Kauhea tilanne, lasten takia en voi todellakaan erota
Sanotaan, että lapset maailman huonoin syy pysyä yhdessä: väitän toisin, meidän tilanteessamme.
Mies on tolvasti, vuosi vuodelta se tullut enemmän esiin ja nyt lasten kanssa eritoten. On hälläväliä asenteella etenkin lasten suhteen. Enemmänkin leikkikaveri kuin huoltaja. Sairaita lapsia ei todellakaan älyä hoitaa, mutta terveitäkin..no, tänään laittoi pikkuisen ulos totaalisen puolipukeisena, lapsi tuli aivan kylmissään sisälle. Sisällä ei vahdi ollenkaan mitä 1½v touhuaa, kun kysyn miten saattoi päästää lapsen tekemään jotain, tottahan sitä sattuu jos antaa pienen pomppia vanhempien sängyllä yhdessä 5v:n kanssa ilman vahtimista niin mies tokaisee vaan että "nooo, elämässä sattuu, siinähän tuo oppii". Kun isompi tyrkännyt pienen alas ja pieneen sattunut päähän. On niin helvetin hälläväliä ja tyhmä lasten suhteen.
Haluaisin kasvattaa lapset yksin, olen äärimmäisen ahdistunut ja ärsyyntynyt miehen takia. Mutta jos eroaisin, mieshän tietenkin olisi esim viikonloppuja keskenään lasten kanssa - apua! Etenkin jos lapset sairastuisivat isän luona, eivät todellakaan saisi asianmukaista hoitoa. Kun lapsi oli 39,4 asteen kuumessa, mies sanoi että katsotan aamulla mikä on tilanne, ei sille yöllä tarvitse kuumelääkettä antaa, on ne afrikassa viikkotolkulla malarian kourissa.
Mua itkettää ja masentaa tämä tilanne. Olen sidottu tuohon urpoon mieheen, koska en voi ottaa sitä riskiä että lapsille sattuisi jotain isänsä luona ollessa jos eroaisimme.
Kommentit (50)
Olen lukenut tarkkaan ja erittäin kiitollinen näin rakentasta ja asiallisesta palautteesta. Paljon saan ihan oikeutetusta arvostelua niskaan. Tämä on mennyt niin, että mulla on kontrollifriikkiys täysillä ja mies altavastaa jatkuvasti. Meillä olen edllyttänyt miestä lastenhoitoon alusta asti, kylvetykseen, vaipanvaihtoon jne. Mutta mies itse hyvin herkästi sanoo, että ei tästä tule mitään, tuu nyt auttamaan sieltä! Kun totean, että kyllä sä selviit ihan varmasti, luota itseeni niin mies suuttuu mulle ja toteaa että annetaan sitten olla syömiset kokonaan! Mun on niin hirveän vaikea luottaa mieheen kun huomaan hänen avuttomuuden ja sitkeyden/asenteen puutteen. Sama asia se on ollut kaikessa elämässä - mies ei ole vaivautunut kouluttautumaan, on huonossa asemassa työelämässä ja turhautunut siellä, muttei vaivaudu tekemään sen eteen mitään, turhautuminen seuraa kotiin.. mies on varmasti ikänsä ollut suht avuton ja itsetuntokin heikko.
Tietyissä asioissa mies taas on todella pikkumaisen tarkka, vaikka siisteydessä. Ympärillä saa vaikka räjähtää, mies keskittyy paperipinon järjestämiseen. Kyllä, olen asiasta tänne joskus kirjoittanut, ja laittanut että onkohan kyse todella ihan vaan tyhmyydestä vai onko jotain muutakin, neurologista. Mies on äkkipikainen, saattaa sanoa minulle rumasti ja kuulemma töissä myös jos kiukuttaa. Tällaistakin minusta erittäin vaikea sietää, arvostus todella on heikko miestäni kohtaan.
