EKALUOKKALAISET KIERSIVÄT JOKAISEN KODIN ETEEN JA OTTIVAT KUVAN

Meillä käyvät opettajat ekaluokkalaisen kotona vierailulla, käyvät lapsen huoneessa ja juttelevat, mitä lapset tykkää tehdä jne. Lopuksi ottavat kuvan lapsesta talon edessa.



Mä en näe tuossa mitään pahaa. Tarkoituksena on tutustua vähän paremmin lapsen maailmaan. Lapset kirjoittavat ja piirtävät muutenkin koulussa paljon kodista, perheestä ja vapaa-ajan tapahtumista, joten eihän koti ja perhe sinänsä mitenkään salainen juttu opettajille ja muille lapsille ole :)

Huoli.-juttujen ja muiden kyttäöysten takia, on paljon helpompaa tarhatädeille, kun tietävät asuuko se Nico-pettri kunnan vuokratalossa vai hulppeassa omakotitalossa. Ja köyhästi asuvat ovat ilman muuta roskasakkia, joita pitää kytätä ja tarkkailla kunnolla. Ja jos kunnan talossa asuva Nico-petteri syö maanantai aamuna ´hyvällä ruokahalulla lihapullia, tulkitaan se heti, että ei ole pooika ssanut ruokaa koko viikonloppuna ja vanhemmat leimataan samantien masentuneiksi alkoholisteiksi.

Nyt on keksitty vaan oiva tapa tulla kuvaaman lapsen asumus hyvän tekosyyn varjolla.



Pian tehdään varmaan retkiä lapsen kodin sisään ja tehdään tukimusretki ympäri taloa huone huoneelta. Siinäöpä oiva todistusaineisto tarhatädeille jos sattuu löytämään vaikka tyhjän viinipullon keittiön alakaapista.



jee, suomessa on kyttäysmeiniki ylimillään. Siinä jää kohta stasikin kakkoseksi.

"Kotirauhan vahva suoja



Kotirauha varjelee kaikkia asumiseen tarkoitettuja alueita, on kyseessä sitten asunto, hotellihuone tai vaikkapa teltta. Myös asuntojen porraskäytävät, pihat ja niihin välittömästi liittyvät rakennukset kuuluvat yleensä kotirauhan piiriin. Kotirauhan kaltainen vahva suoja kieltää salakatselun myös käymälöissä, sovituskopeissa tai peseytymistiloissa sekä muissa paikoissa, joissa toimitetaan intiimejä asioita. Kotirauhan piirissä oleskelevien ihmisten kuvaamiseen on aina oltava kuvattavien suostumus. Hiljaisesta suostumuksesta käy poseeraus ja leveä hymy kameralle. Sopiiko siis tähtäillä umpitunnelissa rymyäviä körmyjä, jotka rehvastellen esittelevät itseään? Entä vekaroita, noita otollisia kuvauskohteita? Lasten ikuistamiseen tarvitaan lähes poikkeuksetta holhoojan suostumus. Teini-ikäinen lapsi voi antaa suostumuksen tavallisesti jo itse."

Lapset käyvät tutustumassa toistensa kotipihoihin, ja mammat näkee asiassa jotain ihmeellistä kyttäämistä.

Asumme maalla.

Ei tuollaista saa tehdä. Mä ajaisin vähän vihaisesti pois luvatta kuvaajat.

Eivät lapset mieti, että minkä merkkisiä autoja on pihoissa ja onko ulkolaudoitus hyvässä maalissa vai ei.

Lapset ovat luonnostaan suvaitsevaisia, mutta te typerät ikuisia vertailuja pähkivät vanhemmat pilaatte heidät! Relatkaa!

voin kertoa, että minulla on edelleen vielä aikuisenakin huono itsetunto ja olen epävarma itsestäni. Luulen että yhtenä syynä tähän on se että asuimme vanhassa omakotitalossa alueella joka oli kaavoitettu uudelleen omakotialoalueesta kerrostaloalueeksi. Vanhempani eivät halunneet myydä taloa kaupungille ja asuimme siinä kunnes talo pakkolunastettiin. Tästä tilanteesta johtuen taloa ei tietenkään kunnostettu tai maalattu tai pihaa laitettu. Kyllä hävetti kertoa kavereille missä asun.

