En jaksa enää olla kiltti ja ystävällinen ja aina kaikkien roskakori

Käyn terapiassa, ja terapeuttini neuvoi minulle pari keinoa, joilla kieltäytyminen aluksi helpottuu. Myöhemmin sitten ihmiset ovat tottuneet siihen, ettet aina suostu kaikkeen, joten he pyytävät vähemmän. Lisäksi saat ise harjoitusta kieltäytymisestä.



Ota joku vakiosyy, minkä varjolla kieltäydyt asioista. Itselläni se on esimerkiksi juuri terapia tai terapeutti, joskus työt. Väitän siis, että terapeuttini on käskenyt minun olla tekemättä jotakin. Tai sanon, etten pääse tulemaan, koska minulla on töitä. Syyn pitää olla sellainen, että se tulee automaattisesti.



Toinen hyvä keino on sanoa, että tarkistaa kalenterin ja palaa asiaan myöhemmin. Minun on helpompi kieltäytyä kaikenlaisesta hyväntekeväisyydestä vaikkapa tekstarilla sitten, kun olen rauhassa saanut keksiä hyvän tavan kertoa asia tai jonkin syyn. Jos minulta pyydetään vaikkapa lastenhoitoapua, johon en halua suostua, sanon, että en tiedä vielä suunnitelmiani, että pistän vaikka illalla/huomenna/myöhemmin viestiä.



Nää on siis hätäapukeinoja, eli näiden avulla pääset irti energiasyöpöistä, jotka ottaa vaan eikä ikinä anna. Sitten rupeet itse vaan harjottelee kieltäytymistä ja kehittää rakkautta itsees, jollon kieltäytymisestä tulee helpompaa.

jokaisen pitää itse laittaa rajat, se on suorastaan aikuisen velvollisuus. Yleensä miellyttämisen tarve ja hyväksynnän hakeminen johtuu siitä ettei ole lapsena kelvannut kuin kilttinä tms.. Siellä se sun ongelmasi varmaan piilee. Etkä ole kiltti ja ystävällinen vaan aggressiivinen ja valheellinen:) Kannattaa ihan todella hoitaa itsensä kuntoon; olet itse vastuussa tekemisistäsi ja on vastuun pakoilua syyttää muita siitä mitä itse pitäisi tehdä.

Opettele rajaamaan ja sanomaan ei. Ehkä olet ystävällinen ja kiltti vääränlaisille ihmisille.



Voi olla kiltti ja ystävällinen, mutta ei silti tarvitse antaa muiden kävellä ylitseen.

Mä oon niin kyllästynyt mun kaikkiin kavereihin, naapureihin, KAIKKIIN. Miks mun pitäis käyttäytyä hyvin kun kukaan muukaan ei sitä tee? Miks mä aina haluan miellyttää muita ihmisiä? Miks mä annan naapurin akan tulla aina mun kotiin kahville, lösähtää tohon sohvan nurkkaan odottamaan kahvitarjoiua?

Saanko jo irtisanoutua tästä 25 vuoden palveluksesta missä mun päämääränä on ollut vain miellyttää muita ja olla aina yhtä ystävällinen?

Haluaisin olla v-mäinen ja inhottava niinkuin kaikki muutkin ovat mulle kun ovat saaneet mitä halunneet.

Helvetti.

On tasan kuusi ihmistä, joiden puolesta tekisin mitä vain tai ylipäätään teen jotain: mieheni, lapseni ja siskoni. Muut saavat minun puolestani olla, eikä minua enää edes haittaa se, mitä he siitä ajattelevat. Suostun vaivaamaan päätäni vain noiden kuuden ihmisen ajatuksista ja hyvinvoinnista.

On helppoa olla ja hengittää nyt, kun kukaan itselleni turha ihminen ei sanele, miten minun pitäisi olla ja ajatella.

jokaisen pitää itse laittaa rajat, se on suorastaan aikuisen velvollisuus. Yleensä miellyttämisen tarve ja hyväksynnän hakeminen johtuu siitä ettei ole lapsena kelvannut kuin kilttinä tms.. Siellä se sun ongelmasi varmaan piilee. Etkä ole kiltti ja ystävällinen vaan aggressiivinen ja valheellinen:) Kannattaa ihan todella hoitaa itsensä kuntoon; olet itse vastuussa tekemisistäsi ja on vastuun pakoilua syyttää muita siitä mitä itse pitäisi tehdä.

tämä on totta, ja loppujen lopuksi "kiltteys" onkin paskamaisuutta, kun kiltti räjähtää. hän luulee olevansa ystävällinen, mutta kerääkin suhteisiinsa katkeruutta ja lopulta pilaa ne.

avuliaana olemisesta ja muiden miellyttämisestä on tullut tapa tuossa määrin, suosittelen yksinkertaiselta kuulostavaa harjoitusta: joka aamu sano 10 kertaa peilin edessä ei. Ei käy. En ehdi. En halua. Jne.



