Onko muita, joita miehen pettäminen satutti näin paljon?

Wanha ketju, mutta vastaanpa kuitenkin.
.
Kukaan meistä ei lopulta voi luottaa kehenkään muuhun kuin itseensä. Vaikka mies miten vakuuttaa ja vannoo, ettei koskaan tule pettämään, ei sitä voi kuitenkaan varmuudella tietää. Varmuudella voi tietää vain sen, että luottaa itseensä siinäkin tapauksessa, että mahdollisesti tulee joskus petetyksi.
.
Mieheni on pettänyt minua, mutta ei se meidän suhdetta kaatanut. Minä luotan itseeni, joten tiedän, että minussa ei ollut vikaa ja tiedän myös, etten voi omistaa miestäni. Hän haluaa jatkaa minun kanssani ja minä hänen. Tiedostan, että hän saattaa pettää joskus uudelleenkin, mutta luotan siihen, että minä kestän kyllä senkin. Rakkaus voittaa kuitenkin.

Minusta on mielenkiintoinen ajatus se että toinen nainen ( tai yhtä hyvin mies) on ihan puhdas pulmunen pettämiskuviossa. Totta kai jokainen normaalilla järjellä ja tunne- elämällä varustettu ihminen tajuaa että pettäjä on se suurimman " synnin " tehnyt. Mutta kolmas pyörä on todella itsekäs ja vastuuton lähtiessään tieten tapailemaan varattua.

Ja eniten ihmettelen sitä toisen naisen suurta uskoa omaan paremmuuteen verrattuna vaimoon. " Vaimo ei ymmärrä, ei anna seksiä, ollaan eroamassa jne jne". Eikö tämä toinen nainen yhtään ota huomioon että itse on pian petetyn osassa? Ilmeisesti uskovat nuo miesten puheet ja ovat ylimielisiä vaimoa kohtaan.

Tiedän että on niitä vuosisadan rakkaustarinoitakin olemassa, joissa varatut löytävät toisensa ja elävät pettämättä toisiaan elämänsä loppuun asti, harvemmassa ovat kuitenkin.

Pettämisen ehkä kestäisi mutta suhdetta ei voi antaa anteeksi.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2015 klo 09:20"]Pettämisen ehkä kestäisi mutta suhdetta ei voi antaa anteeksi.
[/quote]

Näin minäkin ajattelen. Jos saisin jotenkin luotettavasti tietää että mieheni on vuosien varrella joskus sortunut yhden yön panoon, en haluaisi erota ellei se nyt olisi ollut jatkuvaa. Mutta suhdetta en varmaan vaan jaksaisi .

[quote author="Vierailija" time="18.09.2012 klo 09:14"]

Odottaisitte niin kauan, että mies eroaa ja nappaisitte sitten.

Koko 20v ajanko se sua on pettänyt? Jollei, niin ei se koko 20v ole valetta...

En usko, että olet ainoa, jolta pohja noin pahasti putoaa, etkä enää otetta elämääsi kiinni saa, surullista, sillä teillä voisi olla vielä useita hyviä vuosia jäljellä, jos sä sallisit ne. Mutta kun et salli, vaikka mies tekee kaiken nyt oikein, sä et voi antaa anteeksi, etkä sä voi katsoa eteenpäin.

Ihania vuosia edessä itsekeskeisen, minä ja minun tunteet/halut ensin kuspään kanssa. Ei ainakaan itsestä kovin hurmaavalta kuullostaisi. Minua ostettiin ja ukkeli sai lähteä siltä seisomalta. Tottakai sattui perkeleesti, mutta kyllä kannatti. Nyt on uusi suhde itsellä ja exä vaikuttaa ainoastaan ällöttävältä kun joskin vahingossa nähdään. 11 vuotta yhdessä, ei lapsia ja ei ap.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2012 klo 10:34"]Mustasukkaisia, omistuksenhaluisia.

Toki pettäminen loukkaa, mutta ei ketään voi omistaa - antakaa tilaa. Älkää epäilkö turhasta.

Älkää pistäkö puun ja kuoren väliin - se se vasta ajaa kauemmas toisesta. Oma hyvinvointi ei saa olla kiinni siitä mitä toinen tekee tai jättää tekemättä.


[/quote]

Ei tietenkään oma hyvinvointi saa olla toisesta kiinni, mutta kummasti parantaa omaa hyvinvointia kun karistaa moiset häntäheikit/jakorasiat matkasta ja jatkaa tietään ilman moisia urpoja.

