Lue keskustelun säännöt.
Miksi opettajat nykyään vaatimalla vaativat vanhemmilta
18.09.2012 |
voimakasta panostusta lapsen koulunkäyntiin?
Ainakin oman tokaluokkalaisen vanhempainillassa muistuteltiin, että läksyt pitää joka päivä tarkastaa että tehtävät ovat oikein tehty kun koulussa ei kuulemma ehditä tarkastaa.
Ja muutenkin syyllistetään voimakkaasti jos lapsella joskus tehtävät tekemättä tms.
Anteeksi nyt vain, mutta tulemme miehen kanssa viideltä iltapäivällä töistä, sitten on kaupassakäynnit, ruoanlaitot, koirien lenkitys, siivoaminen, pyykinpesu jne jne.
Meillä on 4 lasta joista 3 on kouluikäisiä + 1 vauva.
Minulla ei todellakaan ole aikaa käydä läpi jokaisen lapsen kaikkia koulutehtäviä joka päivä, ja täälläkin ollaan sitä mieltä että vanhemmissa on aina vikaa jos lapsella on tekemättömiä läksyjä tms.
Kyllä meilläkin muistutellaan että onhan läksyt varmasti tehty ja reput pakattu jne, mutta en minä niitä kyllä kyttäämään ala!
T: paska äiti jolta pitäisi ilmeisesti ottaa lapset huostaan
Kommentit (136)
mutta laki kyllä on ihan selkeä: Niistä lapsista pitää myös huolehtia.
Lastensuojelulain mukaan koululla on oikeus tehdä ls-ilmoitus, jos et huolehdi lastesi koulunkäynnistä.
Mistähän olisin kateellinen? Elämänhallinnan puutteesta, priorisointikyvyttömyydestä vai tyhmyydestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin en kyllä ymmärrä, miten ei voi sitä aikaa repiä jossakin vaiheessa iltaa sen verran, että tarkistaa ne läksyt lapsilta?? Ja onhan toinen vanhempikin olemassa? Vuoropäivin esim. tarkistatte! Eihän niiden läksyjen tarkistamiseen mene kuin 5-15 min per lapsi!
Kyllä on minusta eniten asenneongelmaa, kuin aikatauluongelmaa!
Jos arki-iltanne on niin täynnä lasten harrastusta ja kuskaamista sinne tänne koulunjälkeen, niin eiköhän olisi peiliin katsomisen paikka! Koulu on lasten työ, ja sen jälkeen tehdään heti läksyt (kun on ensin nautittu välipala), ja sitten vasta alkaa vapaa-aika, jonka pitäisi olla virkistävää ja rentouttavaa. Jos joka päivä on joku harrastus, niin se ei ole enää rentouttavaa. Maksimi yksi tai kaksi harrastusta per lapsi.
Jos on kotiäiti voi itse vaikuttaa aikatauluhin, siivoamisiin ja ruuanlaittoon ja kaupasssakäyntiin, että mihin aikaan sen tekee. Eikä siellä ruokakaupassa kannata käydä kuin kerran viikossa, ja onhan se mieskin olemassa! Pistäkää miehennekin tekemään jotakin!
Koulu ja läksyt pitää olla ykkönen lapsen elämässä. Ja hyvät vanhemmat tarkistavat ne läksyt, että näkevät missä lapsella on ongelmia oppimisessa ja mikä sujuu. Ja selittää sitten kotona läksytehtävissä ne vaikeat asiat, jos meinaan meinaatte tukea lastenne koulunkäyntiä, ja tulevaisuutta sitä kautta...
Ei heru empatiapisteitä näille naimisissaoleville kotiäideille, joilla ei ole aikaa katsoa lastensa perään!
