Lue keskustelun säännöt.
Miksi luennoitsijat kiusaatte ihmisiä "pakkososiaalisuudella"?
14.09.2012 |
"No niin nyt keskustelkaa 10 minuuttia vierustoverin kanssa tästä ja tästä"... Hitto nää on niin rasittavia silloin kun on mennyt yksin luennolle. Ja tuntuu moni muukin vihaavan näitä tilanteita. Miksi kiusaatte meitä?
Kommentit (62)
siten että joku kysyy jotain, luennoitsija vastaa, sitten toinen kommentoi, kolmas jatkaa jne jne. Tämä on mielestäni hedelmällistä keskustelua. Mutta sellainen pakottaminen, että nyt keskustelette 10 minuuttia tai itkette ja keskustelette, ei ole mistään kotoisin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen opiskellut/opettanut alaa, jossa pääsääntöisesti toimitaan noin.
Puutteena tuossa on se, että luennot menettävät kyllä mielestäni merkityksensä, jos kaikki pohdinta tehdään laskareissa/demoissa ja kotona. Silloinhan voi lukea ne asiat itse kirjasta tai prujusta ja pohtia siinä samalla. Luennot eivät silloin oikein tuo mitään lisäarvoa opetukseen. (Paitsi, että saattaa saada luentomuistiinpanot, mutta nekin voi kopsata jolatain kaverilta...)
Omalta opiskeluajalta muistan tapauksen, jossa kysyin tarkennusta erääseen asiaan luennoitsijalta vastaus oli: "Täällä vaan kirjoitetaan ja kuunnellaan, kotona phditaan." :O. Siirryinkin sitten tuon kurssin osalta siihen, että luin asiat kirjasta ja kopsasin luentomuistiinpanot joltain kaverilta. Hyvin meni.
#34
Omalla alallani jota olen opettanut luennot ei ole se pohdinnan paikka vaan sitä varten on laskuharjoitukset joissa sitten sovelletaan opittuja tietoja ja pohditaan. Saa ihan omassa kodissaan rauhassa pohtia luentomateriaali nenän edessä eikä tarvitse yrittää siellä hälyisessä salissa :)
sekä opiskelijana että luennoitsijana ja tiedän, että luennolla on todella helppo vaipua "horrokseen".
Luennoitsijalle on todella epäkiitollista paasata 1,5 h putkeen vailla mitään takeita siitä, että opiskelijat tosiaan kuuntelevat ja että oppi menee perille. Siksi monet käyttävät ainakin jotain tapaa aktivoida opiskelijat.
Luennoitsijan kannalta on tosi harmillista, kun ei tiedä johtuuko opiskelijoiden passiivisuus siitä, että he ovat ihan pihalla vai siitä, että kaikki oli jo tuttua entuudestaan. Suoraan kysyttäessäkään ei tuohon tahdo saada vastaukseksi kuin jotain epämääräistä mutinaa. (Tai sitten joku vastaa, että kaikki oli tosi helppoa, eikä kukaan muu enää uskalla väittää vastaan :(...)
siis sellaisissa isoissa laumakursseissa jotka on kaikille pakollisia. Usein tarkoittaa sivuaineen approonkin kuuluvia perusopintoja.
Itse ajattelen näistä, että varsinkin niissä olisi väärin piinata ihmisiä pakko-osallistuttamisella, koska siellä todellakin on niitä, jotka osaavat sen asian jo läpikotaisin ja käyvät siellä vain koska on pakko, ja niitä joita ei oikeasti edes kiinnosta ja miettivät viitsiikö tätä kurssia käydä edes loppuun. Siihen heillä olkoon oikeus että sitten ovat siellä passiivisesti.
kauheetahan se jos ihmiset vaikka puhuis toisilleen..
Kauheeta jos ei puhu?
Itsekin olen opiskellut/opettanut alaa, jossa pääsääntöisesti toimitaan noin.
Puutteena tuossa on se, että luennot menettävät kyllä mielestäni merkityksensä, jos kaikki pohdinta tehdään laskareissa/demoissa ja kotona. Silloinhan voi lukea ne asiat itse kirjasta tai prujusta ja pohtia siinä samalla. Luennot eivät silloin oikein tuo mitään lisäarvoa opetukseen. (Paitsi, että saattaa saada luentomuistiinpanot, mutta nekin voi kopsata jolatain kaverilta...)
