Lue keskustelun säännöt.
Ex-mies ja uusi vaimo varastivat lapsemme nimen!!!
24.09.2012 |
Siis aivan käsittämätöntä..
Olen eronnut exästäni 6 vuotta sitten, nyt odotan poikavauvaa uudelle miehelleni viikoilla 36+2. Minulla ja exällä on kaksi yhteistä lasta.
Entinen mieheni ja hänen uusi vaimonsa saivat esikoisensa kuukausi sitten, ja nyt sain kuulla, että he ovat antaneet pojalleen tismalleen juuri sen nimen (siis sekä ensimmäinen että toinen nimi) jonka olin AINA halunnut antaa lapselleni, jos hän on poika. Kyseessä on siis minun suvussani kulkevat nimet, ja nyt ex-mies on siis varastanut kyseisen nimen.
Suututtaa ja itkettää. Toki voisin edelleen lain mukaan antaa tuon nimen omalla pojalleni, mutta edellisestä liitosta olemassa olevat lapsemme eivät ehkä ymmärtäisi, jos heillä on tismalleen saman niminen velipuoli sekä isän että äidin kotona.
Minusta tuo oli niin käsittämättömän törkeä temppu exältä, etten voi todeksi uskoa. Vai mitä mieltä te olette? Voinko yhä antaa tuon nimen vai mitä ihmettä oikein teen..? :(
Kommentit (133)
Lisäksi uusi rouva oli esim. hyvin tarkkaan kysellyt millaiset minun ja exän häät olivat olleet, ja sitten huolellisesti tehnyt kaikesta heidän häissään samanlaista, mutta hiukan suurempaa ja hienompaa.. :DHän on kovasti kysellyt esim. ex-anopiltani minusta ja ex-mieheni suhteesta, mikä ei minusta ole oikein tervettä.
ap
Siis ihan kiusaahan tuo uusi nainen tekee omaa epävarmuuttaan ja mustasukkaisuuttaan.. kauhea akka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän täysin samanikäiset täyskaimaserkukset jotka erotetaan lempinimillä toisistaan.
tyttärillesi, kun alkava keksiä lempinimeä ex-miehen pojalle. (Tee sen verran huomaamattomasti, että et jää kiinni.) Vaikka Makkara-Matti tai Möttö-Matti tms. Kohta lasta kutsutaan vähemmän mairittelevalla kutsuma nimellä...
No taitaa olla nyksä sellainen, että parempi olla mahdollisimman kaukana ja hoitaa vain omat asiat.
Lisäksi uusi rouva oli esim. hyvin tarkkaan kysellyt millaiset minun ja exän häät olivat olleet, ja sitten huolellisesti tehnyt kaikesta heidän häissään samanlaista, mutta hiukan suurempaa ja hienompaa.. :DHän on kovasti kysellyt esim. ex-anopiltani minusta ja ex-mieheni suhteesta, mikä ei minusta ole oikein tervettä.
ap
Siis ihan kiusaahan tuo uusi nainen tekee omaa epävarmuuttaan ja mustasukkaisuuttaan.. kauhea akka!
Voi meitä naisia, aina niin epävarmoja eksistä ja aina pakko pistää "paremmaksi". Sääliksi käy tuota nyxä-naisparkaa, taitaa olla aika inhottavaa elää jatkuvassa pelossa ja epävarmuudessa. Ihme naikkonen, pakko myöntää. Ei ehkä penalin terävin kynä?
Voithan antaa vähän ohjausta tyttärillesi, kun alkava keksiä lempinimeä ex-miehen pojalle. (Tee sen verran huomaamattomasti, että et jää kiinni.) Vaikka Makkara-Matti tai Möttö-Matti tms. Kohta lasta kutsutaan vähemmän mairittelevalla kutsuma nimellä... No taitaa olla nyksä sellainen, että parempi olla mahdollisimman kaukana ja hoitaa vain omat asiat.
