta. Nyxähän siin sitten kalpenee kun kaikki tajuaa et on ne sieltä kopioinut... Eihän sun tarvitse siitä piitata eikä se tavallaan edes sulle kuulu, ihan eri perheen lapsihan se on. Siis älä välitä, toimi kuten sydämesi sanoo!! Jos joku haluaa olla ääliö, niin anna olla, älä anna vaikuttaa itseesi. Koska sulla ei ole ongelmaa, jos et ota sitä vastaan.

mies olisi halunnut ex-vaimonsa kanssa heidän yhteiselle lapselleen.

Muahaaaaaa...aivan uskomaton eukko.

Kovin oli mies nolona ja vaikeana, mutta sai lopulta sanottua, että hänen uusi vaimonsa vaatimalla vaati noita nimiä heidän lapselleen, kun mies oli joskus erehtynyt mainitsemaan, että ne nimet me olisimme antaneet meidän lapsellemme, jos olisimme saaneet pojan..

p

Kenteis HÄN on haaveilltu laittavansa Katariinan lapselleen nimeksi- jo pikkutytöstä lähtien?

Mutta erikoiselta minustakin tuntui, että ex-mieheni laittoi heidän lapselleen nimeksi meidän suvussa kulkevan tytön nimen, joka kulkee esikoistytöltä esikoistytölle.

Eli meillä on exän kanssa 2 poikaa ja minä olen Xxxx katariina, äitini xxx katariina,. mummoni xxxx katariina, isoäitini xxx katariina.

Nyt exän ja hänen nyxänsä tyttö on XXXX katariina.

Hiukan kyllä asiaa ihmettelin ja sanoin tästä ääneen nyxällekin. Kaipa se ajattelee, että olen katkera ja vittumainen exä. Mutta oikeasti kaikki nauraa tuolle nyxälle, että laittoi tytölleen meidän esikoistytöltä esikoistytölle kulkevan nimen.

Odotin esikoista, ja olin jo lapsena päättänyt, minkä nimen annan pojalleni, jos sellaisen saan. Heti kun miehen katkera exä kuuli, että odotamme lasta, niin hän lähetti tekstarilla pitkän listan nimistä, jotka on varattu hänelle. "Näitä te ette käytä, nää on varattu mulle." Exä ei siis ollut edes raskaana, eikä hänellä miestäkään ollut. No, tietty se "mun" nimi löytyi myös siltä listalta (nimiä oli noin 10), mutta mua ei kyllä vähempää voinut kiinnostaa hänen varailut, joten annoin lapselleni juuri sen nimen, minkä halusin. Nyt 6 vuotta myöhemmin exä on tullut raskaaksi. Pitäiskö mun vuorostani lähettää hänelle lista nimistä, joita hän ei saa käyttää ;)

että lapsen äiti nyt vain tykkää niistä nimistä.

Tulin takaisin kertomaan, kuinka asia on edennyt. Tuo juttu suututtui ja ihmetytti minua niin paljon, että soitin muutama tunti sitten exälle ja kysyin ihan suoraan, mistä oikein on kysymys.

Kovin oli mies nolona ja vaikeana, mutta sai lopulta sanottua, että hänen uusi vaimonsa vaatimalla vaati noita nimiä heidän lapselleen, kun mies oli joskus erehtynyt mainitsemaan, että ne nimet me olisimme antaneet meidän lapsellemme, jos olisimme saaneet pojan..

Eli kyseessä onkin uuden vaimon vittuilu minulle, eikä exän. Ihmettelen kyllä, kuinka munaton täytyy miehen olla, että moiseen suostuu. Ja kuinka pienisieluinen ja ilkeä sen naisen täytyy olla... huh huh.

ap

Poikasi tai tyttöjesi tuleva puoliso ei saa valita itse OMALLE lapselleen nimeä sillä kauhuanoppi pakottaa laittamaan nimeksi suvussa kulkeneet nimet.

Mitä tulee sinun ajat sitten valitsemaasi nimeen niin minä en ihan ymmärrä miksi se tuntuu niin hyvältä sinun ja uuden miehesi pojan nimeksi. Eikö siihen liity muistoja ex-miehesi kanssa vauva haaveiluista ja raskauksista ? Siis olet jo "käyttänyt" sitä nimeä yhden miehen kanssa ja nyt sitten vaan mies vaihtuu ja lapsen nimi pysyisi samana...

Meillä on suvussa ollut tapana antaa aina ensimmäiselle poikalapselle isoisän nimi. Tämä perinne on kulkeutunut niinkin kaukaa kuin 1700-luvun puolivälistä!!! Siski tämä nimiasia on minulle ihan oikeasti todella tärkeä.

