Lue keskustelun säännöt.
EI se imetys välttämättä niille pitkään imettäneillekään ole itsestäänselvyys!
28.11.2005 |
Itse imettänyt kahta lastani reilun vuoden ikään, täysimetystä 6kk.
Molempien imetysaikana olen sairastunut useita rintatulehduksia, joita on hoidettu antibiooteilla. Esikoisen synnyttyä meni viikko ennen kuin maito nousi ja pari kuukautta nännit olivat aivan vereslihalla, imetin ja itkin. Maitoa tuli esikoista imettäessä liiankin kanssa, rinnat pakkaantuivat jatkuvasti ja kun vauva alkoi imeä, piti aina laskea ensin maitoa kuppiin ennen kuin pystyi suihkuavaa rintaa vauvalle antamaan. Sänky oli joka aamu likomärkä kun rinnat vuotivat ja tätä jatkui koko imetyksen ajan. Koko imetysaika täytyi suojata rinnat huolellisesti, eikä esim. kesällä voinut haaveillakaan järvivedessä uimisesta. Omista syömisistään sai molempien kanssa olla tosi tarkkana, herkkävatsaisia kun olivat. Molemmat olivat todella tissiriippuvaisia ja söivät usein. Molemmilla oli kausi, jolloin imetys oli lähes mahdotonta rintaraivereiden takia. Molemmilla oli kausi, jolloin he pureskelivat nännejä.
Tämän avauksen tarkoitus ei ollut nostaa omaa häntää. Tuntuu vain, että monella tuntuu olevan käsitys, että meillä pidempään imettäneillä ei olisi ollut mitään vaikeuksia imetyksen kanssa. Aivan kuin se olisi meillä niin helppoa ja yksinkertaista.
Kommentit (32)
Vierailija:
" Joku sen täällä kerran kertoi. Rintamaitoa saaneen vauvan hymy on kuulemma leveämpi. Revi siitä."Ihanko omaa vauvaa tarkkailemalla olet tullut siihen tulokseen? Että sun vauvalla ainakin on leveämpi hymy kuin naapurin pulloruokitulla vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Ongelman" ydin ilmeni taas pitkälti uusimman 2+ lehden eräässä kirjoituksessa missä äiti kertoo aloittaneensa kiinteät vauvan ollessa 3kk ikäinen koska vauva sitä ennen heräili n.3h välein syömään.
Heh, käsittääkseni tuo syömäväli ja pienempikin on aivan normaalia ja kuuluu asiaan varsinkin silloin kun vauva on vasta 0-3kk ikäinen.
Pusituuteri2n:
" Ongelman" ydin ilmeni taas pitkälti uusimman 2+ lehden eräässä kirjoituksessa missä äiti kertoo aloittaneensa kiinteät vauvan ollessa 3kk ikäinen koska vauva sitä ennen heräili n.3h välein syömään.
Heh, käsittääkseni tuo syömäväli ja pienempikin on aivan normaalia ja kuuluu asiaan varsinkin silloin kun vauva on vasta 0-3kk ikäinen.
tai ettei vauva osaa/jaksa imeä?
tottai kai silläkin on merkitystä, onko äidillä AIKAA perehtyä imetyksen sujuvuuteen niin hartaasti kuin ehkä vain yhden vauvan äidillä on. Itselläni on neljä lasta joista keskimmäiset ovat kaksosia ja voin kertoa että sillä HALULLA imettää oli aika vähän merkitystä siinä tapauksessa...
ne joiden imetys ei syystä tai toisesta ole ottanut onnistuakseen, syyllistävät nyt itseään ja ovat rajusti puolustuskannalla vaikka ap:n aloitus koski vain sitä, ettei kaikilla pitkään imettäneilläkään ole taival ollut ongelmaton!
Joku löysi vielä ongelman mitä ap:lla ei ollut ollut. Sehän tässä varmaan oli aika sivuseikka. Eihän tämä mikään ongelmakilpailu kai ollut??!
Ja siihen, että ap:lta sentään tuli maitoa. Sinulle, jolla maitoa ei tullut: SINÄ tiedät SIITÄ ongelmasta! Siitä kun maitoa tulee LIIKAA, SINÄ et taida tietää mitään! Sekin kun voi olla todella riesa, vauva kun usein alkaa suihkutissiä hylkiä ja sitä kautta jättää rinnan vaikka maitoa tulisi vuolaastikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kommentoinut " erityistapauksiin" mitään joten relax.