Täähän on tosi hyvä idea! Kostaa sille lapselle joka on toki syypää tuohon omaan nimeensä! Oot varmaan joku koulukiusaaja joka jatkaa perinnettä sukupolvesta toiseen. Jatka samaan malliin, näin maailma pelastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapselleni nimeksi Jenni Katariinaa jos mieheni kertoisi, että haaveilivat ex-vaimon kanssa tytöstä ja olisivat antaneet sille nimeksi Jenni Katariina, koska Katariina kulkee suvussa perintönimenä.
Mutta meitä on moneksi. Jos haluaisit lapselle antaa sellaisen taakan, että haluaisit antaa hänelle isänsä ex-vaimon nimen niin asia ok. Lpsi tuskin tästä kiittäisi aikuisena.
Kai sitä lastakin nyt voi vähän ajatella, eikä vain itsekkäästi itseään ja itkupotkuraivarin kans kiukutella, että mulla on oikeus antaa sama nimi kuin olitte suunnitelleet ex-vaimosi kans, ihan oikeesti, mulla on oikeus, oikeus, oikeus.
Lapsihan siitä vain kärsii kun nimiä on maailma täynnä.
Tässä kyseisessä tapauksessa minua ei haittaa jos lapseni sisarpuolella on sama nimi kuin minulla, mutta lapsi kyllä joutuu aika kiusalliseen tilanteeseen.
Mutta jos nyxät haluaa tehdä tämän lapsilleen niin mikäs siinä. Mutta tosiaan lapselle ikävä juttu kun äitinsä haluaa osoittaa, että hänellä on kuulkaas oikeus antaa minkä nimen haluaa.
En todellakaan "heti keksisi" että lempinimeni on aina ollut Katariina. Joskus vaan menee niin, että sama nimi voi olla useammilla lähipiirin ihmisillä. Jos vaikka itselle erittäin rakaan mummon nimi olisi ollut Katariina, ja tietäisi että sen nimen haluaa antaa tyttölapselle jos sellaisen saa, niin 100% varmasti antaisin tuon nimen, sillä ei olisi mitään merkitystä onko miehen ex:ä ollut saman niminen.
Jokaisella meillä on oma historia takanamme, mutta onneksi ihmiset myös sopeutuvat uuteen. Jos miehen suvussa Katariina-niminen olisi ollut se ex-vaimo, niin uskon että pikkuruisen tullessa maailmaan, niin Katariina hetkessä yhdistyisikin vain siihen uuten tulokkaaseen.
Vai pitäisikö ihmisten valita puolisonsakin niin, että Liisa niminen nainen ei voi harkita suhdetta Jouko eikä Ville nimisten kanssa, ettei suku mene sekaisin kun olisi "Meidän poika Ville" ja "Liisan mies Ville". Onhan noita tapauksia joissa miehen sisko ja vaimo ovat täyskaimoja, jos vaimo ottaa miehen sukunimen ja sisko ei ole naimisissa/ei ole vaihtanut sukunimeään.
Silti vielä vastuutan ex-miestäsi nimen hyväksymisestä. Eikö häntä hävetä?
Mitä väliä nyxän suvusta, mutta soittaisin kyllä ex-anopilleni ja selittäisin koko jutun ja sen, että sama nimi tulee myös tälle juuri syntyneelle. Tämä tietysti vain sillä ehdolla, että nimet ovat sen verran harvinaisia/erikoisia, että ei ihan joka toisella tule vastaan.
Soittaisin muuten vielä exällenikin ja sanoisin ihan suoraan, että oli niin selkärangaton temppu, etten toista tiedä ja että toivottavasti osaa hävetä sekä omaa selkärangattomuuttaan että vaimonsa epätoivoista mustasukkaisuutta. Ilmoittaisin suoraan, että koko oma sukuni todellakin nauraa, kun ei osata edes nimiä keksiä.