Eli sinänsä ei ole merkitystä, kuka lapsen isä on, olen jo pienestä tytöstä asti ajatellut, että mahdollinen poikalapseni saa vaarini nimen. Se, miksi toinen nimi on taas isovaariltani, johtuu siitä, että isälläni ja hänen sisaruksillaan on vain tyttöjä, joten heistä kukaan ei ole voinut antaa isovaarin nimeä eteenpäin..

Tämä nimiasia on minulle niin tärkeä, että olen sen kertonut jokaiselle poikaystävälläni jo heti seurustelun alussa.. eli että jos joskus lapsia saamme, niin pojan nimi on sitten sama kuin minun vaarilla.. ota tai jätä. Nykyinenkin mies suostui tähän nimiasiaan oikein mielellään, hän arvostaa tällaisia perinteitä..

Lapsillesi kerrot nimien perinteen ja että luulet että isin vaimo kaappas samat nimet kun niin hienot.



Lapset sit käyttävät eri lempinimiä veljistään.



Ainut keino miten saat harmitusta aikaan ja kumminkin omat nimesi lapsellesi.



Oppivat ehkä käyttäytymään tulevaisuudessa paremmin.



Kerro meille ne nimet niin osataan kattoa karsaasti tuota exän vaimoa jos tavataan. Olisi sen ansainnut!

sai lopulta sanottua, että hänen uusi vaimonsa vaatimalla vaati noita nimiä heidän lapselleen, kun mies oli joskus erehtynyt mainitsemaan, että ne nimet me olisimme antaneet meidän lapsellemme, jos olisimme saaneet pojan.

Minä en usko, että kenenkään naisen peruste valita oman lapsen nimi, olisi miehen exälle vittuilu. Vaikeaa on uskoa sitäkään, että joku vaatimalla vaatisi jotakin nimeä puolison käsityksistä välittämättä. Toisaalta samalla asenteellahan ap:kin on liikkeellä, ei halua edes kysyä uuden miehensä ehdotuksia.

Mitkä ihmeen lampaat täällä vastailee sulle?



Mua ei YHTÄÄN haittaisi, vaikka olisin miten naurettava, mutta mä todellakin menisin ihan käymään niillä, kysymässä, että MIKSI IHMEESSÄ annoitte lapsellenne kaikista maailman nimistä JUURI NE NIMET, jonka mies hyvin tietää olevan sulle "varattu"?



Vähintä, mitä voit nyt tehdä, on mielestäni se, että kerrot asian tälle uudelle vaimolle.

Kysyt, onko kivaa kun lapsellanne on nyt SINUN isoisiesi nimet, jotka ex-miehesi on aina tiennyt, että haluaisit antaa omalle pojallesi?! Onko kivaa olla nimivaras?



Kaverini - sanotaan häntä nyt Elliksi - hyvä ystävä

( nuoruudesta saakka ollut yksi parhaista kavereista ) teki Ellille samoin, eli he olivat molemmat raskaana ja lapsuudenystävä synnytti pienokaisensa kahta kuukautta aiemmin - ja kas - antoi lapselleen juuri sen nimen, jonka Elli oli "varannut".

Nimi oli harvinainen ja sellainen, jonka Elli oli lapsenakin jo antanut rakkaimmalle nukelleen jne ja aina sanonut, että sen haluaisi antaa myös omalle lapsellensakin.



Välithän siinä meni. Vaikka Elli miten kovasti yritti päästä asian yli, hän ei osannut enää luottaa ystäväänsä. Mahtaa olla tällä "ystävällä" kivaa elää tuon asian kanssa, vai mitä luulette?



Ihmisen täytyy olla jotenkin vähän häiriintynyt, että tekee tollasta. Ihan sama, vaikka olisin mieten naurettava, en todellakaan voisi antaa tollasen asian "vaan olla"!

No meitä on moneksi. Nyxä kyllä tiesi nimen tarinan ja antoi sen tytölleen kun minulla ei ollut tyttöä. Luuli kai sillä voittavansa jotain.

Ja kyllä, jos joskus tytön saan niin tyttö saa toiseksi nimekseen Katariina.

Mutta sille ei voi mitään, että ihmiset nyt jo ihmettelee tätä nyxän intoa antaa lapselleen sama nimi kuin minulla ja äidillä ja mummollani ja isomummolla.

