Miksi luennoitsijat kiusaatte ihmisiä "pakkososiaalisuudella"?
"No niin nyt keskustelkaa 10 minuuttia vierustoverin kanssa tästä ja tästä"... Hitto nää on niin rasittavia silloin kun on mennyt yksin luennolle. Ja tuntuu moni muukin vihaavan näitä tilanteita. Miksi kiusaatte meitä?
Kommentit (62)
Yleensä pidän esitelmää noin 20 minuuttia ja sen jälkeen annan pohdittavaksi jonkin pienen ongelman, joka liittyy juuri puhumaani. Ongelma on sen verran pieni, että sen ratkaisemiseen menee alle 5 minuuttia. Tosin minun luennoillani ei ole pakko miettiä sitä ongelmaa ryhmässä tai parin kanssa, vaan halutessaan saa miettiä sitä itsekin. Viiden minuutin jälkeen ratkaisu käydään nopeasti läpi. Joko minä esitän sen suoraan tai sitten kyselen nopeasti opiskelijoilta.
Tätä kaavaa toistan eli käytännössä 1,5 tunnin aikana käsitellään 3-4 tuollaista ongelmaa. Ongelmat eivät ole yleensä mitään mielipidekysymyksiä, vaan vähän matematiikan laskuja muistuttavia.
Tarkoituksena tässä menetelmässä on ainakin:
- pitää opiskelijat hereillä sillä, että he joutuvat välissä tekemään aktiivisesti jotain. En jaksa itsekään kuunnella 1,5 tunnin luentoa nukahtamatta putkeen, ellei kysymyksessä ole poikkeuksellisen innostava luennoija.
- saada opiskelijat kertaamaan nopeasti juuri selitetty asia ja huomaamaan, mikä heille on mahdollisesti vielä jäänyt siinä epäselväksi. Opettamani aihe on varsin teoreettinen. On aika helppo katsoa valmiita kalvoja tyyliin "joo, niihän se menee", mutta kuitenkin pudota jossain vaiheessa pois kärryiltä. Kun juuri selitettyä joutuu soveltamaan johonkin pieneen tehtävään, kirkastuu se ihan eri tavalla.
Tietoa ei pysty kaatamaan toiseen päähän. Kun opiskelija työskentelee itse aktiivisesti aiheen parissa, oppii hän paljon tehokkaammin.
Kyllä minunkin kursseillani on sitten isompia harjoitustehtäviä, joita tehdään luentojen ulkopuolella. Mutta miksi käyttää luentoajat tehottomasti, kun oppimista niillä voi tehostaa selvästi pienillä välitehtävillä?
Ja mitä työni tekemiseen tekee, niin on kyllä paljon työläämpää ja haastavampaa miettiä sopivia pieniä tehtäviä opiskelijoiden pohdittavaksi kuin vain valmistella perinteinen luento samalle ajalle.
Se pakkokeskustelu ei välttämättä mitenkään edistä oppimista. On epärealistista kuvitella, että se automaattisesti olisi jotain asian työstämistä omin sanoin. Kun pitää ruveta pakkokeskustelemaan tuntemattoman kanssa, käynnistyvät mielessä aivan muunlaiset prosessit, jotka liittyvät mm. sosiaalisessa tilanteessa toimimiseen ja olemiseen. Siinä ei pääse se varsinainen asiasisältö edes top teniin. Ja tähän päälle vielä se ärsyyntyminen luennoitsijan mielikuvituksettomuudesta. Jotain voi tosiaan jäädä vahvasti mieleen, mutta se jokin tuskin on se opittava asia.
Tosin pääasiallisesti opetan kieliä, joten se on olennainen osa oppimista.
Aina kurssilla on joku joka ei mene mihinkään ryhmään eikä keskustele/tee puheharjoituksia kenenkään kanssa. Kyllä mun tunneilla saa ihan vaan istuakin, en pakota aikuisia ihmisiä.
Tunnustan tekeväni noin kyllä muillakin kursseilla, joita satunnaisesti vedän. Yleensä saan hyvää palautetta ja ihmiset puhumaan.
Olen vaan huomannut, että kursseilla joissa ihmiset kommunikoivat, on parempi (ei ahdistava) tunnelma, oppilaat uskaltavat mokailla, ja oppiminen on parempaa.
Voi olla että joku ei tule toista kertaa mun tyyliin takia, mutta sitten voi mennä toiselle kurssille.
Minä en kestä puhua "seinille", joskus pidin sellaisia luentoja (20 v sitten) ja siinä meinasio tulla hulluksi.
luento hetkeksi. Olettepa te epäsosiaalisia ja ahdistuneita ihmisiä! Miksi otatte tuollaisesta stressiä?? Luento, 45 minuuttia, on pitkä, jos käydään vaativaa asiaa. Siinä hetken aivolepo ja arkisempikin höpötystauko tekee ihan hyvää.
mä sanon vierustoverille, että en ole oikein haka tässä. ja en puhu.
mä sanon vierustoverille, että en ole oikein haka tässä. ja en puhu.
ja tehdä suomalaisista hölöttäviä ekstroverttejä.
mä sanon vierustoverille, että en ole oikein haka tässä. ja en puhu.
varoitetaan juuri tuosta puhumattomuudesta etta se ei ole mikaan mielenosoitus vaan kansanluonne.
ja toisekseen siltähän voi vaikka toiseltaki tai muilta oppia jotain. kauheetahan se jos ihmiset vaikka puhuis toisilleen..
mä sanon vierustoverille, että en ole oikein haka tässä. ja en puhu.
varoitetaan juuri tuosta puhumattomuudesta etta se ei ole mikaan mielenosoitus vaan kansanluonne.
sanaakaan koko luennosta kun kukaan ei esittanyt kysymyksia sen paatteeksi.
