Mä olen sitä mieltä, ettei rakkaudesta tiedä mitään ennen omia lapsia

vaikka minulla onkin lapsia. Rakastan enemmän miestäni. Tietysti eri tavalla, mutta tunnen että rakkautta on enemmän. Lapsia suojelen ja rakastan ja yritän olla niille hyvä ja kasvattaa ja opettaa, mutta miestäni rakastan ihmisenä. Lapsia rakastan koska ne on pieniä ja avuttomia ja mun täytyy niistä huolehtia. Jos ne olisi jonkun muun, en varmaan ihmisinä niistä niin paljon pitäisi.

Mies taas on sellainen, jota kunnioitan ja arvostan ja rakastan syvästi, sen takia mitä kaikkea hän on, hänen luonnettaan ja viisauttaan ja hyvyyttään.

Tässä puhutaan nyt kahdesta eri asiasta, äidinrakkaudesta, ja kahden aikuisen ihmisen välisestä rakkaudesta.

Aloittaja varmaan tarkoitti, että ennen lapsia ei tiedä äidinrakkaudesta mitään. Ja sehän nyt on selväkin, eihän voi tietää sellaisesta mitä ei ole itse kokenut. Ja voihan olla niinkin, ettei aloittaja ole kokenut oikeaa naisen ja miehen välistä rakkautta, vaan on perheenperustamis vietin vallassa vaan ottanut jonkun sopivan isäehdokkaan puolisokseen. Niinkin voi käydä :)

miehen ja naisen välinen rakkaus tuntuu olevan aika harvinaista, ainakin jos mitataan sitä kestolla. Esim. Nykäsen Matin ja suuren rakkautensa auvo koki ensimmäisen ryyppyputkensa klassisesti kahden vuoden kohdalla.

omahyväinen ja lapsettomia loukkaava. Ja mulla kuitenkin on lapsia, joita tietysti rakastan yli kaiken.

Oikea aikuisen miehen ja naisen välinen rakkaus tuntuu olevan aika harvinaista, ainakin jos mitataan sitä kestolla. Esim. Nykäsen Matin ja suuren rakkautensa auvo koki ensimmäisen ryyppyputkensa klassisesti kahden vuoden kohdalla.

Eikä se äidinrakkauskaan aina niin pyyteetöntä ole, ainakaan jos katsoo lastensuojelutilastoja... ;)

että oikeassa elämässä en olisi missään tekemisissä tuollaisen kanssa enää siinä vaiheessa, kun ahdasmielinen totuus ap:n ajatusmaailmasta olisi mulle selvinnyt. Ja näin olen yhden "ystävän" kohdalla toiminutkin, vaikka lapsensa oikein mukavia ihmisen alkuja olivatkin - ja hänen miehensäkin käsittämätöntä kyllä myös.



Mieluummin kaveeraisin vaikka puhelinpylvään kanssa, sekin olisi antoisampaa. Ja kuka tomppeli pitää jotain lööppijulkkisten esim. Nykäsen esimerkkiä esimerkkinä tavallisen ihmisen kyvylle kokea suuria tunteita omassa elämässään?!

että oikeassa elämässä en olisi missään tekemisissä tuollaisen kanssa enää siinä vaiheessa, kun ahdasmielinen totuus ap:n ajatusmaailmasta olisi mulle selvinnyt. Ja näin olen yhden "ystävän" kohdalla toiminutkin, vaikka lapsensa oikein mukavia ihmisen alkuja olivatkin - ja hänen miehensäkin käsittämätöntä kyllä myös.

Mieluummin kaveeraisin vaikka puhelinpylvään kanssa, sekin olisi antoisampaa. Ja kuka tomppeli pitää jotain lööppijulkkisten esim. Nykäsen esimerkkiä esimerkkinä tavallisen ihmisen kyvylle kokea suuria tunteita omassa elämässään?!

olenkin sitä mieltä että ap:n olisi pitänyt puhua äidinrakkaudesta pelkän rakkauden sijaan.

