Miten saan elämäni taas järjestykseen?

no miten sun hairahdukselle kävi? :D

Sanon samaa kun yksi aikaisemmista kirjoittajista. Toimi ihastuksen ja perheesi suhteen niinkuin olisit halunnut miehesi toimivan. Eli ole rehellinen miehellesi, kerro että jaksamisesi on lopussa. Voit kertoa että olet jo ihastunut toiseen, mutta et halua pettää.

Jos ihastuksesi on todella "se oikea", hän on sitä vielä puolen vuoden päästäkin ja jaksaa odottaa. 

Kuulostat epävarmalta itsestäsi; oletko läheisriippuvainen miehestäsi? Kuvittelisin sinun tilantessa jättäväni miehen, joka ei halua minua ja on pettänytkin.

Silti ajattelen, että ihan oman itsesi kannalta puhdista pöytä kaikesta vanhasta. Kerro miehellesi rehellisesti, että koet yrittäneesi yksin tässä liitossa, että et jaksa enää tsempata ja että tilanne on mennyt siihen, että jos miehellä ei riitä kiinnostusta avioliiton parantamiseen, et enää yksin yritä.



Jos mies vastaa, että ei kiinnosta, alatte miettiä eroa ja sinä olet vapaa toimimaan ihastuksesi suhteen, miten haluat.



Jos miehesi haluaakin yrittää, vaadi, että menette terapiaan ja laita aikaraja yrittämiselle esim. 2kk. Jos siinä ajassa ei mikään muutu, laitat pisteen avioliitolle ja alat toimia ihastuksesi suhteen, miten haluat. Jos taas on muuttunut vähän mutta ei tarpeeksi, voit pohtia terapeutin, miehen tai ihan jonkun ystäväsi kanssa, mikä olisi fiksuin tapa toimia. Vieläkö annat avioliitolle mahdollisuuden vai onko aika jo antaa uusien tuulten puhaltaa?



Ymmärrän, että ehkä haluat näpäyttää miestäsi ja pettää niin kuin hänkin teki sinulle. En tunne sinua, mutta uskoisin, että ihan itsesi kannalta olisi parempi toimia niin kuin olisit halunnut miehesi toimivan sinun suhteesi. Lapset eivät ole eivätkä saa olla ainoa syy pysyä yhdessä. Olet varmasti masentunut ja hajoat kohta käsiin, jos joudut yksin sinnittelemään avioliitossa ja mies vain äksyilee ja oikuttelee. On rankkaa ottaa esille avioero, mutta se on osoitus myös rakkaudesta. Sinun on pidettävä huolta lastesi äidistä, ja toimimalla oikein pidät huolta myös lastesi isästäkin sekä lapsistasi.



Tsemppiä!

mitä tekisin tuon ihastuksen kanssa :-)



Sitä paitsi, miehesi kohtelee sinua huonosti, miksi sinun pitäisi olla tuollaisella uskollinen?

Pelkän tottumisen vuoksiko vai oletko hänestä taloudellisesti riippuvainen? Pienten lasten kanssa on tietenkin järkevää perinpohjin miettiä voisiko eron jotenkin välttää, mutta sinua näyttää kiinnostavan ihan muut asiat...

Pelkän tottumisen vuoksiko vai oletko hänestä taloudellisesti riippuvainen? Pienten lasten kanssa on tietenkin järkevää perinpohjin miettiä voisiko eron jotenkin välttää, mutta sinua näyttää kiinnostavan ihan muut asiat...

Lisäksi taloudelliset seikat painavat aika paljon. Lapset, asuntolainat jne. Välillä on ollut myös tunne, että tästä selvitään kyllä. Mutta nyt taas tuntuu lähes epätoivoiselta.

Ap

Sinä selviät tästä tunnustamalla totuuden. Käytä nyt yksityiselämässäsi kaikkea sitä akateemista analyyttisyyttä, jota tarvitset jatkotutkinnon tekemisessä.