Ilmeisesti tässä tarkoitetaan jotain kielikurssin opea?
mä sanon vierustoverille, että en ole oikein haka tässä. ja en puhu.
varoitetaan juuri tuosta puhumattomuudesta etta se ei ole mikaan mielenosoitus vaan kansanluonne.
Luulivat myos etta kuulijat eivat olleet ymmartaneet sanaakaan koko luennosta kun kukaan ei esittanyt kysymyksia sen paatteeksi.
esittää enää mitään tyhmiä kysymyksiä.
mä sanon vierustoverille, että en ole oikein haka tässä. ja en puhu.
varoitetaan juuri tuosta puhumattomuudesta etta se ei ole mikaan mielenosoitus vaan kansanluonne.
Luulivat myos etta kuulijat eivat olleet ymmartaneet sanaakaan koko luennosta kun kukaan ei esittanyt kysymyksia sen paatteeksi.
esittää enää mitään tyhmiä kysymyksiä.
nykypäivän ja tulevaisuuden työelämässä pitää verkostoitua, olla vuorovaikutuksessa ja jakaa asioita, tietoa ja ideoita. Työntekijä, joka yrittää pyristellä yksin ei pitkälle pötki.
Kansanluonteella tuota on ihan turhaa selitellä.
sysaavat osan omasta tyostaan opiskelijoiden harteille. Tasta tunnistaa laiskan luennoitsijan, han tekee vain osan siita tyosta mista hanelle on maksettu. Ajan tuhlausta menna tuollaiselle luennolle, kun ajan olisi voinut kayttaa opiskeluun. Aina ei luennoitsija tajua etta kaikki eivat kay luennoilla aikaa tappamassa. Opiskelijan aika on kallista, tuollainen venkuilu kay hermoille.
nykypäivän ja tulevaisuuden työelämässä pitää verkostoitua, olla vuorovaikutuksessa ja jakaa asioita, tietoa ja ideoita. Työntekijä, joka yrittää pyristellä yksin ei pitkälle pötki. Kansanluonteella tuota on ihan turhaa selitellä.
Jopa neuvolassa perhevalmennuksessa oli tätä. "no niin jutelkaa vierustoverin (jonka tapasit ekan kerran 20 min sitten) kanssa hämmentävistä ja kipeistä tunteistanne ensimmäistä kertaa äidiksi tulemisesta." Ei saatana! Myös opinnoista tuo ällöttävä tilanne on tuttu. Mua kans ahdistaa se niin paljon, että sanon etten osaa, tajua, keksi tai tiedä, mielummin kuin puhun jotain älyvapaata tuntemattoman kanssa. Vois kokeilla joskus vaan sanoo, että sori mut en uskalla puhua mitään.
Nämä luennoitsijat vain ovat kärryillä siitä, mitä on tehokas oppiminen. Taustalla ei ole edes mitään kasvatuksellista agendaa verkostoitumisen tai sosiaalisuuden taidoissa.
On viimeaikaista tutkittua tietoa siitä, että luennolla kuullun käsittely yhdessä opiskelijaryhmän tai parin kanssa tehostaa oppimista. Näkemysten jakaminen ja neuvottelu syventävät ymmärrystä ja uudelleenkäsittely parantaa mieleenpainumista.
Laiska luennoitsija pitää pitkiä kalvosulkeisia - osallistavat menetelmät ovat usein aika työläitä. On opiskelijan vastuulla oppia, ketään ei voi oikeastaan yksisuuntaisesti edes opettaa.
sysaavat osan omasta tyostaan opiskelijoiden harteille. Tasta tunnistaa laiskan luennoitsijan, han tekee vain osan siita tyosta mista hanelle on maksettu. Ajan tuhlausta menna tuollaiselle luennolle, kun ajan olisi voinut kayttaa opiskeluun. Aina ei luennoitsija tajua etta kaikki eivat kay luennoilla aikaa tappamassa. Opiskelijan aika on kallista, tuollainen venkuilu kay hermoille.
nykypäivän ja tulevaisuuden työelämässä pitää verkostoitua, olla vuorovaikutuksessa ja jakaa asioita, tietoa ja ideoita. Työntekijä, joka yrittää pyristellä yksin ei pitkälle pötki. Kansanluonteella tuota on ihan turhaa selitellä.
Missä kohtaa tuo on höpö höpö? Sisäänpäin kääntyvät ja yksinään olevat ihmiset eivät tule pärjäämään tulevaisuudessakaan päinvastoin. Yrityksessä ja liike-elämässä juuri pitää jakaa tietoa, neuvoa työkavereita ja verkostoitua.
Sellainen yrittäjä ei kauaa kestä joka ei halua olla toisten kanssa tekemisissä ja pysty verkostoitua. Sellainen työntekijä ei pärjää joka yksin nyhjää jossain nurkassa. Iso osa töistä on ihmisten välistä kommunikointia. Jos siihen ei pysty niin ei hyvin mene.
Yleensä kyllä niillä jotka eivät sano mitään kokouksessa on kyllä heti mielipide tilaisuuden loputtua. Harvinaisen ärsyttävää se jälkeenpäin mariseminenkin.