Kertoisin lapsille rehellisesti, että nyxän on sen nimen omalle lapselleen tainnut "varastaa" ihan omaa epävarmuuttaan, ehkei heidän suvussaan ole hienoja perinteitä. Mihinkään nyxän lapsen kiusaamiseen en tietenkään yllytä, lapsen vikahan se nimi ei tosiaan ole, mutta lapsilleni opastaisin, että jos heille ihmetellään samannimisiä velipuolia, niin naseva vastaus heti valmiina, että nimet ovat äidin suvun perinnenimiä ja isä tiesi sen ja kertoi äitipuolelle, joka ne varasti.
Nimiä sinällään ei voi varastaa, mutta on törkeää käyttää toisen keksimiä yhdistelmiä ihan vain kostomielellä. Siinä kyllä saa hävetä tasan se, joka niitä nimiä varastaa.
Lisäksi nimen keksinyt on varmasti miettinyt ja pohtinut nimen valmiiksi, ja kyllähän se vähän pahalta tuntuu, kun nimi annetaankin sitten toiselle. Esim. me "varastimme" kuopuksemme keskimmäisen ja viimeisen nimen miehen siskolta mutta soitimme ensin ja kysyimme, saammeko nimiä käyttää. Oli kovasti sitä mieltä, että nimiä ei voi varata ja että saa tietysti. Nyt kun heille on tulossa poika, näen selvästi, että asia vaivaa häntä ja itseänikin harmittaa, kun se nimi mentiin sitten ottamaan.
Nimiä ei voi varata mutta hienotunteisuutta voi käyttää ja suosittelen ainakin edes tiedustelemaan, sopisiko niiden nimien käyttäminen. On noloa olla se varastaja, jos nimillä on pidempi ja syvällisempi merkitys toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen siita saa kun on nimet mietittyna jo ennenkuin lapsi on siitetty ja niita levitellaan pitkin kylia. Jos minulla olisi joku tarkea nimi suunniteltuna niin en kylla kenellekaan siita kertoisi (varsinkaan Suomessa, pienet piirit, vahaiset puheenaiheet).
Ja ihan oikeasti, onko nyt aivan varmaa, että tuo ex-mies on edes muistanut mistä nimet on peräisin?
Mun mies ei ainakaan muistaisi. JOs niitä nimiä on joskus vuosia aiemmin pyöritelty, niin ei siinä välttämättä ole mieleen tarttunut, että ne oli ex-muijan ikiaikaisten sukulaisten nimiä.
Vai vatvooko jotkut noita nimiasioita jatkuvasti?
Kyllä mullakin on yksi nimyhdistelmä, jonka olisin antanut tyttölapselle, mutta sellaista ei tullut. Enpä tosiaan usko, että mieheni muistaisi että kyseessä on isomummuni nimi, vaikka asiasta on aina välillä puhuttu. Varsinkaan vuosien päästä, jos hän olisi jo perustanut perheen jonkun toisen kanssa.
meinaatko edes kysyä exältä miksi nimesi lapsen sinun lemppari nimillä? oliko vain kiusaa vai mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai nyt sentään ymmärrät, että ex-miehesi vain hätäpäissään keksi sinulle syyttää nyxää nimien varastamisesta? Ihan varmasti ehdotti niitä itse. Ei varmasti ole muina miehinä muuten ottanut nyxän kanssa puheeksi, että nämä nimet olisin entisen vaimoni kanssa antanut pojalle. Ex-miehesi on valehteleva raukka.
Tulin takaisin kertomaan, kuinka asia on edennyt. Tuo juttu suututtui ja ihmetytti minua niin paljon, että soitin muutama tunti sitten exälle ja kysyin ihan suoraan, mistä oikein on kysymys.
Kovin oli mies nolona ja vaikeana, mutta sai lopulta sanottua, että hänen uusi vaimonsa vaatimalla vaati noita nimiä heidän lapselleen, kun mies oli joskus erehtynyt mainitsemaan, että ne nimet me olisimme antaneet meidän lapsellemme, jos olisimme saaneet pojan..
