Voihan.. olen raskaana, enkä saa lapsen isää edes puhelimeen..

Koska ap ja tämä mies tietoisesti yhtyivät ilman ehkäisyä pitää heidän tehdä yhteisesti päätös, mitä sille toukalle tehdään.



Jos mies ei halua, että lapsi syntyy, mutta nainen haluaa, niin niinhän siinä lopulta käy, että nainen pitää lapsen, mies joutuu maksamaan ja lapsi luultavasti jää ilman isää. Kohtua voi käyttää aseena. Jos nainen pitää lapsen, niin silloin hän on minun mielestäni velvollinen huolehtimaan siitä ihan itse. Tarkoitan, ei mankua elatusmaksua, eikä myöskään ulista sitä yhteiskunnalta.



Onnea vain tämänkin lapsen elämään :)

olleet sen heikoimman osapuolen eli lapsen puolella. Lapsella on oikeus isään vaikka vain paperilla ja elatukseen, perintöön jne. Kumma että v.2012 Suomessa joku nainen voi ajatella noin julmasti lasta kohtaan. Useinhan on myös niinkin että vaikka isä ei halua olla lapsen elämässä niin isän äitipå haluaa, kyllä mummollakin on oikeus lapsenlapseen ja lapsella isänpuolen mummoon.

Yli 60-vuotiaana "vällyveteraanina" ja pitkän kokemuksen omaavana "ensirakastajana" voin kertoa, että minulla ei ole kondomi milloinkaan hajonnut normikäytössä. Ymmärrän kyllä, että em. laite saattaa hajota vääränlaisen käytön, puutteellisen paikalleenasettelun tai jopa nurinperinpäin asettamisen johdosta. Täytyy tosin myöntää, että en ole jokaista käyttämääni kondomia venytellyt käsissäni reikiä/repeämiä etsiessäni.

Voithan myös tehdä niin päin että jätät miehen ja pidät lapsen. Pidät täysin salassa tietosi lapsen isästä myös viranomaisilta jolloin virallisesti lapsella ei ole isää. Kun joku kysyy sinulta että kuka on lapen isä niin esität kuin et tietäisi/tuntisi lapsen isää lainkaan. Mikäli sinulla on hyvä työpaikka niin elätät lapsen täysin itse. Näin lapsi on vain isänsä hylkäämä ja et pilaa lapsen isän elämää totaalisesti kun hänen ei tarvitse maksaa elareita.

... missään vahinkoraskaustapauksissa.



Kerronpa oman vaikean tilanteeni. Olen raskaana miehelle, jonka kanssa olen ollut yli vuoden kestävässä suhteellisen toimivassa parisuhteessa.



Puoli vuotta sitten minulla todettiin erittäin alhainen fertiliteetti. Ts. munasoluja ei pitäisi enää olla jäljellä ollenkaan. Ja raskaus mahdollinen vain hedelmöityshoidoilla, joten olin luopunut koko lapsensaantiaikeista /-toiveista. Keskusteluja käytiin miehen kanssa ja tiedossa on olut, ettei mies lapsia halua koskaan, eikä niitä ole ollut tarkoitus hankkiakaan. Joten infertiliteettini oli miehelle ja minulle helpotus. Poikkeuksia kuitenkin tällaisilla arvoilla kuin minulla on kuitenkin sattunut. Ja sen tiesin niin minä kuin mieskin.



Jonkin aikaa harrastimme seksiä ilman ehkäisyä ns. varmat päivät menetelmällä. Ja sen ainoan kerran, kun ovulaatio olisi ollut ajankohtainen, juoksin seuraavana päivänä apteekkiin hakemaan jälkiehkäisyn. Mutta yllätys yllätys... tulin raskaaksi siitä huolimatta.



Nyt on asiasta keskusteltu miehen kanssa, joka tietää, että tämä voi olla ikiaikoihin ainoa mahdollisuuteni saada lapsi. Ja hänen kantansa on absoluuttinen: abortti. Ehdottomasti hän ei lasta halua, ja jos lapsen pidän häipyy kuvioista kokonaan eikä edes halua tietää lapsen sukupuolta, nimeä eikä koskaan olla missään tekemisissä. Uhkaili jopa itsemurhalla hänen elämänsä pilaamisesta. Tosin on jo rauhoittunut. Mutta lukuisista taivutteluyrityksistäni huolimatta ei tulisi koskaan jäämään lapsen elämään millään tavoin.



