Kauhea tilanne, lasten takia en voi todellakaan erota

Kiitos vastauksista, musta on ihan hyvä saada itselleni suoraa palautetta.. täytyy kyllä mennä itseeni myös. Jotenkin vaan sujuu niin paljon paremmin kun olen itsekseni lasten kanssa, lapset paljon helpompiakin mutta kun on isukki kotona ja niin hälläväliä tyyppi, lapset jotenkin testailevat häntä ja hänen huolehtimistaan ja hyppivät silmille kun isä ei välitä mistään. Isän pitäisi saada jämäkkyyttä itselleen, olla kasvattaja hieman. Ei mun tarvi olla pipo kireällä kun olen itsekseni lasten kanssa.

on hiukan samanlainen asetelma kotona. Tosin en ole vakavissaan miettinyt eroa. Jos olen miettinyt joskus, niin olen ajatellut juurikin, että miten lasten käy isänsä kanssa.



Nyt meillä on kolme lasta. Toisen synnyttyä olin aivan hermoheikko, kun mies oli niin pöljä. Mutta otin itselleni harrastuksia, että pääsen pois kotoa hetkeksi ja mies saa ottaa täysvastuuta. Se teki todella hyvää, vaikka pelottikin olla poissa kotoa. Mietin kaikkia kauhuskenaarioita, mitä kotona käy, mutta pääosin meni hyvin. Ja temppu tepsi. Mies oppi ottamaan vastuuta, ei ole pelkästään leikkikaveri lapsille vaan myöskin vastuuntuntoinen isä. Tietty meidän luonne-erot näkyy, minä haluan pitää kontrollin ja hän on semmonen lupsakka ja luottavainen. Niinkuin kaikessa.



Joskus ajattelen, että olisipa helppoa jos oltais samanlaisia, kumpikin huolehtisi, että onhan vaatteet asianmukaiset, mitä syödään, iltapuuhat ajoissa, etsisi ja miettisi harrastukset ja kouluasiat. Mutta voisi mennä liian vakavaksi meidän elämä. Lapsillekkin tekee hyvää, kun vanhemmat on erilaisia, saavat ja oppivat eri asioita.



Kuulostaa siltä, että olet aika stressaantunut ja et luota mieheen. Voisitko olla pois kotoa joitakin hetkiä yhteisestä ajastanne? Vaikka käydä iltalenkillä tms? Ensin vähän ja sitten pidemmän ajan. Luulen, että mies on tuollainen, kun sinä olet paikalla ja hän luottaa, että sinä hoidat. Koita hiukan höllätä ja irrottaa otettasi. Lapsetkin saattavat kaivata tilaa hengittää. Tuossa saattaa muuten käydä niin, että vaaka menee pahemmin vinoon, mies ei huolehdi ja sinä olet kuin viulunkieli ja lapsetkaan eivät saa luonnollisesti oppia virheistään jos sinä olet aina vahtimassa.



Tietenkin täytyy olla turvallista, ettei pahempia vahinkoja satu, mutta lapset tekee kaikenlaista, hyppii, riehuu, kokeilee ja oppii niistä. Ja tuohon kuumejuttuun voitte sopia säännön, että jos on joku tietty määrä kuumetta, niin lääkettä on hyvä antaa, ihan vain lapsen olonkin vuoksi.



Suosittelisin teille perheneuvolassa käymistä. Sieltä saatte hyviä vinkkejä ja ulkopuolista näkemystä.



Tsemppiä, ei teidän tilanne ole niin paha, lapsilla on varmaan mukavaa isänsä kanssa :) Ja hyvä olla kun sinä pidät huolen.

Onko teistä normaalia että mies ei esim älyä mitä lääkettä kuumeiselle annetaan? Asia kuitenkin puhuttu tuhannesti kun ovat olleet paljon kipeitä, jos pyydän miestä tuomaan lapselle kuumelääkkeen niin kysyy että jaa mitä annetaan, ai buranaa vai jotain antibioottiako siis tarvii? Eli älyttömän pihalla kaikesta tällaisesta.... totean, että niin sitä panadolia mitä aina ennenkin ollaan annettu.