Eikähän kenenkään taloa saa ilman lupaa kuvatakaan niin että menee pihaan tai tontille, yleiseltä tieltä saa vain kuvata.

Miksi sitä ovikelloakin soitettiin? Olisiko otettu kuva isästä ja äidistäkin? Niin opet olisi sitten saaneet vertailla koulussa, ketkä asuu hieniossa taloissa, ketkä läävissä ja kenen vanhemmat on junteimman näköiset *reps*

samaan kuin se, ettei opettaja saa jaella toisten yhteystietoja, vaan vanhemmat/lapset vaihtavat niitä keskenään? En itse ilahtuisi, jos täällä kävisi koko eskariryhmä pällistelemässä.

Törmäsin tähän naurettavaan statuskilpailuajatteluun vasta aikuisena,

ikäinen olet? Nykyisenlaista "statuskilpailuajattelua" ei ollut olemassakaan 70-, 80- ja hädin tuskin vielä 90-luvullakaan.

Olen 80-luvun alussa syntynyt. Mutta muistan lapsuudestani, kuinka erään kaverini äiti katsoi minua nenänvarttaan pitkin. Vasta aikuisena tajusin, että heidän talonsa oli vielä paljon pohatampi kuin omamme. Esim. isossa kylppärissä oli suuri poreamme ja se oli lattiasta kattoon asti päällystetty persikanvärisellä marmorilla (ei siis kaakeleilla vaan aidolla tavaralla), hanat olivat kullanvärisiä, lapset eivät saaneet mennä tiettyihin huoneisiin "sotkemaan", tytöllä oli oma hevonen jne.

"Yllättäen" tämä kyseisen perheen tyttökin ryhtyi yläasteella kovin koppavaksi. Myöhemmin tajusin, mistä oli kysymys: hänet oli kasvatettu uskomaan olevansa muita parempi perheen varallisuuden vuoksi. Veikkaanpa tosin, että tytöllä olisi ollut mukavampi nuoruus, jos hän olisi kokenut mahdolliseksi leikkiä ja viettää aikaa kaikenlaisten lasten/nuorten kanssa. Hirveän happamalta hän ainakin koulussa usein vaikutti. :D

No mutta siis. Kyllä sitä kilpailua on varmasti aina ollut jonkin verran. Voi olla että nykyisin selvästi enemmän. Itse emme mieheni kanssa siihen osallistu edelleenkään, vaikka tulojen puolesta hyvin voisimme. Ystäviä meillä on lähes kaikista tulo- ja sosiaaliluokista (asunnottomien ja täysin tulottomien luokasta ei tosin ole ketään). Mamuja ja kantasuomalaisia. Nuorempia ja vanhempia. Lähiöissä, keskustakortteleissa, kerrostaloissa ja ok-taloissa asuvia. Jne. Ystävyyttä ylläpidetään juuri niiden ihmisten kanssa, joiden seurasta nautimme, ja siihen ei liity sosiaalinen status yhtään mitenkään.

Törmäsin tähän naurettavaan statuskilpailuajatteluun vasta aikuisena,

ikäinen olet? Nykyisenlaista "statuskilpailuajattelua" ei ollut olemassakaan 70-, 80- ja hädin tuskin vielä 90-luvullakaan.

Olen 80-luvun alussa syntynyt. Mutta muistan lapsuudestani, kuinka erään kaverini äiti katsoi minua nenänvarttaan pitkin. Vasta aikuisena tajusin, että heidän talonsa oli vielä paljon pohatampi kuin omamme. Esim. isossa kylppärissä oli suuri poreamme ja se oli lattiasta kattoon asti päällystetty persikanvärisellä marmorilla (ei siis kaakeleilla vaan aidolla tavaralla), hanat olivat kullanvärisiä, lapset eivät saaneet mennä tiettyihin huoneisiin "sotkemaan", tytöllä oli oma hevonen jne.