Itse olen kasvanut oman biologisen isäni totaalihylkäämänä ja sanoi kuka mitä hyvänsä isättömyydestä, minä olen siitä leimasta kärsinyt koko elämäni ajan. Ja olisin jopa toivonyt, ettei kunnon vanhemmuuteen kykenevä äitini olisi minua koskaan synnyttänyt tilanteeseen, jossa olin 15 vuotta isäpuoleni pahoinpitelyn uhri.



Haluaisin pitää lapsen tietysti ja vastustan aborttia, joka todennäköisesti jäisi kalvamaan minu loppuelämäkseni mutta pelkään, etten selviä siitä ilman kumppanin tukea ja edes osittaista osallistumista.



Todennäköisesti lapsuuteni takia olen koko elämäni kärsinyt vakavasta kroonisesta masennuksesta ja yrittänyt itsemurhaakin kerran. Joten pelkään, etten kykene olemaan totaaliyksinhuoltaja ja huolehtimaan pienen ihmisen elämästä enkä antamaan turvallista kasvuympäristöä. Tukiverkostoa ei oikein ole, eikä kukaan auttamassa, jos romahdan masennuksen takia.



Myös lapsen jääminen täysin vaille isää ja toisaalta lapsen pitäminen vastoin miehen tahtoa ja hänen elämänsä pilaaminen tuntuvat myös todella vääriltä teoilta.



Adoptio olisi tietysti yksi mahdollisuus mutta silloin lapsi olisi sekä isänsä että äitinsä hylkäämä ja mies vaatii ehdottomasti aborttia. Itse en löydä oikeutuksia abortin teolle ja pelkään sen murskaavan mahdollisesti koko loppuelämäni. Vastoin toisen vanhemman tahtoa ei kuitenkaan lasta tulisi saattaa maailmaan.



Että on vaikea pala purtavaksi, mikä tässä tilanteessa olisi kaikkein vastuullisin ratkaisu.

Voithan myös tehdä niin päin että jätät miehen ja pidät lapsen. Pidät täysin salassa tietosi lapsen isästä myös viranomaisilta jolloin virallisesti lapsella ei ole isää. Kun joku kysyy sinulta että kuka on lapen isä niin esität kuin et tietäisi/tuntisi lapsen isää lainkaan. Mikäli sinulla on hyvä työpaikka niin elätät lapsen täysin itse. Näin lapsi on vain isänsä hylkäämä ja et pilaa lapsen isän elämää totaalisesti kun hänen ei tarvitse maksaa elareita.

Öh,naisen siis pitäisi selitellä olevansa joku juoppohuora, joka antaa jokaiselle pyytäjälle. Eli siksi ei ole hajuakaan lapsen isästä.

Tuollaiseenhan puuttuisi jo sosiaalitoimikin ja työpaikalla katsoisivat kieroon! :D

... missään vahinkoraskaustapauksissa. Kerronpa oman vaikean tilanteeni. Olen raskaana miehelle, jonka kanssa olen ollut yli vuoden kestävässä suhteellisen toimivassa parisuhteessa. Puoli vuotta sitten minulla todettiin erittäin alhainen fertiliteetti. Ts. munasoluja ei pitäisi enää olla jäljellä ollenkaan. ...

Mullekaan ei lapset ole tulleet helpolla, sinuna pitäisin lapsen vaikka sitten ilman isää.

... missään vahinkoraskaustapauksissa.

Kerronpa oman vaikean tilanteeni. Olen raskaana miehelle, jonka kanssa olen ollut yli vuoden kestävässä suhteellisen toimivassa parisuhteessa.

Puoli vuotta sitten minulla todettiin erittäin alhainen fertiliteetti. Ts. munasoluja ei pitäisi enää olla jäljellä ollenkaan. Ja raskaus mahdollinen vain hedelmöityshoidoilla, joten olin luopunut koko lapsensaantiaikeista /-toiveista. Keskusteluja käytiin miehen kanssa ja tiedossa on olut, ettei mies lapsia halua koskaan, eikä niitä ole ollut tarkoitus hankkiakaan. Joten infertiliteettini oli miehelle ja minulle helpotus. Poikkeuksia kuitenkin tällaisilla arvoilla kuin minulla on kuitenkin sattunut. Ja sen tiesin niin minä kuin mieskin.