Itse olen naimisissa sen oikean kanssa eli miestä kohtaan tunnen suurta rakkautta myös, mutta tiedän että se voi milloin tahansa minkä asian takia tahansa myös päättyä.

Enkä mä tiedä miksi tämän pitäisi loukata lapsettomia, eihän ne onneksi edes tiedä mistä jäävät paitsi.

t: 21

että oikeassa elämässä en olisi missään tekemisissä tuollaisen kanssa enää siinä vaiheessa, kun ahdasmielinen totuus ap:n ajatusmaailmasta olisi mulle selvinnyt. Ja näin olen yhden "ystävän" kohdalla toiminutkin, vaikka lapsensa oikein mukavia ihmisen alkuja olivatkin - ja hänen miehensäkin käsittämätöntä kyllä myös.

Mieluummin kaveeraisin vaikka puhelinpylvään kanssa, sekin olisi antoisampaa. Ja kuka tomppeli pitää jotain lööppijulkkisten esim. Nykäsen esimerkkiä esimerkkinä tavallisen ihmisen kyvylle kokea suuria tunteita omassa elämässään?!

olenkin sitä mieltä että ap:n olisi pitänyt puhua äidinrakkaudesta pelkän rakkauden sijaan.

Itse olen naimisissa sen oikean kanssa eli miestä kohtaan tunnen suurta rakkautta myös, mutta tiedän että se voi milloin tahansa minkä asian takia tahansa myös päättyä.

Enkä mä tiedä miksi tämän pitäisi loukata lapsettomia, eihän ne onneksi edes tiedä mistä jäävät paitsi.

t: 21

Koska useimmat meistä sitoutuvat romanttiseen parisuhderakkauteen hieman suuremmalla intensiteetillä, mutta olet varmaan niitä lisääntymisen vuoksi kumppanin jostain arponeita, joten mitäpä sä sellaisesta sitten tietäisit. Kuulostaa aika pahalta, kun sanot että se voi milloin vain päättyä minkä tahansa syyn takia! Tietääkö kumppanisi kuinka heppoisella pohjalla menette?

Koska useimmat meistä sitoutuvat romanttiseen parisuhderakkauteen hieman suuremmalla intensiteetillä, mutta olet varmaan niitä lisääntymisen vuoksi kumppanin jostain arponeita, joten mitäpä sä sellaisesta sitten tietäisit. Kuulostaa aika pahalta, kun sanot että se voi milloin vain päättyä minkä tahansa syyn takia! Tietääkö kumppanisi kuinka heppoisella pohjalla menette?

viidenkympin villityksessä päättää lähteä nuoremman matkaan...

Meillä pyyhkii keskenään tosi hyvin, ehkä juuri siistä syystä että olemme realisteja.

Olen toisaalta samaa mieltä ap:n kanssa, rakkaus omiin lapsiin on intensiteetiltaan hurjaa, mutta... entä sitten? Rakastan silti miestäni kovasti ja minulla on lapsipuolia, joiden takia antaisin silmän päästäni, vaikka en samanlaista rakkautta tunne kuin omiani kohtaan. En ymmärrä, miksi asioita pitää jatkuvasti laittaa järjestykseen ja lokeroida. Asenne "vasta äitiys tekee naisen" on minusta aika vastenmielinen, vaikka äitiys on minulle hyvää tuonutkin. Tiedän lapsettomia naisia, joita ihanampia ihmisiä en osaa kuvitella. Ja ihan yhtä Naisia ovat kuin vaikka minäkin. Ollaan siskot joskus solidaarisia, jookos ;)

Olethan sinäkin ap rakastanut vanhempiasi, sisaruksiasi, miestäsi, ystäviäsi... Kaikkia näitä ennen kuin sait lapsia.

No, tiedän kuitenkin mitä ajoit takaa. Ketään muuta kun ei voi rakastaa niin paljon kuin omia lapsia.

