Onko sinulla sellainen ystävä jolle voit puhua mistä vaan

Mistä olette sellaisen ihmeen löytäneet? Kysyn koska itse olen tutustunut vain itsekkäisiin ihmisiin, jotka eivät minusta välitä mitään ja joiden tukeen ei voi koskaan luottaa.

Kaksi sellaista jotka eivät ole verisukua minulle, toinen heistä on aviomieheni, sekä miltei kaikki verisukulaiseni. Esimerkiksi isäni kanssa parannamme maailmaa todella usein. =)

Mistä olette sellaisen ihmeen löytäneet? Kysyn koska itse olen tutustunut vain itsekkäisiin ihmisiin, jotka eivät minusta välitä mitään ja joiden tukeen ei voi koskaan luottaa.

Tähän en osaa vastata. Jotenkin sitä on vain tullut ajauduttua omanhenkiseen seuraan. Jopa ne, jotka eivät ole ns. sydänystäviäni, vaan vain kavereitani, ovat todella luotettavia ja tiedän että heillekin voisin kertoa asioitani. Kannattaa vain olla avoin kaikille ihmisille. Jos esim. olet vältellyt vaikkapa runsaasti tatuoituja niin älä enää tee niin. Joskus ne ulkonäöllisesti poikkeavimmat voivat olla mitä parhaimpia ja luotettavimpia ystäviä.

Kaksi sellaista jotka eivät ole verisukua minulle, toinen heistä on aviomieheni, sekä miltei kaikki verisukulaiseni. Esimerkiksi isäni kanssa parannamme maailmaa todella usein. =)

Mistä olette sellaisen ihmeen löytäneet? Kysyn koska itse olen tutustunut vain itsekkäisiin ihmisiin, jotka eivät minusta välitä mitään ja joiden tukeen ei voi koskaan luottaa.

Tähän en osaa vastata. Jotenkin sitä on vain tullut ajauduttua omanhenkiseen seuraan. Jopa ne, jotka eivät ole ns. sydänystäviäni, vaan vain kavereitani, ovat todella luotettavia ja tiedän että heillekin voisin kertoa asioitani. Kannattaa vain olla avoin kaikille ihmisille. Jos esim. olet vältellyt vaikkapa runsaasti tatuoituja niin älä enää tee niin. Joskus ne ulkonäöllisesti poikkeavimmat voivat olla mitä parhaimpia ja luotettavimpia ystäviä.

Tunnen paljon ihmisiä ja kuitenkaan minulla ei ole hyvää ystävää. Ehkä kyse on vain huonosta onnesta. Olen alkanut etäännyttää itseäni ihmisistä jotka vain käyttävät minua terapeuttinaan yksipuolisesti. Täytyy yrittää tutustua vielä uusiin ihmisiin. Ehkä se joskus tuottaa tulosta.

Itselläni ei kylläkään ole tosiystävää.

kerron äidilleni. Paras tuki ja turva. Hänelle voin kertoa mitä vain ja hän auttaa aina. Todellinen karhuemo, joka tekee mitä vain lastensa vuoksi.

Ja miksi ei saisi puhua?



Mitä sellaista teillä on sydämellä jota ei saa nainen puolisolleen kertoa? Ja mitä pahaa siinä on että kumppanille kertoo?



Minä ainakin pidän omaa puolisoa minun toisena puoliskona ja me ollaan avoimia kirjoja toisillemme. Ei siinä ole mitään ihmeellistä että kumppanin kanssa puhutaan. Vai mitä te sen kuvittelette olevan? Päivittelyä? Nauretaan teille?



Minulla on 2 ystävää jotka antaa minulle tilaa olla kuka olen ja joille voin puhua asioitani ja he ymmärtävät. Kaikessa ei kuitenkaan myötäile.

Ja he saavat puhua minusta kumppanilleen. Uskon että heillä on keskenään samanlainen suhde kuin minulla oman mieheni kanssa.

Enpä kyllä kaipaakaan, en ole koskaan ollut niitä joilla asiasta puhuminen helpottaisi, tykkään prosessoida asiat itsekseni.

Ja miksi ei saisi puhua?

Mitä sellaista teillä on sydämellä jota ei saa nainen puolisolleen kertoa? Ja mitä pahaa siinä on että kumppanille kertoo?

Minä ainakin pidän omaa puolisoa minun toisena puoliskona ja me ollaan avoimia kirjoja toisillemme. Ei siinä ole mitään ihmeellistä että kumppanin kanssa puhutaan. Vai mitä te sen kuvittelette olevan? Päivittelyä? Nauretaan teille?