Jonkin aikaa harrastimme seksiä ilman ehkäisyä ns. varmat päivät menetelmällä. Ja sen ainoan kerran, kun ovulaatio olisi ollut ajankohtainen, juoksin seuraavana päivänä apteekkiin hakemaan jälkiehkäisyn. Mutta yllätys yllätys... tulin raskaaksi siitä huolimatta.

Nyt on asiasta keskusteltu miehen kanssa, joka tietää, että tämä voi olla ikiaikoihin ainoa mahdollisuuteni saada lapsi. Ja hänen kantansa on absoluuttinen: abortti. Ehdottomasti hän ei lasta halua, ja jos lapsen pidän häipyy kuvioista kokonaan eikä edes halua tietää lapsen sukupuolta, nimeä eikä koskaan olla missään tekemisissä. Uhkaili jopa itsemurhalla hänen elämänsä pilaamisesta. Tosin on jo rauhoittunut. Mutta lukuisista taivutteluyrityksistäni huolimatta ei tulisi koskaan jäämään lapsen elämään millään tavoin.

Itse olen kasvanut oman biologisen isäni totaalihylkäämänä ja sanoi kuka mitä hyvänsä isättömyydestä, minä olen siitä leimasta kärsinyt koko elämäni ajan. Ja olisin jopa toivonyt, ettei kunnon vanhemmuuteen kykenevä äitini olisi minua koskaan synnyttänyt tilanteeseen, jossa olin 15 vuotta isäpuoleni pahoinpitelyn uhri.

Haluaisin pitää lapsen tietysti ja vastustan aborttia, joka todennäköisesti jäisi kalvamaan minu loppuelämäkseni mutta pelkään, etten selviä siitä ilman kumppanin tukea ja edes osittaista osallistumista.

Todennäköisesti lapsuuteni takia olen koko elämäni kärsinyt vakavasta kroonisesta masennuksesta ja yrittänyt itsemurhaakin kerran. Joten pelkään, etten kykene olemaan totaaliyksinhuoltaja ja huolehtimaan pienen ihmisen elämästä enkä antamaan turvallista kasvuympäristöä. Tukiverkostoa ei oikein ole, eikä kukaan auttamassa, jos romahdan masennuksen takia.

Myös lapsen jääminen täysin vaille isää ja toisaalta lapsen pitäminen vastoin miehen tahtoa ja hänen elämänsä pilaaminen tuntuvat myös todella vääriltä teoilta.

Adoptio olisi tietysti yksi mahdollisuus mutta silloin lapsi olisi sekä isänsä että äitinsä hylkäämä ja mies vaatii ehdottomasti aborttia. Itse en löydä oikeutuksia abortin teolle ja pelkään sen murskaavan mahdollisesti koko loppuelämäni. Vastoin toisen vanhemman tahtoa ei kuitenkaan lasta tulisi saattaa maailmaan.

Että on vaikea pala purtavaksi, mikä tässä tilanteessa olisi kaikkein vastuullisin ratkaisu.

toivomana, eikä ketään saa pakottaa vanhemmaksi.Mutta.. sun tapauksessa on jotain poikkeuksellista. Sinuna selvittäisin kaikki mahdolliset tukiverkot- äläkä unohda toisia äitejä, vertaistukea yms, mitä vain voit saada. Etsisin myös teraputin-jos et ole jo niin tehnyt-jonka kanssa voit käsitellä tuon isättömyyden surun; kun olet sen suruut, ei siitä ole haittaa vanhemmudellesi. lapsen isälle kirjoittaisin ilman mitään vaatimuksia kirjeen omasta elämästäni (kai hän se jo tietääkin) ja perustelut sille. Ei sun tarvitse tuomita itseäsi ikuiseen isättömyyksien ketjuun ja vielä lapsettomaksi. Lapsen hoitaminen on raskasta, mutta jos saat siihen tukea, elämäsi saa ihan uuden suunnan. Voi olla myös niin että kun hoidat omaa lastasi, tavallaan hoidat myös itsessäsi sitä mitä et saanut osaksesi kun olisit itse tarvinnut. On hienoa että ajattelet asiat viisaasti, eri kanteilta, myös järkeä käyttäen, se on vastuullista. Mut lopulta elämä on sitä millaisia ihmissuhteita sulla on ja rakkautta kaikissa muodoissaan. Mies ajattelee selvästi 100% tseään- onko se sitten rakkautta sua kohtaan? Jos jäät miehen rauhaan, ehkä hän siitä vuosien varrella pehmenee?? Lapsen takia on tärkeää että saat konkreettista apua ja tukea ja myös selvität nuo omat masennuksesi ja oahoinpitelykokemuksesi- muuten ne haittavat äitiyttä paljon, varsinkin jos olet yksin. Mut koska vaikutat todellakin vastuulliselta, mä valitsisin sinuna rakkauden, eli lapsen. Mutta älä jää yksin!!!