Eli kyseessä onkin uuden vaimon vittuilu minulle, eikä exän. Ihmettelen kyllä, kuinka munaton täytyy miehen olla, että moiseen suostuu. Ja kuinka pienisieluinen ja ilkeä sen naisen täytyy olla... huh huh.
ap
En yhtään ymmärrä että lapsia tehdään sinne tänne. Siis teilläkin kuvioissa pyörii sinun, minun ja meidän lapset. Miten joku edes kehtaa enää alkaa uudelleen perhe-elämää virittämään kun on jo kerran tai parin epäonnistunut... Eipä luulisi enää nimiasian olevan näin suuri juttu, voisin kuvitella kaltaisillanne olevan arjessa vähän suurempia haasteita.
Huoh.....
Uskomatonta touhua :-( Luulisi nimen tosiaan olevan pienimpiä murheita. Ole nyt aikuinen ja anna joku muu nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä on totta, niin se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Annat lapselle ne alkuperäiset nimet ja kerrot kaikille auliisti joka paikassa sukusi perinteestä. Vähäsen noloa exän nyxälle. :D Mutta aika sovinistinen perinne suoraan sanottuna ja minua tyttärenä olisi loukannut, jos mun pikkuveljeni olisi ollut joku koko suvun täyttymys ja minä "vain" tytär.
Silti en usko että nyxä on tehnyt tahallaan. Kuka antaisi vapaaehtoisesti omalle rakkaalle esikoiselle nimen nyxän exän suvun mukaan? Omaa elämäänsä sillä pilaisi :)
Ajattele pikemmin, että sulla on hyvä maku ja olit valinnut kivat nimet, jotka sitten miellyttää monia muitakin.
Mutta tosi ikävä juttu sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh. Olen tänä iltana puhunut kolmatta tuntia ex-miehen uuden vaimon kanssa.. puhuttiin tämä nimiasia halki poikki ja puhki ja samalla tuuletettiin tunteita vähän kaikesta. Oli rankkaa mutta teki hyvää. :)
Aluksi rouva oli hyvin torjuva ja töykeä minua kohtaan, mutta kun rauhallisesti kerroin, miksi tuo nimien varastaminen tuntui minusta niin pahalta ja kuinka tärkeitä nuo sukuperinteet minulle ovat, niin pikku hiljaa alkoi tästäkin naisesta näkyä katumuksen ja nolostumisen merkkejä.
Pitkissä keskusteluissa tuli ilmi tämän naisparan tuntema epävarmuus minun takiani: ex mieheni kuulemma puhuu minusta aina arvostavaan sävyyn, minkä uusi rouva on kokenut uhkaavana.. Hän on kovin nuori minuun verrattuna ja kotoisin vähän kurjista oloista, joten ilmeisesti hän on kokenut jonkinlaista huonommuutta... mielestäni ihan turhaan.
Tämä nimien varastaminen oli sitten johtunut siitä, kun ex-mies oli ajattelemattomuuttaan kertonut ihailevaan ja kunnioittavaan sävyyn tästä minun sukuni pitkästä perinteestä ja rouva oli sitten pahoittanut mielensä, kun hän on itse yh-äidin lapsi, eikä ole koskaan nähnyt isäänsä.
Nyt tunnen oikeastaan myötätuntoa tuota nuorta naista kohtaan: varmasti hän tuntee jonkinlaista juurettomuutta, kun ei tiedä isänpuolen suvustaan yhtään mitään. Ehkä silloin tällaiset 300-vuotiset sukuperinteet herättävät kateutta ja katkeruutta, jonka hän sitten purki minuun varastamalla nuo minun sukuni perinnenimet.
No, itkimme ja puhuimme aikamme ja sitten sovimme, että olkoon kummankin pojat sitten samannimiset, tuskinpa vaarini ja isovaarini siitä pahastuisivat. Keksitään sitten ajan kanssa molemmille pojille omat lempinimet, joilla heitä kutsutaan.
Asia on nyt loppuunkäsitelty. On niin huojentunut ja helpottunut olo: riita ja vihanpito ovat tosi kuluttavia..!