Omalta opiskeluajalta muistan tapauksen, jossa kysyin tarkennusta erääseen asiaan luennoitsijalta vastaus oli: "Täällä vaan kirjoitetaan ja kuunnellaan, kotona phditaan." :O. Siirryinkin sitten tuon kurssin osalta siihen, että luin asiat kirjasta ja kopsasin luentomuistiinpanot joltain kaverilta. Hyvin meni.
#34
Omalla alallani jota olen opettanut luennot ei ole se pohdinnan paikka vaan sitä varten on laskuharjoitukset joissa sitten sovelletaan opittuja tietoja ja pohditaan. Saa ihan omassa kodissaan rauhassa pohtia luentomateriaali nenän edessä eikä tarvitse yrittää siellä hälyisessä salissa :)
itse en käynyt juuri koskaan opiskeluaikana luennoilla. Minusta se on täysin ok, että aikuinen ihminen valitsee opiskella niin jos se hänelle toimii - pääasia on että he hankkivat sen osaamisen tavalla tai toisella ja tentissä ja laskareissa osoittavat sen. Toisille paras tapa on puurtaa yksin kirjan ja harjoitusten kanssa, toiset haluavat olla luennolla ja kysellä ja ehkä keskustella väliajalla ja luennon jälkeen toisten kanssakin aiheesta.
Olen myös aina työelämässä ollut niitä jotka en osallistu millekään uusien tekniikoiden kursseille vaan mieluummin opettelen itsekseni googlettamalla tai kirjasta ja alkamalla sitten vaan itsekseni kokeilla ja harjoitella.
Tuo on kyllä jo vähän hassua jos luennoitsija ei ole halukas edes vastaamaan kysymyksiin joita luennolla ihmisillä herää. Itse kun luennointityötä tein, olen kyllä aina korostanut että saa kysyä tai pyytää käytännön esimerkkejä jos jokin kohta ei ole selvää. Yleensä porukassa on ihmisiä jotka kysyvätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja toisekseen siltähän voi vaikka toiseltaki tai muilta oppia jotain. kauheetahan se jos ihmiset vaikka puhuis toisilleen..
Ok, se on sun juttusi. Minun juttuni se ei ole. Autokoulu, kurssit jne... Eikö missään saa olla rauhassa tältä ryhmätyöpaskalta? Paras tilanne tuli jollain pakkokurssilla työttömyyteni aikaan kun ilmoitin etten halua osallistua, vaan teen tehtävät yksin. Se ei ohjaajille käynytkään vaan tulivat "huolestuneena" istumaan pöytäni ääreen että mikä on, onko paha olla?. Nopeasti kyllä lähtivät, koskaan ei ole ollut niin lähellä että lyön toista ihmistä.
siinä mielessä, että teillä varmaankaan ei ole kovin paljoa ns. mielipidekysymyksiä oppisisällössä. Toisaalta voisin kuvitella, että keskustelu luennolla saisi asiat painumaan permmin päähän ja selvittäisi jopa joidenkin opiskelijoiden ajattelun aukkokohtia. Mutta juuri teknisen puolen ja joskus myös luonnontieteiden puolen luennointiperinteet ovat kyllä pääasiassa aivan kamalia.
Asiat on usein sen verran monimutkaisia etteivät ne oikein uppoa heti luennolla niin hyvin päähän että niistä osattaisiin keskustella. Kyllä sitäkin jotkut tekee että keskusteluttaa, mutta yleensä ne on aika vaivautuneita ja vaikeita tilanteita joissa useimmat toivoo että loppuisipa tämä keskusteluaika jo ja jatkuisi se opetus.