Unohda oma epävarmuutesi. Ei oikeasti rakastunut eikä edes ihastunut kiinnitä huomiota turhanpäiväisyyksiin, kuten painoon, rintojen kokoon ja karvoitukseeen, jotka tällä palstalla tuntuvat olevan keskeisimpiä.



Sinun yksin on turha yrittää pelastaa liittoanne. Sinä kiusaat vain itseäsi yrittäessäsi "korjata tilannetta", jos miehelle ei mikään riitä.

Sitä sinä et halua tunnustaa, että miehen kohdalla tämä liitto on ollut ohi jo kauan sitten, vaikka sinä itse pidät kynsin ja hampain kiinni romanttisesta perheidyllistä.



Näistä lähtökohdista voit arvioida uutta ihastusta täysin eri näkökulmasta.

Miksi vain miehellä on oikeus pettää, mutta sinulla ei ole?

Pelkän tottumisen vuoksiko vai oletko hänestä taloudellisesti riippuvainen? Pienten lasten kanssa on tietenkin järkevää perinpohjin miettiä voisiko eron jotenkin välttää, mutta sinua näyttää kiinnostavan ihan muut asiat...

Lisäksi taloudelliset seikat painavat aika paljon. Lapset, asuntolainat jne. Välillä on ollut myös tunne, että tästä selvitään kyllä. Mutta nyt taas tuntuu lähes epätoivoiselta.

Ap

Itsekkyys, laiskuus, ahneus. Rouvat haluaa säilyttää taloudellisen asemansa eivätkä jaksa alkaa selvittää asioita. Helpompi vaan antaa anteeksi paskamiehelle ja jatkaa liittoa "lasten takia". Ei viitsitä nähdä vaivaa ja menettää latiakaan, joutuisi ehkä jopa itse tekemään töitä ja asumaan pienemmässä asunnossa! Mutta kun on niitä hyviäkin hetkiä ja mies on hyvä isä! Ainakin silloin kun on kotona, kakarat on nukkumassa ja kaapissa on kaljaa ja töllössä jääkiekkoa.

Et sinäkään sivistynyt fiksu nainen parempaan pysty. Kärsit ja ruikutat ja pilaat ainutlaatuisen elämäsi, kunnes löytyy joku uusi mies, jonka voimalla saat lähdettyä vanhasta uuteen suhteeseen.

Mitä typeryyttä.

pitää sisältää ihan konkreettisia toimia, eli parisuhdeneuvontaa tms, se ei voi olla vaan tilanteessa "kellumista", ja odottamista. Ensin puhut miehesi kanssa, ja sitten mietitte millä toimilla etenette avun saamiseksi, tuskin keskenänne pystytte tuota solmua aukaisemaan, mutta tsemppiä teille!

Pelkän tottumisen vuoksiko vai oletko hänestä taloudellisesti riippuvainen? Pienten lasten kanssa on tietenkin järkevää perinpohjin miettiä voisiko eron jotenkin välttää, mutta sinua näyttää kiinnostavan ihan muut asiat...

Lisäksi taloudelliset seikat painavat aika paljon. Lapset, asuntolainat jne. Välillä on ollut myös tunne, että tästä selvitään kyllä. Mutta nyt taas tuntuu lähes epätoivoiselta.

Ap

Itsekkyys, laiskuus, ahneus. Rouvat haluaa säilyttää taloudellisen asemansa eivätkä jaksa alkaa selvittää asioita. Helpompi vaan antaa anteeksi paskamiehelle ja jatkaa liittoa "lasten takia". Ei viitsitä nähdä vaivaa ja menettää latiakaan, joutuisi ehkä jopa itse tekemään töitä ja asumaan pienemmässä asunnossa! Mutta kun on niitä hyviäkin hetkiä ja mies on hyvä isä! Ainakin silloin kun on kotona, kakarat on nukkumassa ja kaapissa on kaljaa ja töllössä jääkiekkoa.