(Nooh.. ex-miehen kanssa minulla on vielä muutama sana sanomatta..) ;D
Ap
Nyt kaikki käsi sydämelle: kuinkas moni meistä oikeesti pystyis samaan- siis olemaan noin kypsä ja tekemään sovun tossa tilanteessa?! Siis wau. :-)
Huh huh. Olen tänä iltana puhunut kolmatta tuntia ex-miehen uuden vaimon kanssa.. puhuttiin tämä nimiasia halki poikki ja puhki ja samalla tuuletettiin tunteita vähän kaikesta. Oli rankkaa mutta teki hyvää. :)
Aluksi rouva oli hyvin torjuva ja töykeä minua kohtaan, mutta kun rauhallisesti kerroin, miksi tuo nimien varastaminen tuntui minusta niin pahalta ja kuinka tärkeitä nuo sukuperinteet minulle ovat, niin pikku hiljaa alkoi tästäkin naisesta näkyä katumuksen ja nolostumisen merkkejä.
Pitkissä keskusteluissa tuli ilmi tämän naisparan tuntema epävarmuus minun takiani: ex mieheni kuulemma puhuu minusta aina arvostavaan sävyyn, minkä uusi rouva on kokenut uhkaavana.. Hän on kovin nuori minuun verrattuna ja kotoisin vähän kurjista oloista, joten ilmeisesti hän on kokenut jonkinlaista huonommuutta... mielestäni ihan turhaan.
Tämä nimien varastaminen oli sitten johtunut siitä, kun ex-mies oli ajattelemattomuuttaan kertonut ihailevaan ja kunnioittavaan sävyyn tästä minun sukuni pitkästä perinteestä ja rouva oli sitten pahoittanut mielensä, kun hän on itse yh-äidin lapsi, eikä ole koskaan nähnyt isäänsä.
Nyt tunnen oikeastaan myötätuntoa tuota nuorta naista kohtaan: varmasti hän tuntee jonkinlaista juurettomuutta, kun ei tiedä isänpuolen suvustaan yhtään mitään. Ehkä silloin tällaiset 300-vuotiset sukuperinteet herättävät kateutta ja katkeruutta, jonka hän sitten purki minuun varastamalla nuo minun sukuni perinnenimet.
No, itkimme ja puhuimme aikamme ja sitten sovimme, että olkoon kummankin pojat sitten samannimiset, tuskinpa vaarini ja isovaarini siitä pahastuisivat. Keksitään sitten ajan kanssa molemmille pojille omat lempinimet, joilla heitä kutsutaan.
Asia on nyt loppuunkäsitelty. On niin huojentunut ja helpottunut olo: riita ja vihanpito ovat tosi kuluttavia..!
(Nooh.. ex-miehen kanssa minulla on vielä muutama sana sanomatta..) ;D
Ap
Hänellä oli kaksi lasta ja nyt kolmas, joka hänen silmissään kuuluu samaan pakettiin.
joten eksästä saattoi olla luontevaakin käyttää juuri sinun ehdottamaa nimeä. Olihan siitä ollut puhetta jo monta vuotta.
eksän nykyinen ei taida tietää, että nimiehdotus on sun käsialaa. Ihmettelen naista, joka antaisi lapselleen nimeksi entisen vaimon mukaan..
Annat omalle lapsellesi sen nimen minkä haluat. Älä suotta anna eksäsi pöljäilyn vaikuttaa siihen :) Jäisit harmittelemaan asiaa lopun elämäksi kuitenkin. Kyllä ne lapset siihen tottuu, kutsuu vaikka eri lempi/kutsumanimellä.
Mitä ihmiset ajattelevat kun alkavat nimittelemään toisiaan netissä ( ei koske sinua AP). Höyryjä saa päästellä, mutta ratkaisukeinot joillakin oli kuin jostain lastentarhasta. 4-v kummilapsenikin oli tänään kypsempi kuin moni teistä vastaajista.