Enkä mä tiedä miksi tämän pitäisi loukata lapsettomia, eihän ne onneksi edes tiedä mistä jäävät paitsi.

t: 21

Kyllä minua, tahattomasti lapsetonta loukkaa, kun joku ilmaisee, etten voi tietää mitään rakkaudesta, koska en ole äiti. Olen omasta lapsuudestani lähtien halunnut olla äiti, ja elämäni suurin menetys ja kriisi on ollut tämä, jo 5 vuotta kestänyt lapsettomuuden kokemus. Minä olen siihen rooliin ja äidinrakkauden antamiseen valmistautunut koko elämäni, ja nyt en saakaan sitä kokea.

Sitten tietyt tyypit kokevat oikeudekseen nostaa itsensä jalustalle ja tehdä minusta, lapsettomasta, vähemmän ihmisen, koska en ole äiti. Sillä sitähän tällä haetaan: "et tiedä mitään rakkaudesta, jäät paitsi jostain, mitä ilman et koskaan elämässäsi voi saavuttaa ihmisyyden kannalta kaikkein suurinta asiaa". Tähän sisältyy myös oletus, että koko lapsettoman elämän päämäärä ja tarkoitus ovat aika mitättömiä, koska vain lasten kautta voisi päästä osalliseksi ihmiselämän tärkeimmästä tunteesta, rakkaudesta.

Ja tätä sitten, vuodesta toiseen, elämän loppuun saakka. AV-palstalla, tuttujen ja tutuntuttujen kommenteissa, pahoitteluissa ja surkutteluissa. Mutta "enhän minä edes tiedä, mistä jään paitsi". Kiitos, naiset, äidit, jotka rakkaus on ylevöittänyt ymmärtämään elämää.

Sitten tietyt tyypit kokevat oikeudekseen nostaa itsensä jalustalle ja tehdä minusta, lapsettomasta, vähemmän ihmisen, koska en ole äiti.

Mutta tässä ap:n avauksessa ei ollut tarkoitus ilkkua ketään, ap puki vaan sanoiksi sen mitä useampi meistä tuntee.

Olen pahoillani puolestasi, mutta miksi edes availet näitä ketjuja? Itse totesin juuri miehelleni, että jos olisin jäänyt lapsettomaksi, olisin takuulla todella katkera ihminen nyt.

no siitä rakkaudesta, joka vanhemmalla on lasta kohtaan niin ei tietenkään voi muutoin paljon tietää kuin kokemalla. Lapsen näkökulmasta sitä ei mun mielestä ymmärrä (eli kokemuksella omien vanhempien rakkaudesta itseä kohtaan) - tai en ainakaan itse ymmärtänyt enenn omia lapsia.



Ei se kuitenkaan ole suuresti muuttanut mun rakkauttani muita (esim. puolisoani ja lasten isää) kohtaan - sen olen tuntenut jo ennen lapsia hyvin vahvasti.



Rakkautta on kuitenkin monenlaista. Omiin lapsiin kohdistuva rakkaus ei ole se ainoa, vaikka erityisen syvää ja ehdotonta onkin.

ennenkuin sen kokee. Oli vaan huonosti sanoiksi puettu aloitus.

Sitten tietyt tyypit kokevat oikeudekseen nostaa itsensä jalustalle ja tehdä minusta, lapsettomasta, vähemmän ihmisen, koska en ole äiti.

Mutta tässä ap:n avauksessa ei ollut tarkoitus ilkkua ketään, ap puki vaan sanoiksi sen mitä useampi meistä tuntee.

Olen pahoillani puolestasi, mutta miksi edes availet näitä ketjuja? Itse totesin juuri miehelleni, että jos olisin jäänyt lapsettomaksi, olisin takuulla todella katkera ihminen nyt.

allekirjoita sitä, miten ap tämän ketjun aloitti, ettei rakkaudesta tiedä mitään ennen omia lapsia. Minulla on lapsia, joita rakastan yli kaiken, ja ymmärrän täysin, mitä tällä kaikella tarkoitetaan, mutten IKINÄ sanoisi toiselle, ettet tiedä rakkaudesta mitään, kun sinulla ei ole lapsia. Se on minusta todella, todella loukkaavaa.

kannata lukea näitä aloituksia. Ja on myös niin, että kyllähän ilman lapsiakin voi elää täyden ja onnellisen elämän, vaikka äidirakkauden tapainen huippukokemus jääkin kokematta. Saahan niitä huippukokemuksia muualtakin, erilaisia ehkä eikä niin pitkäkestoisia.

juuri tämä on syynä suuriin avioerolukuihin. Mammat on niin lastensa pauloissa, että mies unohtuu ja jää syrjään. Kaiken alku on kuitenkin naisen ja miehen välinen rakkaus, ja lapset ovat seurausta siitä.

