Elämäni
Perheväkivaltaa, koulukiusaamista, on/off työttömyyttä opiskelujen jälk 8v ajan, lisääntymistäx2, nuoren 40+v äidin saattohoitamista, umpeen kasvamista eli seksielämän loppuminen kutakuinkin kokonaan täytettyäni 30v kiitos mieheni haluttomuuden ja mitäpä nyt..raatamista töissä n.27v ennen eläkeikää ja kuolema. Jos en sitten sairastu ja kuole nuorena kuten äitini.
Mikä idea, en jaksaisi enkä haluaisi, mitään:´´(
Kommentit (9)
Äidin kuolemaa ennen kävin mielenterveystoimistolla joitakin kertoja psyk.sh juttelemassa mutta ei siitä pahemmin apuja ollut ja omakustanteisesti en pysty mitään psykologikäyntejä toteuttamaan.
Tottakai lapset vaikka samalla myös ottavat, ilman heitä en kuitenkaan edes jaksaisi elää.
ap
vaikka terapeutin avulla. Tuo on niin suuri määrä kriisejä ihmisen elämään, että ilman ulkopuolista apua se tuntuu varmasti mahdottomalta.
Ainakin lapset varmasti myös antavat sinulle?
Niitä hyviä asioita mitä sinulla on NYT, eikö lapset ole sellainen?
Jos pari suhteessa on häikkää, niin se heijastuu kaikkeen muuhunkin.... Ja päinvastoin, hyvä parisuhde auttaa jaksamaan arjen puuduttavuutta ja vastoinkäymisiä. Oletteko yrittäneet tehdä mitään parisuhteen/seksielämän korjaamiseksi?
Olet tosiaan rankan tien läpi käynyt, mutta ajattele miten hienoa olisi, jos saat käännettyä nuo vastoinkäymiset vahvuudeksi. Halaus.
Ja jotenkin niin kuvaavaa kun miehelle laitoin tekstiviestin jossa tuo luettelo elämästäni niin hän vastaa kysymällä ihmetellen että "mikä ihme nyt riivaa, se on vaan huominen päivä" kun siis purin hälle väsymystäni liittyen huomiseen minuuttiaikatauluun lasten harrastusmenojen, töitteni ja hänen töiden suhteen. Huomenna siis poikkeuksellinen hektinen päivä tulossa ja vituttaa se jo valmiiksi vaikka onkin vain se 1pvä mutta kun yleinen olotilani ollut tällainen nyt useamman päivän niin eipä tunnu muulta kuin harvinaisen paskalta sekin.
ap
ap
auttaa ihan ilmaiseksi. Siellä voit puhua ongelmista miehesi kanssa, joko yksin tai hänen kanssaan.
Ja olen usein miettinyt ja itkenyt miten saisikaan voimia siihen arkeen ym jos parisuhdeseksi nimenomaan pelaisi. Mutta kun ei niin ei, mies tietää kyllä miten julmetusti kärsin tästä tilanteesta mutta ei edes hänen lisähormonipiikkinä tuossa pari vuotta sitten auttaneet, meni nekin toista tuhatta euroa kankkulan kaivoon:/ hormonitasonsa siis normaalitasolla mutta piikitteli silti ja ei apuja.
Hän pärjäisi 1 seksikerralla viikossa mutta käytännössä sitäkään ei ole vaan seksiä max 1x/kk eikä yleensä silloinkaan ja sellaiset 3-6kk täydelliset selibaatit aivan tavallisia ja toistuvia suhteessamme. Arvatkaa kuinka ruma, kuvottava ja vastenmielinen olo naisella on jota oma aviomies ei oikeastaan koskaan halua, ei edes lisätestosteronin kanssa?!! ja kun en edes ole mikään "kuiva lahna joka haluaisi pimeässä peiton alla pikaisesti pimppiin kurkkunaamio naamalla-tyyppinen.
ap
Niitä hyviä asioita mitä sinulla on NYT, eikö lapset ole sellainen?
Jos pari suhteessa on häikkää, niin se heijastuu kaikkeen muuhunkin.... Ja päinvastoin, hyvä parisuhde auttaa jaksamaan arjen puuduttavuutta ja vastoinkäymisiä. Oletteko yrittäneet tehdä mitään parisuhteen/seksielämän korjaamiseksi?
Olet tosiaan rankan tien läpi käynyt, mutta ajattele miten hienoa olisi, jos saat käännettyä nuo vastoinkäymiset vahvuudeksi. Halaus.
aika tavalliselta elämältä. Vitsi onkin siinä, miten asioihin suhtautuu. Toki, jos on masentunut, niin sitten on. Käy siis lekurissa ja arvioikaa tarvitsetko lääkitystä.
Mukavasti perspektiiviä kurjuuteen antaa esim. jossakin kehitysmaassa vieraileminen. Siellä ihmisillä ei ole mitään ja silti ne elävät, vieläpä ihmeen onnellisen näköisinä.
Ainahan on olemassa elämiä ja kohtaloita jotka "voittavat" kurjuudellaan" sen oman elämän ja omat kohtalot.
Mutta se ei vaan nyt olekaan se pointti.
Kavahdan ihmisiä jotka lässyttävät tuollaista, sillä logiikalla esim äitini ei olisi saanut koskaan valittaa tuskiaan joita sairaus hänelle aiheutti eikä edes morfiinipumppu auttanut kun "kuitenkin jossakin on joku jolla on jostakin syystä vielä suurempia kipuja", tosin kuka senkin saa ja on oikeutettu määrittelemään millaisista kivuista ns saa valittaa..
ap
aika tavalliselta elämältä. Vitsi onkin siinä, miten asioihin suhtautuu. Toki, jos on masentunut, niin sitten on. Käy siis lekurissa ja arvioikaa tarvitsetko lääkitystä.
Mukavasti perspektiiviä kurjuuteen antaa esim. jossakin kehitysmaassa vieraileminen. Siellä ihmisillä ei ole mitään ja silti ne elävät, vieläpä ihmeen onnellisen näköisinä.
masentunut? Terveyskeskus voisi auttaa... Jos suostut mielialalääkityksen aloittamaan, elämänlaatu paranee.
vaikka terapeutin avulla. Tuo on niin suuri määrä kriisejä ihmisen elämään, että ilman ulkopuolista apua se tuntuu varmasti mahdottomalta.
Ainakin lapset varmasti myös antavat sinulle?