Kuule ei miehet välttämättä kerro et ovat naimisissa hah...voi luoja ku naivia. Turhaa toista naista syyttää jos ei Mari ottaa ukon luokseen ja lemppaa sen ku varattu sit tulee Minna.Mut onneksi aviovaimot hoitaa kaiken ikävän kuten ovat ilmaisia kodinhoitajia ukoilleen . Varatut ukot muuten tosi kiimaisia kun vierasta saa.

menimme naimisiin viidentoista avoliitto vuoden jälkeen...2 lasta. Miksi näin jälkeen päin sitä kovin olen ihmetellyt, siis miksi mieheni suostui papin eteen. 2 viikkoa häiden jälkeen hän kärähti ensimmäisen kerran, ei kulunut häistämme kuin viisi kuukautta kun hän kärähti toisen kerran. Silloin minulle selvisi, hänellä oli ollut suhde jo vuoden verran ystävääni. Lapseni parhaan kaverin äitiin. Heillä ei ollut tarkoitus loukata ketään, niin he kertovat....minulta meni kaikki, usko ihmiseen ja huomiseen, luottamus siihen kaikkeen mille rakensin elämän ja huomisen. Pettäjä ei ymmärrä pettettyä..mutta pettäjän mielestä petetyn pitäisi ymmärtää pettäjää... 31.08.2015

Olemme olleet naimisissa melkein 50 vuotta. Meillä on kaksi lasta ja kaksi lastenlasta. Mieheni kertoi 3 viikkoa sitten olleensa uskoton 80-luvulla 20 kertaa. Seuraavana päivänä muutti 10 kertaa ja kolmantena putosi viiteen. Ensimmäistä ei laskenut, koska se sattui 70-luvulla naapurin pikkurouvan kanssa, joka oli minua muutamia vuosia kypsempi kuten miehenikin. Olin siihen aikaan raskaana kuudennella kuulla ja meillä oli jo 2-vuotias poika.

Tästä kerrasta olin alunperin melko varma, mutta minut hakattiin hiljaiseksi.

Toivon, että kaikki pettäjät miettisivät tarkkaan onko kenenkään eduksi tunnustaa omantuntonsa puhdistamiseksi tuollaisia tekoja enää kymmenien vuosien kuluttua. Voin vakuuttaa, että loukkaus ei haalistu vaan ehkä on vielä vaikeampi kestää. Kaikki hajoaa, mihin uskoin ja luotin kuitenkin. Minut jotenkin nollattiin; niin kehoni kuin seksuaalisuutenikin.

Epäilin miestäni melkein aina. Kyllähän nainen yleensä vaistoaa, jos mies pettää. Minut vaiennettiin haukkumalla hulluksi ja pahoinpitelyillä kun halusin tietää totuuden ja kyselin.

Pariin otteeseen kävinkin psykiatrilla, mutta muuta ei löytynyt kuin keskivaikea masennus. Avioeroa en jaksanut enkä oikein muutakaan.

Siis. Älä kaada omia sikailujasi puolisosi niskaan. Mene vaikka psykiatrille.

loukattu kirjoitti:

Olemme olleet naimisissa melkein 50 vuotta. Meillä on kaksi lasta ja kaksi lastenlasta. Mieheni kertoi 3 viikkoa sitten olleensa uskoton 80-luvulla 20 kertaa. Seuraavana päivänä muutti 10 kertaa ja kolmantena putosi viiteen. Ensimmäistä ei laskenut, koska se sattui 70-luvulla naapurin pikkurouvan kanssa, joka oli minua muutamia vuosia kypsempi kuten miehenikin. Olin siihen aikaan raskaana kuudennella kuulla ja meillä oli jo 2-vuotias poika.

Tästä kerrasta olin alunperin melko varma, mutta minut hakattiin hiljaiseksi.

Toivon, että kaikki pettäjät miettisivät tarkkaan onko kenenkään eduksi tunnustaa omantuntonsa puhdistamiseksi tuollaisia tekoja enää kymmenien vuosien kuluttua. Voin vakuuttaa, että loukkaus ei haalistu vaan ehkä on vielä vaikeampi kestää. Kaikki hajoaa, mihin uskoin ja luotin kuitenkin. Minut jotenkin nollattiin; niin kehoni kuin seksuaalisuutenikin.

Epäilin miestäni melkein aina. Kyllähän nainen yleensä vaistoaa, jos mies pettää. Minut vaiennettiin haukkumalla hulluksi ja pahoinpitelyillä kun halusin tietää totuuden ja kyselin.

Pariin otteeseen kävinkin psykiatrilla, mutta muuta ei löytynyt kuin keskivaikea masennus. Avioeroa en jaksanut enkä oikein muutakaan.

Siis. Älä kaada omia sikailujasi puolisosi niskaan. Mene vaikka psykiatrille.

Ihan totta. Hoitoon pettäjät, ei petetyt. Isäni petti aina äitiäni ja jos äiti joskus epäili isää, turpaan tuli huolella. Tätä ei voinut lapsetkaan olla huomaamatta. Jos äiti yritti erota, turpaan tuli silloinkin ja alkoi rahoilla yms. kiristäminen. Äiti sairastui vaikeaan masennukseen ja on nyt jo kuollut. Että voin vihata pettäjiä!

