EKALUOKKALAISET KIERSIVÄT JOKAISEN KODIN ETEEN JA OTTIVAT KUVAN

kun olimme juuri muuttaneet nykyiseen taloomme ja piha ja autokatos oli vielä täynnä kaikenlaista roinaa ja kaatopaikalle menevää tavaraa, niin eikö nämä eskarilaiset käyneet meidänkin pihaa tutkimassa. Olivat muut nauraneet meidän lapsen sotkuista pihaa ja romuja. Ei ollut raukka saanut sanotuksi, että juuri muutettiin :((

toisten asumisia aikuisten kriteereillä. Ellei heitä opeteta siihen kotona.

Itse olen asunut kouluikäni omakotitalossa, mutta aina haaveilin kerrostalossa asumisesta. En edes muista syytä. Olin kuitenkin kade elementtikerrostalojen asukeille. Lapsihan ei erottele kuka asuu vuokralla ja kellä on asunto-osake. Lasta kiinnostaa jännittävät leikkipaikat. Hulppean omakotitalon piha ei välttämättä ole sellainen.

Mä asuin pienenä omakotitalossa, kuten lähes kaikki kaveritkin. Ei oltu mitään rikkaita, mutta kuitenkin riittävän hyväosaisia (iso piha, 2 autoa jne). Muistan katsoneeni vähän karsaasti kaverin rintamamiestaloa. Samoin pidin erästä luokkakaveria vähän ehkä köyhänä tai jotenkin huono-osaisena, koska hän asui kerrostalossa äitinsä kanssa kahdestaan.

Kotona ei olla opetettu mitään muuta kuin suvaitsevaisuutta. Fakta kuitenkin on, että silloisessa elämänpiirissäni normaali tarkoitti äitiä, isää, lapsia ja omakotitaloa. Yh-äidin lapsi kerrostalossa oli kummajainen, samoin minun silmissäni vanhanaikainen rintamamiestalo.

eli sinne ei saa tulla ottamaan kuvia.

toisten pihoille saa mennä ilman lupaa? Varmaan jostain kadulta saa kuvata, mutta pihalle tuskin on mitään asiaa..?

nyt äkkiä kertoa mikä saatanan järki tuollaisessa muka on??????



en minä ainakaan haluaisi kakaralaumaa pihalleni toljottamaan vaikka olis millainen linna.

toisten asumisia aikuisten kriteereillä. Ellei heitä opeteta siihen kotona.

Itse olen asunut kouluikäni omakotitalossa, mutta aina haaveilin kerrostalossa asumisesta. En edes muista syytä. Olin kuitenkin kade elementtikerrostalojen asukeille. Lapsihan ei erottele kuka asuu vuokralla ja kellä on asunto-osake. Lasta kiinnostaa jännittävät leikkipaikat. Hulppean omakotitalon piha ei välttämättä ole sellainen.

Mä asuin pienenä omakotitalossa, kuten lähes kaikki kaveritkin. Ei oltu mitään rikkaita, mutta kuitenkin riittävän hyväosaisia (iso piha, 2 autoa jne). Muistan katsoneeni vähän karsaasti kaverin rintamamiestaloa. Samoin pidin erästä luokkakaveria vähän ehkä köyhänä tai jotenkin huono-osaisena, koska hän asui kerrostalossa äitinsä kanssa kahdestaan.

Kotona ei olla opetettu mitään muuta kuin suvaitsevaisuutta. Fakta kuitenkin on, että silloisessa elämänpiirissäni normaali tarkoitti äitiä, isää, lapsia ja omakotitaloa. Yh-äidin lapsi kerrostalossa oli kummajainen, samoin minun silmissäni vanhanaikainen rintamamiestalo.

En näe muutenkaan mitään kasvatuksellista ideaa tällaisessa lasten kotien vertailussa.

Ja annetaan vanhemmille mahdollisuus myös kieltäytyä. Yllätysiskuna aika erikoista. Meillä on uusi talo ja kaikki ihan siistiä mutta en siltikään haluaisi yllättäen tämmöistä tapahtuvan..etukäteen ilmoitettuna suostuisin kyllä.