Lapsiluku on katsos nykyään ihan hallittavissa.
voimakasta panostusta lapsen koulunkäyntiin? Ainakin oman tokaluokkalaisen vanhempainillassa muistuteltiin, että läksyt pitää joka päivä tarkastaa että tehtävät ovat oikein tehty kun koulussa ei kuulemma ehditä tarkastaa. Ja muutenkin syyllistetään voimakkaasti jos lapsella joskus tehtävät tekemättä tms. Anteeksi nyt vain, mutta tulemme miehen kanssa viideltä iltapäivällä töistä, sitten on kaupassakäynnit, ruoanlaitot, koirien lenkitys, siivoaminen, pyykinpesu jne jne. Meillä on 4 lasta joista 3 on kouluikäisiä + 1 vauva. Minulla ei todellakaan ole aikaa käydä läpi jokaisen lapsen kaikkia koulutehtäviä joka päivä, ja täälläkin ollaan sitä mieltä että vanhemmissa on aina vikaa jos lapsella on tekemättömiä läksyjä tms. Kyllä meilläkin muistutellaan että onhan läksyt varmasti tehty ja reput pakattu jne, mutta en minä niitä kyllä kyttäämään ala! T: paska äiti jolta pitäisi ilmeisesti ottaa lapset huostaan
Ap puhuu asiaa. Minulla tosin lapsia on vain kaksi, joista vanhempi vasta on ehtinyt kouluun. Silti tuntuu, ettei aikani riitä kaikkiin niihin velvollisuuksiin, mitä koulu edellyttää. Jo pelkästään koulun tiedotteiden seuraaminen on hankalaa. Työkoneellani viestit eivät avaudu, enkä todallakaan jaksa joka ilta käynnistää kotona konetta vain tarkistaakseni, onko tullut uusia viestejä. Ne kun valitettavan usein tulevat hyvin viime tinkaan, monesti vasta edellisenä iltana.
Kiitän mielessäni luojaa siitä, että minua on siunattu välkyllä ja tunnollisella lapsella, joka omalta osaltaan hoitaa velvollisuutensa ilman muistuttelujakin. Tunnen kuitenkin huonoa omaatuntoa siitä, etten todellakaan joka päivä ehdi niitä läksyjä käydä läpi. Kohta kuulemma alkaa kertotaulujen jankkaus, joka on sitten pääsääntöisesti vanhempien vastuulla. Jihuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi kouluikäistä lasta, joista isompi hoitaa kaikki kouluasiansa itsenäisesti. Läksyt tulevat aina tehtyä, kirjat ovat mukana jne. En tarkista erikseen hänen läksyjään kuin poikkeustapauksissa. Toisaalta, ei siihen tarkistamiseen nyt tolkuttomasti aikakaan menisi.
Nuorempi lapsemme taas tarvitsee päivittäin aikuisen tukea läksyihin. Hänellä on ADHD, minkä takia keskittyminen ja oppiminen ovat haasteellisia. Ellei aikuinen auta, läksyt jäävät tekemättä, kirjat unohtuvat mihin sattuu jne.
Ei nuoremman lapsemme tapauksessa kysellä, onko vanhemmilla muitakin kiireitä: lasta on autettava ja sillä sipuli. Että kyllä nämä asiat ovat myös ajankäyttövalinnoista kiinni. Ja kyllä, me käymme töissä ja kotona on myös taaperoikäinen lapsi, joka tietenkin vaatii osansa vanhempien ajasta.
tarkastaa, ei tos pitäs olla mitään ongelmaa. Onhan teit 2 aikuista, ei niit läksyjä nyt niin jumalattomasti tuu. Ei pesukonetta tarvii vahtii kun se pesee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää mieluummin niin, että lapsi pakkaa ja te vahditte vieressä.
27
ei riitä, että jaksaa valvoa vauvan kanssa ja ostaa sille nättejä vaatteita.
Pitää jaksaa jopa kuulustella kertotauluja ja mikä hirveintä, jaksaa jopa avata kotona tietokone lukeakseen lapsen koulusta tulleita kuulumisia. Siis OMG!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teille tulee joka kevät yhtä suurena ihmeenä tieto siitä, että lapsella todistuksessa rastit siellä huonolla puolella. Lapsi ei seuraa opetusta, lapsi unohtanut tehdä läksyt, lapsella kirjat usein kadoksissa jne.