Jos omat vanhemmat ovat näin dorkia, niin ainoa oikea ratkaisu olisi abortti.



Olisi kiva tietää, minkä ikäinen tämä ap ja mies ovat :D. Ja ap:llä on lapsia ennestään, pitää siis olla keskivertoa tyhmempi, jos ei tajua mitä käy kun yhtyy ilman ehkäisyä :). Hyvät geenit lähtee nyt jakoon.

Ap sanoi, että hänellä on edellytykset huolehtia lapsesta.

tällaisissa tapauksissa lapsen puolella. Oletko oikeasti sitä mieltä että vain "hyvillä geeneillä" varustetut saavat hankkia lapsia? Melkoiselta natsimeinigiltä kuulostaa.

olleet sen heikoimman osapuolen eli lapsen puolella. Lapsella on oikeus isään vaikka vain paperilla ja elatukseen, perintöön jne. Kumma että v.2012 Suomessa joku nainen voi ajatella noin julmasti lasta kohtaan. Useinhan on myös niinkin että vaikka isä ei halua olla lapsen elämässä niin isän äitipå haluaa, kyllä mummollakin on oikeus lapsenlapseen ja lapsella isänpuolen mummoon.

kun ei ehkäise kunnolla, niin lapsi on niin suuri asia että on todella ikävää joutua vanhemmaksi vastoin tahtoa- jos nyt ei sitä lasta ajattele, vaan sitä isää- joka myöskin on ihminen. On todella ikävää joutua loppuiäkseen maksumieheksi jollekulle, lapsetsa seuraa PALJON asioita; jotka koskevat myös sukua, tulevaisuutta, mahdollisesti miehen tulevaa perhettä, kerääntyvää omaisuutta. Ei-toivottu lapsi jossain(ja ties kelle) värittää koko loppuelämän monin tavoin vaikka sen lapsen kanssa ei olisi missään tekemisissä. Lapsi on vankka yhteys kahden suvun välissä ja jos tätä yhteyttä ei haluta, niin silti asian kanssa on elettävä. Tietankin lapsen etu on kaikista räkein, mutta lapsi on niin suuri juttu, ja koskettaa niin monia ihmisiä ja asioita olemassaolollaan, että on todella katkeraa tulla vanhemmaksi vastoin tahtoa. ja liittyä lapsen kautta johonkin mitä ei halua. Tietysti siellä vuokralähiössä missä kaikki isukit ja äidit on joko lähibaarissa tai sossun jonossa näillä asioilla ei ole merkitystä, mutta jos on omaisuutta, yrityksiä, jotain rakennettua niin sitten on. Olen kaikkien lasten puolella mutta juuri siksi lapsen hankkiminen vastoin toisen tahtoa on hirveää.

Ja sitäkin miettisin, että miksi minun kaikkivoipana äitinä pitäisi väkipakolla tunkea lapseni sukuun, missä kukaan ei häntä halua, odota, ole toivonut? Oikeasti, miettikää nyt.



Tämä ei toivottu lapsi perii osan tämän isän omaisuudesta, kuten myös mahdollisesti isän vanhempien omaisuudesta. Se ei tosiaan ole pieni juttu, että yksipuolisella päätöksellä hankitaan se lapsi.



