Lue keskustelun säännöt.
Sovimme mieheni kanssa, että lauantai-illat ovat yhteistä aikaamme ja
16.09.2012 |
perjantaisin hän voi mennä omille menoilleen (pääsääntöisesti). Sovimme näin, koska yhteistä aikaa ei juurikaan ollut ja avioliittomme on kaivannut todellakin huolenpitoa. Mennyt kesä oli kamala. Olin pääasiassa yksin kotona, kun mies huiteli omia menojaan. Silloin hän myös joi paljon enemmän.
Arvatkaa, montako lauantai-iltaa mies oli kanssani sopimuksen jälkeen? Yhden. Se oli muuten ihana lauantai ja seuraava sunnuntaikin sen vuoksi. Eilen hän taas häipyi, ilman syytä ja suunnitelmaa. Hänellä ei ole toista eikä kolmatta naista, hän vain lähtee ulos, kävelee, tapaa tuttuja, joskus käy lähibaarissa ja tulee yöllä kotiin.
Mitä mun pitää päätellä tästä? Mies valehtelee, pettää lupauksensa. Aamulla häntä kaduttaa, mutta mitä hyötyä siitä on, kun sama taas toistuu? Pariterapiassa emme ole käyneet, mutta en usko senkään hyödyttävän, koska miehen pitäisi vain pitää lupauksensa. On ihan sama, missä hän taas uudelleen lupaa olla luotettava. Mitä tekisit minuna? Mitä ajattelet tilanteestamme?
Kommentit (61)
Mies on muuttunut viime vuosina. Hän sanoo rakastavansa, mutta tekee silti näin. Seksielämäkin voi hyvin. Hän on myös hyvin vastuullinen isä ja tekee paljon töitä, mutta ei se minua VAIMONA lohduta. Lupausten pettäminen ja yksin jättäminen on minulle iso asia.
ap
jost akasvaa isompana alkoholisti. Onko teillä lapsia, mahdollisesti vastoin miehen tahtoa? Kuulostaa tulevan yh:n elämältä. Miehesi ei juuri sinua arvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos mies tarvitsee enemmän omaa aikaa, eikä pitäisi osata sellaisesta sopia?
Kyselee onneton, jonka mies kaipaa paljon omaa aikaa
Käännä tilanne päinvastoin eli sovi omia menoja viikonlopuille, vietä enemmän aikaasi kavereitten kanssa jne. Ryhdy elämään omaa elämääsi, jossa mies on lähinnä kiva lisä, mutta ei kaiken keskipiste. Jos mies haluaa sopia jotain yhteistä, älä sovi vaan sano, että katsotaan mitä muuta on valittavana, kavereilla oli jotain suunnitelmia jne.
Näytä miehelle, että et odota häntä tai häneltä mitään. Jos menee, menkööt. Pahinta on roikkua kotona odottamassa.
Ehkä joo, mutta ei tuo oikein aikuiselta kuullosta, että aletaan kilpailemaan menojen määrällä.
Aikset osaavat sanoa mitä haluavat (?), ja sopia mikä on yhteinen kompromissi - jos kompromissin haluavat.
Mulla vain on hyvin pieni kaveripiiri ja he asuvat kaukana tai ovat perheisiinsä sidoksissa. Tapaamme siis harvoin. Lasten vuoksi joudun ja haluan myös olla kotona. Inhottavaa ja nöyryyttävää on se, että jos mies haluaa olla kanssani, hän voi sen valita, mutta yhtä lailla hän voi päättää, että kun hän häipyy myöhään illalla, minä jään tänne yksin. Hän siis ikään kuin joka kerta jättää minut. Molemmat kun emme voi lähteä (eikä mulla edes olisi minne lähteä).
ap
Käännä tilanne päinvastoin eli sovi omia menoja viikonlopuille, vietä enemmän aikaasi kavereitten kanssa jne. Ryhdy elämään omaa elämääsi, jossa mies on lähinnä kiva lisä, mutta ei kaiken keskipiste. Jos mies haluaa sopia jotain yhteistä, älä sovi vaan sano, että katsotaan mitä muuta on valittavana, kavereilla oli jotain suunnitelmia jne. Näytä miehelle, että et odota häntä tai häneltä mitään. Jos menee, menkööt. Pahinta on roikkua kotona odottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"lauantai-illat ovat meidän" -sopimus on kohtuullinen ja viisas päätös ja se oli miehestäkin hyvä ajatus. Hän sanoi nauttineensa edellisestä viikonlopusta suuresti ja uskoi, että nyt tilanne muuttuu. Kukaan ei käskenyt tehdä toisin.
ap
mutta meillä oli samaa menoa miehen kanssa. Liitto alkoi maistua vähän puulta ja tästä juteltiin ja päätettiin kaivaa yhteistä aikaa meille ilman lapsia. Se toteutui n.3 kertaa. Joka vkl mies oli menossa kavereidensa kanssa kunnes viikko sitten tuli tekstiviesti että meidän suhde tuntuu siltä että ollaan vaan kämppiksiä. Ero on nyt vetämässä :(
Meilläkin oli kaikki näennäisesti ok. Seksiä eikä riitoja oikeastaan mutta kun ei siellä enää ollut niitä tunteita ei sille mitään voi.