Hyvä pohja jatkaa opintoja?
ei kovin huonosta oppilaasta ole kyse. Ja tokaluokkalaisellamme on läksy ollut tasan kerran tekemättä tänä vuonna...
Pointti oli se että opettaja odottaa että jokainen tehtävä myös tarkastetaan JA korjataan kotona. Minusta se on jo hieman liikaa.
Kuuntelen kyllä lapsen lukuläksyt, ja lapsi näyttää tehtäväkirjoista että läksytehtävät on tehty. En ala tutkia kirjoja läpikotaisin enkä koe tarvetta tarkastaa kaikkia tehtäviä erikseen.
Luotan myös jos lapsi sanoo ettei läksyä tullut.
Ihmettelen kovasti jos minut nyt leimataan äidiksi joka ei välitä lasten koulunkäynnistä...
Esikoinen on huolehtinut koulunsa ekaluokan jälkeen pääsääntöisesti omin päin, ja nyt siis lukiossa.
Koska mielestänne kyttääminen pitäisi lopettaa? Tarkastanko vielä lukiolaisenkin repun ja läksyt? Alaikäisestä kuitenkin kyse.. Entä kun hän menee yliopistoon? ; )
-ap
illalla ihan helposti siihen, että tarkistan läksyt, MUTTA eihän se riitä, sillä tuo junttura ei niitä kuitenkaan ole tehnyt, vaikka toisin väittää. Ja enää nyt vitosella, en viitsi käydä koulua hänen kanssaa, jääköön luokalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta laki kyllä on ihan selkeä: Niistä lapsista pitää myös huolehtia.
Lastensuojelulain mukaan koululla on oikeus tehdä ls-ilmoitus, jos et huolehdi lastesi koulunkäynnistä.
Mistähän olisin kateellinen? Elämänhallinnan puutteesta, priorisointikyvyttömyydestä vai tyhmyydestä?
Hassua vain, että laki ei kuitenkaan aseta mitään määritteitä tuolle lasten koulunkäynnistä huolehtimiselle. Lastensuojeluilmoituksia kyllä tehtaillaan, mutta niitä voi kuka tahansa tehdä vain "oman huolensa" perusteella.
Ehkä valtion sitten pitäisi oikein määritellä miten lapsia pitää hoitaa ja kaikki jotka siitä poikkevat, syytteeseen ja lapset huostaan? Olisiko tämä mielestäsi hyvä vaihtoehto?
Ilmeisesti itse olet todella loistava vanhempi sitten.
Lapsesi eivät koskaan syö sokeria muuten kuin karkkipäivinä? Jos syövät, niin lastensuojeluilmoitus sinusta pitäisi tehdä, vaarannat lastesi hampaiden terveyden.. Jne.
Joko provoilet tai sitten olet tosiaan kateelinen jostain...
-ap
sosiaalivirastossa.
Ja onhan sinulle kerrottu jo tarkka vaatimustaso, joten mitä ihmettä kitiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu, että sen mantran takana on ajatus siitä, että vanhempien kiinnostus lapsen koulunkäyntiä kohtaan parantaa lapsen koulumenestystä. Yhteys on kai jossain tutkimuksissa todettukin. Mutta ilmeisesti eri ihmiset ymmärtävät eri tavoin, mitä käytännössä tarkoittaa, että vanhemmat osoittavat kiinnostusta lapsen koulunkäyntiä kohtaan.
Minä ymmärrän tuon kiinnostuksen osoittamisen niin, että vanhempien yleinen kiinnostus lapsensa tekemisistä, johon koulunkäyntikin oleellisesti liittyy, on hyvästä ja lisää lapsen kiinnostusta ja intoa toimia oikein. Ja kiinnostusta on se, että jutellaan, keskustellaan, kysellään ja muistutellaankin.
Mutta se, että vanhemmat istuu vieressä ja vahtii, opastaa, huolehtii, tarkistaa tehtävät ja pakkaa lopuksi repun on vääränlaista kiinnostusta ja huolehtemista. Kun se minusta juuri opettaa avuttomuuteen. Jotkut opettajat ovat asian kai näin ymmärtäneet, että kiinnostusta voi osoittaa vain tekemällä lapsen kanssa yhdessä ja vähän puolestakin.
