Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sovimme mieheni kanssa, että lauantai-illat ovat yhteistä aikaamme ja
16.09.2012 |
perjantaisin hän voi mennä omille menoilleen (pääsääntöisesti). Sovimme näin, koska yhteistä aikaa ei juurikaan ollut ja avioliittomme on kaivannut todellakin huolenpitoa. Mennyt kesä oli kamala. Olin pääasiassa yksin kotona, kun mies huiteli omia menojaan. Silloin hän myös joi paljon enemmän.
Arvatkaa, montako lauantai-iltaa mies oli kanssani sopimuksen jälkeen? Yhden. Se oli muuten ihana lauantai ja seuraava sunnuntaikin sen vuoksi. Eilen hän taas häipyi, ilman syytä ja suunnitelmaa. Hänellä ei ole toista eikä kolmatta naista, hän vain lähtee ulos, kävelee, tapaa tuttuja, joskus käy lähibaarissa ja tulee yöllä kotiin.
Mitä mun pitää päätellä tästä? Mies valehtelee, pettää lupauksensa. Aamulla häntä kaduttaa, mutta mitä hyötyä siitä on, kun sama taas toistuu? Pariterapiassa emme ole käyneet, mutta en usko senkään hyödyttävän, koska miehen pitäisi vain pitää lupauksensa. On ihan sama, missä hän taas uudelleen lupaa olla luotettava. Mitä tekisit minuna? Mitä ajattelet tilanteestamme?
Kommentit (61)
Ulkomailla monessa paikassa tuo on yleisin miehenmalli. Naiset viettävät itse lauantai-iltansa kuten muutkin illat ja päivät.Vaimot kokoontuvat yhteen ja pitävät hauskaa. Jos on joku lomamatka tai hääpäivä niin se on sitten vaimon aikaa.
Miehelläsi on vaan tällainen malli toimia. Tuskin hän olisi onnellinen muulla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, Mitä kuuluu nyt?
Törmäsin keskusteluun uudestaan nyt, ja tuli mieleen, että miehen käytös muistuttaa teini-ikäisen (normaalia ja ymmärrettävää) käytöstä. On lähdettävä kotoa pois vaikka kävelemään, jotta pääsee oman pään sisäisiin ajatuksiin rauhassa käsiksi. Onko miehelläsi jokin murroskausi menossa? Kävely todella voi auttaa ajatusten selkeyttämistä. Voisitteko lähteä kävelylle joskus yhdessä, ja tavoitteena vaikka keskustella yhdessä yhdestä (aluksi pienestä) asiasta kävelyn aikana? Opetella siis työstämään teidän suhdetta myös näin? Olisiko miehelle helpompaa, kun on ilmeisesti myös hänelle tutumpaa, ns. miehen "omalla maaperällä"?
Jostain kuulin myös, että miesten on helpompaa keskustella ajatuksistaan toisen kanssa vierekkäin, ei kasvokkain (mikä taas naisille on luontaisempaa). Itse testasin tätä mieheni kanssa, ja todella, yhteiset kävelyt on vierekkäin keskustelemista, ja ihan toista kuin kotona kasvokkain. Ehkä siinä on jokin tasa-arvoinen, rinnakkain kulkemisen elementti, joka alitajuisesti vaikuttaa? Tiedä häntä, mutta helpompaa niin.
Toinen hyvä keino olisi sopia yhteinen viikottainen aika yhteiselle palaverille, jolloin kumpikin saa tuoda esiin ne asiat, joista haluaa keskustella, tai on sanottavana, mitä toiveita tai tavoitteita on tms. Ja, miten yhdessä voidaan tilannetta parantaa? Molemmin puolin? Mitä miehesi myös sinulta toivoisi, miten sinä voisit auttaa häntä tulemaan lähemmäksi sinua? Ymmärsin, että olet halukas lähestymään miestäsi ja hoitamaan suhdettanne, mutta toimiiko sinun tapasi, vai mitä toimivampaa miehesi ehdottaisi sinulle?
Viikottaisella palaverilla muu viikko rauhoittuu, eikä joka päivä tarvitse olla "selvittelyn uhkaa tai painetta". Ja silti ne mieltä painavatkin asiat saa tuoda esille. Molemmin puolin. "Palaveri" voi olla myös miehelle työelämästä tuttu tapa toimia (jos vain palaverit toimii siellä).
Voimia!
on jo käyty ja kaikki on puhuttu, joka näkökulmasta. Mies ymmärtää, katuu ja lupaa. kestää hetken ja taas hän on entisellään.
