EI se imetys välttämättä niille pitkään imettäneillekään ole itsestäänselvyys!

Joillain haluttomuus nähdä kovasti vaivaa johtuu tiedon ja tuen puutteesta ja jotkut vain eivät koe imetystä niin tärkeäksi.

Meillä oli samoja ongelmia kuin ap:lla, plus vauvan huono imuote ja suihkutisseistä johtuneet rintaraivarit, joita kesti noin 5 ekaa kuukautta. Eli vauva imi hetken, sitten alkoi huutaa (kun maitoa tuli liikaa) laitoin tutin suuhun, lutkutti sitä hetken, laitoin taas tissin, imi hetken, alkoi huutaa, taas tutti, tissi, huuto jne. Vain yöllä ei jaksanut protestoida maidon liian nopeaa tuloa. Rinnalle ei voinut nukahtaa, kun tissiä ei voinut " lutkuttaa" , vaan koko ajan suihkusi maitoa kovalla paineella... Ja meillä oli siis myös ne toistuvat rintatulehdukset, joiden takia lopulta olin pakotettu luovuttamaan maitoa, kun vauva ei ikinä saanut rintoja tyhjäksi ja ekat 2kk imetys sattui ja lujaa.



Täysimetin 5kk ja osittain reilun vuoden. Ja päivääkään en kadu. Eikä minusta nuo meidän vaikeudet olleet edes pahoja! Enkä missään vaiheessa edes ajatellut, että lopetanpa imetyksen ennen aikojaan. Ei käynyt mielessäkään. Minusta se vain oli ihan selvää, että jos maitoa tulee ja vauva rintaa imee (vaikka sitten harhautettuna ;)) niin toki sitä vauvaa silloin imetetään. Imetys helpottui meillä huomattavasti sitten kiinteiden aloituksen myötä, kun maidontulo tasaantui. Loppuimetys olikin ihanaa aikaa! Hyvä mieli jäi ja seuraavaakin imetän vaikka hammasta purren ne ekat kuukaudet, sillä en oletakaan että se olisi heti helppoa ja ihanaa. Vaan se on sille lapselle parasta.



Oikealla asenteella (että tämä on vain hetki omasta elämästäni, mutta iso asia vauvalle) pääsee pitkälle. Ja jos etukäteen on päättänyt, että ei helpolla luvouta, niin varmasti paremmin menee. Mutta jos asennoituu niin, että imetän jos se onnistuu helposti ja jos jotain tulee, niin korviketta vaan, niin kyllä se imetys tyssääkin todennäköisemmin ekaan ongelmaan.

t. eräs, jolla jos jonkinlaista kokemusta imetyksestä, onnistumisesta ja epäonnistumisesta.

Vierailija:

kuka tässä ketjussa syyllistää?

vaiheessa mainituksi nämä klassiset " maidonloppuminen tekosyynä" ja " äidin mukavuudenhalu" ...

t.25

Muuta imetyksessä epäonnistuneiden pitää sekin hyväksyä, että usein se epäonnistuminen kumpuaa omista asenteista ja odotuksista. Eli odotetaan, että kaikki menee hyvin ja helposti. Jos ei menekään, niin oletetaan, että imetys on tuomittu epäonnistumaan ja paras lopettaa ilman sen kummempia yrityksiä parantaa tilannetta.



Toki on niinkin, että kaikkensa yrittää ja silti ei onnistu. Mutta " maito vaan loppui" ei ole useimmissa tapauksissa se oikea syy, sillä niitä maidon loppumisia tapahtuu ihan vain muutamalle prosentille.

[/quote]

Koska ei kukaan tervejärkinen ihminen syyllistä tuollaisessa tilanteessa olevaa äitiä.

Vierailija:

Vaan siitä, että imetys ei ole niille siinä onnistuneillekaan ollut välttämättä helppoa. Että täysimetykseen pystyneet ja pitkään osittain imettäneet ovat saattaneet kohdata vaikka mitä vastoinkäymistä.

Kun usein ne, jotka ovat imetyksen lopettaneet lyhyeen toteavat, että helppohan teidän on sanoa, keillä imetys onnistui, jos teillä olisi ollut niin vaikeaa kuin meillä niin olisit itsekin lopettanut tms. ja nyt oli siis kyse siitä, että imetys voi joskus vaatia kovaakin työtä onnistuakseen. Ja joku jaksaa sen työn tehdä, koska kokee sen niin tärkeäksi.

Eikös sinulle käynyt juuri noin? Että imetys oli alkuun vaikeaa, mutta lopulta onnistui? Miksi sun pitäisi siitä syyllisyyttä tuntea? Ole ylpeä, että jaksoit yrittää! Ja eihän se vammaisen lapsen huono imuote ole sinusta riippuva syy...

Kuitenkin muistan kuinka ikävältä nuo kommentit tuntuivat kun kaikkensa yritti. Siksi en ole ketään arvostelemassa vaikka luopuisikin imetyksestä sellaisista syistä jotaka näin päälisin puolin kokisin " kevyiksi" . Koska en todellakaan tiedä millaista taistelua tämä ihminen on imetyksensä vuoksi saanut käydä...

Vierailija:

Koska ei kukaan tervejärkinen ihminen syyllistä tuollaisessa tilanteessa olevaa äitiä.

Niin kuin kukaan pumpannut ja pullosta vauvaa ruokkinut äiti todella kokisi sitä showta helpommaksi kun imettämistä... *hih!* Ja ikävin kommentti oli se että tuo ei halua imettää kun lapsi on vammainen (ts. ei pidä lastaan imettämisen arvoisena)!