Itse olen asunut kouluikäni omakotitalossa, mutta aina haaveilin kerrostalossa asumisesta. En edes muista syytä. Olin kuitenkin kade elementtikerrostalojen asukeille. Lapsihan ei erottele kuka asuu vuokralla ja kellä on asunto-osake. Lasta kiinnostaa jännittävät leikkipaikat. Hulppean omakotitalon piha ei välttämättä ole sellainen.

Minä asuin lapsena kolmikerroksisessa luksus-omakotitalossa, jossa oli kahdesta jo yksinään suuresta tontista yhdistetty piha omenapuineen, marjapensaineen jne. Ja kadehdin elementtikerrostalojen lapsia, koska minusta olisi ollut todella hauskaa asua niin korkealla maan yläpuolella! :D

Olette aikuiset todella typeriä noine vertailuinenne ja häpeilyinenne, ja opetatte todennäköisesti lapsennekin vertailemaan ja häpeilemään. Lopettakaa heti ja olkaa onnellisia, että teillä on koti. Kaikilla ei ole. Silloin on jo aihetta jonkinlaiseen sääliinkin, ja lapsi voi oikeasti kokea olevansa eriarvoisessa asemassa.

ja sen jälkeen innolla kadehdittiin niitä, joilla oli suurin talo, paras kiipeilyteline jne. pihassa. Kerrostaloissa asuvat lapset rankattiin samantien alimpaan kastiin.

tajua miten ihmiset voi tällaistakin vastustaa. Kyseessä on kotiseutuun tutustuminen.



Onko se nyt hyvänen aika jokin salaisuus, missä kukin asuu:-O Lapset eivät arvota mitään, aikuiset arvottavat.

Mä asuin pienenä omakotitalossa, kuten lähes kaikki kaveritkin. Ei oltu mitään rikkaita, mutta kuitenkin riittävän hyväosaisia (iso piha, 2 autoa jne). Muistan katsoneeni vähän karsaasti kaverin rintamamiestaloa. Samoin pidin erästä luokkakaveria vähän ehkä köyhänä tai jotenkin huono-osaisena, koska hän asui kerrostalossa äitinsä kanssa kahdestaan.

Kotona ei olla opetettu mitään muuta kuin suvaitsevaisuutta. Fakta kuitenkin on, että silloisessa elämänpiirissäni normaali tarkoitti äitiä, isää, lapsia ja omakotitaloa. Yh-äidin lapsi kerrostalossa oli kummajainen, samoin minun silmissäni vanhanaikainen rintamamiestalo.

Väitätkö, että jos vanhempasi olisivat näyttäneet esimerkkiä ja suhtautuneet kaikenlaisiin ihmisiin ja perheisiin innostuneen vastaanottavaisesti, niin itse olisit kuitenkin suhtautunut nuivasti?

Lapset oppivat eniten vanhempien asenteesta ja käytöksestä - ei niistä ohjeista, joita vanhemmat lapselleen antavat. Omat vanhempani pitivät kaikkia ihmisiä samanarvoisina eivätkä koskaan arvostelleet huonommissa oloissa asuvien kavereideni vanhempia tai koteja, eivätkä myöskään lesoilleet meidän kodillamme tai omilla hyvillä tuloillaan.

Törmäsin tähän naurettavaan statuskilpailuajatteluun vasta aikuisena, ja eipä ole kiinnostanut vieläkään lähteä siihen mukaan.

hulppeesti ja kuka vaatimattomasti.

Olisko ollut kiva lapselle, jos pääsisi lastenkodin eteen kuvattavaksi.

Joku taas saa esitelleä sen palatsinsa ja ei kaikki sitäkään halua tuoda esille.

jos joku oppilaista asuu lastenkodissa.

Hieman nyt omia aivoja ja omaa päättelykykyä kehiin, kiitos.