Et sinäkään sivistynyt fiksu nainen parempaan pysty. Kärsit ja ruikutat ja pilaat ainutlaatuisen elämäsi, kunnes löytyy joku uusi mies, jonka voimalla saat lähdettyä vanhasta uuteen suhteeseen.

Mitä typeryyttä.

En voi kiistääkään. En minä näitä seiniä kaipaa, päinvastoin! Mutta niistä on monista eri syistä uskoakseni melko vaikea päästä eroon ilman taloudellisia ongelmia. Uskoisin, että olisin hyvin onnellinen vaikka yksiössä tai kaksiossa lasten kanssa, jos tästä nykyisestä asumuksesta pääsisi kunnialla eroon. Enkä todellakaan ole hyppäämässä kenenkään elätiksi, jotain todellisuudentajua minulla on vielä jäljellä.. tuskin olen tässä iässä ja kahden lapsen äitinä kummoinen saalis kellekään. Haluan opinnot loppuun, hyvän työn ja oman elämän. Bonuksena olisi hienoa kokea välittämistä ja seksiä, jossa olisi lämpöä, himoa, tunteita ja sitä, että tuntee itsensä halutuksi.

Ap

Herää aamulla. Voit käyttää apuna herätyskelloa.

Peseydy.

Pukeudu.

Syö aamiainen.

Käy töissä tai tee muita askareita.

Syö lounas. Jatka askareita.

Syö välipala.

Käy lenkillä.

Syö päivällinen.

Lue/katso televisiota/surffaa netissä/tee käsitöitä

Mene nukkumaan.



Toista.

Herää aamulla. Voit käyttää apuna herätyskelloa.

Peseydy.

Pukeudu.

Syö aamiainen.

Käy töissä tai tee muita askareita.

Syö lounas. Jatka askareita.

Syö välipala.

Käy lenkillä.

Syö päivällinen.

Lue/katso televisiota/surffaa netissä/tee käsitöitä

Mene nukkumaan.

Toista.

mutta tämä ei enää riitä. Ajtukset harhailevat liikaa.:)

Ap

Herää aamulla. Voit käyttää apuna herätyskelloa.

Peseydy.

Pukeudu.

Syö aamiainen.

Käy töissä tai tee muita askareita.

Syö lounas. Jatka askareita.

Syö välipala.

Käy lenkillä.

Syö päivällinen.

Lue/katso televisiota/surffaa netissä/tee käsitöitä

Mene nukkumaan.

Toista.

mutta tämä ei enää riitä. Ajtukset harhailevat liikaa.:)

Ap

Näin se elämäsi tulee menemään kenen kanssa tahansa. Saat vain pestä erilaisia kalsareita.

Ja miten tämä nyt meni eropohdintaan? Sekoitat himon ja rakkauden. Se on tämä yksiavioisuus... nainen ei muka voi himoita kuin omaa miestään ja himojen kohteesta on tehtävä oma mies.

Olen ihastunut, tunnen himoa - ja se tuntuu yllättävän hyvältä. En tunne tuota ihastusmiestä mitenkään syvällisesti, joten en usko että olisin rakastunut. Tai sen verran tiedän, että kun olen hiukan haaveillut millaista olisi pestä hänen kalsareitaan :), niin tuskin se olisi sitä, mitä elämänkumppanilta haluan. Hän muistuttaa aika paljon omaa miestäni, mikä on hassua. Mutta on sen verran erilainen, käytökseltään ja suhtautumisessaan minuun, että saa minut syttymään.

Kuten sanottu, oma mies ei ole viime aikoina ollut kovin kiinnostunut minusta, vaikka olisin kuinka himokas.

Ap

Kuules, kyllä terve heteromies innostuu aina nousemaan pillun päälle, jos sellaista on tarjolla. Oletko varma, ettei sillä ole jotain sutturaa kierroksessa jos ei seksi kotona maistu?

Kuules, kyllä terve heteromies innostuu aina nousemaan pillun päälle, jos sellaista on tarjolla. Oletko varma, ettei sillä ole jotain sutturaa kierroksessa jos ei seksi kotona maistu?

varma enää mistään.