Minusta lapsen homma on huolehtia laukun pakkaaminen ja läksyjen tekeminen. Ja vanhemmat kyselevät ja keskustelevat ja ovat kiinnostuneita lapsen koulunkäynnistä mutta eivät käy etäkoulua lapsensa rinnalla.
Meidän koulun opettajat tuosta samasta höpäjävät koko ajan, ja minä hymyilen ja nyökkään, vaan en tottele. Me arvostamme koulunkäyntiä ja asioiden asiallista hoitamista, ja uskon, että tämä asenne ja asioista keskustelu välittyy lapselle tehokkaammin kuin mikään lapsen selän takana huohottaminen.
Ainoa, missä harjoitan tätä ylihuolehtimista on se, että tarkistan repusta, onko koululta tullut viestejä. Koululta kun saattaa tulla päivän varoitusajalla tieto, että seuraavan päivänä koulu alkaakin tunnin aiemmin ja kaikilla pitää olla sukset ja eväät mukana, niin näiden viestien näkeminen on päivän päälle ja vaativat usein nopeaa reagointia vanhemmilta.
(Tämä olisi oman ketjun arvoinen mussutusaihe. Miksi ihmeessä siellä koulussa ei osata suunnitella pitkäjännitteisemmin tekemisiä Useammin kuin kerran on tullut isoja muutoksia ohjelmaan viime hetkellä eli yhden päivän (tai illan oikeastaan) varoitusajalla. Juuri tuollaisia, että koulun jälkeen tiedotus seuraavan aamun alkamisajan muutoksesta sekä välinetarpeiden muuttumisesta. Onko niillä jokin kollektiivinen adhd, joka aiheuttaa lyhytjännitteisyyttä ja impulsiivisuutta? Koko ajan saa olla varpaillaan, että mitäköhän erikoisohjelmaa niillä taas on? Kyllä vaan mun aikaan 80-luvun alussa oli niin, että lukujärjestyksen mukaan mentiin ja poikkeuksia oli kerran tai kaksi per lukuvuosi. Omalla lpsella nyt noita poikkeuksia on 1-2 kertaa /kk.)
ei riitä, että jaksaa valvoa vauvan kanssa ja ostaa sille nättejä vaatteita.
Pitää jaksaa jopa kuulustella kertotauluja ja mikä hirveintä, jaksaa jopa avata kotona tietokone lukeakseen lapsen koulusta tulleita kuulumisia. Siis OMG!
Onko se syy ottaa lapset huostaan? Ei tietokonetta = vanhemmat eivät halua panostaa lapsensa koulunkäyntiin. Heh, laitetaan hei kaikki Suomen lapset laitoksiin kasvamaan samoilla standardeilla. Nykyään kun on erilaisuus täysin kiellettyä.
niin en kyllä ymmärrä, miten ei voi sitä aikaa repiä jossakin vaiheessa iltaa sen verran, että tarkistaa ne läksyt lapsilta?? Ja onhan toinen vanhempikin olemassa? Vuoropäivin esim. tarkistatte! Eihän niiden läksyjen tarkistamiseen mene kuin 5-15 min per lapsi!
Kyllä on minusta eniten asenneongelmaa, kuin aikatauluongelmaa!
Jos arki-iltanne on niin täynnä lasten harrastusta ja kuskaamista sinne tänne koulunjälkeen, niin eiköhän olisi peiliin katsomisen paikka! Koulu on lasten työ, ja sen jälkeen tehdään heti läksyt (kun on ensin nautittu välipala), ja sitten vasta alkaa vapaa-aika, jonka pitäisi olla virkistävää ja rentouttavaa. Jos joka päivä on joku harrastus, niin se ei ole enää rentouttavaa. Maksimi yksi tai kaksi harrastusta per lapsi.
Jos on kotiäiti voi itse vaikuttaa aikatauluhin, siivoamisiin ja ruuanlaittoon ja kaupasssakäyntiin, että mihin aikaan sen tekee. Eikä siellä ruokakaupassa kannata käydä kuin kerran viikossa, ja onhan se mieskin olemassa! Pistäkää miehennekin tekemään jotakin!
