Kamalin tilanne, jossa olet ruvennut nauramaan?

Kirkossa. Olin sukulaisen hautajaisissa ja serkkupoika (silloin ehkä 5-vuotias) heitti jotain ihan naurettavaa läppää - niin typerää, että se sai minussa aikaan hillittömän naurukohtauksen! Nauroin niin paljon että vesi valui silmistä, joten kätevästi naamioin koko homman itkuksi.

Kaveri kertoi mummonsa kuolleen, ja jostain syystä mä puhkesin röhönauruun. Olikohan ysiluokalla.

Potilaan hoitotilanne.

Se oli ihan hirveää... nauroin vedet silmissä (en edes muista, mille...). Jouduin ottamaan imurin ja veden ihan hupia käyttöön viedäkseni potilaan huomion muualle ja koittaa rauhoittaa itseni, jotta sain edes jotenkin haldattua tilanteen. Lopulta potilas ei huomannut hörötystäni, mutta kyllä se oli hirveää!

Mummon hautajaisissa siinä vaiheessa kun pappi rupesi vetämään jotain virttä... sillä oli todella kamalan kuuloinen lauluääni

Olin rippikoulussa isosena ja oltiin tutustumassa hautausmaan kappeliin. Pelkään hirveesti perhosia ja siellä kappelissa lepatteli yksi. Seurasin sitä katseellani ja ajattelin, että jos se tulee lähemmäs, niin lähden varmaan juoksemaan. Kuvittelin sitten mielessäni sen, kuinka kiljuen juoksen kappelista ulos ja repesin nauramaan ja siitä ei tullut millään loppua

Olin virallisessa ja varsin muodollisessa illallistilaisuudessa. Työkaverini istui minua vastapäätä ja keskustelimme asiallisesti jostain kulttuuriin liittyvistä kysymyksistä. Puheen lomassa työkaverini suusta lensi ruuan palanen lautasen reunalleni...Sain järjettömän naurukohtauksen: Kyyneleet vain valuivat poskilla, ruoka ei pysynyt suussa ja räkäkin alkoi valua nenästä. En saanut kohtausta loppumaan millään, joten poistuin hartian täristen vessaan. Hävettää vieläkin...

Koirani joutui ultrattavaksi kohduntulehdusepäilyn vuoksi. Siinä koirani makasi hoitopöydällä selällään ja minä pidin sitä aloillaan. En tiedä kumpi pelkäsi enemmän, minä vai koira. Joka tapauksessa eläinlääkäri ajeli koiran vatsalta karvat ja alkoi levittämään geelia koiran masulle. Koirani vikisi hädissään ja yritti kammeta itseään ylös. Minä siinä (paniikissa kai) purskahdin nauramaan. Ell katsoi minua kummasti ja hoiti ultrauksen loppuun minun hytkyessä vieressä. Voi minun ressukkaa, mutta onneksi leikkauksella selvittiin.

Oltiin joskus teini-ikäisinä siskoni kanssa mummulan pihalla jotain touhuamassa…. siinä vieressä oli pelto ja pellon toisella puolella meni maantie. Juuri mummulan kohdalla tie teki varsin jyrkän mutkan ja nähtiin molemmat kuin hidastetusta filmistä kun autoi ajoi ulos tieltä siinä mutkassa ja tippui ojaan. ( aika jyrkkä pudotus, muutama metri  ) Meiltä oli siihen onnettomuuspaikkaan matkaa varmaan 80 metriä mutta kuultiin niin selvästi huuto ”auts” autosta.  Oltiin ihan shokissa molemmat… katottiin vaan toisiamme, että kumpi meistä menee katsomaan mitä kävi – ja hihitettiin vaan siinä että mee sinä, ei kun mee sinä. Oltiin oikeasti ihan järkyttyneitä omasta reaktiostamme kun vaan hekotettiin ja mietittiin että miten ihmeessä voidaan mennä kysymään niiltä että mitä kävi kun ei saada sanaa suustamme naurultamme. Se auts –huuto tuntui jotenkin vain niin absurdilta siinä tilanteessa. No, onneksi naapuritalon mies juoksi hätiin ennen meitä. Eikä sille naisellekkaan joka sen koomiselta kuulostavan ”auts” –huudon päästi käynyt kovin pahasti, aivotärähdys tai jotain ( ja iso kuoppa auton katossa pehmusteessa ) kun käytiin jälkeenpäin uteliaana katsomassa miltä auto näytti.

Kerran bussissa eräs huomattavan lihava nainen oli jäämässä pois. Istuin ikkunanpuoleisella penkillä ja treenikassini käytävänpuolella. Bussi liikkui vielä ja nainen horjahti, jonka seurauksena yritti ottaa tukea mutta nappasikin kiinni treenikassistani ja kaatui selälleen. Koomisinta oli, että hän ei mahtunut edes täysin käytävälle selälleen, vaan jäi jumiin ja alkoi kiroillen räpiköidä ylös. Tilanne oli aivan kamala ja pelkäsin naisen loukanneen, mutten pystynyt lopettamaan tirskumista.