Eivät lapset mieti, että minkä merkkisiä autoja on pihoissa ja onko ulkolaudoitus hyvässä maalissa vai ei.



Lapset ovat luonnostaan suvaitsevaisia, mutta te typerät ikuisia vertailuja pähkivät vanhemmat pilaatte heidät! Relatkaa!

toisten asumisia aikuisten kriteereillä. Ellei heitä opeteta siihen kotona.

Itse olen asunut kouluikäni omakotitalossa, mutta aina haaveilin kerrostalossa asumisesta. En edes muista syytä. Olin kuitenkin kade elementtikerrostalojen asukeille. Lapsihan ei erottele kuka asuu vuokralla ja kellä on asunto-osake. Lasta kiinnostaa jännittävät leikkipaikat. Hulppean omakotitalon piha ei välttämättä ole sellainen.

Mä asuin pienenä omakotitalossa, kuten lähes kaikki kaveritkin. Ei oltu mitään rikkaita, mutta kuitenkin riittävän hyväosaisia (iso piha, 2 autoa jne). Muistan katsoneeni vähän karsaasti kaverin rintamamiestaloa. Samoin pidin erästä luokkakaveria vähän ehkä köyhänä tai jotenkin huono-osaisena, koska hän asui kerrostalossa äitinsä kanssa kahdestaan.

Kotona ei olla opetettu mitään muuta kuin suvaitsevaisuutta. Fakta kuitenkin on, että silloisessa elämänpiirissäni normaali tarkoitti äitiä, isää, lapsia ja omakotitaloa. Yh-äidin lapsi kerrostalossa oli kummajainen, samoin minun silmissäni vanhanaikainen rintamamiestalo.

ja se mihin sinut on kasvatettu. Eihän sitä itse edes tajua, kuten vastauksestasi hyvin ilmenee. Sinun tuon ajan ajatuksesi heijastavat kuitenkin lapsuudenkotisi ajatusmaailmaa :)

Oma lapsuudenperheeni oli rikas ja _aidosti_ suvaitsevainen. Asuimme hulppeassa omakotitalossa, mutta moni luokkakaveri tuli yh-perheestä ja asui äidin kanssa kerrostalossa - tässä ei mielestäni koskaan ollut mitään ihmeellistä tai itseäni huonompaa. Eräs luokkakaveri asui vanhalla puutaloalueella kallellaan olevassa talossa - en nähnyt siinä mitään vanhanaikaista tai omia olojani huonompaa.

toisten asumisia aikuisten kriteereillä. Ellei heitä opeteta siihen kotona.

Itse olen asunut kouluikäni omakotitalossa, mutta aina haaveilin kerrostalossa asumisesta. En edes muista syytä. Olin kuitenkin kade elementtikerrostalojen asukeille. Lapsihan ei erottele kuka asuu vuokralla ja kellä on asunto-osake. Lasta kiinnostaa jännittävät leikkipaikat. Hulppean omakotitalon piha ei välttämättä ole sellainen.

olet melkoinen idealisti ja oman aikasi tulos, mutta monet nykylapset on jo tuossa iässä opetettu vanhempien arvomaailman mukaisesti arvostamaan maallista mammonaa ja hienoja puitteita. Oman vaikutuksensa antaa telkkarin monet sisustus- ja puutarhaohjelmat.

ohjelmista olet oikeassa. Meillä esim on lapsi joka rakastaa katsoa kaikenlaisia sisustusohjelmia ja -lehtiä. Tekee niiden pohjalta joskus kiusallisia huomioita myös. Me vanhemmat emme todellakaan puhu hänen kuullensa tai muutenkaan muiden taloudellisesta tilanteesta ikinä mitään. Mistä me tietäisimmekään? Myös omat raha-asiamme puhumme aikuisten kesken.