TUo on kyllä totta että mat-lt. aloilla usein on luennot mielenkiintoisia, koska monet luennoijat ovat persoonaltaan semmoisia että on vaikea esiintyä toisille. On paljon niitä, jotka hiljaa tauluun päin puhuen väkertävät taulun toisensa jälkeen täyteen kaavoja, ja opiskelijat siellä takana kopioivat paniikissa ja ovat huolissaan kun eivät oikein kuule mitään. Usein nämä huonot luennoijat ovat oikein hyviä tutkijoita ja syventävissä kursseissa voivat olla siksi hyviäkin pitäjiä, mutta sellainen pitämässä jotain peruskurssia voi olla opiskelijoille raskas kokemus.
Jos kerran haluat pitää kiinni VAKista, niin ajattelepa tätä: siellä joukossa on myös niitä, jotka kaipaavat sosiaalista ulottuvuutta, keskustelua ja ehkä paikaltaan liikkumista. EIkö silloin ole oikein, että ei mennä vain niiden auditiivisten (visuaaliset oppijatkhan voidaan unohtaa, ainakin joa kalvot ovat tyypilliseen tapaan täynnä tekstiä) ehdoilla, vaan varmistetaan että kaikentyyppiset oppijat saavat jotain?
Tuo on kieltämättä jonkinasteinen ongelma, mutta kokemus on että ainakin omalla alallani erittäin suuri osa on joko auditiivisia oppijoita tai sellaisia visuaalisia, joille jopa luento-opetus on häiriö (ja ryhmätyöt myös häiriö) ja kirjasta itse lukeminen kotona paras tapa oppia (olen itse aina ollut tällainen).
Ongelma on se että tuntuu ettei kukaan ole oikein löytänyt hyvää tasapainoa huomioida kaikkia erityyppisiä oppijoita. Siitä tulee pelkkää sekasotkua, jos yhteen luentoon yritetään ympätä näitä kaikkia tapoja. Ja koska koululaitoksen perinne on se tapa että oppilaat istuu ja opettaja puhuu, siihen ovat joutuneet sopeutumaan jo varhaisemmissa opinnoissa nekin, joille se ei ole kovin luontainen tapa oppia. Siksi varmaan se yleensä valitaan, ja siksi yleensä se ei juuri kenessäkään herätä kummempia vastalauseita (ehkä jälkeenpäin mutinaa että olipa tylsää ja kuivaa), kun taas epäsovinnaiset tavat jotka vaativat osallistumista saattavat herättää suurtakin vastarintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä ideana on nimenomaan se, että opettajan ja opiskelijoiden ollessa samassa paikassa tehdään juttuja, jotka hyödyntävät läsnäoloa: yhteistä tiedonrakentelua, ongelmien ratkaisua, keskustelua... Varsinainen pänttääminen ja "tiedon kaataminen päähän" tapahtuu sitten kotona video- ja tekstimateriaalien avulla, sillä sitä voi hyvin tehdä yksinkin.
Minusta järkevää - vaviskaa, te nillittäjät.
Varsinainen pänttääminen ja "tiedon kaataminen päähän" tapahtuu sitten kotona video- ja tekstimateriaalien avulla, sillä sitä voi hyvin tehdä yksinkin.
työ tuplaantuu, kun koulussa käydään seurustelemassa ja työ pitää tehdä kotona. Ainakin niillä aloilla missä oikeasti on opittava fakta-asioita joissa kertaus on opintojen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vaan, että kun se seurustelukin nähdään työnä, oppimisena ja ymmärryksen syventämisenä.
Haloo, ei oppiminen ole vain pänttäämistä ja ulkolukua.
eli kurssista jää muistijälki. Mutta ikävä kyllä usein muistan vain ne naamat joiden kanssa väkinäisesti jutusteltiin, en sitä asiasisältöä. Ja noissa jutusteluissa usein on joku yleisesti hyväksytty totuus vallalla, jota tällainen introvertti ei kehtaa kyseenalaistaa. Mieleen siis voi 'kuivalta' luennolta jäädä itse asia, jolloin ei muista niinkään itse tilannetta eli 'oppimistilanne ei ollut antoisa' tai sitten se tilanne enemmän kuin asia.