Ja ukko on yhtä pihalla taas seuraavalla kerralla. Jos käytetään lääkärissä, käynnin jälkeen mies ei koskaan älyä ja tiedä mitä se lääkäri on puhunut. En tiiä mihin mies tuijotellut käynnillä mutta ei ainakaan tajunnut mitä lääkäri puhui.

Että ei ole kovin vakuuttunut olo tämän miehen hoitotaidoista....

Onko muun elämän kanssa yhtä kädetön kuin lastenhoidossa?



Paras ehkä kirjoittaa lääkepaketteihin suurin kirjaimin mikä niistä on lapsille kuumeeseen ja mitkä aikuisille mihinkin vaivaan.



Hän luottaa siihen että sinä kuuntelet, tiedät ja valvot niin että hänen ei tarvitse huolehtia lasten asioista ollenkaan.

Kiitos 13 tosi hyvästä palautteesta. Olen käynyt näitä asioita paljon läpi. Juurikin siksi, kun ahdistaa niin kovin enkä voi toista selvästikään muuttaa -yritän miettiä, miten voisin itse toimia toisin, miten helpottaa olotilaani? Mutta tänäänkin mies valitti siivoamisesta, lapset riehuivat ja tappelivat. Mies touhusi omiaan, sanoin sitten että huolehdi sä nyt lasten perään niin mä pesen vessan. Meni pari minuuttia niin lapset hyppivät sängyllä ja isompi tyrkkäsi pienen päälleen sieltä, mies oli taas omissa jutuissaan. Ahdistaa kun mies valittaa mulle siivoamisista yms. mutta ei anna minulle tilaisuutta tehdä mitään, kun mun on huolehdittava lapset!! En tosiaan tiedä mikä mun oman ajattelun muutos tähän auttaisi, se vaan etten välitä mitä lapsille sattuu?

Eikös siinä nyt olisi maailman yksinkertaisin ratkaisu ainakin tuohon kohtaan?

Vaan anna mä arvaan: mies ei siivoa tarpeeksi hyvin eikä oikein ja siksi sun täytyy seKIN homma hoitaa itse.

Ymmärrättekö naiset ollenkaan mitä te niille miehillenne teette?

Kestäisittekö itse, jos mies koko ajan nalkuttaisi siitä, että te ette tienaa tarpeeksi, tarpeeksi ei tule töitä tehtyä ja oikein, alavalinta on ainakin väärä kun ei rahaa tule jne. Vai onko se aina vaan mies joka tekee kaiken väärin?

T: miestään vähän paremmin ymmärtävä nainen, meillä paljon samaa kuin ap:n perheessä, mutta onneksi olen oppinut hellittämään.

kun ei ole koskaan ollut oikeasti tarvetta niistä ajatella, kun se rakas vaimo on alusta asti ottanut ohjat käsiin, miten ja milloin lapsia hoidetaan yms.



Siis haluatko erota sen vuoksi, että miehellä on hälläväliä asenne? Vai onko joitain ihan oikeita syitä? Jos on oikeita syitä, sitten odottelet muutaman vuoden, että lapset vähän kasvaa ja eroat vasta sitten.

Meillä mies siivoaa, ja tekee mitä tahansa muutakin mieluummin kun huolehtii lapsista. Mä toivon, että välillä saisin minäkin tehdä vaikka jonkin siivousosion rauhassa ja mies katsoisi riekkuvien lasten perään tai antaisi ruuan, mutta miehelle tämä on ylivoimaista. Siis mies vaatii multa yhtä ja toista siivoamista yms mutta ei osallistu tähän lastenhuolehtimispuoleen. Se on ongelma.

Kyllä meillä jompi kumpi lähtee käyttämään kipeää lasta lääkärissä ja toinen jää terveen kanssa kotiin.