Työkaveri kertoi yksi aamu totisena, että sen hamsteri oli kuollut edellisenä päivänä. Repesin nauruun kun luulin vitsiksi, en ollut tiennyt että sillä oli ollut hamsteri. Vähän kyllä hävetti ja yritin paikata tilannetta lohduttamalla.

Omat häät, alttarilla. Olimme toki tavanneet pappimme keskustelutilaisuudessa ennen vihkimistä, mutta siinä hermostuneisuudessa vasta huomasin, että tyyppi on ihan saakelin pieni. Siis todella pieni mies, siinä kaavussaan ja siunaava hymy naamallaan. Se oli vain koominen näky. Mietin että vieraat kuulevat vain äänen jostain, kun pappia ei meidän takaa näy. Jumalan äänikö se? Ja avot, naurua. Se oli kamalaa. Hytkyin ja yritin pidätellä remakkaa. Varmaan takana luultiin että itken tolkuttomasti. Mies vieressä katseli ihmeissään.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 13:52"]Omat häät, alttarilla. Olimme toki tavanneet pappimme keskustelutilaisuudessa ennen vihkimistä, mutta siinä hermostuneisuudessa vasta huomasin, että tyyppi on ihan saakelin pieni. Siis todella pieni mies, siinä kaavussaan ja siunaava hymy naamallaan. Se oli vain koominen näky. Mietin että vieraat kuulevat vain äänen jostain, kun pappia ei meidän takaa näy. Jumalan äänikö se? Ja avot, naurua. Se oli kamalaa. Hytkyin ja yritin pidätellä remakkaa. Varmaan takana luultiin että itken tolkuttomasti. Mies vieressä katseli ihmeissään.
[/quote]

Jumalan ääni :D hajoilen tälle varmaan koko loppupäivän :D

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 09:51"]

Mulla näitä riittää ja aina ei varmaan toiset ihan tajua mikä on niin hauskaa.tilannekomiikka on paha kun se tulee puskista. Esim.oltiin miehen veljen porukoilla kylässä ja yhtäkkiä perheen aavistuksen ylipainoinen n.10 vee poika marssii olkkarin läpi uikkarit jalassa!se oli vaan niin koominen näky kun muut istu ihan tavallisissa vaatteissa.meni puhekyky pitkäksi aikaa kun ihan punasena koitin naurua pidättää.kun vihdoin pääsin tasapainoon niin poika käveli siihen uudestaan! Mieheni on vielä sellainen et jos tajuaa että mulla on pokkavaikeuksia niin saattaa kysyä et"onko sulle ville uudet uikkarit?" ja sillon repeän taas.. hieman hävetti kun isäntäväki varmaan tajusi mille nauran..

[/quote]

Samaistun tähän niin täysin, ja minun mieheni on just samanlainen. :D

Ihan paras tarina, repeilen tälle loppuillan.

Viimeisin oli viime viikolla hammashygienistillä...ikeniäni kutitti jostai syystä kamalasti joku asia mitä hän teki ja nauraa räkätin vedet silmissä ja ne työkalut suussa...hygienisti luuli koko ajan että hampaitani vihloo ja ääntelen siinä tuskissani! Lopulta hygienisti päätti antaa minulle tauon kärsimyksistäni ja kun sain suuni vapaaksi, niin räjähdin vielä isompaan nauruun koska itse tilannekkin nauratti jo niin kovasti...lopulta sain selitettyä, että minua vain kutitti :D

Mutta ei tämä ollut ensimmäinen kerta ei :D

Rippikoulussa olimme konfirmaatiossa esittämässä rippivirttämme kirkon alttarilla ja joku meistä tytöistä alkoi tirskua...siitä se levisi pikku hiljaa koko tyttölaumaan ja hirnuimme siellä edessä hysteerisesti, eikä laulamisesta tullut yhtään mitään. Tilanne todellakaan naurattanut ja meitä hävetti aivan kamalasti kun vihdoin pääsimme takaisin omille paikoillemme!! Onneksi videolta näin jälkikäteen, että pojat kuitenkin hoitivat homman kotiin ja lauloivat kunnolla :D

Toinen uskonnolliseen tilanteeseen liittyvä oli rippileirin isoskoulutuksessa ollut rukoushetki. Kaikki olivat hiljentyneet rukoilemaan ja satuin vilkaisemaan ystävääni...siitä se lähti, eikä loppu tullut! Nauraa räkätimme vielä kotimatkallakin ja jälleen hävetti niin vietävästi.