Mutta toki jokainen tavallaan. Jos te haluatte antaa lapsillenne nimeksi miehen ex-vaimon nimen tai ex-vaimon suvussa kulkevan nimen niin, ettei se ex-avioliitto ikinä unohdu, ihan hyvähän se vain on. Eipä pääse mies ikinä unohtamaan ex-vaimoaan ja heidän liittoaan kun lapsen nimi muistuttaa siitä joka päivä.

Kenteis HÄN on haaveilltu laittavansa Katariinan lapselleen nimeksi- jo pikkutytöstä lähtien?

Mutta erikoiselta minustakin tuntui, että ex-mieheni laittoi heidän lapselleen nimeksi meidän suvussa kulkevan tytön nimen, joka kulkee esikoistytöltä esikoistytölle.

Eli meillä on exän kanssa 2 poikaa ja minä olen Xxxx katariina, äitini xxx katariina,. mummoni xxxx katariina, isoäitini xxx katariina.

Nyt exän ja hänen nyxänsä tyttö on XXXX katariina.

Hiukan kyllä asiaa ihmettelin ja sanoin tästä ääneen nyxällekin. Kaipa se ajattelee, että olen katkera ja vittumainen exä. Mutta oikeasti kaikki nauraa tuolle nyxälle, että laittoi tytölleen meidän esikoistytöltä esikoistytölle kulkevan nimen.

Odotin esikoista, ja olin jo lapsena päättänyt, minkä nimen annan pojalleni, jos sellaisen saan. Heti kun miehen katkera exä kuuli, että odotamme lasta, niin hän lähetti tekstarilla pitkän listan nimistä, jotka on varattu hänelle. "Näitä te ette käytä, nää on varattu mulle." Exä ei siis ollut edes raskaana, eikä hänellä miestäkään ollut. No, tietty se "mun" nimi löytyi myös siltä listalta (nimiä oli noin 10), mutta mua ei kyllä vähempää voinut kiinnostaa hänen varailut, joten annoin lapselleni juuri sen nimen, minkä halusin. Nyt 6 vuotta myöhemmin exä on tullut raskaaksi. Pitäiskö mun vuorostani lähettää hänelle lista nimistä, joita hän ei saa käyttää ;)

Onpa aihe saanut aikaan paljon keskustelua, kiitos siitä. Omat tunteeni alkavat jo tasaantua ja pahin kiukku laantua..



Olen päättänyt antaa pojalleni juuri sen nimen, jota olin aikonutkin, viis exän ja sen nyxän kiusanteosta.



Minun ja exän yhteiset tyttäret (8 ja 11 v.) ihmettelivät todella paljon, kun kuulivat isänpuoleisen veljen nimen, koska kyllähän he tiesivät, että kyseinen nimi oli tulossa meidän vauvalle -olen sen kertonut jo silloin, kun sain rakenneultrassa tietää vauvan sukupuolen.



Tyttöjen ihmettelyyn vastasin, että en tiedä syytä, sitä pitää kysyä isältä ja tämän vaimolta..



Ja niille, jotka paheksuvat sitä, etten ole kysynyt uuden mieheni mielipidettä nimiasiassa, niin olen tosiaan jo aivan seurustelun alussa kertonut tästä perinteestä ja jo vuosia sitten sopinut, että jos lapsi on poika, se saa tämän nimen. Tasapuolisuuden nimissä sovimme raskauden aikana, että jos lapsi on tyttö, niin mieheni saa täysin yksin päättää vauvan nimestä. :)

Ne tulee sinun/teidän lapsellenne. Ihan sama mitä joku typerä exä ja sen nainen tekee! Luulisi että niitä vielä hävettää ja tosi paljon kun asiaa aletaan ihan ääneen kummastella!!!

Olisimme halunneet esikoisellemme tietyn nimen, mutta anoppi räjähti että ette helvetissä anna sitä koska hänen siskonsa poika kantaa samaa etunimeä. No just, kyse oli siis yhdestä nimestä eikä yhdistelmästä...kamala draama siitä nousi ja lopulta annoimme olla.



Anoppi kiukutteli myöhemmin myös sitä, kun joku hänen ex-kaverinsa "varasti" nimi-ideansa(!).

Poikasi tai tyttöjesi tuleva puoliso ei saa valita itse OMALLE lapselleen nimeä sillä kauhuanoppi pakottaa laittamaan nimeksi suvussa kulkeneet nimet.

Tietysti toivon, että joku lapsistani jatkaisi tätä perinnettä, mutta en aio ketään pakottaa tai painostaa.. kyllä he saavat puolisoidensa kanssa ihan itse päättää lastensa nimet, mummi ei siihen puutu. :)

ap

AP:n kirjoituksista kävikö ilmi se, että onko kysynyt sen exän uudelta mistä nimet keksittiin? Jos vain exmiehen kertomuksen kuullut, niin se ei välttämättä ole koko totuus...