Eihän sillä sinänsä ole mitään väliä, vaikka sinne menisi kaikki, mutta tässä tapauksessa näyttää olevan erittäin paljon väliä. Jos mies on tottunut siihen, että sinä kuuntelet ohjeet, tiedät mitä lääkettä annetaan ja miten toimitaan, ei näköjään kuuntele lääkäriäkään yhtään. Eli ihan sama, olisiko mukana ollenkaan! Vai viihdyttääkö lapsia sen aikaa että sinä voit keskittyä lääkärin puheisiin?



Oli miten oli, mies ei ole tottunut eikä joutunut ottamaan vastuuta, kun sinä olet joka paikassa mukana, vahdit lapsia (liikaakin), kuuntelet lääkärin tai neuvolan ohjeet jne. Annat tavallaan miehelle luvan olla kolmas, vastuuton lapsi huolehtimalla itse.



Minä neuvon myös, että jätät vain miestä yksin lasten kanssa, lähdet omiin harrastuksiin. Laitat joskus miehen lapsen kanssa lääkäriin, pakkohan hänen on kuunnella ohjeet. Yritä luottaa mieheen ja pakota hänet ottamaan vastuuta! Ei hän muuten mihinkään muutu.



Onko ihan normaaleissa töissä? Pärjää siellä eikä jätä asioita tekemättä? Luulen, että teillä on nyt muodostunut tällaiset roolit, joista on päästävä eroon.

Voit muuttaa vain itseäsi. Sinä siellä olet onneton ja pilaat perhe-elämänne. Eroat kuitenkin joskus, koska kunnoitus on mennyt miestä kohtaan.



Tiedätkö, että sun ajatuskulku on samanlainen kuin niillä naisilla, joiden miehet hakkaavat perhettään? En voi lähteä, koska mies hakkaisi silloin lapsia ja kostaisi heidän kauttaan. Jos sun ainut ongelma on kelvoton lastenhoito, niin pattitilanteesi on pikkujuttu verrattuna väkivaltaaan.



En sano, että kertomallasi ei ole väliä. Mutta se on sellainen asia, joka kyllä järjestyy eron jälkeen. Haet apua, saat neuvoja ja tukea. Kyllä se siitä.



Mutta älä hetkeäkään enää ulkoista ongelmaa. Sinä et pysty elämään sen miehen kanssa, siinä on ydin.

Itse en ajattelisi eroa, vaan sitä miten arjen voisi paremmin organisoida. Kun miehesi on hieman pöljä lasten hoidassa, voit joko lisätä hoitovastuuta (silloin kun lapset terveitä) ja vähitellen opettaa häntä vanhemmuuteen tai toinen vaihtoehto: vähemmän miehesi lastenhoitovastuuta ja lisää muita kotitöitä hänelle. Siinä vaiheessa kun lapsen ovat isompia ja omatoimisempia miehesi selviää heidän hoitamisestaan paremmin. Sinnittele muutama vuosi jonka jälkeen huomaat varmasti arjen helpottuvan.



Ja kyllä, meillä on ihan tavallista että mies ei tajua antaa lapselle kuumelääkettä, mutta onneksi lapsilla on fiksu äiti joka sen tekee :) Tiedän, että olisi ihanaa jos hoitovastuu jakautusi 50/50, mutta minkäs teet. Hyväksy siis miehesi puutteet ja ota ilo irti hänen hyvistä puolistaan!

Kiitos vastauksista, musta on ihan hyvä saada itselleni suoraa palautetta.. täytyy kyllä mennä itseeni myös. Jotenkin vaan sujuu niin paljon paremmin kun olen itsekseni lasten kanssa, lapset paljon helpompiakin mutta kun on isukki kotona ja niin hälläväliä tyyppi, lapset jotenkin testailevat häntä ja hänen huolehtimistaan ja hyppivät silmille kun isä ei välitä mistään. Isän pitäisi saada jämäkkyyttä itselleen, olla kasvattaja hieman. Ei mun tarvi olla pipo kireällä kun olen itsekseni lasten kanssa.

Lapsetkin riehuu, kun mies on sellainen ja tuollainen... mä luulen että ne riehuu just sen takia, että ne vaistoaa kuinka jännittyneeksi sinä käyt noissa tilanteissa, ja katsovat millaisia reaktioita saavat aikaan.