Minulla on 2 ystävää jotka antaa minulle tilaa olla kuka olen ja joille voin puhua asioitani ja he ymmärtävät. Kaikessa ei kuitenkaan myötäile.

Ja he saavat puhua minusta kumppanilleen. Uskon että heillä on keskenään samanlainen suhde kuin minulla oman mieheni kanssa.

Tosin mun ystävät on kaikki vielä sinkkuja.

Mutta esmes kaksi näistä tosiystävistäni on keskenään toistensa parhaimmat ystävät ja kämppiksiä, joten toedän et he puhuvat asioistani keskenäänkin. ei se mua ainakaan näin ole häirinnyt. ja jos ne puolisoilleen joskus puhuvat, luotan siihen että he tuntevat puolisonsa sen verran hyvin ettei asiat esmes leviä tms.

ehkä se johtuu siitä et tiedän että nää ystävät on kuitenkin sellasia et jos erikseen mainitsen tai selvästi annan ymmärtää et asian tulee pysyä kahdenkeskisenä niin tiedän että silloin siit ei puhuta knellekkään - ei taatusti edes puolisolle. tosin ei ole tähän mennes ollu ku yksi tälläinen asia jonka yhdelle ystävälleni kerroin. tiedän ettei hän sellaisesta asiasta kellekkään menisi puhumaan.

Kyse on luottamuksesta ja siitä et tuntee ystävänsä... mielestäni.

ystävyys on myös vastavuoroista. kyllä mä pidän ystäviäni sellasina joille voi puhua paljonkin huolista ja murheista, mut homma ei ole yksisuuntasta vaan toimii toiseenkin suuntaan yhtä paljon.musta se on luonnollista et ystävykset ovat toistensa ns. "terapeutteja" (oikea terapian tarvetoki täysin eri asia)., joille puhutaan. ystävä on sellainen, jolle voi näyttää myös koko tunteiden kirjon, negatiivisetkin, ilman että ne lähtee karkuun tai hylkää.

okei nyt meni ihme sepitykseksi jo :D mut kai joku tajuaa mitä ajoin takaa.

t. 14 vai mikä se numero nyt tuol aiemmin oli... kolme tosiystävää on.

Ja miksi ei saisi puhua?

Mitä sellaista teillä on sydämellä jota ei saa nainen puolisolleen kertoa? Ja mitä pahaa siinä on että kumppanille kertoo?

Minä ainakin pidän omaa puolisoa minun toisena puoliskona ja me ollaan avoimia kirjoja toisillemme. Ei siinä ole mitään ihmeellistä että kumppanin kanssa puhutaan. Vai mitä te sen kuvittelette olevan? Päivittelyä? Nauretaan teille?

Minulla on 2 ystävää jotka antaa minulle tilaa olla kuka olen ja joille voin puhua asioitani ja he ymmärtävät. Kaikessa ei kuitenkaan myötäile.

Ja he saavat puhua minusta kumppanilleen. Uskon että heillä on keskenään samanlainen suhde kuin minulla oman mieheni kanssa.

Ystäväni on alkanut puhumaan minun intiimivaivoistani mm. kahvipöydässä miehensä kuullen. Minusta se nyt vain oli noloa. En usko että miestänsä hirveästi kiinnostaa noita kuulla, vaan luulen että siinä on tarkoituksenakin nolata minut miehen edessä. No opinpahan pitämään turpani kiinni.

kerromme toisillemme mitä vaan, kumpikin tietää mitä voisi kertoa omalle mehelleen ja mitä ei.

Eikä niitä miehiä kyllä kiinnostakaan, ei sen puoleen:)

Siskoni on toinen sydänystäväni, mutta hänellä on nyt niin paljon omiaa asioita mietittävänä, etten häntä rasita huolillani.

ei ole yhtään ystävää, eikä ylipäätään ketään kaveria, tuttua tms jonka kanssa keskustelisin mistään. En osaa edes kaivata, syynä on lapsuuteni jossa olin pahasti kaltoinkohdeltu ja isäni kielsi kaikki perheen ulkopuoliset kontaktit osana vallankäyttöään. Sitä oppi pärjäämään yksin.



Ihmetellen katson aina kaupungilla naispareja (siis ystävyksiaä) kun kaikki pitää tehdä kaksin, shoppailu, ravintolassa syöminen, elokuvat, kahvila. Minä teen sen kaiken yksin, ihan vanhasta tottumuksesta. Samoin kuin surut ja huolet ja vastoinkäymisetkin hoidetaan yksin.