Koulu ja läksyt pitää olla ykkönen lapsen elämässä. Ja hyvät vanhemmat tarkistavat ne läksyt, että näkevät missä lapsella on ongelmia oppimisessa ja mikä sujuu. Ja selittää sitten kotona läksytehtävissä ne vaikeat asiat, jos meinaan meinaatte tukea lastenne koulunkäyntiä, ja tulevaisuutta sitä kautta...
Ei heru empatiapisteitä näille naimisissaoleville kotiäideille, joilla ei ole aikaa katsoa lastensa perään!
Hyvät vanhemmat kannustavat lapsiansa, mutta antavat lapsille myös sopivasti vastuuta ja mahdollisuuden itsenäistyä. Koulu on lapsen työpaikka, ei äidin tai isän työpaikka. Kyllä tokaluokkalainen voi jo oikein hyvin pitää omista läksyistään ja kirjoistaan huolta. Jos lapseni kaipailee apua kotitehtävien teossa, olen aina valmis auttamaan, mutta en koe mitenkään että opettajilla olisi oikeus velvoittaa minua tai muita aikuisia ihmisiä tarkistamaan joka päivä lasten kotitehtävät. Meillä kotiäideilläkin on oma elämä, emme ole olemassa vain lapsia varten.
Ensimmäiset 5 kouluvuotta kyttäsin, tarkastin ja kyselin. Samalla tietysti painottaen, että lapsi on se koululainen ja jos jotain on tekemättä lapsi on se joka vastaa. Enhän vanhempanä edes välttämättä tiedä mitä mistäkin on läksyksi tullut jos lapsi ei ole merkinnyt.
6. luokalla en enää tarkistanut enkä vahtinut repun sisältöä keltään. Kuittasin vain opettajan Helmeen laittamat unohdusmerkinnät ja vähän kyselin, miksi unohtui ja miksi et ole tehnyt.
Lopputuloksena on kaksi alunperinkin asiansa särmästi hoitanutta lasta ja yksi vähän vähemmän särmä. Tämä yksi ottaa edelleen jälki-istuntoa tekemättömistä hommista. Olen tietysti keskustellut nuoren kanssa siitä miksi läksyt tehdään ja mitä merkitystä on hyvillä koenumeroilla. On vain niin huolimaton luonne että välillä kaikesta puhumisesta unohtaa. Joidenkin kanssa täytyy tehdä enemmä töitä eikä kaikista ole lukijoiksi.
Vanhemman pitää mielestäni ennen kaikkea välittää se tunne lapselle, että hänestä välitetään ja hänen asioissaa autetaan. Lisäksi pitää tähdentää sitä, miksi joku koulu on tärkeää ja mitä mistäkin seuraa.
Loppu on pelkkää tuuria.
kun silmäilet lapsesi laskut läpi. Mutta jos ope luokassa silmäilee, hänellä menee siihen jopa puolet opetukseen varatusta ajasta! (Jos sulla on ne yhdet laskut, opella luokassa ainakin kahdetkymmenet.)
Ja ei tokaluokkalaisen vastuulle kannata jättää sitä, että itse tarkistaa, voi jäädä joku systemaattinen virhe muuten pitkäksi aikaa päälle.
Jos sen sijaan lukiolainen ei tarkista tehtäviään itse, siitä saakoon syyttää itseään. Ethän muutenkaan vastuuta tokaluokkalaista ja lukiolaista samalla tavalla, ethän?
sosiaalivirastossa.
Ja onhan sinulle kerrottu jo tarkka vaatimustaso, joten mitä ihmettä kitiset.
-ap
teille tulee joka kevät yhtä suurena ihmeenä tieto siitä, että lapsella todistuksessa rastit siellä huonolla puolella. Lapsi ei seuraa opetusta, lapsi unohtanut tehdä läksyt, lapsella kirjat usein kadoksissa jne.
Hyvä pohja jatkaa opintoja?