Mitä luulet, voisiko olla niinkin, että jos ja kun sinä et ole paikalla, miehelläsi on ihan samanlainen fiilis lasten suhteen? Että kaikki sujuu paljon mukavammin, kun sinä et ole vieressä kyttäämässä ja stressaamassa koko ajan?

SUn täytyisi nyt oikeasti sisäistää ja hyväksyä se, että teidän perheessänne on kaksi erilaista vanhempaa ja kasvattajaa, eikä ole niin, että sinä olet oikeanlainen ja mies vääränlainen.

Sen sijaan, että sä mietit ja katkeroidut siitä, että mies ei toimi kuten SINÄ haluaisit ( kuten varmaan tajuat, sinäkään et varmasti toimi kuten mies haluaisi), sä voisit alkaa miettiä miten teidän perheen saisi toimimaan paremmin.

Eli kuten joku jo sanoi, 5-vuotias ei ole mikään vauva enää, vaan häneltä voi kyllä edellyttää parempaa käytöstä ja pientä vastuutakin jo antaa, sinä voit olla vastuussa lapsista jos pitää siivota, ja mies hoitaa siivoamisen ( ja sinä et mäkise jäljestä) jne.

Jos teille oikeasti tuollaisten asioiden takia ero tulee, niin vika ei todellakaan ole miehessä, vaan sinussa. Olet todella kohtuuton miestäsi kohtaan. SInä et ole pomo teidän talossanne, vaan siellä pitäisi asua tasavertainen perhe. Asuuko?

Meillä mies siivoaa, ja tekee mitä tahansa muutakin mieluummin kun huolehtii lapsista. Mä toivon, että välillä saisin minäkin tehdä vaikka jonkin siivousosion rauhassa ja mies katsoisi riekkuvien lasten perään tai antaisi ruuan, mutta miehelle tämä on ylivoimaista. Siis mies vaatii multa yhtä ja toista siivoamista yms mutta ei osallistu tähän lastenhuolehtimispuoleen. Se on ongelma.

miksi mies ei halua olla lastensa kanssa. Sitä varmaan stressaa just se, että jos joku saa jonkun naarmun, niin sinä olet siinä vieressä heti sättimässä.

Veikkaan, että mies on vauvasta asti hoitanut lapsiaan väärin? Ei tajunnut mikä itku tarkoitti mitäkin, antoi väärän määrän ruokaa ja väärän lämpöistä, ei mpyyhkinyt naamaa kunnolla, hyppyytti just ruoan jälkeen jne jne.

Olenko oikeassa?

Ymmärräthän, että ihmiselle pitää antaa tilaa luoda omannäköisensä suhde muihin ihmisiin, myös omiin lapsiin. Sinun tehtäväsi ei ole seistä vieressä ohjeistamassa mitä pitää milloinkin tehdä ja missä järjestyksessä.

Vahinkoja sattuu lapsiperheessä, eikä niitä voi estää kuin kahlitsemalla lapset tuoliin kiinni.



Miten et muuten ole enemmän huolissasi viisivuotiaasta, joka tönii taaperoa alas sängyltä ja huitoo häntä roskiksella päähän? Minä olisi siitä jo hitosti enemmän huolissani kuin siitä, että mies ei ehtinyt väliin...



Viisivuotiaan - mikäli ei ole vammainen tai neurologisesti poikkeava TAI huonosti kasvatettu - pitäisi jo ymmärtää paremmin. Oikeasti.



Jos lapsella ei ole alttiutta kuumekouristuksiin, minäkin antaisin hänen nukkua rauhassa ja antaisin kuumelääkkeen vasta aamulla. Toki jos on vielä hereillä tuon toteamisen aikaan, antaisin lääkettä, mutta korkea kuume ei ole lapselle outo tai harvinainen asia, eikä 39,4 ole vielä mikään kriisitilanne, jos lapsi siis ei ole kuumekouristuksille altis.



Olet ihailtavan rakentavasti ottanut palautetta vastaan, se on hyvä asia.