Lapsia leikittää, leikkaa kynsiä, vie ulos, mutta huomaa että on tympääntynyt koko elämäänsä. Mikään ei kiinnosta, mitään ei ole saanut elämässä aikaan (näin myös itse sanoo). Meidän parisuhde on todella heikoissa kantimissa, minä vielä kehun miestä esim komeaksi, hän ei sano minulle ikinä mitään nättiä tai katso ihailevasti, saattaa sanoa että onpas sulla likainen tukka, voisit pestä. Minä taas muuten (lastenhoidon) suhteen arvostelen liian herkästi, ja TODELLA pitää yrittää siitä nyt eroon.
Meillä sattui tapaturma miehen pölvästisyyden takia.
Sinä hoidat ja otat vastuun.
Miehesi leikittää. Sekin on kuule suuri apua.
Sitten kun nuorin on 7v. niin lapsi pysyy jo hengissä ilman valvontaa.
5v. jaksat kyllä odottaa.
Laitat miehesi hoitamaan kaikki leikkihommat ja sinä valvot miestäsi ja lapsiasi.
Ei lapsia voi kuitenkaan ihan 100% ajasta tuijottaa, vrt. tuo palapeliä tehdessä sattunut pieni vahinko. Mun miehellä oli tapana esim. juuri kävelemään oppinutta vauvaa/taaperoa hoitaessaan ottaa nokoset. Tuo vitutti mua todella paljon. Tulin kaupasta ja se saatanan paskiainen oli TAAS päivänunilla vaikka asiasta oli puhuttu moneen kertaan, ja lapsi harhaili itsekseen pitkin kämppää. Muttaku nukutti!
Lastensuojeilmoituksen tekee lääkäri, jos tulee tapaturma pienemmälle ja syy ihan sellainen ettei ole valvottu, kun ei ole tajuttu valvoa.
Meidän lapset on jo teinejä, mutta asiaa en kyllä unohda koskaan.
Mies jätti vauvan esikoisen kanssa samaan huoneeseen ja lähti itse kotitöihin.
Mies on hyvä isä, mutta ei ne miehet osaa aina ajtella sitä turvallisuutta, joka on ykkösasia.
Teidän koko perhe-elämä näyttää olevan solmussa miehesi takia. Kun olet nyt kertonut enemmän, huomaa, että tässä on kyse paljon muustakin, enemmästä kuin valvomisvelvollisuuden laiminlyönnistä. Miehesi on ilmeisesti ainakin lievästi masentunut, ehkä keskivaikeastikin. Perhe-elämäänne, parisuhdettanne ja nimenomaan miestä itseään helpottaisi, jos hän hakisi apua ongelmiinsa. Tai voisitteko ajatella parisuhdeterapiaa, jossa tätä ongelmavyyhtiä alettaisi purkaa? Kyllä terapeutti varmaan huomaisi, että mieheltä puuttuu elämästä suoriutumisen valmiuksia enemmänkin.
Hänellä saattaa olla myös aikuisiän adhd. Oletko tullut ajatelleeksi sellaista mahdollisuutta? Täällä tietoa ja testi,
http://adhd-aikuiset.org/portal/index.php/testit
vai sinun tavassasi kommunikoida, reagoida asioihin. Ihan oikeasti, hänhän on lasten kanssa, rakentelee palapelejä ym. Järjen riemuvoitolta hän ei vaikuta, mutta toisaalta voit itse niin suurennella asioita, että hän voikin olla ihan tavallinen, realistinen jalat maassa -tyyppi. Ihan rehellisesti sanoen ja ilman mitään pilkkaamistarvetta minusta tuntuu, että suurentelet asioita, teet ehkä huomaamattasi itsestäsi äärettömän tärkeän, ainoan oikeassa olevan vanhemman. En voi tietää, kuten ymmärrät. Jos sinussa on todellista rohkeutta, voit myös itse puntaroida omia virheitäsi, omia kompleksejasi, omaa riittämättömyyttä ym. tunteita, ja miettiä sitäkin, että miten ne tulevat esiin parisuhteessanne. Jos miehessä on parannettavaa, olisiko sinussakin? Mistä aloittaa? Totuushan on se, että toista ei juuri muuttaa voi, mutta itseään voi - ja siinä sivussa se toinenkin muuttuu.
