Kaveri katkaisi välit, kun sairastuin vakavasti
Sairastuin viime vuoden lopulla vakavasti. Olen ollut jo pitkään raskaissa hoidoissa mm. vaikean syövän takia.
Hyvä ystäväni, jonka olen tuntenut koko ikäni lopetti viesteihini vastaamisen maaliskuussa.
Hämmästyin, mutta yritin soittaa hänelle muutamia kertoja ja lähetin hänelle vielä muutaman viestin. En tiennyt, miksi hän lopetti yhteydenpidon.
Olisin mielelläni kuullut syyn suoraa häneltä. Jotenkin se olisi ollut fiksumpi vaihtoehto, kuin yllättävä ero.
Soitin tänään ystäväni mukavalle miehelle ja tiedustelin, mitä tapahtui. Mies totesi, ettei hänen pitäisi puhua toisten asioista. Hän kuitenkin ystävällisesti kertoi, että entinen ystäväni oli tuntenut olevansa terapeuttini, joten hän katkaisi minuun välit. Ilmoittamatta minulle mitään. Olemme tunteneet toisemme todella pitkään ja olen heidän tyttärensä kummitäti.
Tilanne on mielestäni surkuhupaisa. Ymmärrän, etteivät kaikki kestä sairauksia, mutta voin kuitenkin varsin hyvin. Käyn asioilla, tapaan ystäviäni, lenkkeilen jne. En edes näytä kipeältä, vaikka liikkuminen on tällä hetkellä raskasta saamani kantasolusiirron jälkeen. Siirron, joka on kuulemma vakavampi kuin vaikkapa uuden sydämen tai maksan saaminen.
En koskaan valitsisi terapeutikseni epäkohteliasta ihmistä, jonka taustalla on moniongelmainen alkoholistiperhe. Perheen isän juominen jne. ovat vaikuttaneet entisen ystäväni elämään enemmän, kuin hän ehkä itsekään tajuaa.
Viiniä menee ystävällä itselläänkin alas ihan kiitettävästi.
Harmi, että entinen ystäväni näki olevansa jonkinlainen terapisti.
Olen todella iloinen siitä, että hänen kiltti miehensä kertoi minulle, missä mennään. Elinaikaennusteeni on lyhyt, joten oikesti kuvittelin ystäväni surevan terveyttäni. Hän surikin omaa kestämistään. Hyvä niin.
Kuuntelin vuosikausia kyseisen ystäväni kommentteja mm. ulkonäöstäni. Jokainen lisääntynyt gramma oli hänen silmissään rikos, jota piti välittömästi kommentoida. Samaan aikaan hän kulkee itse maailmalla harmaantuvat hiukset hapsottaen ja ilman meikkiä. Auringossa kulahtanut iho ei oikein sovi kenenkään kauneuskäsityksiin. Puhumattakaan vaatevarastosta, joka on ostettu kirpputorilta ja raahattu sen jälkeen metsän läpi.
Hyvästi jää, entinen toveri Metsinkäinen!
Keskityn tästä lähtien niihin ystäviini, jotka eivät hyljeksi minua sairastumiseni takia. :)
Jos ystäväni sairastuisi vakavasti ja uskoutuisi mulle asioista niin pitäisin hänet entistä tiiviimmin elämässäni.
Mutta tosiaan, kaikki ei vaan osaa ja jaksa käsitellä vakavia asioita.
Oon itse onnellinen että oon saanut itkeä ja puhua varmasti vaivaksi asti ystävälleni eikä tuo ole mihinkään hävinnyt. Välillä on lähtenyt vetämään happea kun itsellä liikaa kuormitusta ja se oikein ymmärrettävää, kuitenkin aina saatu välit korjattua. Ja pystytään puhumaan suoraan.
Kurjaa APn tilanne, mutta hyvä että selvisi. Ystävyydetkään ei aina vaan kestä elämän loppuun. Tuo asia tulee sitä kaveria vaivaamaan vielä.
Life is wasted on the living. Puske ap ilman pelkoja eteenpäin ja ota kaikki irti joka hetkestä.
Tekis mieli halata sua <3