Mitä mieltä olet ihmisistä jotka ovat asuneet koko ikänsä samalla paikkakunnalla?
Kommentit (49)
Nyt olen muuttamassa pikkukaupungista maalle, ja olen ollut ällistynyt niistä kuvitelmista, mitä Helsingissä asuvilla sukulaisillani ja ystävilläni on muualla Suomessa/maalla/ pikkukaupungissa asumisesta.
Olen kyllä hämmästellyt myös uuden kotipaikkani asukkaiden Helsinki-näkemyksiä.
Siinäpä se: Ehkä kaikkien kannattaisi asustella useammalla paikkakunnalla, jotta näkemykset avartuisivat.
Ei se syventäisikään hänen persoonaansa, vaan hänen näkemystään. Aivan samalla tavalla syventäisi ja laajentaisi näkemystä kuten se, että olet samalla koulutuksella esim sairaanhoitajana työskennellyt vaikka kolmessa eri paikassa: pienen paikkakunnan vuodeosastolla, suuren paikkakunnan ensiavussa ja ulkomailla kehitysvammaisten lasten parissa, niin on täysin selvää, että osaamisesi, ajattelusi, näkemyksesi on kehittyneempi, kuin yhdessä samassa paikassa työskennelleen sairaanhoitajan.
Väitän, että luottamusmieskaverisi ei tunne kovin syvällisesti esim Itä- tai Länsi-Suomen asioita tai miten Lapissa menetellään.
Get it?
Ei se syventäisikään hänen persoonaansa, vaan hänen näkemystään. Aivan samalla tavalla syventäisi ja laajentaisi näkemystä kuten se, että olet samalla koulutuksella esim sairaanhoitajana työskennellyt vaikka kolmessa eri paikassa: pienen paikkakunnan vuodeosastolla, suuren paikkakunnan ensiavussa ja ulkomailla kehitysvammaisten lasten parissa, niin on täysin selvää, että osaamisesi, ajattelusi, näkemyksesi on kehittyneempi, kuin yhdessä samassa paikassa työskennelleen sairaanhoitajan. Väitän, että luottamusmieskaverisi ei tunne kovin syvällisesti esim Itä- tai Länsi-Suomen asioita tai miten Lapissa menetellään. Get it?
tuntevat vai?
nyt hyvät ihmiset tajuta, että ihmiset ovat luonteeltaan ERILAISIA. Ei siihen vaikuta pelkästään se, kuinka monessa paikassa on asunut.
kuten yllä mainittiin, nämä usealla paikkakunnalla/ ulkomailla asuvat luonnollisesti tuntevat laajemmin kuin yhdellä paikkakunnalla asujat :D
On niitä ihmisiä, joiden mielestä joku yksi paikka on paras asua. Siellä sitten elävät elämänsä onnellisina loppun asti :)
Elävät onnellisena elämänsä! Ehkä siksi, etteivät paremmasta tiedä, mutta eikö onnellisuus ole tavoite numero yksi? Ikuinen kaipuu jostakin, ikuinen paremman etsiminen, kun ei ole koskaan tyyyväinen ei ole lähellä onnellisuutta.
On niitä ihmisiä, joiden mielestä joku yksi paikka on paras asua. Siellä sitten elävät elämänsä onnellisina loppun asti :)
Tämä kai pätee vain maalla
Jos ei lapsuuden maisemista tai äidin helmoista pysty muuttamaan, niin on arka tai herkkä :)
tai pienillä paikkakunnilla asuviin. Suurissa kaupungeissa asuvien ei automaattisesti oleteta olevan luusereita, jos jäävät asumaan kotikonnuilleen.
Mikä ero on heslaisessa, joka asuu aina vaikkapa etelä-helsingissä, eikä suin surminkaan menisi muualle ja seinäjokelaisessa,joka asuu siellä jossakin. Ei yhtään mitään eroa.
enkä mielestäni väittänytkään, ettenkö ymmärtäisi muuttamisen ja eri toimipisteissä toimimisen avartavaa vaikutusta.
Halusin vain sanoa, että yhdellä paikkakunnalla asuen on mahdollista toimia monella tavalla ja tasolla. Ystäväni Länsi-Suomessa sijaitsevan pienen kaupungin asukkaana on tietoinen, että eri puolilla maata on omat erityispiirteensä, hän edustaa yhtä aluetta ja muiden kanssa tehdään yhteistyötä.
Kukaan ei voi saada kaikkea. Joku muuttaa paikkakuntaa, oman alan toisentyyppiseen työhön tai molempia. Joku asuu samalla paikkakunnalla, mutta kunnallis-, maakunta- ja valtionhallinnon tai ammattiyhdistystoiminnan kautta hakee laajempaa ymmärrystä asioista. Ja jos on tapakulttuurista tai murteiden syvällisestä ymmärtämisestä kiinnostunut, niin sitten ainakin kannattaa muuttaa.
veljeni, asunut koko ikänsä synnyinpaikkakunnalla eikä takuulla muuta ikinä pois. Perhe on, vaimonsakin suku siellä. On töitä, rakastaa kalastusta ja metsästystä. Jos tietää ettei ole onnellinen muualla niin miksi pitäisi muuttaa pois?
Mieheni kanssa ollaan molemmat asuttu Helsingissä koko ikämme ja meillä on todella kaikki täällä: sukulaiset, ystävät ja työt. Miksi muuttaisimme? Ainoa syy miksi haluaisimme asua muualla on asuntojen hinnat, olisihan se kiva ostaa tän kittasen kerrostaloasunnon hinnalla omakotitalo. Mutta sitten pitäis olla niitä töitä, kai siellä ( mihin ikinä muuttaisi) saisi ystäviä jossain vaiheessa ja mummolat olisivat sitten kauempana, eikä niissä voisi enää piipahtaa hetken mielijohteesta.