Toinen juttu on sitten autot. Meillä on hyvä elintaso, riittää rahaa autoihin ja muunlaisiin elämän pikku extroihin. Ei siinä isän tai äidin tarvitse mitään osoittaa, kun lapsi ihan itsekin näkee minkälaisilla kulkupeleillä kukin lapsi kouluun tai harrastukseen tuodaan. Eihän hän tiedä, kumpi on kalliimpi BMW vai Skoda, mutta uuden ja vanhan hän ihmeellisesti erottaa.

Minusta siis lapsia ei tarvitse erityisemmin opettaa "arvostamaan maallista mammonaa ja hienoja puitteita", se tapahtuu nykymaailmassa kuin itsestään esim. valtavan mainostulvan kautta.

lapseni koulussa sama käytäntö. Olisi ihana jos kaikki tulisivat tietämään sen kuinka kauniissa talossa asumme ja löytyy useampi auto pihasta ym. pelit ja vehkeet.

Törmäsin tähän naurettavaan statuskilpailuajatteluun vasta aikuisena,

ikäinen olet? Nykyisenlaista "statuskilpailuajattelua" ei ollut olemassakaan 70-, 80- ja hädin tuskin vielä 90-luvullakaan.

toisten asumisia aikuisten kriteereillä. Ellei heitä opeteta siihen kotona.

Itse olen asunut kouluikäni omakotitalossa, mutta aina haaveilin kerrostalossa asumisesta. En edes muista syytä. Olin kuitenkin kade elementtikerrostalojen asukeille. Lapsihan ei erottele kuka asuu vuokralla ja kellä on asunto-osake. Lasta kiinnostaa jännittävät leikkipaikat. Hulppean omakotitalon piha ei välttämättä ole sellainen.

Mä asuin pienenä omakotitalossa, kuten lähes kaikki kaveritkin. Ei oltu mitään rikkaita, mutta kuitenkin riittävän hyväosaisia (iso piha, 2 autoa jne). Muistan katsoneeni vähän karsaasti kaverin rintamamiestaloa. Samoin pidin erästä luokkakaveria vähän ehkä köyhänä tai jotenkin huono-osaisena, koska hän asui kerrostalossa äitinsä kanssa kahdestaan.

Kotona ei olla opetettu mitään muuta kuin suvaitsevaisuutta. Fakta kuitenkin on, että silloisessa elämänpiirissäni normaali tarkoitti äitiä, isää, lapsia ja omakotitaloa. Yh-äidin lapsi kerrostalossa oli kummajainen, samoin minun silmissäni vanhanaikainen rintamamiestalo.

ja se mihin sinut on kasvatettu. Eihän sitä itse edes tajua, kuten vastauksestasi hyvin ilmenee. Sinun tuon ajan ajatuksesi heijastavat kuitenkin lapsuudenkotisi ajatusmaailmaa :)

Oma lapsuudenperheeni oli rikas ja _aidosti_ suvaitsevainen. Asuimme hulppeassa omakotitalossa, mutta moni luokkakaveri tuli yh-perheestä ja asui äidin kanssa kerrostalossa - tässä ei mielestäni koskaan ollut mitään ihmeellistä tai itseäni huonompaa. Eräs luokkakaveri asui vanhalla puutaloalueella kallellaan olevassa talossa - en nähnyt siinä mitään vanhanaikaista tai omia olojani huonompaa.

että siinä kunnassa, missä asuin, 99% oli näitä "hyväosaisi" omakotitalossa asujia. Koko paikkakunnalla oli ja on edelleen ehkä 3 kerrostaloa ja muutama rivari. KAIKKI luokkakaverit kahta lukuunottamatta asuivat omakotitaloissa. Kahden vanhemmat olivat eronneet. Köyhyys, sosiaalitoimisto, lastensuojelu ja päihteidenkäyttö olivat aivan tuntemattomia asioita minulle lapsena.

Kun ei ollut niitä monia yh-perheistä tai kerrostaloista tulleita, ei osannut pitää sellaista normaalina tai arkipäiväisenä.

Ts. toisen kotia ei saa tulla kuvaamaan ilman lupaa.