Eilen illalla vaadin häneltä selkeää vastausta, miksi hän teki taas niin kuin teki. Hänen ainoa vastauksensa on, että hän oli levoton. Mutta sehän ei ole se vastaus, se on olotila teon taustalla.
Mies ei edes tapaa aina kavereita ja ne kaveritkin hän tapaa sattumalta, ei sovitusti. Hän lähtee aina yksin. Hän saa harrastaa, hänen työnsä vaatii paljon aikaa ja se on ok. Hän ei ole lieassa.
Toki voin lähteä iltaisin johonkin, mutta en halua viipyä klo 01 tai 02 asti, kuten mies tekee, joskus myöhempäänkin. En edes uskaltaisi. Mies häipyisi ja häipyykin vielä sen jälkeenkin, kun tulen kotiin.
Sanokaa minulle, olenko oikealla linjalla, kun odotan, että olemme arki-illat + su kotona (mies tulee töistä vasta n. klo 20), perjantait mies voi mennä ja viipyä ja lauantai-iltaisin (tulee töistä klo 16-17) olemme toistemme seurassa? Miehellä on 2 kertaa viikossa harrastusmenoja ja niiden lisäksi hän häipyy monena iltana viikossa (aikaisemmin joka ilta). Minusta tuo häipyminen on kummallista ja lapsemmekin häpeää, että isä kävelee ympäri katuja yöaikaan.
MUTTA: Eilen, kun en vastauksia miehestä saanut ja hän ärtyi niistä, annoin hänelle uhkavaatimuksen. Joko hän tänään varaa meille ajan pariterapiaan tai tulee kotiin avioeropaperit allekirjoitettuina. Mies lähetti päivällä viestin, jossa ehdotti terapeuttien nimiä. Sen haluan vielä tietää, tuleeko hän sinne suhdetta parantamaan, vai selvittämään, haluaako edes elää enää kanssani. Sitä vastausta pelkään.
ap
Minusta toimit kyllä ihan oikein. Minulta noita uhkavaatimuksia olisi tullut jo ajat sitten! Mies siis tekee todella pitkää päivää arkena, on lauantait töissä. Tämän lisäksi harrastaa pari kertaa viikossa. Plus häipyy omille menoilleen! Kävelee pitkin katuja. Outoa!
Ei tässä ole minusta enää kyse vain siitä, viettääkö aikaansa ollenkaan vaimon kanssa. Viettääkö hän aikaansa lasten kanssa? Minusta kuulostaa siltä, että ei vietä! Lapset käyvät kuitenkin aikuisia aiemmin nukkumaan. Milloin hän näkee lapsiaan? Saati että ehtisi jutella tai pelata vaikka erän Afrikan tähteä? Viedä pulkkamäkeen? Miltä tämä tuntuu lapsista? Miltä sinusta?
Ja ei, minä en pidä miestäni missään liekassa, en rajoita hänen menemisiään tai sanele muutenkaan milloin pitää olla kotona tai viettää aikaa minun tai lasten kanssa. Mies ihan omasta halustaan viettää paljon aikaa kotona. Meillä on molemmilla omia harrastuksia, joissa käydään pari kertaa viikossa, joskus niin että lapset jo nukkuvat eli aika ei ole heiltä pois. Kavereiden kanssa tai yksin menemisestä, siis muista kuin tiedossa olevista harrastusmenoista, sovitaan molemmat erikseen. "Siis tyyliin Laura pyysi mua lauantaina leffaan, on kai ok jos menen? Joo, mee vaan." Luulen, että tämä on käytäntö suurimmissa osissa perheitä. Ei se, että toinen vain lähtee ulos kävelemään ja päätyy Lauran kanssa leffaan. Mies taatusti hermostuisi sellaisesta tempusta, ja niin minäkin! Minä olisin ihan oikeasti heittänyt tuollaisen miehen jo ajat sitten ulos. Ei aikuinen, järkevä mies voi vain katoilla miten haluaa.
Teillä on kyllä erittäin vakavan keskustelun paikka, on hyvä jos mies nyt etsii sitä terapeuttia. Voimia sinulle!
t. 39
Miksi olla yhdessä, jos ei olla yhdessä? Mulla vain on tämä rakkaus, sehän se tässä pitää, ja lapset.
Tuo kuulostaa pikemminkin riippuvuudelta ja tottumiselta. Mies voi ehkä sanoa "anteeksi" mutta todellisuudessa hän on pahoillaan vain itsensä takia, kun on joutunut taas kimuranttiin tilanteeseen ja joutuu selittelemään.