Ap

Mutta niin päin että itselläni on salarakas, jolta saa kaiken sen mistä kirjoitit...itse olen kotona ärtynyt ja huonolla päällä ja mietin eroa... onkohan sun miehellä ja toinen

nainen kuitenkin....

Kaiken tämän jälkeen.. ei yllättäisi.



Ap

Mua jotenkin hirvittää tää, miten vähän ihmiset kunnioittaa perhettä. Jokainen tietää, että ero on lapsille kriisi ja avioeroperheiden lapset kärsivät tilanteesta (ja juu, poistetaan tästä nyt väkivaltaiset, mentaalisairaat ja alkoholistit joiden kanssa ei lapsia pitäisi edes hankkia!).



Ja silti naiset täällä ihmeen kevytkenkäisesti ovat valmiita heittämään kaiken romukoppaan ja kannustavat jatkuvasti toisiaan eroamaan miehestään.



No, miehesi on pettänyt ensin ja takuulla se asia ei ole selvitetty. Mä en usko, että uskottomuudesta voi edes päästä yli. Luotto ei koskaan palaa ennalleen. Mutta jos kerran päätit ottaa miehesi takaisin ja panostaa perheeseen niin ethän sä nyt voi lähteä kun joku mies vähän katsoo perään ja kehuu?



Eroa mieluummin tilanteessa, jossa tilanne on mahdoton. Jos lähdet toisen ukon perään niin mikään ei muutu. Olet miehesi kaltainen halpa.

Mua jotenkin hirvittää tää, miten vähän ihmiset kunnioittaa perhettä. Jokainen tietää, että ero on lapsille kriisi ja avioeroperheiden lapset kärsivät tilanteesta (ja juu, poistetaan tästä nyt väkivaltaiset, mentaalisairaat ja alkoholistit joiden kanssa ei lapsia pitäisi edes hankkia!).

Ja silti naiset täällä ihmeen kevytkenkäisesti ovat valmiita heittämään kaiken romukoppaan ja kannustavat jatkuvasti toisiaan eroamaan miehestään.

No, miehesi on pettänyt ensin ja takuulla se asia ei ole selvitetty. Mä en usko, että uskottomuudesta voi edes päästä yli. Luotto ei koskaan palaa ennalleen. Mutta jos kerran päätit ottaa miehesi takaisin ja panostaa perheeseen niin ethän sä nyt voi lähteä kun joku mies vähän katsoo perään ja kehuu?

Eroa mieluummin tilanteessa, jossa tilanne on mahdoton. Jos lähdet toisen ukon perään niin mikään ei muutu. Olet miehesi kaltainen halpa.

Tässä on nyt kaksi vuotta mennyt näissä yrittämisen merkeissä. Aiemmin en ole todellakaan ajatellut muita miehiä, enkä hakenut itselleni mitään. Tämä ns. "ihastus" tuli tilaamatta. Enkä ole tehnyt hänen kanssaan yhtään mitään. Olen ihmetellyt vain näitä fiiliksiä, jotka ovat heränneet. Huomio ja kehut tuntuvat älyttömän hyvältä kaiken tämän kotona vallitsevan negatiivisuuden keskellä. Kynnys pysyä positiivisena ja reippaana ihmisen kanssa, joka on jatkuvasti äkäinen ja ärtynyt, on laskenut. Sitä vain alkaa ajatella, että onko ihan pakko jaksaa?! Enkö minäkin ansaitse jotain mukavaa välillä?

Enkä ole todellakaan lähdössä kenenkään "perään", tässä nyt ei liikuta sillä asteella ollenkaan. Kuten sanoit, uskottomuudesta on vaikea päästä yli. Enkä haluaisi olla petturi itse, uskoin, että voisin olla sellaisen käytöksen yläpuolella. Mutta näköjään niinkin voi käydä, että enää ei vain välitä. Ei vain välitä. Tunnetasolla. Ainoa mikä pidättelee, on periaate.

Ap