Olin itse aika pahassa kierteessä ja useamman ihmisen pahasti hyväksikäyttämä kun heräsin tilanteeseen - alkoi olla niin paljon velvollisuuksia eikä niistä ollut itselle mitään iloa enää niin kuin aluksi. Sillä tavallahan noihin systeemeihin joutuukin niin kuin muissakin ihmissuhteissa.



Minulla tuo auttoi aikanaan vaikka tunsinkin itseni aluksi hölmöksi kun hampaiden pesun jälkeen aloin hokea noita ei-juttuja kuin mantraa. Mutta kyllä se ei alkoi sitten löytyä myös IRL :)



Toivotan onnea ja pidän peukkuja!

Mutta älä silti yritä muuttaa luontaista viehättävää kiltteyttä itsessäsi, koska todennäköisesti olet omana tuollaisena itsenäsi tosi symppis ja lämminkin ihminen. Kovia epäinhimillisä kusipäitä on täällä kyllä ihan riittämiin, mutta sinunlaisista ihmisistä voi oikeasti pitää.

... mutta eihän kyse ole pelkästä kieltäytymisen taidosta, vaan siitä, että on aina se, joka tervehtii, laittaa joulukortit, ostaa tuliaisia, leipoo yllätyksiä, kutsuu kylään, tarjoutuu avuksi, tekee kaiken valmiiksi, ettei kenenkään vain tarvitse nähdä vaivaa.



Olen siis myös kynnysmatto, jota kukaan ei sitten muista vastapalvelukseksi. No, turha sitä on odottaa. Omapa on kynnysmaton vika olla kynnysmatto. Saa siinä sitten vihaisena olla tallattavana, kun on itse siihen ensin hankkiutunut.



Tai sitten olemme vain erilaisia ja ihmisten pitäisi herätä näkemään toistensa tarpeet.

... mutta eihän kyse ole pelkästä kieltäytymisen taidosta, vaan siitä, että on aina se, joka tervehtii, laittaa joulukortit, ostaa tuliaisia, leipoo yllätyksiä, kutsuu kylään, tarjoutuu avuksi, tekee kaiken valmiiksi, ettei kenenkään vain tarvitse nähdä vaivaa.

Olen siis myös kynnysmatto, jota kukaan ei sitten muista vastapalvelukseksi. No, turha sitä on odottaa. Omapa on kynnysmaton vika olla kynnysmatto. Saa siinä sitten vihaisena olla tallattavana, kun on itse siihen ensin hankkiutunut.

Tai sitten olemme vain erilaisia ja ihmisten pitäisi herätä näkemään toistensa tarpeet.

Mä tunnen yhden kynnysmaton- tai oikeastaan entisen- ja hänen avuliaisuutensa piti sisällään aina manipulointia, marttyyriutta, halun määrätä miten toimitaan. Ja hän antoi kaikkensa, tajuamatta yhtään kunnioittaa muiden erilaisuutta. Ja siten hän kärsi kynnysmattona kun muut eivät ostaneet, leiponeet, tehneet kaikkia valmiiksi vaan toivoivat vastavuoroista ihmissuhdetta, jossa heidänkin tapansa olla oli kelvollinen. Kun tämä kynnysmatto lakkasi tekemästä kaikkea kaikille ja varsinkin kaikkien puolesta, muillekin tuli tilaa toimia. Ja samalla kynnysmaton marttyyrikiukuttelu väheni niin että häntä kohtaan teki mieli edes osoittaa mitään. Eli mun kokemus on se että kynnysmattoihmiset kaikella tekemisellään estävät tasavertaisen kanssakäymisen.

On hienoa pitää yllä positiivista ja rentoa ilmapiiriä, kotona ja muuallakin, ainakin noin pääsääntöisesti. Ei se mene niin, että minun PITÄÄ olla sellainen, vaan se tulee multa ihan luonnostaan. Huonoja päiviä on mullakin, mutten silti yleensä pura sitä muihin.

Parikymppisenä en osannut sanoa ei, mutta nykyään, yli kolmekymppisenä, perheellisenä osaan jo vetää rajat ja kun tunnen itseni niin en lupaa kenellekään mitään ylimääräistä, mikä rasittaisi liikaa.

Sanopas sille naapurille että keittää ensi kerralla ne kaffet ja menet sen sohvalle lepuuttamaan jalkojasi. Ehkä sä olet liian hyvä ja touhukas emäntä, väsytät sillä itsesi? Sun kannattaisi keittää vaan ne kahvit etkä tarjoa mitään herkkuja, otat vaan itsekin rennosti.

Toisten ihmisten huonoa tai röyhkeää käytöstä ei voi muuttaa, joten siitä ei kannata myöskään liikaa harmostua.

Usko pois, on paljon antoisampaa olla positiivinen ihminen, kunhan vaan osaat olla myös jämäkkä ja suojella itseäsi turhilta jutuilta.