Taloja saa kuvata yleiseltä tieltä ilman mitään erityislupaa. Ei lapset tosiaan tiedä mikä on hienoa asumista ja mikä ei. Itse asuin lapsena kurjalla kerrostaloalueella ja säälin omakotitalossa asuvia lapsia, joilla ei ollut yhtä paljon lapsia naapurustossa.

No milloin sinä sitten hokasit asuvasi kurjalla kerrostaloalueella, 40 täytettyäsi...?

toisten asumisia aikuisten kriteereillä. Ellei heitä opeteta siihen kotona.

Itse olen asunut kouluikäni omakotitalossa, mutta aina haaveilin kerrostalossa asumisesta. En edes muista syytä. Olin kuitenkin kade elementtikerrostalojen asukeille. Lapsihan ei erottele kuka asuu vuokralla ja kellä on asunto-osake. Lasta kiinnostaa jännittävät leikkipaikat. Hulppean omakotitalon piha ei välttämättä ole sellainen.

Mä asuin pienenä omakotitalossa, kuten lähes kaikki kaveritkin. Ei oltu mitään rikkaita, mutta kuitenkin riittävän hyväosaisia (iso piha, 2 autoa jne). Muistan katsoneeni vähän karsaasti kaverin rintamamiestaloa. Samoin pidin erästä luokkakaveria vähän ehkä köyhänä tai jotenkin huono-osaisena, koska hän asui kerrostalossa äitinsä kanssa kahdestaan.

Kotona ei olla opetettu mitään muuta kuin suvaitsevaisuutta. Fakta kuitenkin on, että silloisessa elämänpiirissäni normaali tarkoitti äitiä, isää, lapsia ja omakotitaloa. Yh-äidin lapsi kerrostalossa oli kummajainen, samoin minun silmissäni vanhanaikainen rintamamiestalo.

ja se mihin sinut on kasvatettu. Eihän sitä itse edes tajua, kuten vastauksestasi hyvin ilmenee. Sinun tuon ajan ajatuksesi heijastavat kuitenkin lapsuudenkotisi ajatusmaailmaa :)

Oma lapsuudenperheeni oli rikas ja _aidosti_ suvaitsevainen. Asuimme hulppeassa omakotitalossa, mutta moni luokkakaveri tuli yh-perheestä ja asui äidin kanssa kerrostalossa - tässä ei mielestäni koskaan ollut mitään ihmeellistä tai itseäni huonompaa. Eräs luokkakaveri asui vanhalla puutaloalueella kallellaan olevassa talossa - en nähnyt siinä mitään vanhanaikaista tai omia olojani huonompaa.

että siinä kunnassa, missä asuin, 99% oli näitä "hyväosaisi" omakotitalossa asujia. Koko paikkakunnalla oli ja on edelleen ehkä 3 kerrostaloa ja muutama rivari. KAIKKI luokkakaverit kahta lukuunottamatta asuivat omakotitaloissa. Kahden vanhemmat olivat eronneet. Köyhyys, sosiaalitoimisto, lastensuojelu ja päihteidenkäyttö olivat aivan tuntemattomia asioita minulle lapsena.

Kun ei ollut niitä monia yh-perheistä tai kerrostaloista tulleita, ei osannut pitää sellaista normaalina tai arkipäiväisenä.

elin lapsuuteni lintukodossa, vaikka osa luokkakavereista kerrostalossa asuvien yh-äitien lapsia olikin. En minäkään ollut kuullut lastensuojelusta, sosiaalitoimistosta, päihteiden käytöstä tms. Silti arvotin kaikki samanarvoisiksi, koska kotimme ilmapiiri kannusti siihen.

Sinä ilmeisesti olet ollut siinä kuvitelmassa, että kotinne oli suvaitsevainen, mutta tosiasiassa sinun lapsuuden asenteesi kertovat varsin vahvasti, ettei näin lopulta ollutkaan, vaikka omakotitalossa asuvat vanhempasi näennäisesti näin korostivat :)