"Yllättäen" tämä kyseisen perheen tyttökin ryhtyi yläasteella kovin koppavaksi. Myöhemmin tajusin, mistä oli kysymys: hänet oli kasvatettu uskomaan olevansa muita parempi perheen varallisuuden vuoksi. Veikkaanpa tosin, että tytöllä olisi ollut mukavampi nuoruus, jos hän olisi kokenut mahdolliseksi leikkiä ja viettää aikaa kaikenlaisten lasten/nuorten kanssa. Hirveän happamalta hän ainakin koulussa usein vaikutti. :D

No mutta siis. Kyllä sitä kilpailua on varmasti aina ollut jonkin verran. Voi olla että nykyisin selvästi enemmän. Itse emme mieheni kanssa siihen osallistu edelleenkään, vaikka tulojen puolesta hyvin voisimme. Ystäviä meillä on lähes kaikista tulo- ja sosiaaliluokista (asunnottomien ja täysin tulottomien luokasta ei tosin ole ketään). Mamuja ja kantasuomalaisia. Nuorempia ja vanhempia. Lähiöissä, keskustakortteleissa, kerrostaloissa ja ok-taloissa asuvia. Jne. Ystävyyttä ylläpidetään juuri niiden ihmisten kanssa, joiden seurasta nautimme, ja siihen ei liity sosiaalinen status yhtään mitenkään.

NYKYISENLAISTA.

porukkaa ole koskaan livenä tavannut? Kai teillä lukee portinpielessä isolla, että tässä asuu av-mamma, katsominen kielletty? Ja valokuvan voi ottaa tosiaan tulematta pihalle, kieriskelkää nyt siellä mehuissanne kun mietitte tätä..

enkä ole mikään vitun av-mamma. en vaan ymmärrä miksi pitää "kotiseutu tutustumista" tehdä muiden pihoilla??



ja minne ne kuvat menee sitten?



itse olisin ainakin kersana ahdistunut jos noin olis tehty.

Itse kyllä tajusin aika nuorena, että perheilllä oli erilaista varakkuutta, mutta koskaan en säälinyt ketään pienemmän asunnon tms takia.



Hiukan vielä kasvettuani, ehkä yläasteelta, muistan törmänneen siihen, että ihmiset suhtautuvat vihamielisesti omaan perheeseensä, kotiinsa, tavaroihinsa tms koska ne eivät ole yhtä hienoja kuin jollain toisella. Miten joku voi häpeillä omaa kotiaan tai vanhempiensa ammattia? Jos kuitenkin kyseessä on ihan ns "hyvä koti", jossa ei ole mitään ongelmia. Tai lahjaksi saamaansa tavaraa, koska se ei olekaan sitä parasta merkkiä?



Surullista, että näin moni aikuinen häpeilee tavallista asuntoa tai arkista elämää. Miksi? Tajuatteko, että vika ei olekaan ehkä siinä, että joku oikeasti teitä ylenkatsoisi, vaan oman päänne sisällä?

Varsinkin, jos siitä ei kerrottu kotiin etukäteen. Kyllä toki voi ottaa kadulta kuvan jostain satunnaisesta talosta, mutta ei sitä saa mihinkään näytille laittaa ja tietoa, että tämä on nyt sitten Pekan koti, jos ei ole talon omistajalta lupaa. Talon pihalle ei ole mitään asiaa, eikä pikku-Pekkaa todellakaan kuvata ilman huoltajan lupaa.

Meillä päin pyydetään vielä yläkoulussakin huoltajan lupa oppilaan kuvaamiseen esim. liikuntapäivän tuoksinassa.