Mutta yleisesti jos ajatellaan, niin nimiä ei voi noin varailla. Ja jos haluaa juuri tietyn nimen, niin sen voi pitää omana tietonaan, miksi huudella lähipiirille (vielä vuosikausia etukäteen!) että lasestani tulee sitten ---- jos joskus lapsia saan. Voihan sitä olla kertomatta, niin kukaan ei "varasta" sitä "itselle varattua" nimeä.



Ja noissa eksä nyksä jutuissa sekin, että esim. tuo Katariina on yleinen nimi. Jokainen varmasti tuntee jonkun Katariinan, eli jos vaikka rakkaan isotädin nimi oli Katariina, voi sen nimen antaa (vaikka sattuisi olemaan miehen eksänkin nimi) koska nimellä suuri merkitys itselle.



Samaan tapaan moni tuntee samannimisiä, voi tuntea vaikka neljä Mikkoa: yksi kamala juoppo ja entinen koulukusaaja, toinen ihonalle jäänyt ensirakkaus, kolmas aviomiehen pomo, ja neljän lapsuuden ystävän pieni suloinen vauva. Joten jos sitten joskus antaisi lapselle nimeksi Mikko, niin aika ylitulkintaa sitten muiden analysoida "kenen mukaan lapsi sai nimensä""?! Ja loppujen lopuksi se Mikko nimi saattaisikin tulla esim. isovaarin mukaan tmv. mikä ei edes noihin em. mainittuihin liity.

Eli serkuksille tuli sitten samat nimet. Ja ikävää lapsille kun siitä siskon tytöstä puhutaan, että se on se "oikea Annastiina (nimi keksitty)"



Ja kyseessä on siis veljen alkoholismin takia alkanut välirikko ja veljen kosto siskolleen, mikä ei sitten onnistunutkaan vaan veljen lapsi kärsii siitä ja tulee täysi-ikäisenä varmaan vaihtamaan nimensä kun tietää, ettei ole se "oikea Annastiina"



Ikäviä tuollaiset nimenvarastamiset. Mitä ihmiset sellaisesta hyötyy. Eivät tajua, että lapsihan siitä kärsii eniten.

ja jos heille olisi tullut tyttö, sekin olisi ollut Katariina.

Sinä hetki keksisit, että minun lempinimi on ollut katariina ja laitetaan se nyt meidän tyttömme nimeksi.

Aika erikoista. Jos olisin mennyt naimisiin eronneen miehen kanssa, en taatusti olisi halunnut lapsellemme ex-vaimon nimeä.

Mutta kukin tavallaan. Jos haluaa, että se ex-vaimo on kolmantena pyöränä teidän elämässä lapsen nimen muodossa loppuelämän niin ihan vapaasti. Lähinnä se vain kuulostaa jotenkin kornilta ja taatusti sukulaisissa kalskahtaa korvaan ja ihmetyttää, että miksi juuri ex-vaimon nimi tytölle.

AP:n kirjoituksista kävikö ilmi se, että onko kysynyt sen exän uudelta mistä nimet keksittiin? Jos vain exmiehen kertomuksen kuullut, niin se ei välttämättä ole koko totuus...

Mutta yleisesti jos ajatellaan, niin nimiä ei voi noin varailla. Ja jos haluaa juuri tietyn nimen, niin sen voi pitää omana tietonaan, miksi huudella lähipiirille (vielä vuosikausia etukäteen!) että lasestani tulee sitten ---- jos joskus lapsia saan. Voihan sitä olla kertomatta, niin kukaan ei "varasta" sitä "itselle varattua" nimeä.

Ja noissa eksä nyksä jutuissa sekin, että esim. tuo Katariina on yleinen nimi. Jokainen varmasti tuntee jonkun Katariinan, eli jos vaikka rakkaan isotädin nimi oli Katariina, voi sen nimen antaa (vaikka sattuisi olemaan miehen eksänkin nimi) koska nimellä suuri merkitys itselle.

Samaan tapaan moni tuntee samannimisiä, voi tuntea vaikka neljä Mikkoa: yksi kamala juoppo ja entinen koulukusaaja, toinen ihonalle jäänyt ensirakkaus, kolmas aviomiehen pomo, ja neljän lapsuuden ystävän pieni suloinen vauva. Joten jos sitten joskus antaisi lapselle nimeksi Mikko, niin aika ylitulkintaa sitten muiden analysoida "kenen mukaan lapsi sai nimensä""?! Ja loppujen lopuksi se Mikko nimi saattaisikin tulla esim. isovaarin mukaan tmv. mikä ei edes noihin em. mainittuihin liity.