Vammainen lapsi ei vaan osannut imeä kun ei suun lihaksisto toiminut. Ei siinä auttanut vaikka kuinka asennoitui imetykseen tärkeimpänä tehtävänään, rentoutui ja opetteli oikeita asentoja, maitokin riitti hyvin muttei tuolla tavalla mennyt perille. No, puokentoista kuukauden pumppaamisen ja pulloruokinnan jälkeen homma alkoi sujua ja hyvin menee yhä (lapsi 9kk).
Niin paljon sain ikäviä kommentteja tuosta itsekkyydestäni ja omien tarpeitteni lapsen edelle asettamisesta ettei kovin hyvä mieli jäänyt imetyksen alusta :( Siksi en kyllä missään tapauksessa halua olla ketään muuta syyllistämässä. Kaikki imetyksestä luopuneet joiden kanssa olen keskustelleet ovat kyllä kertoneet syyn toiminnalleen.
Itse en noista syyllistämisistä löytänyt mitään kannustetta imetykselle. Päinvastoin, tunsin itseni maailman surkeimmaksi äidiksi kun en edes osannut lastani ruokkia. Asia mikä onnistuu liki kaikilta äideiltä jotka vaan vähän viitsivät yrittää. *huokaus* Eiköhän riitä että jokainen huolehtii omasta imetyksestään ja jättää kanssaihmiset rauhaan...
Oletteko todella kuulleet yhdestäkään äidistä jonka imetysongelmat ovat ilkeiden kommenttien ja syyllistämisen myötä kadonneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AInakin mun molemmat lapset on selvästi tykänneet olla rinnalla enemmänkuin syödä pullosta. KOko pullosta juomaan opettelu oli esikoisen kohdalla yhtä helvettiä (sössin itse imetyksen kun vauva oli 3-4kk kun en luottanut enää maidontuloon). Vauva huusi hulluna pullon nähdessään ja korvikkeet sylki aluksi pois suusta.
Sittenkin kun oppi juomaan pullosta eikä rintaa enää saanut, niin ei vauva ikinä samalla lailla riemastunut pullon nähdessään kuin aiemmin päästessään rinnalle, ei vauvan silmät samlla lailla " muljuneet päässä" nautinnosta, eikä siinä pulloruokinnassa vain ollut samaa kanssakäymistä vauvan kanssa, vaikka kuinka yritin. Vauva söi pullosta, rinnalla olo oli paljon muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Entäs kun noihin kaikkiin vaikeuksiin lisätään vielä se, että maitoa ei tule ja vauva ei suostu imemään? Toki varmaan maitoa tulisi, jos lapsi imisi, mutta kun ei niin ei. Että ihan kaikkia vaikeuksia et sinä ap:kään käynyt läpi...
Uskon, että vaikeuksista huolimatta äitiä kannustaa jatkamaan imetystä, jos maitoa kaikesta huolimatta tulee. Jos maitoa ei tule ja vauva vain itkee/ ei kasva, pullokierre on valmis. Meillä oli tuollainen tilanne, mutta ihan hirveällä sisulla ja yrittämisellä onnistuin täysimettämään 2 kk ja osittaisimettämään 2 v.
Toinen vauva on nyt tulossa ja uskon, että jos samat vaikeudet toistuvat, isken tällä kertaa janskat tiskiin. Taaperoikäisen äidillä EI yksinkertaisesti ole aikaa, eikä resursseja käyttää 12 tuntia vuorokaudessa imettämiseen.
Vaan siitä, että imetys ei ole niille siinä onnistuneillekaan ollut välttämättä helppoa. Että täysimetykseen pystyneet ja pitkään osittain imettäneet ovat saattaneet kohdata vaikka mitä vastoinkäymistä.
Kun usein ne, jotka ovat imetyksen lopettaneet lyhyeen toteavat, että helppohan teidän on sanoa, keillä imetys onnistui, jos teillä olisi ollut niin vaikeaa kuin meillä niin olisit itsekin lopettanut tms. ja nyt oli siis kyse siitä, että imetys voi joskus vaatia kovaakin työtä onnistuakseen. Ja joku jaksaa sen työn tehdä, koska kokee sen niin tärkeäksi.
Eikös sinulle käynyt juuri noin? Että imetys oli alkuun vaikeaa, mutta lopulta onnistui? Miksi sun pitäisi siitä syyllisyyttä tuntea? Ole ylpeä, että jaksoit yrittää! Ja eihän se vammaisen lapsen huono imuote ole sinusta riippuva syy...
" Joku sen täällä kerran kertoi. Rintamaitoa saaneen vauvan hymy on kuulemma leveämpi. Revi siitä."
Ihanko omaa vauvaa tarkkailemalla olet tullut siihen tulokseen? Että sun vauvalla ainakin on leveämpi hymy kuin naapurin pulloruokitulla vai?