"Voi kun te toiset naiset tietäisitte missä olette osallisena. Että miten toinen ihminen voi särkyä. Odottaisitte niin kauan, että mies eroaa ja nappaisitte sitten."

Ja voi kun te vaimot tajuaisitte, ettei se toinen nainen ole syyllinen vaan se pettäjä mies! Kuvittele itse jos olisit ollut pidempään sinkku ja tapaisit jonkun, joka veisi jalat alta. Tapailisitte jonkin aikaa ja mies lähettelisi viestejä koko ajan miten ei voi hetkeäkään olla ajattelematta sua jne. Rakastuminen sotkee pään ja sitten saakin tietää et toinen on varattu. Yhtälailla se mies hajottaa ja musertaa sen toisen, voi manipuloida puheillaan miten se toinen on kuitenkin tärkeämpi. Pettäjät ovat narsisteja ja kieroja paskoja jotka vaan nauttivat siitä miten useampi ihminen palvoo heitä. He haluavat hallita muita. Olin hetken toinen nainen ja mies onnistui tuhoamaan itsetuntoni aivan täysin. Sen lisäksi, että hän särki sydämeni kun en ollutkaan ainoa, koin myös häpeää ja inhoa itseäni kohtaan kun en päässyt suhteesta irti ja olin heikko ja huono nainen, kun mahdollistin hänen käytöksensä. Nyt olen onnistunut pääsemään eroon hänestä, mut olen sairaslomalla vaikean masennuksen vuoksi.

Mieheni  petti vuoden 29 vuotta kestäneessä parisuhteessamme. Naisen aviomies soitti minulle ja kertoi. Olen ollut kaksi kuukautta uneton, laihtunut 10 kiloa, minua ahdistaa ja saan paniikkikohtauksia. Mieheni ei kadu, ei ole viheltänyt peliä hoidon kanssa lopullisesti poikki. Lapset ovat ahdistuneita, pienempi syyttää tapahtuneesta itseään ja isompi on murtumispisteessä. Vihaan satasella naista, joka pilasi elämäni. Hän on käyttänyt miesprostituoituja Thaimaassa ja on viiden lapsen isoäiti ja neljän aikuisen lapsen äiti. Toivon hänen elämäänsä pelkkiä ikävyyksiä. Viettelemällä mieheni hän tuhosi perheeni lopullisesti. En toivu tästä ikinä. Mieheni haluaa pysyä perheessä ja on jopa valmis muuttamaan avoliittomme avioliitoksi. Silti olen rikki enkä eheydy enää ikinä.

Missään nimessä syy ei ole petetyssä! Miksi ei voi vain jättää ennenkuin pettää? Olisitteko menossa kohti eroa, jos miehesi ei olisi pettänyt sinua? Eiköhän kaikki syyt eron tielle ole miehesi valinnoissa, ei sinun. Miksi petetyn pitäisi ymmärtää, päästä yli, jaksaa/pystyä jatkamaan liittoa ja antamaan anteeksi? Miksi petetyn pitää kestää ja joutua kärsimään, miksi pettäjä ei joudu kestämään ja jaksamaan kun petetty ei jaksa?

Pettäminen tuhoaa ihmisessä jotakin pysyvästi, se on julminta mitä voi rakastamalleen ihmiselle tehdä. Voisko joku pettäjä tai toinen nainen kertoa mitä mielessä liikkuu vai liikkuuko mitään kun lähtee tietoisesti tällaiseen suhteeseen? Toivon todella että karma kostaa vielä teillekin. 

Olen todella todella pahoillani kaikkien petettyjen puolesta. Oikeesti.

Minua on itseänikin petetty 4 vuoden suhteessa. Ja sen jälkeen olen myös ollut toinen nainen. Mutta kummassakin tapauksessa olen sitä mieltä että syy on täydellisesti vain sen joka on suhteessa, ei toisen naisen ( paitsi tietenkin jos on omalla tahollaan naimisissa tjsp).

Ihmiset ovat kuitenkin vapaita valitsemaan itse etkä itse voi tietää mitä kohdallesi sattuu.

Satutti niin paljon, etten anna koskaan anteeksi. Haen eroa. Jokin sai mieheni pilaamaan 10vuotta kestäneen avioliittomme. Se jokin oli niin tärkeää miehelleni, että hän riskeerasi perheen, yhteisen elämämme. Yhden kerran olisin voinut antaakin anteeksi, mutta se , että mies palasi kerta kerran jälkeen tämän saman akan haarojen väliin, loukkasi minua ihan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuule ei miehet välttämättä kerro et ovat naimisissa hah...voi luoja ku naivia. Turhaa toista naista syyttää jos ei Mari ottaa ukon luokseen ja lemppaa sen ku varattu sit tulee Minna.Mut onneksi aviovaimot hoitaa kaiken ikävän kuten ovat ilmaisia kodinhoitajia ukoilleen . Varatut ukot muuten tosi kiimaisia kun vierasta saa.

Oksettava kommentti!