En väitä että tämä on normaali mainstream-olotila mutta kyllä yksinkin pärjää eikä pidä jäädä turhia surkuttelemaan ystävättömyyttään niinkuin jotkut surevat.

Ja se on mieheni.



Muita läheisiä ystäviä ei ole ja se onkin alkanut vähän häiritä, että mitä jos miehelleni sattuisi jotakin, niin jäisin totaalisen yksin :(



Ehkä elämä sitten kantaisi ja toisi kenties eteeni uuden luottoihmisen.

Mistä te tiedätte ettei ystävät puhu miehilleen? Ja miksi ei saisi puhua?

Tiedän, koska se ei ole heidän tyylistään. Ja miksikö ei saisi? Siksi että kun kerron jotain ystävälleni, kerron sen hänelle. Jos minulle olisi ok että hänen miehensä tietää asian, kertoisin asian myös hänen miehelleen. Mielestäni on oletusarvo että jos yhdelle ihmiselle kerrotaan jotain, on se tarkoitettu sen yhden ihmisen korville, eikä sen kuuntelijan puolisolle.

Mitä sellaista teillä on sydämellä jota ei saa nainen puolisolleen kertoa? Ja mitä pahaa siinä on että kumppanille kertoo?

No enpä hirveästi halua että ystäväni mies, joka ei ole minun ystäväni, tietäisi esimerkiksi masennuksestani. Tai rahahuolistani. Ne asiat eivät ystäväni miehelle kuulu. Kyse on luottamuksesta. Jos jokin asia on sellainen että se ystävän mies saisi myös tietää siitä, kerron sen hänelle itse.

Minä ainakin pidän omaa puolisoa minun toisena puoliskona ja me ollaan avoimia kirjoja toisillemme. Ei siinä ole mitään ihmeellistä että kumppanin kanssa puhutaan. Vai mitä te sen kuvittelette olevan? Päivittelyä? Nauretaan teille?

On minunkin mieheni minulle toinen puolisko, mutta meillä on omat elämämme. Minä en välitä kuulla hänen ystäviensä asioista, eikä hän halua kuulla minun ystävieni asioista. Nyt tulee tietysti se kohta "no harmi ettei sua sun miehesi elämä kiinnosta" ja vastaankin siihen etukäteen: Kyllä kiinnostaa. Minua ei vain kiinnosta mieheni ystävien elämä, koska mieheni ystävät eivät ole minun ystäviäni. Jos he eivät itse kerro minulle jotain asiaa, ei se asia kuulu minulle. Yksinkertaista.

Vaikka olemmekin naimisissa, on meillä omatkin elämämme. Kaikkea ei tarvitse kertoa sille miehelleen, varsinkaan jos se asia liittyy johonkin muuhun kuin minuun.

En pidä sitä puhumista sellaisena että minulle naureskellaan, vaan pidän sitä juoruiluna. Ja tiedän että sinä et pidä sitä juoruiluna, mutta minä pidän.

Minulla on 2 ystävää jotka antaa minulle tilaa olla kuka olen ja joille voin puhua asioitani ja he ymmärtävät. Kaikessa ei kuitenkaan myötäile.

Ja he saavat puhua minusta kumppanilleen. Uskon että heillä on keskenään samanlainen suhde kuin minulla oman mieheni kanssa.

Good for you. Olet siis ilmeisesti ystävä samanhenkisten ihmisten kanssa kuin sinä olet.

Itse taas en voisi kuvitellakaan tuollaisia suhteita.

Ymmärrä että me ihmiset olemme erilaisia, ja vaikka sinä et näe siinä mitään pahaa että kerrot ystäviesi asioita eteenpäin, minä näen siinä pahaa.

mieheni ja sisareni.

Miehelle kerron kaikki ja 30 vuoden kokemuksella hän tietää kaikki tunteeni.

Sisarelleni pystyn kertomaan kaikki, hön joko levittää juttua tai sitten ei. salaisuudet pysyy siellä sisässä.

Mutta kun esimerkiksi poikani sai vaiken sairauskohtauksen muutama vuosi sitten, sisareni oli ainoa jolle edes viitsin puhua ja ilmoitin, ettei muiden sukulaisten tarvi minulle soitella, niin järkyttävä paikka oli.

sisar ilmoitteli muille sukulaisille ja tuttaville, niinkuin halusin. Koska itse en siinä vaiheessa pystynyt juttelemaan kenenkään kanssa