Soitat miehellesi töihin, kun olet väsynyt kirkuviin lapsiin
Valitat ettet jaksa enää. Mitä miehesi vastaa?
Jos vastaa esim. "minkä mä sille voin" tai muuta vastaavaa, kuinka reagoit?
Kommentit (128)
Saako mies soittaa vaimolle töihin jos ei keksi mitä laittaa lapsille ruuaksi tai ei tiedä missä hanskat voisi olla tai... ?
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 14:48"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 14:40"]Mun on vaikea ymmärtää tällaisia ihmisiä, jotka valittavat, mutta eivät ole valmiita muuttamaan tilannettaan mitenkään. Ap:nkin tilanteeseen olisi olemassa useita ratkaisuja: mies oikeisiin töihin, ap ja mies hakemaan perheneuvolasta apua, hoitajan palkkaaminen kotiin ap:n tueksi edes välillä... Täällä on moneen kertaan sanottu että ap:n perhedynamiikka on pielessä ja mies itsekäs, kun pistää ap:n elättämään häntä vaikka ap on tosi uupunut. Ap sanoi, että mies kärsi kun ap pakotti hänet oikeisiin töihin, mutta nyt kun tilanne on toisin päin eli ap kärsii kun mies ei ole oikeissa töissä, niin miten se on yhtään enemmän ok? Miksi ap:n hyvinvointi ei merkitse yhtä paljon kuin miehen? Miten se miehen itsensä toteuttaminen voi olla niin paljon tärkeämpää kuin perheen hyvinvointi? Kai ne lapset nyt oireilee, jos äiti voi huonosti. Ja en tajua sitäkään, että miksi miehen on pakko toteuttaa sitä kutsumustaan 8 tuntia päivässä joka ikinen päivä? Eikö nyt osa-aikaisesti riittäisi, niin että kävisi vaikka puolet viikosta oikeissa töissä joista tienaa, ja harrastelee sitten toisen puolen? Niin että ap voisi edes jättää ne iltatyöt pois... Tai että ap ja mies jakaisivat lastenhoitovuorot niin että kumpikin olisi puolet viikosta lasten kanssa kotona ja puolet töissä? Kyllä tilanteeseen ratkaisuja löytyy, ja miehen olisi kyllä syytä mennä vähän itseensä. Ei se nyt voi olla hänelle täysin ok, että vaimo uupuu täysin työtaakan alla sillä aikaa kun hän harrastelee kaiket päivät. Ja jos on, niin silloin ap:n asemassa kyllä pistäisin moisen sankarin pihalle. Tietysti aina on mahdollista myös jäädä tilanteeseen ja jatkaa valittamista, mutta silloin ainakin minun on vaikea tuntea loputtomiin sympatiaa. [/quote] Kuten sanoin niin syksyllä loppuu kotiäitiys. Tähän hätään ei ole pika-apua olemassa, nyt pitää vaan kestää syksyyn saakka. Mies lähetti viestiä työhuoneeltaan. Hän kertoi runkanneensa mutta riittää kuulemma mullekin vielä. Kiva kuulla, meillä onkin ollut seksiä viimeksi kuukausi sitten ja olen saanut pakit joka ilta. Olen kuitenkin vihainen hänen kommentoinnista aiemmin kun soitin ja pyysin tukea. Vastaus oli "ainahan sä olet, siitä vaan". Se ei ole totta. Jos tilallani olisi normaali nainen normaalilla temperamentilla olisi mies sinkku. Mulla sattuu olemaan huono itsetunto ja olen liian kiltti, rakastan miestä niin olen kuunnellut ja katsellut miehen käytöstä jo pitkään. Kyllä tosiaan on ihme että rakkautta vielä riittää, minulla siis. Tunnen itseni aivan mitättömäksi tyhmien ja turhien tunteitteni kanssa. Olen viime aikoina harkinnut jopa itsemurhaa. Odotan että syksyllä helpottaa ja nämäkin tunteet menee ohi. Ap
[/quote]
Keskusteluapua on saatavilla. Tarvitset ja tarvitsette sitä. Heti yhteys perheneuvolaan, olettaen siis että tämä ei ole provo, kuten vahvasti epäilen...
Olisin mielelläni provo. Olen kuitenkin vain väsynyt ja yksinäinen äiti. Olen puoli vuotta odottanut että mies soittaa parisuhdeterapiaan. Itse olen varannut pari aikaa mutta mies ei ole halunnut tulla.
Minä en ehdi päivän aikana enää keskustelemaan minnekään.
Ap
Ap oot mielestäni ihan älyttömän surkea tapaus. Oikea ruikuttaja. Lapset käy sääliksi. Ei tuollaisessa perheessä VOI kehittyä normaaliksi.
Nytkin vingut täällä kuin joku murrosikäinen. Missä sun aikuisuus on?
