Minä ainakin aion auttaa lapsiani tulevaisuudessa taloudellisesti niin paljon kuin vain kykenen

Oletan että normaalin elämänsä lapsi hoitaa ok. Ja tietää että aina voi tulla kysymään minulta apua. Mutta minusta on väärin antaa jatkuvasti rahaa normaaliin kulutukseen.



Olen nähnyt parissakin sukulaisperheessä missä äidit ovat olleet tosi köyhästä perheestä kotoisin ja sitten haluavat auttaa lapsiaan aina kun mahdollista. Kummankaan lapset eivät oppineet järkevää rahankäyttöä ja molemmat mummot kynittiin eläviltään niin ettei ollut edes hautasiiin varaa kun mummot kuoli. Ja silti lapset oli koko ajan rahapulassa.



Minusta parasta mitä lapselle voi rahasta opettaa on sen vastuullinen ja säästäväinen käyttö. Ja tavoite että lapsi elää omaa elämäänsä omilla rahoilla.



Itsekkin sain rahaa vain joskus esim. autoa vaihtaessani tai taloa rakentaessani. Mutta silloin summat oli merkittäviä. Eli vanhemmat säästivät ja antoivat kun oli sopiva hetki. Mutta normaalin elämän hoidimme itse.

Koska en halua opettaa lapselleni, että hän on ikuisesti vastuuton lapsi, jonka äiti tulee ja pelastaa. Minusta ap kertoo eräänlaisesta peräkamarinpojasta, joka ei enää asu kotona, mutta jonka äiti käyttäytyy kuin lapsi ei osaisi mitään. Ja miksi osaisi tai yrittäisi, jos äiti kustantaa kaiken, maksaa kaiken ja tekee kaiken.



Mietitkö lainkaan, mitä lapsellesi tapahtuu, kun kuolet ja hän joutuu yllättäen ihan itse miettimään, mihin rahat riittävät? Näitä tapauksia on vuosi vuodelta enemmän eli ikää 40v, koskaan ei ole tarvinnut miettiä rahaa, koska äiti on sitä kahmalokaupalla eteen kantanut. Kun äiti kuolee, alkaa pikavippikierre ja velat kasaantuvat. Elintasosta ei voi luopua, vaikka ei ole enää äitiä maksajana.



ONko sinulla oikeasti niin iso eläke, että siitä riittää joka kuukausi 2000 e lapsille?

mutta en usko, että lapsi hemmotellaan pilalle, jos vaikka kuukausittain antaa opiskelijalle tai pienen lasten vanhemmille (jossa toinen kotona) muutaman kympin ja jos toisinaan maksaa ulkomaanmatkan tms.



Mieheni kulttuurissa vanhemmat auttaa todella paljon ja se on ihan normaalia esim.isovanhemmat hoitaa lapsenlapsia tosi paljon ja ollaan muutenkin läheisiä toisille.



Mielestäni se on hienoa ja todellakin aion auttaa lapsukaisia. Mutta itse tietysti vastuussa omista rahoistaan

mutta en usko, että lapsi hemmotellaan pilalle, jos vaikka kuukausittain antaa opiskelijalle tai pienen lasten vanhemmille (jossa toinen kotona) muutaman kympin ja jos toisinaan maksaa ulkomaanmatkan tms. Mieheni kulttuurissa vanhemmat auttaa todella paljon ja se on ihan normaalia esim.isovanhemmat hoitaa lapsenlapsia tosi paljon ja ollaan muutenkin läheisiä toisille. Mielestäni se on hienoa ja todellakin aion auttaa lapsukaisia. Mutta itse tietysti vastuussa omista rahoistaan

vaan muuttavat lapsensa luokse. Se on normaalia ja toivottavaa, ja jos noin ei ole, katsotaan perhettä aika lailla ikävästi. Eli tiedän jo nyt, että alle 10 vuoden kuluttua meille muuttaa puolikielinen pariskunta, jonka hyvinvoinnista vastaan minä. Ahdistaa ja isosti, siinä ei nykyinen lastenhoitoapu paljoa paina.

Tietenkin jos rahaa riittää, niin ilomielin autan lapsiani.

en aio, johtuu yksinkertaisesti siitä, että toivoakseni lasteni tulot ovat moninkertaiset eläkkeeseeni nähden. Ja jolleivät he pärjää, en aio, tai oikeasti en tietenkään voikaan, tukea vastuuttomuutta.

Minäkin tiedän perheen, missä isä maksaa vielä aikuisten, lähes nelikymppisten lasten asunnot. Ihan hirvittää, miten nuo tulevat pärjäämään myöhemmin.

mutta enpä jatkuvasti olis rahaa antamassa, jos nuori aikuinen tuhlais sitä turhuuksiin.



Tiedän, ettei jatkuva kituuttaminen ole kivaa mutta silti en aio enkä voi olla jatkuvasti sponssaamassa nuorta, joka ostelee turhuuksia opintotuellaan ja sitten mankuu kotoa ruokarahaa.



Meillä ei ole varaa itselläkään metkustella eli mitään matkoja en lapsillenikaan voisi kustantaa.

Autan lapsiani, jos vaikka tulee äkillinen yllättävä sairauskulu tai jotain tärkeää menee rikki. Onneksi lapseni kelpuuttavat kirppistavarat ja osaavat itsekin kysellä käytettyjä tarvittaessa vaikka kavereiltaan. Ja korjaamista kokeillaan myös, riippuu tavarasta.

Vanhempani yritän myös hoitaa kotona niin kauan kuin pystyn.

Meillä ei ole koskaan raha kasvanut puussa, eli sitä ei ole todellakaan ollut liikaa.



Meillä on kuitenkin vanhemmat auttaneet jokaista lasta tarpeen ja tilanteen mukaan. Esimerkiksi opiskeluaikoina äitini osti usein kassillisen ruokaa, kun kävi luonani. Jos olimme yhdessä ostoksilla, ja näin vaikka kivan ja järkevän hintaisen paidan, äitini saattoi toisinaan sen ostaa.



Samoin 20 euron kännykkälaskuni äitini maksoi, ja tarpeen tullen jotain muitakin laskuja, mm. vakuutukset. Itse kuitenkin kävin kesätöissä, ja pyrin mahdollisuuden mukaan pärjäämään ilman apua, mutta jos rahat oli totaalisen loppu, äitini laittoi toki rahaa ruokaan tms.



Mitään ulkomaanmatkoja minulle ei kuitenkaan makseltu, eikä muutenkaan mitään tarpeetonta.



Näin kasvoi aikuinen, joka osaa huolehtia raha-asioistaan, maksaa ensin tarpeelliset menot ja pyrkii laittamaan rahaa säästöön, ja vasta sen jälkeen laittaa rahaa turhuuksiin :)



En kuitenkaan koe jääneeni mistään paitsi, kun minulla ei ollut opiskeluaikana mahdollisuutta matkailla tai muuta.

se on hyvä ja hrvinainen taito nykyisin. Haluan että kun tulen vanhaksi niin he pystyvät pitämään minusta huolta. Silloin ei varmaan ole enää mitää eläkkeitä ja sosiaaliturvaa kun kaikki rahat on hallitus pistänyt sileeksi.

Olen itsekin aikanaan saanut apuja. Ihan itsestään selvää, että vanhemmat auttaa, jos pystyy. Ei se sitä tarkoita, ettei opi huolehtimaan itsestä. Ja kyse on nuoresta kotoa hiljattain pois muuttaneesta, kenties opiskelevasta nuoresta. En minä enää perheellistä kolmekymppistä auttaisi, ellei olisi todellisessa pulassa.