Sitten aikuisempana kokeilimme nykyisen mieheni kanssa ensimmäistä kertaa peppuseksiä...kesken kaiken sain päähäni ajatuksen "kakka tulee...kakka ei tule...kakka tulee jne" Nauroin aivan katketakseni :D Meni aika pitkä aika ennenkuin pepsiä harrastettiin seuraavan kerran :D

Sitten oli tapaus, jossa minä en ollut se joka viimeksi nauraa...otin mieheltäni suihin ja kun hän laukesi suuhuni häneltä pääsi samaan aikaan pieru!!!! Minulla tietysti oli se lasti suussa ja oli pakko vetää henkeä nenän kautta sisään ja kuvitelkaa se kaamea lemu joka siellä oli :O Mies nauroi aivan kippurassa lattialla....minä olin vähän aikaa kiukkuinen kuin ampiainen ennenkuin repeilin itsekin ja lopulta hohotimme yhdessä lattialla :D

Meidän piti parin luokkakaverin kanssa pitää esitelmä taukojumpan tärkeydestä toimistotöissä. Me ei etukäteen suunniteltu sitä mitenkään, päätettiin vain että pidetään joku taukojumppa siellä edessä koko luokalle. Mä repesin heti alussa, kun kaveri vieressä aloitti "No niin, nouskaas kaikki ylös!" Vedettiin hatusta jotain hassuja kädenheilutusliikkeitä ja kyykkyjä ja koko luokka tekee liikkeitä perässä ja mä nauran enkä pysty lopettaa. :D

Oltiin kaverin kanssa teininä pitseriassa ja oltiin varmaan puhuttu aiemmin että omistaja tuhisee, siis hengitti jotenkin niin että kauhea tuhina kuului aina.  (Tämän kaverin kanssa oli koko ajan jotain pokanpettämisjuttuja, pelkkä vilkaisu toiseen riitti aiheuttamaan hirveän hepulin). No omistaja tuli ottamaan tilausta ja tajusin heti että kaveria naurattaa (se tuhina siis ja lisäksi hoono soomi...) ja sai vaivoin annettua tilauksensa ja itse pystyin sanoa vain että "sama". Lopuksi kysyi mitä haluamme juoda ja kaveri sai pitkän ajan päästä sanottua "vettä" pienellä pihinällä ja mä vain nyökkäilin siinä että samaa tänne. Omistajan poistuttua naurettiin ihan vedet silmissä. Kun pitsat tuli niin juuri ja juuri pystyi sanomaan kiitos. Hävetti kohtuullisen paljon. Mutta oikeesti ihan kamala kun ei pystytty yhtään hallitsemaan tilannetta ja hiki valui kainalosta. :)

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 01:24"]

Olin ammattini puolesta oikeudessa mukana. Kyseessä oli nuorten kännisekoilua ja tappelua. Tilanteesta tuli tosi koominen, kun syyttäjä yliasiallisesti luki tapahtumia ja suoria lainauksia ihmisten sanomisista esim. "tässä vaiheessa seurueen valkoipaitainen tukeva poika huusi haista sinä huora vittu" jne. Tämä kaikki tosi vakavana ja tasaisella äänellä kerrottuna. Nenään sattui kun tirskuen yritin pitää pokkaa. Purin omia poskia ja kyyneleet valuivat. Tuijotin lattiaa. Tuomari vähän katteli. Yksi lautamiehistä hymyili mulle.

[/quote]

Hajosin :'D

Joskus yläasteella luokkani riehui aika pahasti ja opettajalla meni järjestyksen ylläpitoon lopulta hermot. Opettaja istui pöydän taakse ja alkoi selittää hiljaisella äänellä hirveän vakavasti meidän tulevaisuudestamme, jatko-opinnoista ja ylipäänsä siitä, että miten häntä huolestuttaa se, että miten oppilaat tulevat pärjäämään elämässä, jos koulussa on jatkuvasti ongelmia, emmekä me oppilaat edes yritä oppia opiskelu- ja työskentelyrutiineja. Puheen lopuksi hän alkoi itkeä.

Siinä vaiheessa minä repesin hysteeriseen nauruun. Koko muu luokka oli jo rauhoittunut ja ihan hiljaa, joten nauru varmasti kuului opettajallekin. Vieläkin on huono omatunto, kun muistelen sitä, miten ko. opettaja minua katsoi. Mutta se tilanteen jännite oli vain liikaa...

Soitin numerotiedusteluun ja kun asiakaspalvelija vastasi, sain hysteerisen naurukohtauksen ja nauruni tarttui asiakaspalvelijaan ja siinä me kaksin naurettiin, kaksi ventovierasta ihmistä tietämättä kumpikaan mille naurettiin :D Sain lopulta tarvitsemani yhteystiedot!
Toinen hauska naurukohtaus sattui puhallusrasitus testissä astmahoitajalla. Aina kun piti puhaltaa, purskahdin nauruun! Ja jos minä pystyin olla nauramatta, purskahti astmahoitaja nauruun! Lopulta päädyttiin tekemään testi toisiimme selin :D

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 18:25"]Mitä ihmettä? Eihän Loiri ole kuollut.
[/quote]
FB:ssä on se rip vesku loiri-ryhmä. Monet sanoneet tehneensä valituksia siitä mutta sitä ei vaan poisteta. Ja myönnän että olen revennyt joillekin niille päivityksille ja niiden kommenteille, saivat melkein kuset housuun.