Minusta se, että mies hoitaa lapsia, mutta eri filosofialla ei ole syy eroon. Koeta itse hiukan hellittää asennettasi, ja oikaista miehen hoopoimpia toimintatapoja.

kriisi joitain vuosia sitten, jossa mies selitti minulle, että hänellä kaikki sujuu paljon paremmin, kun en ole paikalla. Oln aivan todella loukkaantunut, mutta siitä sitten hitaasti selvittiin.



En tiedä miehestäsi, mutta mulla on läheinen, joka on erittäin fiksu ja pätevä, mutta johtuen ties mistä lapsuuden jutuista tai taivaan tähtien asennoista, hän ei pysty ottamaan tietyllä äänensävyllä annettuja asioita vastaan. Jos hänelle siis toteaa hieman kuin lapselle, että osta appelsiinimehua, EI omenamehua, hän menee ihan lukkoon ja tuo taatusti omenamehua. Minulla oli menossa hermo, kunnes otin etäisyyttä tähän sukulaiseen ja aloin miettiä, miten näin voi käydä kerta kerran jälkeen. Minähän sanoin EI omenamehua, ja pöydässä on omenamehua (tämä on keksitty esimerkki, mutta ihan juuri tällaisia asioita ne olivat).



Sitten olen vain hitaasti vuosien varrella etsinyt keinoja kommunikoida tämän ihmisen kanssa niin, että hän ei mene lukkoon. Kyse on tavallaan alitajuisesta passiivisesta vastarinnasta, mikä tulee kuvitellusta tai todellisesta halveksunnasta ja käskyttämisestä. Miehesi kuulostaa hyvältä isältä, mutta teillä on parisuhde lukossa.



Ja huom. minä olen superhyvä äiti, mutta joskus pukenut lapseni liian kylmästi ulos. Niin voi käydä jokaiselle. Sitä oppii, kun saa ottaa vastuuta.



Lisäksi vielä, että pikkulapsiaika tuntuu raskaalta, mutta se on todella, todella lyhyt aika elämästäsi. Tsemppiä!

Nyt kun haluat erota, et voi, koska pelkäät lastesi puolesta. Sitten kun lasten puolesta voisit erota, ei ole enää syytä koska he ovat niin isoja, että eivät enää temua päättömästi eivätkä siis kaipaa jatkuvaa vahtimista. Aika ratkaisee pulmasi.

Kiitos 13 tosi hyvästä palautteesta. Olen käynyt näitä asioita paljon läpi. Juurikin siksi, kun ahdistaa niin kovin enkä voi toista selvästikään muuttaa -yritän miettiä, miten voisin itse toimia toisin, miten helpottaa olotilaani? Mutta tänäänkin mies valitti siivoamisesta, lapset riehuivat ja tappelivat. Mies touhusi omiaan, sanoin sitten että huolehdi sä nyt lasten perään niin mä pesen vessan. Meni pari minuuttia niin lapset hyppivät sängyllä ja isompi tyrkkäsi pienen päälleen sieltä, mies oli taas omissa jutuissaan. Ahdistaa kun mies valittaa mulle siivoamisista yms. mutta ei anna minulle tilaisuutta tehdä mitään, kun mun on huolehdittava lapset!! En tosiaan tiedä mikä mun oman ajattelun muutos tähän auttaisi, se vaan etten välitä mitä lapsille sattuu?

Jokainen lapsi putoaa tai kaatuu joskus jostakin, kukaan ei pysty valvomaan niin hyvin että kolhuja ei tapahdu. Juuri noinhan lapset oppivat varomaan. Et sinä voi konrolloida lapsiasi niin hyvin kuin haluat.

Ymmärrän sinua hirveän hyvin, vaikken olekaan samassa tilanteessa oman mieheni kanssa. Mutta eihän aina tarvitsekaan olla ymmärtääkseen toista. Tuo kuvaamasi tilanne teillä kuulostaa aika kauhealta ja ymmärrän toiveesi, että rinnallasi olisi ihminem, joka jakaisi vastuuta ja johon voisi tukeutua ja johon voisi luottaa ja jolla olisi omia hyviä näkemyksiä ja ideoita lasten kasvatuskysymyksissä, eikä olisi vain sinun ohjeittesi toteuttaja ja sekin todella niin ja näin.