Raskauden keskeytys on myös vastuunkantoa.

suhteet lapseen vaikka isä ei haluaisi. Tiedän useita tapauksia, jossa mummolla ja lapsella on läheiset suhteet vaikka isä olisi hylännyt. Aika itsekästä isältä kieltää tällainen suhde. Normaalilla tunne-elämällä varustettu aikuinen mies kyllä sopeutuu ajatukseen, että saa lapsen ja kantaa vastuuna. Ei lapsi ole mikään katastrofi kuten vaikkapa lähiomaisen menetys, lapsen kuolema, luonnonmullistukset, väkivalta jne. En vain ymmärrä miten se isäksi tulo voi olla niin kamalaa MIEHELLE. Mies on mielestäni sellainen, joka kantaa vastuunsa, puolustaa heikompaansa, suojelee rakkaimpiaa, on vakaa kuin tammi. Onko sellainen mieskään joka työntää päänsä pensaaseen eikä vastaa edes puhelimeen raskaaksi saattamalleen naiselleen?? Vastuunkantoa on kantaa vastuunsa lapsestaan. Jos lapsen saanti on niin kammottava katastrofi vähin mitä voi tehdä on käyttää ehkäisyä tai olla harrastamatta seksiä lainkaan tai tehdä sterilisaatio. Mahdollisuudet on monet.

Vahinkoraskaus, muutamasti tavattu seksin merkeissä. Ollaan kyllä ennestään tuttuja, tai työkavereita. Kerroin miehelle, että olen raskaana. Enää se ei vastaa puhelimeen, eikä viesteihin. Mitä ihmettä mä teen? Auttakaa.

Sehän on jo saanut tiedon että olet raskaana!

Otat ens kerralla pelkästään peppureikään ni ett tuu raskaaks.

isänsä kanssa. Onko mielestäsi normaalia käytöstä, ettei vastaa puhelimeen naiselle jonka tehnyt raskaaksi. Kivan miehen mallin olet kai saanut...? Itse en onneksi voisi kuvitella moista käytöstä esim. isältäni tai veljeltäni tai mieheltäni.

Etköhän nyt hieman romantisoi ja vaadi vähän liikoja?



Onko sellainen mieskään joka työntää päänsä pensaaseen eikä vastaa edes puhelimeen raskaaksi saattamalleen naiselleen??



TÄSSÄ oli kyse parin kerran panosta, ei rakkaudesta, parisuhteesta, mistään sellaisesta :). Arvioni on, että tämmöinen lapsi jos maailmaan syntyy, niin se on taakka miehelle, oli sitten muuten miten vastuuntuntoinen tahansa.



Herää tähän päivään.

Mies on tehnyt naisen raskaaksi... Voi naisraukkaa...



Tämä kertoo vain siitä, että eipä juuri arvosta toista ja kyse on vain panosta. En yhtään ihmettele, jos haluaa poistua vähin äänin.



Mielestäni ap:n on järjetöntä edes miettiä lapsen pitämistä. Kyllä nyt pitäisi olla edes parisuhde, mihin sen lapsen hankkii.

Ja sitäkin miettisin, että miksi minun kaikkivoipana äitinä pitäisi väkipakolla tunkea lapseni sukuun, missä kukaan ei häntä halua, odota, ole toivonut? Oikeasti, miettikää nyt.

Tämä ei toivottu lapsi perii osan tämän isän omaisuudesta, kuten myös mahdollisesti isän vanhempien omaisuudesta. Se ei tosiaan ole pieni juttu, että yksipuolisella päätöksellä hankitaan se lapsi.

Raskauden keskeytys on myös vastuunkantoa.

joskus suvulla saattaa olla omaisuutta, sukutila tms. Joka on suvulle rakas ja tärkeä. (Ja kaikki eivät ole upporikkaita sikoja vaikka omistaisivatkin jotakin) no näitä suvulle rakkaita tiloja jonkain päivänä jaetaan perillisten kesken. Ja osa niistä kuuluu sitten sille ei-toivotulle lapselle (joo EI OLE LAPSEN VIKA, HÄLLE KAIKKI HYVÄ) ja sille satunnaiselle baaritutulle joka on hänen äitinsä. Kaikilla suvuilla ei ole varaa lunastaa näitä baarituttuja ulos. Siinä on sitten mukavia rajanvetoja ketkä siellä sukutilalla milloinkin on. yms. Tai mitä isoisoisän antiikkia tämä ei-toivottu sukuhaara kantaa ulos talosta. Tai mitä muuta katsoo oikeudekseen tehdä. Ei-toivottu lapsi ei ole pikkujuttu ja tilanteita on monia. Tietysti olisi ihanaa että lapsi otettaisiin avosylin vastaan. Mut jos kemiat ei synkkaa edes pitkän liiton jälkeen exien kanssa, miten joku voi kuvitella että ne tuosta vain sujuisivat jonkun satunnaisen tuttavuuden kanssa siellä sukujuhlissa?