Mies ei halua sinua. Hän haluaa siistin kodin ja vakiseksiä. Herää jo! Teillä ei ole tulevaisuutta. Parisuhdeterapia ei muuta miestäsi, jos hän ei saa oltua kanssasi edes yhtä iltaa viikossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
johonkin "normaaliin" menoon, esim. lätkämatsiin. Iltahäipymisiä hän ei kysy, koska tietää, että en halua hänen lähtevän. Minä kysyn kaikki menoni aina.
Mies on lasten kanssa kotiintulosta lasten nukkumaanmenoon asti ja viikonloppuina ja lomilla. Hän tekee kyllä iltasella kotitöitä (olemme molemmat töissä) ja hoitaa arkiset velvollisuudet hyvin.
Ulos heittämisestä on helppo puhua, kun ei ole siinä tilanteessa. Ei yhtä perheenjäsentä niin vain ulos heitetä, ketään meistä. Tilanne olisi helppo ratkaista, jos emme rakastaisi toisiamme. Mies ei osaa selittää, miksi hän tekee, kuten tekee. Hän tietää tekevänsä väärin ja katuu jälkikäteen ja ihmettelee itsekin, miksi hän pilaa sen hyvän, jonka hän on saanut. Minä taas en tajua, että miten niin hän ei osaa selittää. Minusta aikuinen ihminen osaa kyllä selittää tekemisensä, olivat ne kuinka tyhmiä tahansa.
ap
kuulostaa siltä, että mies on addikti. Addikteja on monenkaltaisia, mutta kaikkiin liitty kompulsio: on pakko. Mikä miehesi addiktio on, en tiedä, mutta jokin sisäinen pakko miehesi pois kotoa vie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei miehelläsi ole toista naista?
Olen miettinyt sitäkin, toimiiko mies totutun mukaan, eikö hän pysty rikkomaan kaavaa.
ap
kuulostaa siltä, että mies on addikti. Addikteja on monenkaltaisia, mutta kaikkiin liitty kompulsio: on pakko. Mikä miehesi addiktio on, en tiedä, mutta jokin sisäinen pakko miehesi pois kotoa vie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän aina, missä hän on (ei kaukana), kenen kanssa ellei yksin ja vastaa aina puhelimeen. Siitä olen varma.
ap
ettei miehelläsi ole toista naista?
Hänellä on siis jonkinasteinen mielialan epätasapaino, mistä johtuen hän ei pysty rauhoittumaan kotiin, vaan vaeltelee levottomana ja hoitaa itseään myös alkoholilla. Kuulostaa, että hän kuitenkin rakastaa sinua omalla tavallaan, mutta jotenkin nyt elämä ahdistaa häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänellä on siis jonkinasteinen mielialan epätasapaino, mistä johtuen hän ei pysty rauhoittumaan kotiin, vaan vaeltelee levottomana ja hoitaa itseään myös alkoholilla. Kuulostaa, että hän kuitenkin rakastaa sinua omalla tavallaan, mutta jotenkin nyt elämä ahdistaa häntä.
Tämä minullekin tuli mieleen. Miekkonen on vähän h u l l u tai sitten juoppo tai molempia... tuo vaeltelu katuja pitkin on tilanteessa elävälle varmasti epämieluisaa mutta kuulostaa näin ulkopuolisen korviin myös erittäin koomiselta..:D
jo hellittää. Tiedän, että usein hän kävelylenkeillään suunnittelee jonkin seuraavan päivän kiireisen työtehtävän, mutta ei se aina syy ole. Ei hän hullu ole, mutta stressaantunut joskus. Niin olen tietysti minäkin, mutta en tee silti samoin. Mikä tahansa stressinpoistokeino ei sovi, kun on perheellinen ja naimisissa. Juomista hän on onneksi vähentänyt merkittävästi. Silti asiat eivät ole kunnossa.
ap
Hänellä on siis jonkinasteinen mielialan epätasapaino, mistä johtuen hän ei pysty rauhoittumaan kotiin, vaan vaeltelee levottomana ja hoitaa itseään myös alkoholilla. Kuulostaa, että hän kuitenkin rakastaa sinua omalla tavallaan, mutta jotenkin nyt elämä ahdistaa häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vain on hyvin pieni kaveripiiri ja he asuvat kaukana tai ovat perheisiinsä sidoksissa. Tapaamme siis harvoin. Lasten vuoksi joudun ja haluan myös olla kotona. Inhottavaa ja nöyryyttävää on se, että jos mies haluaa olla kanssani, hän voi sen valita, mutta yhtä lailla hän voi päättää, että kun hän häipyy myöhään illalla, minä jään tänne yksin. Hän siis ikään kuin joka kerta jättää minut. Molemmat kun emme voi lähteä (eikä mulla edes olisi minne lähteä).