Jos rakastaa lapsiaan enemmän kuin miestään, ollaan pahasti hakoteillä.

Ja lisäksi, oli muuten aloittajalta aika tylysti sanottu lapsettomia kohtaan...

Yhdyntään ei aina tarvita rakkautta, ja silti sen seurauksena syntyvää lasta voi rakastaa.

ettei tiedä rakkaudesta MITÄÄN. Eihän se nyt niikään ole.

lapsia voi rakastaa yhtä paljon oli ne omia tai ei ja aivan samalla tavalla.

Vanhempia, sisarruksia, ystäviä, voi rakastaa yhtä paljon mutta eri näkölulmasta ja yleensä ei niin ehdottomasti kuin lapsia, puolisoa sitten rakastetaan yleensä vielä eri tasolla joskus enemmän joskus vähemmän mutta kuin sävy niin eri verrattuna muihin ryhmiin niin vaikea asettaa rakkaudelle määrää, mikä on enemmän ja mikä väähemmän?

Se taas on sitten eri asia että jos jostain syystä pitää valita lapsi tai joku muu läheinen oli se sitten mies tai oma vanhempi niin valintatilanteessa useimilleja niin minullekin lapsi tulee ensimmäisenä, sillä ei välttämättä rakkauden määrän kanssa tekemistä.

Enkä mä tiedä miksi tämän pitäisi loukata lapsettomia, eihän ne onneksi edes tiedä mistä jäävät paitsi.

t: 21

Kyllä minua, tahattomasti lapsetonta loukkaa, kun joku ilmaisee, etten voi tietää mitään rakkaudesta, koska en ole äiti. Olen omasta lapsuudestani lähtien halunnut olla äiti, ja elämäni suurin menetys ja kriisi on ollut tämä, jo 5 vuotta kestänyt lapsettomuuden kokemus. Minä olen siihen rooliin ja äidinrakkauden antamiseen valmistautunut koko elämäni, ja nyt en saakaan sitä kokea.

Sitten tietyt tyypit kokevat oikeudekseen nostaa itsensä jalustalle ja tehdä minusta, lapsettomasta, vähemmän ihmisen, koska en ole äiti. Sillä sitähän tällä haetaan: "et tiedä mitään rakkaudesta, jäät paitsi jostain, mitä ilman et koskaan elämässäsi voi saavuttaa ihmisyyden kannalta kaikkein suurinta asiaa". Tähän sisältyy myös oletus, että koko lapsettoman elämän päämäärä ja tarkoitus ovat aika mitättömiä, koska vain lasten kautta voisi päästä osalliseksi ihmiselämän tärkeimmästä tunteesta, rakkaudesta.

Ja tätä sitten, vuodesta toiseen, elämän loppuun saakka. AV-palstalla, tuttujen ja tutuntuttujen kommenteissa, pahoitteluissa ja surkutteluissa. Mutta "enhän minä edes tiedä, mistä jään paitsi". Kiitos, naiset, äidit, jotka rakkaus on ylevöittänyt ymmärtämään elämää.

loukkaamaan ketään. Ja kannattaisi tosiaan muistaa että on toki paljon äitejä (enemmistö) joka lapsiaan rakastaa, mutta on myös niitä jotka eivät rakasta ja joiden ei koskaan olisi pitänyt lisääntyä. Äidinrakkaus ei tule kaikille automaattisesti.

Jotkut rakastavat lapsiaan enemmän päihteitä, miessuhteita tai jopa eläimiä...

Meitä on niin moneen junaan.

Toivon että sinustakin vielä tulee äiti tavalla tai toisella, voimia!