AP, olen tosi iloinen, että pystyit ottamaan vaikeassa tilanteessa vaikean roolin. Jos päässäni olisi silinterihattu, nostaisin sen, kumartaisin ja tarjoaisin lasin (tai ehkäpä pullon) samppanjaa. Tosin olen nainen, mutta...ymmärrät mitä ajan takaa.
Halusin vain kunniottaa hienoa suhtautumista ja toivotan onnea elämäntilanteeseen.
t. anonyymi nettikirjoittaja
Alkoi mennä liian siirappiseksi: "kurjista oloista" lähtöisin oleva nyxä, vielä yh-äidin lapsi, ex-mies puhunut "ihailevaan sävyyn" ap:n suvun perinteistä nyxälle (siis kuka ihme oikeasti noin tekisi muuta kuin vittuillakseen uudelle vaimolleen?!), "300-vuotiset perinteet", "kolmatta tuntia" keskusteltu ja purettu sydäntä itkien jne.
Olin vielä valmis uskomaan, että tuo nyxä on kätevä syntipukki, jolle ap:n ex-mies sysää kaikenlaisia nimi- ym. matkimisasioita ja ap ja koko sukunsa uskoo. Sellaista voisikin tapahtua oikeassa elämässä. Mutta nyt meni liian Dawson's Creekiksi.
Huh huh. Olen tänä iltana puhunut kolmatta tuntia ex-miehen uuden vaimon kanssa.. puhuttiin tämä nimiasia halki poikki ja puhki ja samalla tuuletettiin tunteita vähän kaikesta. Oli rankkaa mutta teki hyvää. :)
Aluksi rouva oli hyvin torjuva ja töykeä minua kohtaan, mutta kun rauhallisesti kerroin, miksi tuo nimien varastaminen tuntui minusta niin pahalta ja kuinka tärkeitä nuo sukuperinteet minulle ovat, niin pikku hiljaa alkoi tästäkin naisesta näkyä katumuksen ja nolostumisen merkkejä.
Pitkissä keskusteluissa tuli ilmi tämän naisparan tuntema epävarmuus minun takiani: ex mieheni kuulemma puhuu minusta aina arvostavaan sävyyn, minkä uusi rouva on kokenut uhkaavana.. Hän on kovin nuori minuun verrattuna ja kotoisin vähän kurjista oloista, joten ilmeisesti hän on kokenut jonkinlaista huonommuutta... mielestäni ihan turhaan.
Tämä nimien varastaminen oli sitten johtunut siitä, kun ex-mies oli ajattelemattomuuttaan kertonut ihailevaan ja kunnioittavaan sävyyn tästä minun sukuni pitkästä perinteestä ja rouva oli sitten pahoittanut mielensä, kun hän on itse yh-äidin lapsi, eikä ole koskaan nähnyt isäänsä.
Nyt tunnen oikeastaan myötätuntoa tuota nuorta naista kohtaan: varmasti hän tuntee jonkinlaista juurettomuutta, kun ei tiedä isänpuolen suvustaan yhtään mitään. Ehkä silloin tällaiset 300-vuotiset sukuperinteet herättävät kateutta ja katkeruutta, jonka hän sitten purki minuun varastamalla nuo minun sukuni perinnenimet.
No, itkimme ja puhuimme aikamme ja sitten sovimme, että olkoon kummankin pojat sitten samannimiset, tuskinpa vaarini ja isovaarini siitä pahastuisivat. Keksitään sitten ajan kanssa molemmille pojille omat lempinimet, joilla heitä kutsutaan.
Asia on nyt loppuunkäsitelty. On niin huojentunut ja helpottunut olo: riita ja vihanpito ovat tosi kuluttavia..!
(Nooh.. ex-miehen kanssa minulla on vielä muutama sana sanomatta..) ;D
Ap
Enhän minä olekaan kertonut sitä eteenpäin kenellekään ulkopuoliselle, ainoastaan ex-miehelleni silloin, kun yhdessä mietimme tulevalle lapselle nimeä.
ap