ap
Käännä tilanne päinvastoin eli sovi omia menoja viikonlopuille, vietä enemmän aikaasi kavereitten kanssa jne. Ryhdy elämään omaa elämääsi, jossa mies on lähinnä kiva lisä, mutta ei kaiken keskipiste. Jos mies haluaa sopia jotain yhteistä, älä sovi vaan sano, että katsotaan mitä muuta on valittavana, kavereilla oli jotain suunnitelmia jne. Näytä miehelle, että et odota häntä tai häneltä mitään. Jos menee, menkööt. Pahinta on roikkua kotona odottamassa.
Koska sinulla ei ole kavereita ei miehelläsikään saa olla? Koska sinulla ei ole mitään tekemistä niin miehelläsikään ei saa olla? Hanki elämä. Et voi vaatia miestäsi olemaan sinun elämänlanka
Kannattaisko miettiä jotain muuta vaihtoehtoa.
Käännä tilanne päinvastoin eli sovi omia menoja viikonlopuille, vietä enemmän aikaasi kavereitten kanssa jne. Ryhdy elämään omaa elämääsi, jossa mies on lähinnä kiva lisä, mutta ei kaiken keskipiste. Jos mies haluaa sopia jotain yhteistä, älä sovi vaan sano, että katsotaan mitä muuta on valittavana, kavereilla oli jotain suunnitelmia jne.
Näytä miehelle, että et odota häntä tai häneltä mitään. Jos menee, menkööt. Pahinta on roikkua kotona odottamassa.
eikä mitään kokemusta vastaavasta, mutta tulee mieleen, että kyseessä on joku näistä:
-Tosiaankin addiktio, kuten täällä on jo ehdotettu. Oli sitten kyseessä alkoholi, pelaaminen, huumeet, ties mikä, mutta joku addiktio saa aikaan rauhattomuutta.
-Jotakin mielenterveyden häikkää, oli sitten stressiä, ahdistusta, selvittämättömiä asioita lapsuudesta tai mitä tahansa, mutta pakenee tilannetta oudolla ja rahattomalla käytöksellä.
-Tai sitten jotain isompaa identitettiongelmaa (homous, transvestitismi tms), joka ajaa miehen pois kotoa käymään omaa jaakobinpainiaan.
Joka tapauksessa tilanne on erikoinen, eikä varmaankaan yksi yhteen kerro mitään miehesi rakkaudesta sinuun, ennemminkin viittaa johonkin hänen päänsisäiseen asiaan.
Olet mielestäni toiminut oikein (ja rohkeasti), kun vaadit asian selvittämistä. Voimasi ehtyvät, jos et saa keskusteluapua ja selvyyttä asiaan.Sitä paitsi luulen, että miehesikin todella tarvitsee apua.
Voimia sinulle ja parempaa tulevaisuutta!
Hänellä on siis jonkinasteinen mielialan epätasapaino, mistä johtuen hän ei pysty rauhoittumaan kotiin, vaan vaeltelee levottomana ja hoitaa itseään myös alkoholilla. Kuulostaa, että hän kuitenkin rakastaa sinua omalla tavallaan, mutta jotenkin nyt elämä ahdistaa häntä.
Mene sen miehes mukaan, jos sitä yhdessäoloa noin kovasti kaipaat
Mene sen miehes mukaan, jos sitä yhdessäoloa noin kovasti kaipaat
Mene sen miehes mukaan, jos sitä yhdessäoloa noin kovasti kaipaat
Alue: Aihe vapaa
etta nyt on pakkorako, sinne on tultava. Jos silloinkin tulee 'levoton olo' ja mies lahtee terapian sijaan omille menoilleen, tiedat ainakin etta mika on tilanne.
Kyselet taalla neuvoja mutta et hyvaksy kenenkaan ehdotuksia. Silloin olisi varmaan paras hyvaksya se etta mies kayttaa sinua hyvakseen, sina hoidat lapset marttyyrina kotona kun ei ole ystavia eika harrastuksia, ja mies pomputtaa sinua mielensa mukaan, kun anteeksipyynto riittaa kerta toisensa jalkeen. Siihen ei paljon aikaa eika energiaa mene. Minun mielestani anteeksipyyntoon kuuluu se etta ei aiota tehda uudelleen tekoa jota pyydettiin anteeksi; on ihan merkitykseton anteeksipyynto jos teko toistuu kerta toisensa jalkeen.