Lopeta nyt jo tämän viestiketjun kanssa ja ala hoitamaan lapsia. Ulos, retkelle, iloa ja tiemua elämään. Tiedätkö sen sanonnan: toisille sinun arkesi on lapsuus. Mieti millainen lapsuus on sinun lapsillasi. Millaiset eväät he saavat omaan elämäänsä? Millaisen mallin olla äiti, isä, puoliso, perhe? Järkkyä.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 14:57"]
Olisin mielelläni provo. Olen kuitenkin vain väsynyt ja yksinäinen äiti. Olen puoli vuotta odottanut että mies soittaa parisuhdeterapiaan. Itse olen varannut pari aikaa mutta mies ei ole halunnut tulla. Minä en ehdi päivän aikana enää keskustelemaan minnekään. Ap
[/quote]
Mies kotiin sieltä harrastelemasta siksi aikaa, että käyt sitten vaikka yksin. Se voi kyllä aivan hyvin tulla kotiin pariksi tunniksi kesken päivän tai lähteä iltapäivällä aikaisemmin, jos ei kerran siellä "töissä" mitään järkevää edes tee.
Tuo teidän kuvio on ihan älytön. Ja on järjetöntä ap:n uhrata mielenterveytensä turhan päiten. Mies on itsekäs iso lapsi!
Vierailija kirjoitti:
Ei tulisi mieleenkään häiritä miestä tuollaisilla asioilla! Laitan peltorit päähän jos häiritsee jonkun vinkuminen.
Eikö häntä kiinnosta sinun psyykkinen kestokyky ja hyvinvointi?
Eipä tulis mieleenkään soitella toiselle töihin moisen asian takia. Kai nyt jokainen aikuinen omien lastensa kanssa pärjää. Ellei sitten ole aivan uusavuton.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 14:40"]Mun on vaikea ymmärtää tällaisia ihmisiä, jotka valittavat, mutta eivät ole valmiita muuttamaan tilannettaan mitenkään. Ap:nkin tilanteeseen olisi olemassa useita ratkaisuja: mies oikeisiin töihin, ap ja mies hakemaan perheneuvolasta apua, hoitajan palkkaaminen kotiin ap:n tueksi edes välillä... Täällä on moneen kertaan sanottu että ap:n perhedynamiikka on pielessä ja mies itsekäs, kun pistää ap:n elättämään häntä vaikka ap on tosi uupunut. Ap sanoi, että mies kärsi kun ap pakotti hänet oikeisiin töihin, mutta nyt kun tilanne on toisin päin eli ap kärsii kun mies ei ole oikeissa töissä, niin miten se on yhtään enemmän ok? Miksi ap:n hyvinvointi ei merkitse yhtä paljon kuin miehen? Miten se miehen itsensä toteuttaminen voi olla niin paljon tärkeämpää kuin perheen hyvinvointi? Kai ne lapset nyt oireilee, jos äiti voi huonosti.
Ja en tajua sitäkään, että miksi miehen on pakko toteuttaa sitä kutsumustaan 8 tuntia päivässä joka ikinen päivä? Eikö nyt osa-aikaisesti riittäisi, niin että kävisi vaikka puolet viikosta oikeissa töissä joista tienaa, ja harrastelee sitten toisen puolen? Niin että ap voisi edes jättää ne iltatyöt pois... Tai että ap ja mies jakaisivat lastenhoitovuorot niin että kumpikin olisi puolet viikosta lasten kanssa kotona ja puolet töissä?
Kyllä tilanteeseen ratkaisuja löytyy, ja miehen olisi kyllä syytä mennä vähän itseensä. Ei se nyt voi olla hänelle täysin ok, että vaimo uupuu täysin työtaakan alla sillä aikaa kun hän harrastelee kaiket päivät. Ja jos on, niin silloin ap:n asemassa kyllä pistäisin moisen sankarin pihalle. Tietysti aina on mahdollista myös jäädä tilanteeseen ja jatkaa valittamista, mutta silloin ainakin minun on vaikea tuntea loputtomiin sympatiaa.
[/quote]
Kuten sanoin niin syksyllä loppuu kotiäitiys. Tähän hätään ei ole pika-apua olemassa, nyt pitää vaan kestää syksyyn saakka.
Mies lähetti viestiä työhuoneeltaan. Hän kertoi runkanneensa mutta riittää kuulemma mullekin vielä. Kiva kuulla, meillä onkin ollut seksiä viimeksi kuukausi sitten ja olen saanut pakit joka ilta. Olen kuitenkin vihainen hänen kommentoinnista aiemmin kun soitin ja pyysin tukea. Vastaus oli "ainahan sä olet, siitä vaan".
Se ei ole totta. Jos tilallani olisi normaali nainen normaalilla temperamentilla olisi mies sinkku. Mulla sattuu olemaan huono itsetunto ja olen liian kiltti, rakastan miestä niin olen kuunnellut ja katsellut miehen käytöstä jo pitkään.
Kyllä tosiaan on ihme että rakkautta vielä riittää, minulla siis. Tunnen itseni aivan mitättömäksi tyhmien ja turhien tunteitteni kanssa. Olen viime aikoina harkinnut jopa itsemurhaa. Odotan että syksyllä helpottaa ja nämäkin tunteet menee ohi.
Ap