Onhan se kiva että palapeliä tehdään, mutta tärkeämpää olisi että lapsi selviäisi hengissä ja terveenä. Ällöttävää lässylässy puolustelua tuollainen! Pitäisihän miehenkin olla turvallinen aikuinen eikä vain leikkikaveri!
Mitä jos ap tekisit miehestäsi lastensuojeluilmoituksen? Olisi perusteita vaatia valvottuja tapaamisia jos/kun eroatte? Tai anna shokkihoitoa miehelle ja etsi tietoa kuolleista ja vammautuneista lapsista.
"Kiva" asenne aikuiseen ihmiseen, joka on ap_n kumppani ja lasten isä.
Jos mies on masentunut, niin ei nämä vinkit varmaan paljon auta.
Ja olisiko teistä reilua, että jos joku äiti kärsii pikkulapsiaikaan masennuksesta, niin terve mies huijaisi lapset kokonaan itselleen ja kieltäisi äidiltä kaikki oikeudet! Minusta se olisi todella, todella epäreilua ja väärin. ja yhtä väärin se on lapsen isälle, lapsista puhumattakaan.
Mitä jos ap tekisit miehestäsi lastensuojeluilmoituksen? Olisi perusteita vaatia valvottuja tapaamisia jos/kun eroatte? Tai anna shokkihoitoa miehelle ja etsi tietoa kuolleista ja vammautuneista lapsista.
mutta kuulostaa oudolle, että vetää roskiksella päähän ja tönii sängystä alas. Pitäisi mennä nuoremmaltakin jakeluun ettei noin tehdä.
En kyllä itsekään anna kuumelääkettä lapselle automaattisesti. Hengissä nuo silti ovat.
Minusta on vaan ihanaa, jos miehes leikkii lasten kanssa. Niitä lapsia ei pysty ihan oikeasti koko ajan vahtimaan, on ihan normaalia, että joskus sattuu vahinkoja, VAIKKA KUINKA VAHTIS!
Tuttavapiirissä on myös tämmöinen nainen, joka tuntuu pitävän miestään ihan pölvästinä. On todella tarkka, mitä ruokaa annetaan ja jos mies antaa päärynää vaikka pitäis antaa mangoa, niin nainen hermostuu jo tästäkin. Päiväunet pitää nukkua kellontarkasti ym. ja jos mies tekee vähän erilailla, niin on tämän naisen mielestä huono isä. Rasittavaa seurata tuon perheen elämää, kun mies ei uskalla tehdä enää yhtään mitään, kun kaikki on kuitenkin tuon naisen mielestä väärin.
Ehkä teidän on tosiaan parempi erota. Ei tämän lastenhoitoasian takia, vaan tosiaan siksi, ettet arvosta yhtään miestäsi ja pidät häntä ihan tyhmänä. Ei semmoisesta suhteesta pitemmän päälle tulee mitään, muutut vaan katkeraksi.
ja kans aika avuton isukki... Mies ei ole ollut lasten kanssa itsekseen paljoakaan ja tarvitsee ihan kaikkeen ohjeita ja muistuttelua, muuten unohtaa tehdä asioita. Ei ole esim. koskaan kylvettänyt vauvaa (1 v.), koska sanoo ettei osaa. Ei ole esim. ikinä leikannut lasten kynsiä ym. Ei tosiaan kovin tarkkaan katso lasten perään, esim. jos olen itse yäkerrassa ja mies lasten kanssa alhaalla niin minä yleensä juoksen itkua kuultuani ylhäältä alas kun mies istuu tietokoneella ym. Yhtenä päivänä jätti kuuman uunin vahingossa auki ja pienin meinasi kävellä suoraan kuumaan uuniin. Onneksi itse satuin huomaamaan tilanteen. Pelottaa jättää lapset miehen kanssa yksin, ei voi yhtään tietää mitä tapahtuu.