Puhu sen miehes kanssa nyt ennenkuin on myöhäistä. Tsemppiä ja toivottavasti teille käy paremmin kuin meille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mieheni kanssa käynyt pariterapiassa eikä siitäkään kummemmin apua ollut tilanteeseemme. Minusta on ihana nähdä ystäviä, käydä heidän kanssaan syömässä ja istua iltaa. Miehessäni ei ole mitään vikaa, hän ei omaa yhtää isoa ystäväpiiriä, hän ei ole yhtä sosiaalinen kuin minä.
Meillä on nyt sopimus, että tapaan ystäviäni n. 2 kertaa kuussa "aikuisten merkeissä", eli joka toinen viikonloppu. Aika ystävien kanssa on tärkeää, mutta aika miehenkin kanssa on minulle tärkeää.
En osaa sinua neuvoa kuten huomaat, mutta puhukaa asiasta edelleenkin ja koittakaa löytää kumpaakin tyydyttävä ratkaisu. Nyt sinä olet tyytymätön eikä sekään ole mielestäni reilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta meillä oli samaa menoa miehen kanssa. Liitto alkoi maistua vähän puulta ja tästä juteltiin ja päätettiin kaivaa yhteistä aikaa meille ilman lapsia. Se toteutui n.3 kertaa. Joka vkl mies oli menossa kavereidensa kanssa kunnes viikko sitten tuli tekstiviesti että meidän suhde tuntuu siltä että ollaan vaan kämppiksiä. Ero on nyt vetämässä :(
Meilläkin oli kaikki näennäisesti ok. Seksiä eikä riitoja oikeastaan mutta kun ei siellä enää ollut niitä tunteita ei sille mitään voi.
Puhu sen miehes kanssa nyt ennenkuin on myöhäistä. Tsemppiä ja toivottavasti teille käy paremmin kuin meille :)
ihan kun mun näppikseltä noi sun kirjottamiset ap. Mies saattoi myös lähteä mitään ilmoittamatta illalla yht äkkiä ja minä jäin kotiin kökkimään. Itsellä kun ei tällä uudella paikkakunnalla kauheasti ystäviä ole ja niilläkin kaikilla melkein lapsia niin ei extempore lähdöt tosta noin vaan onnistu.
Mieheni voi tehdä joka perjantai mitä haluaa. Lisäksi hän harrastaa kaksi kertaa viikossa. Yhteistä aikaa piti olla lauantai-ilta lasten nukkumaanmenon jälkeen tai sitten vähän enemmän, lastenvahtien avulla. Miehelläni on siis omaa aikaa enemmän, kuin yhteistä piti olla. Tunnen itseni huonekaluksi, jonka kanssa mies harrastaa seksiä.
ap
Olen mieheni kanssa käynyt pariterapiassa eikä siitäkään kummemmin apua ollut tilanteeseemme. Minusta on ihana nähdä ystäviä, käydä heidän kanssaan syömässä ja istua iltaa. Miehessäni ei ole mitään vikaa, hän ei omaa yhtää isoa ystäväpiiriä, hän ei ole yhtä sosiaalinen kuin minä. Meillä on nyt sopimus, että tapaan ystäviäni n. 2 kertaa kuussa "aikuisten merkeissä", eli joka toinen viikonloppu. Aika ystävien kanssa on tärkeää, mutta aika miehenkin kanssa on minulle tärkeää. En osaa sinua neuvoa kuten huomaat, mutta puhukaa asiasta edelleenkin ja koittakaa löytää kumpaakin tyydyttävä ratkaisu. Nyt sinä olet tyytymätön eikä sekään ole mielestäni reilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielelläni luen lisääkin ajatuksianne. Kiitos!
ap
yhteistä aikaa kanssasi, muuten kuin seksin merkeissä. Hänellä todennäköisesti on tylsää. Tai sitten hän on alkoholisti ja kavereiden tapaaminen on vain tekosyy saada viikon viina-annos täyteen. Itselläni oli tällainen alkoholisti, nykyisin ex (onneksi ei lapsia).
