Olenko ainoa, joka pitää riikka Pulkkisen kirjoja todella epäuskottavina?

kun roolihenkilöiden pikkusievyys alkoi ärsyttämään.



Joku taiteilija vikittelemässä kotiapulaista ja kotiapulainen tähän aivan lääpällään, kun kyseessä on niin "hieno ja suuri taiteilija!".



Oksasta en viitsi lukea, kun pukeutuu niin huonosti ja mauttomasti ja muutenkin itseään täynnä. Vaihtaisi tyyliään. Luin kommunismin mustan kirjan jo kymmenen vuotta sitten, joten missään mitä Oksanen kirjoittaa ei ole mitään uutta. Stalinin vainoista ja kommunismista natsismiin vertautuvana ideologiana ollaan oltu tietoisia jo vuosikymmeniä, mutta Suomessa tullaan kaikessa jotenkin jälkijunassa, kun kulttuuripiirit ihailivat sokeana Neuvostoliittoa aivan kuten nykyään ihailevat monikulttuuria, islamia, palestiinalaisia ym. "toiseutta".



Suomen vasemmistolaiset kulttuuripiirit on pääsääntöisesti aina olleet aivan pihalla, sisäsiittoinen itseään täynnä ja itse itseään ruokkiva joukko.

Tuo Vieras tuntui minusta liiankin todelliselta! Kuin minun elämääni muutama vuosi sitten! Henkistä etsintää, lihallisia himoja, pettämistä, pakenin ulkomaille, tanssin, syöpöttelin...



Tosin olisin toivonut, että Pulkkinen olisi kuvaillut tapahtumia ELÄVÄMMIN, en löytänyt niitä paljon hehkutettuja aisteja vaan ulkoista selostusta, ei TUNTUNUT miltään.

Jonkinlainen muka viaton, ikuinen teini, korostaa itseään kummallisella tavalla. Vaikea kuvitella hänelle normaalia perhe-elämää kun on niin itsekeskeinen. Kirjassa jonka olen lukenut tympii tuo kirjallisuuden proseffori-asetelma.

heti joku lapsellisesti vetää herneet nenään ja väittää, että olette kateellisia jos olette eri mieltä ja ette tykkää samoista leffoista ja kirjoista jne...

Itse en paljoa viitauksia ole huomannut. Kirjat itsessään ovat olleet mukaansa tempaavia ja rentouttavia lukea. Minusta on kirjailijalle hyvä, että hän herättää keskustelua. Nimi tulee tunnetuksi, ja usein jo nimi myy.

Uusinta en ole lukenut, mutta kaksi edellistä kyllä. Totta oli minusta ihan hyvä kirja, pystyin samaistumaan tarinaan, vaikka se toki onkin kaukana omasta elämästäni sijoittuessaan akateemisiin piireihin Helsingin paremmille asuinalueille. Raja ei ollut niin hyvä, ehkä lukioikäisenä olisin tykännyt. Kirjat ovat lähinnä viihdettä, ei niissä minustakaan mitään sen syvällisempää ole.



Tosin tykkäsin molemmissa kirjoissa olleesta ajatuksesta, että elämä on tässä ja nyt ja rakkaus on hankalaa silloin kun se on todellista arjen jakamista. Vastakohtana sitten se helppo kaipaus jonkun miehen tai naisen perään, jota ei edes tunne kunnolla ja jonka kanssa on viettänyt vain ihastumisen tai pettämisen huumaa. Siinä mielessä ihan viisasta tekstiä. Varmaan av-mammoille itsestään selvää, mutta minut se pani miettimään, mikä elämässä ja parisuhteessa on oikeasti tärkeää.

loppu oli typerä.

jos kerran on niiin mielenkiintoinen elämä ja sanakin hallussa!

ei houkuttele aloittamaan nämä kommentit

Päinvastoin mielestäni hänen kirjojensa lauseet kaipaisivat tiivistämistä ja tarkkuutta.

Pidän itse Pulkkisen kirjoja hyvin kirjoitettuna romanttisena hömppänä. Lauseet ovat runollisia, tavalliset suomalaiset miehetkin maalailevat mitä kauneimpia kielikuvia järvimaisemista ja naisista.

Pidän pikkusievänä, steriilinä, sieluttomana. En päässyt millään tavalla yhdenkään henkilön nahkoihin kirjoissa Totta ja Raja.



Mutta en kyllä pidä Oksastakaan maineensa arvoisena!!

...mutta eipä paljon mitään kiinnostavaakaan, imo. Aika turhaa settiä. En tunnistanut kirjasta tuota tässä ketjussa mainittua intertekstuaalisuutta, mutta sanon silti, että ei sellainen yksinään kirjaa tee. Viittauksia voi yhtä hyvin sisällyttää myös teokseen, jossa on tuore, kiehtova tarina (tai sellaisen sijasta jokin muu, kiinnostava konsepti) ja moniuloitteiset henkilöhahmot.



Raja oli suoraan sanottuna kuin itse kirjoittamani. Olen ihan ok kirjoittaja, mutta en ammattikirjailijan tasoa. Muita Pulkkisen teoksia en ole lukenut, koska tuo ei kaikesta hehkutuksesta huolimatta ollut sen kiinnostavampi.

Mutta en kyllä pidä Oksastakaan maineensa arvoisena!!

Varmasti hänen teoksensa ovat arvokkaita, koska historian tuntemus ja siitä johtuva kirjailijan perspektiivi ovat niin laajoja. Mutta itse odotan kirjalta enemmän.

Oksanen on kyllä muuten kiinnostava hahmo ja osallistuu julkiseen keskusteluun tavalla, josta pidän.

t. 14

eiks ne ole täynnä (piilo)viittauksia filosofiaan ja kirjallisuuteen että ei ihme miksi kriitikot tykkää

Itse aina ilahdun kovasti sellaisista viittauksista jos niitä tunnistan. Juuri tuli luettua yksi Carlo Emilio Gaddan kirja jossa oli suorastaan hykerryttäviä viittauksia antiikin taruihin, filosofiaan, politiikan hahmoihin jne.

ikinä!!!!!!!!!!!!!!!