Helppohan on sinulle nyt sanoa, mutta entä jos yrittäisit hyväksyä, että tilanne on tämä ja että miehelläsi on muita hyviä ominaisuuksia, mutta tässä suhteessa on vain näin. Ajattele, että hän voisi olla työnarkomaani, joka ei ole koskaan kotona, tai alkoholisti, väkivaltainen, valehtelija, pettäjä, sairastuisi vakavasti ja kuolisi, siis että elämässä voi olla muitakin tosi vaikeita asioita, jotka tulevat eteen. Tai tunnekylmyyttä ja muuta parisuhdeongelmaa. Teidän avioliitossa se on tämä, toisilla joku muu. Ei voi muuttaa toista, mutta yritä löytää miehesi vahvuudet ja keskittyä niihin.



Itse en useinkaan jaksanut leikkiä lastemme kanssa, olen siihen liian vakavamielinen tyyppi ja olin tyytyväinen, kun sain tehdä rauhassa kotitöitä ja mieheni leikki lastemme kanssa. Siis jotain tällaista... ajattele, että voisi olla vielä paljon, paljon, todella paljon huonommin ja keskity niihin hyviin puoliin ja otat niistä kaiken irti...?



Tsemppiä silti. Ei tilanteesi mikään helppo ole, mutta sellaista se on. Elämä joskus on :(

Onko teistä normaalia että mies ei esim älyä mitä lääkettä kuumeiselle annetaan? Asia kuitenkin puhuttu tuhannesti kun ovat olleet paljon kipeitä, jos pyydän miestä tuomaan lapselle kuumelääkkeen niin kysyy että jaa mitä annetaan, ai buranaa vai jotain antibioottiako siis tarvii? Eli älyttömän pihalla kaikesta tällaisesta.... totean, että niin sitä panadolia mitä aina ennenkin ollaan annettu.

Ja ukko on yhtä pihalla taas seuraavalla kerralla. Jos käytetään lääkärissä, käynnin jälkeen mies ei koskaan älyä ja tiedä mitä se lääkäri on puhunut. En tiiä mihin mies tuijotellut käynnillä mutta ei ainakaan tajunnut mitä lääkäri puhui.

Että ei ole kovin vakuuttunut olo tämän miehen hoitotaidoista....

Osaako sun mies työelämässä ottaa ohjeita ja toimia annettujen ohjeiden mukaan. Siis onko luetun/puhumisen ymmärtämisvaikeuksia?

Vai onko kyse vain siitä että ei jaksa välittää?

olet palkannut huonon työntekijän ja koeaika on mennyt umpeen aikoja sitten. Nyt olisit valmis pyörittämään yritystäsi yksin mutta tästä tyhästä työntekijästä tulisi päästä heti eroon. Pidä mielessä että tässä tapauksessa työntekijällä ei ole mitään oikeuksia. Oikeudet ovat sinulla ja lapsillasi. Voit vain kieltäytyä lasten turvalisuuden takia yhteistyöstä entisen työntekijäsi kanssa. Anna potkut heti,karenssia ei ole eli voit ottaa uuden könsikkään vaikka heti.

Lykkyä tykö ja ja jos vanha työntekijä yrittää vielä jotain hanki lähestymiskielto.

Kuulostaa jotenkin tutulta. Mulla on vähän samantyyppinen mies eli käytännön asioissa aika hönö. Ihan selkeästi miehellä on jokin häiriö ja nykyaikana saisi jonkin diagnoosin. Meillä yhdellä lapsella on samanlaista oiretta ja diagnoosihan siitä paukahti. Mutta mies tarvitsee ihan oikeasti tukea käytännön asioihin. Ahdistuu sosiaalisissa tilanteissa ja ihan oikeasti jouduin pakottamaan viemään lapset päiväkotiin kun se oli niin jännää. Yritän ymmärtää ja nykyään lapsetkin osaa sanoa jo isille, että mitä lääkkeitä he tarvitsee.