Mutta juu, noiden kommentoijien tervejärkisyydestä en tiedä ja kyllähän tuollaiset kommentit kertovat enemmän lausujastaan kuin kohteestaan...

Vierailija:

Koska en todellakaan tiedä millaista taistelua tämä ihminen on imetyksensä vuoksi saanut käydä...

Aivan niin. Itse sain hirveän taistelun kautta imetyksen sujumaan, mutta jos joku toinen olisi vastaavassa tilanteessa luovuttanut, en ihmettelisi yhtään. Päinvastoin, näin jälkikäteen ajatellen luovuttaminen olisi ollut ihan hyväkin ratkaisu. Olisi pystynyt nauttimaan vauva-ajasta ihan toisella tavalla. Mutta minä päätin sinnitellä ja kuuntelin itku silmässä anopin kommentit siitä, kuinka rääkkään vauvaani, kun en anna tälle Tuttelia yms.

Eli siis minun ratkaisuni oli parin kuukauden perhehelvetti ja sinnikäs yrittäminen, joku toinen olisi ollut ehkä jopa fiksumpi luovuttaessaan.

Täytyy ymmärtää, että myön epäonnistumisia sattuu. Olosuhteet vaikuttavat tosi paljon, äiti on herkässä tilassa. Ei saisi syyllistää epäonnistumisesta.

Kaikki ei jaksa itkien imettää väkisin. Eikä siinä mitään pahaa ole. Imettämisen pitäisi olla mukava lämmin tapahtuma äidille ja lapselle.

Muuta imetyksessä epäonnistuneiden pitää sekin hyväksyä, että usein se epäonnistuminen kumpuaa omista asenteista ja odotuksista. Eli odotetaan, että kaikki menee hyvin ja helposti. Jos ei menekään, niin oletetaan, että imetys on tuomittu epäonnistumaan ja paras lopettaa ilman sen kummempia yrityksiä parantaa tilannetta.



Toki on niinkin, että kaikkensa yrittää ja silti ei onnistu. Mutta " maito vaan loppui" ei ole useimmissa tapauksissa se oikea syy, sillä niitä maidon loppumisia tapahtuu ihan vain muutamalle prosentille.

Eikö äiti voi pieneksi hetkeksi laittaa omia haluajaan syrjään? Imetyshän tosi usein sattuu alussa. Se vaan pitää hyväksyä, että tätä tämä on hetki, mutta kyllä se helpottaa. Useimmissa tapauksissa rinnat tottuu parissa viikossa tai parissa kuukaudessa imetykseen, eikä se enää satu. Sitten siitä imetyksestä tulee mukavaa.



Mutta ei. Äidin onni etusijalle. Jos heti kaikki ei ole ihanaa, niin on paras äidin onnen takia laittaa vauvan etu taka-alalle. Olisi eri asia, jos kyseessä olisi vuosien tuska ja kipu, mutta jos kyse on parista kuukaudesta, niin hei haloo!!!



Jokaisen äidiksi haluavan pitää olla niin kypsä, että osaa astettaa vauvan edun omansa edelle hetkeksi. Ja nauttia siitä, että antaa vauvalle parastaan, vaikka sitten kivulla.

Titenkin nännit pitää totuttaa uuteen tehtävään ja se sattuu alussa.

Mutta en minä ainakaan jaksaisi montaa kuukautta yrittää imetystä jos se kipeää tekisi ja tulisi verta ja kaikkea.

Ainakin joka paikassa imetystä mainostetaan lämpimänä tapahtumana äidin ja lapsen välillä.-7-

Mulle hoettiin kyllästymiseen asti tuota " rentoudu, vauva vaistoaa kun olet noin hermostunut" . No tietysti hermostuin sitten lisää ja kierre oli valmis. Sairastuin masennukseenkin. Lopetin koko ajan takkuilleen imetyksen vauvan ollessa parin kuukauden ikäinen. Rentouduin selvästi, kun tiesin että vauva saa ainakin ruokaa tarpeeksi.

Joskus äidin hyvinvointi on pakko asettaa vauvan edelle. Olin sellaisessa mielentilassa, että en tiedä mitä olisi tapahtunut jos en olisi lopettanut imetystä ja aloittanut sopivaa lääkitystä.

Vierailija:

Mutta ei. Äidin onni etusijalle. Jos heti kaikki ei ole ihanaa, niin on paras äidin onnen takia laittaa vauvan etu taka-alalle. Olisi eri asia, jos kyseessä olisi vuosien tuska ja kipu, mutta jos kyse on parista kuukaudesta, niin hei haloo!!!

.

Siksi on vauvan onni, jos imetys onnistuu, vaikka vaikeuksienkin kautta.



Me aikuiset ihmiset tiedämme tämän faktan, joten siitä ei tarvinne nyt erikseen keskustella?

Sinä olit sairas.



Täytynee kai korostaa, että sairaita äitejä ei tietenkään saa painostaa imetykseen. Useimmat meistä eivät kuitenkaan ole sairaita.

Mietityttää vaan miten se vauva ilmaisee että rinnalla on paras ja pullolla huono.

Vierailija:

Mietityttää vaan miten se vauva ilmaisee että rinnalla on paras ja pullolla huono.

Entäs kun noihin kaikkiin vaikeuksiin lisätään vielä se, että maitoa ei tule ja vauva ei suostu imemään? Toki varmaan maitoa tulisi, jos lapsi imisi, mutta kun ei niin ei. Että ihan kaikkia vaikeuksia et sinä ap:kään käynyt läpi...