Molemmat olemme työnpuolesta joutuneet viettämään aikaa eri paikkakunnilla ( mies kotimaassa ja minä ulkomailla) ja jotenkin se on vain lisää sitä tunnetta, että Helsinki vaan on meidän kotikaupunki. Raskaiden reissujen jälkeen on ollut ihanaa palata tutuille kulmille.
Ihan muut asiat vaikuttavat siihen millainen ihminen on. Ja siellä kannattaa olla missä on hyvä olla.
Jos on jossain pikkukunnassa asunut, niin ihmetyttää millä opiskelut hankkinut. Mutta isolla paikkakunnalla ihan normaalia
Täällä maalla meidän tutuista suuri osa on maanviljelijöitä. Ymmärrätte varmaan, että he ovat asuneet siinä tilallaan koko ikänsä. En minä heille kuitenkaan kaipaa mitään avarampaa näkemystä. Sydämellisiä ihmisiä ovat, siinä on avaruutta riittämiin.
ja suoraan sanottuna veljeni on täysin ummehtunut etelä-suomalaisen kaupungin kasvatti.
Hän on täysin sen kaupungin lumoissa, kerran vuodessa käy Kreikassa (kyllä kuudetta vuotta samassa paikassa!!), Tukholman risteily kerran vuodessa ja kerran Tallinnassa.
Häntä ja muijaansa lähinnä säälin, että käykää edes kylässä. Muttei he uskalla Helsinkiin junalla tulla, kun heidät ryöstetään. Eli me sitten reissataan heille..
Eli sanoisin että suurin ero paikalla pysyneisiin ja muualle muuttaneiden välillä on kyky selviytyä vastoinkäymisistä, kyky pärjätä itsenäisesti, kyky luoda ja ponnistella elämän perusasiat lähtökohtaisesti itse. Ne jotka aina on asuneet samalla paikkakunnalla, eivät edes osaa KUVITELLA miten raskasta on kun ei ole ketään sukua, vanhempia, vanhoja kavereita tai tuttuja paikkoja ympärillä, vaan kaikki on luotava ja taisteltava itse ilman apua.
T. Myös Suomessa paikkakuntaa vaihtanut nykyinen ulkosuomalainen
elämä menee niin, että voivat suunnilleen yhden kadun varrella käydä koulunsa ala-asteelta yliopistoon asti, ja jotkut vielä jäävät sinne yliopistolle töihinkin.
Tätä sanoisin jo oikeasti kokemusten puutteeksi elämässä, mutta jotkut valitsevat tämäm turvallisista turvallisimman tien.
Olen itse muuttanut ja asunut sekä Suomessa useilla paikkakunnilla että ulkomailla, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Olihan se usein vaikeaa ja ahdistavaakin, mutta kyllä siinä kasvoikin.
Oma ymmärrys laajeni todella paljon kun joutui kerran toisensa jälkeen sopeutumaan, vaikka se ei niin mukavaa ollutkaan.
Menkää nyt edes lomallanne johonkin uuteen paikkaan, älkääkä aina sinne samaan tuttuun paikkaan Kanarialla. Kannattaisi joskus nähdä jotain uuttakin.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2012 klo 13:23"]
olen itse muualta muuttanut ja asunut useissa kaupungeissa työn ja opiskelun takia. Eli vaihtanut maisemaa useamminkin, ja joka kerta se on aina stressi, pitää luoda verkostot, selvitä, oppia paikat, saada ystävät jne itse luotua.
Nyt asun pienehkössä kaupungissa ja katselen naapureitani. Molemmat naapurit ovat ikänsä asuneet täällä, käyneet koulut täällä, naineet suunnilleen naapurin pojan puolisokseen. Ja kyllä heillä on HELPPOA. Isit ja äidit asuvat 100m säteellä ja auttavat aikuisia lapsiaan päivittäin, hoitavat lapsia, ovat elämässä mukana. Aikuisten lasten ei tarvitse koskaan ponnistella missään asiassa, aina isit/äidit auttaa. Heidän kohdatessaan vastoinkäymisiä, vanhemmat rientävät avuksi. Heidän tehdessään jotain vaativaa (remppa/raksaus/muu projekti) suku rientää apuun ja hoitaa asioita heidän puolestaan.
[/quote]
Muutin pohjanmaalle ja täällä on just tollasta. Melkein kaikki naapurit ja tutut ovat asuneet ihan kokoikänsä samoilla kulmilla ja ajatusmaailma on aika musta-valkoinen monessakin asiassa ja kummallisia mielipiteitä ja käsityksiä muualta tuleviin. Ja joidenkin mielestä vaasa on jo tosi iso kaupunki.... ja olin yllättynyt siitä kuinka moni näillä leveyksillä ei ole matkustanut kuin kanarialla. Siinä sinänsä ei ole mitään pahaa ja kaikkia ei kiinnosta matkustelu.
mutta silti tulee mieleen ystäväni, joka on ikänsä asunut n 10 000 asukkaan maaseutukaupungissa. Oman pienpalkka-alansa luottamusmies, ammattiyhdistyspuolella oman alansa edustaja alueella ja laajemman työmarkkinajärjestön valtakunnan tasolla sekä edustajistossa että työvaliokunnissa. Kaupungissaan valtuutettu, lautakunnissa ja kaup.hallituksessakin ollut, kunnan edustajana maakuntahallinnossa eri tehtävissä vuosien varrella. Mä en tajua, miten eri paikkakunnalle muutto syventäisi hänen persoonaansa.....