Minä olisin lapsena ollut aivan paniikissa. Meillä tosin oli omakotitalo, isäni rakentama, ja aika iso pihakin ja kaksi pientä autoa. Olimme kuten suurin osa muistakin, veloissa korvia myöten mutta oman katon alla. Minä olisin kuitenkin pelännyt, kuinka monta viinapulloa mahtaa nurkissa pyöriä ja tuleeko äiti oksennukset rinnuksilla ovelle. Tosin meidän silloinen koiramme olisi varmaan ehtinyt sitä ennen syödä puoli luokkaa.

enkä ole mikään vitun av-mamma. en vaan ymmärrä miksi pitää "kotiseutu tutustumista" tehdä muiden pihoilla?? ja minne ne kuvat menee sitten? itse olisin ainakin kersana ahdistunut jos noin olis tehty.

Kyllä ne kaverit näkee sen kodin vaikka eivät siitä kuvaa ottaisikaan. Ja kuten sanottu, pihalle asti ei tarvitse mennä kuvan ottaakseen ;)

mikä on se pedagoginen ajatus tämän lasten kotien vertailun taustalla? Yhtään hyvää selitystä en ole tästä ketjusta vielä löytänyt.



Ja te ketjun pyhistelijät, jotka kiillotatte sädekehäänne mainostamalla sitä, kuinka TE hyväksyitte luokallanne olleet kerrostalo-yh:n kakarat, vaikka itse asuitte omakotitalossa: totuushan on, että lapset, jo ekaluokkalaiset, vertailevat tavaroita/vaatteita/lemmikeitä jne. Ihan sama, mikä yksittäisen koululaisen kotikasvatus on, näitä vertailuasenteita tarttuu myös mm. koulukavereilta.

NYKYISENLAISTA.

Jokaisen oma valinta.

totuushan on, että lapset, jo ekaluokkalaiset, vertailevat tavaroita/vaatteita/lemmikeitä jne. Ihan sama, mikä yksittäisen koululaisen kotikasvatus on, näitä vertailuasenteita tarttuu myös mm. koulukavereilta.

Vertailu on tervettä ja uteliasta. Mutta ei pientä lasta lähtökohtaisesti kiinnosta samat statussymbolit kuin aikuisia, vaan kuten on jo pari kertaa kerrottu, kerrostaloa lapsi voi pitää paljon huimempana asuinpaikkana kuin omakotitaloa. Jonkun vähävaraisen pihalta voi löytyä lasten mielestä kiinnostavaa romua jne.

Avaintekijä lienee opettajan suhtautuminen näissä vertailutilanteissa. Hän voi joko vahvistaa statussymbolien perusteella tapahtuvaa arvottamista tai sitten korostaa sitä, kuinka jokaisen kodissa/pihassa on jotakin mukavaa ja mielenkiintoista.

Ja kun täällä nyt on kehoteltu aikuisia jättämään tuo naurettava kilpaileminen sikseen, niin jos näin tehtäisiin, lapset eivät enää oppisi sitä kavereiltaankaan. Se, että joku toinen opettaa omat lapsensa sitomaan ihmisarvonsa mammonaan, ei ole syy eikä mikään opettaa samaa omille lapsilleen. Itse lähinnä säälin sellaisten vanhempien lapsia. He menettävät elämässä paljon! (Mieheni oli sellainen lapsi, ja on nyt aikuisena tajunnut kuinka vapauttavaa on luopua statusajattelusta.)

Hankkikaa elämä tai edes kunnon lääkitys, jos joku kuvan ottaminen talosta on teille ongelma :D Voiko tää olla jollekin näin iso ongelma, enpä olisi uskonut :D

ei voi olla näin urpoa porukkaa, että tällaisesta tehdään ongelma.... mä en tajua en.



Meillä on ollut lapsen kavereina lapsia omakotitaloista, kerrostaloista ja mistä nyt vaan ja hienoin auto on tähän mennessä ollut iso rohjo vanha sininen pakettiauto, jonka takaloossissa oli verhot ja patjat =)