Tuskin voit tehdä muuta kuin puhua hänen kanssaan. On myös mahdollista, että hän on päättänyt erota sitten kun "lapset ovat sopivan ikäisiä" esim. kaikki koulussa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisit vaikka kysyä häneltä miten hänen mielestään tämä sovittu asia on toteutunut? Ennemmin vaikka vähän leikkiä tyhmää ja kuunnella hänen puolensa asiasta kuin painaa päälle oman näkemyksen kanssa. (Olen aika kärkäs itse, ja joudun puremaan kieltäni etten tekisi heti omaa näkemystäni selväksi.)
Jos hänenkään mielestä ei ole toteutunut, miettikää onko tavoite edes realistinen. Tahtooko mies edes mitään säännöllistä rytmiä viikkoonsa jossa lauantaille tietty ohjelma jne. vai kävisikö hänelle yhteinen aika spontaanimpaan tapaan.
Jos toinen ei pidä lupauksiaan voi hän testailla rajojaan.
Millaisen suhteen sinä haluat? Tahdotko odotella miestäsi kotiin vai elää kuten hänkin, oman tahtosi mukaan?
ja toiselle tehdään hyvää. Mies sanoo, että hän on saanut kaiken, mutta pilaa itse suhteen, eikä tiedä, miksi tekee niin. Minulle avioliittoa ei ole olemassa, jos ei haluta olla yhdessä, konkreettisesti ja fyysisesti. Mies haluaa pitää tämän kuvion, mutta ei ole valmis panostamaan meidän suhteeseemme. Seksi kelpaa kyllä, mutta hänen ei ole vaikeaa loukata minua pettämällä lupauksiaan.
Tein jotain kauhean lapsellista. En ole koskaan valehdellut tai pettänyt lupaustani miehelleni. Minäkin halusin olla epärehellinen ja epäreilu ja vein rahat hänen lompakostaan. Mies kysyi, olenko ottanut ne ja sanoin, että tuntui sillä hetkellä, että haluan ottaa ne, mikä muistutti hänen selityksiään. Suunnittelin jo, että hän saa maistaa omaa lääkettään enemmänkin tulevaisuudessa, mutta en tiedä, onko minusta siihen. En tiedä, pystynkö valehtelemaan ja pettämään lupauksia. Eikä koston tie ole oikea tie. Silti, muuta ei ole jäljellä.
Mies sanoi, että tuntui pahalta nähdä aamutakkini yöllä sohvalla merkkinä siitä, että olen mennyt yksin nukkumaan. Miksi ihmeessä hän sitten teki niin, taas...
ap
voisit vaikka kysyä häneltä miten hänen mielestään tämä sovittu asia on toteutunut? Ennemmin vaikka vähän leikkiä tyhmää ja kuunnella hänen puolensa asiasta kuin painaa päälle oman näkemyksen kanssa. (Olen aika kärkäs itse, ja joudun puremaan kieltäni etten tekisi heti omaa näkemystäni selväksi.) Jos hänenkään mielestä ei ole toteutunut, miettikää onko tavoite edes realistinen. Tahtooko mies edes mitään säännöllistä rytmiä viikkoonsa jossa lauantaille tietty ohjelma jne. vai kävisikö hänelle yhteinen aika spontaanimpaan tapaan. Jos toinen ei pidä lupauksiaan voi hän testailla rajojaan. Millaisen suhteen sinä haluat? Tahdotko odotella miestäsi kotiin vai elää kuten hänkin, oman tahtosi mukaan?
Käännä tilanne päinvastoin eli sovi omia menoja viikonlopuille, vietä enemmän aikaasi kavereitten kanssa jne. Ryhdy elämään omaa elämääsi, jossa mies on lähinnä kiva lisä, mutta ei kaiken keskipiste. Jos mies haluaa sopia jotain yhteistä, älä sovi vaan sano, että katsotaan mitä muuta on valittavana, kavereilla oli jotain suunnitelmia jne.
Näytä miehelle, että et odota häntä tai häneltä mitään. Jos menee, menkööt. Pahinta on roikkua kotona odottamassa.
mutta ymmärrä nyt ystävä hyvä että joko sä
-odottelet että mies muuttuu ja siinä sivussa se oma elämä kuluu
-alat itse muuttaa itseäsi ja elää omaa elämääsi, jos kavereita ei ole niin kehitä niitä tai jotain muuta tekemistä, pointin ehkä ymmärrät siitä viestistä jos uudelleen luet
miten kukaan omanarvontuntoinen nainen ylipäätään voi elää tuonkaltaisessa "parisuhteessa"
jost akasvaa isompana alkoholisti. Onko teillä lapsia, mahdollisesti vastoin miehen tahtoa? Kuulostaa tulevan yh:n elämältä. Miehesi ei juuri sinua arvosta.