AP:n exän uusi rouva taitaa olla kovin epävarma asemastaan Miksi hänellä muuten olisi ollut tarve napata ap:n suvun nimet pojalleen?

Kyllä, ex-mieheni uusi vaimo on aikaisemminkin käyttäytynyt vähän oudosti, esim. ostanut tyttärilleni uima-asuksi pienet bikinit, vaikka nimenomaan olin tehnyt selväksi, että he ovat liian nuoria pitämään sellaisia..

Lisäksi uusi rouva oli esim. hyvin tarkkaan kysellyt millaiset minun ja exän häät olivat olleet, ja sitten huolellisesti tehnyt kaikesta heidän häissään samanlaista, mutta hiukan suurempaa ja hienompaa.. :D

Hän on kovasti kysellyt esim. ex-anopiltani minusta ja ex-mieheni suhteesta, mikä ei minusta ole oikein tervettä.

Kaikkea tällaista. Minulla ei tähän asti ole ollut mitään uutta rouvaa vastaan, mutta nyt liikutaan jo niillä rajoilla, että alkaa pistää vihaksi.

ap

Miksi sitä nimeä, jonka on aina halunnut antaa lapselleen pitää kertoa eteenpäin? Eihän sitä muuten voisi varastaakaan, itse en ainakaan kerro kenellekään.. Ei voi kukaan syyttää ketään mistään. Oma syy, jos kertoo ja sit joku vie, vaikka se moukkamaista onkin, ja tässä tapauksessa todella törkeää. Ihmiset ovat paskiaisia ja tässä tilanteessa ap:n eksän uusi akka vaikuttaa todelliselta runkulta. Kertoo paljon hänen suhtautumisestaan sinuun..

Onpa aihe saanut aikaan paljon keskustelua, kiitos siitä. Omat tunteeni alkavat jo tasaantua ja pahin kiukku laantua..

Olen päättänyt antaa pojalleni juuri sen nimen, jota olin aikonutkin, viis exän ja sen nyxän kiusanteosta.

Minun ja exän yhteiset tyttäret (8 ja 11 v.) ihmettelivät todella paljon, kun kuulivat isänpuoleisen veljen nimen, koska kyllähän he tiesivät, että kyseinen nimi oli tulossa meidän vauvalle -olen sen kertonut jo silloin, kun sain rakenneultrassa tietää vauvan sukupuolen.

Tyttöjen ihmettelyyn vastasin, että en tiedä syytä, sitä pitää kysyä isältä ja tämän vaimolta..

Ja niille, jotka paheksuvat sitä, etten ole kysynyt uuden mieheni mielipidettä nimiasiassa, niin olen tosiaan jo aivan seurustelun alussa kertonut tästä perinteestä ja jo vuosia sitten sopinut, että jos lapsi on poika, se saa tämän nimen. Tasapuolisuuden nimissä sovimme raskauden aikana, että jos lapsi on tyttö, niin mieheni saa täysin yksin päättää vauvan nimestä. :)

En todellakaan "heti keksisi" että lempinimeni on aina ollut Katariina. Joskus vaan menee niin, että sama nimi voi olla useammilla lähipiirin ihmisillä. Jos vaikka itselle erittäin rakaan mummon nimi olisi ollut Katariina, ja tietäisi että sen nimen haluaa antaa tyttölapselle jos sellaisen saa, niin 100% varmasti antaisin tuon nimen, sillä ei olisi mitään merkitystä onko miehen ex:ä ollut saman niminen.



Jokaisella meillä on oma historia takanamme, mutta onneksi ihmiset myös sopeutuvat uuteen. Jos miehen suvussa Katariina-niminen olisi ollut se ex-vaimo, niin uskon että pikkuruisen tullessa maailmaan, niin Katariina hetkessä yhdistyisikin vain siihen uuten tulokkaaseen.



Vai pitäisikö ihmisten valita puolisonsakin niin, että Liisa niminen nainen ei voi harkita suhdetta Jouko eikä Ville nimisten kanssa, ettei suku mene sekaisin kun olisi "Meidän poika Ville" ja "Liisan mies Ville". Onhan noita tapauksia joissa miehen sisko ja vaimo ovat täyskaimoja, jos vaimo ottaa miehen sukunimen ja sisko ei ole naimisissa/ei ole vaihtanut sukunimeään.