Oma lukunsa ovat nuo vanhempainiltojen ryhmäytymiset, joissa tehtävänanto on vuodesta toiseen sama. Keksisivät edes uusia keskustelunaiheita, vaikka vaikeaahan se tietysti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joissa vain luennoitsija puhuisi ja näyttäisi niitä kalvojaan/muuta materiaalia. En mene luennoille kommunikoimaan muiden opiskelijoiden kanssa, ihan hyödytöntä. En ole kertaakaan vielä oppinut sellaisesta mitään.
eli kurssista jää muistijälki. Mutta ikävä kyllä usein muistan vain ne naamat joiden kanssa väkinäisesti jutusteltiin, en sitä asiasisältöä.
Minäkin muistan yhden tuollaisen tilanteen, muistan molempien nimettömiksi jääneiden vierustoverieni naamat, mutta ei ole mitään muistikuvaa siitä että mitä kysymystä meidän piti kolmestaan pohtia :D. Toinen juttu mitä siitä tilaisuudesta muistan oli yksi itselleni uusi asia josta luennoitsija kertoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä samaa mieltä että on vaikeampi oppia kun 20-30 ihmistä pölisee samaan aikaan luokassa. "Keskustelkaa toistenne kanssa tästä" on yksiselitteisesti yksi pöljimpiä opetuskikkoja. Epäammattimaista melkein. En arvosta opettajia jotka painostavat sosiaaliseen kanssakäymiseen. Jokainen harjoitelkoot asiansa esittämistä yksityisesti ja luokan ulkopuolella.
luennolla voi olla sitäkin, että kuuntelija ajattelee. Kun olen saamassa ahaaelämyksen tai päässäni tapahtuu muuten suuria oivalluksia aiheeseen liittyen ja analysoin niitä, olen usein ulkoisesti hyvin passiivisen oloinen. Piirtelen vihkoon, tuijotan seinää tms. En minä silloin ehdi kenenkään kanssa vuorovaikuttamaan, kun päässä tapahtuu niin paljon.
Eli ei aina ulkoinen passiivisuus johdu mistään negatiivisesta.
Tätä prosessia voi häiritä, jos pitää alkaa juttelemaan jonkun kanssa. Varsinkin keskeneräinen oivallus voi häiriintyä siitä tai jos vieruskaveri ei tajua ajatustani (usein keskeneräistä ei osaa vielä pukea sanoiksi), jos se on liikaa ns. out of the box ajattelua. Silloin keskustelu vain turhauttaa ja estää oivalluksia ja oppimista.
Itse asiassa tehokkaampaa olisi jos opettaja kieltäisi kaiken kommunikoinnin luokassa ja luennoitsisi järjettömyyksiä, tai tahallaan tekisi virheitä tietyissä kohdissa. Tällä tavalla jengi alkaisi väkisinkin kuiskimaan toistensa kanssa.
Joku kierompi opettaja voisi tunnin alussa sanoa että luennon aikana tulee esille kolme asiaa jotka ovat hevonpaskaa. Oppilaiden tehtävänä on päätellä mitkä ne on. Tunnin lopussa sitten opettaja voisi paljastaa mitkä oli kusetusta ja mikä on asioiden todellinen laita.
Keskustelkaa tästä nyt sitten keskenänne. Saakeli.
En yksinkertaisesti itsekään jaksa kuunnella omaa ääntäni tauotta 90 minuuttia, joten jotain sinne pälätyksen väliin on laitettava. Puolessa välissä luentoa kymmenen minuutin breikki, jossa rupatellaan vierustoverin kanssa herättää sekä minut luennoitsijan että opiskelijat siitä horroksesta, johon kalvosulkeiset väkisinkin ajaa. Suomessa ei kukaan kuitenkaan vapaaehtoisesti sano mitään koko ryhmälle, niin pakko jakaa porukka pareihin että edes jotain keskustelua syntyisi.
Terveiset yliopistosta!
Tylsistyn hengiltä kun 'asiantuntijat' latelevat itsestäänselvyyksiä koko luennon. Jos he älyävät antaa keskustelumahdollisuuden yleisölle, meillä on mahdollisuus kyseenalaistaa höpinät ja esittää edes vierustoverille oikeaa tietoa asiasta. Yleensä muuten keskustelijoilla on paljon tarkempaa tietoa luennon aiheesta kuin luennoitsijalla. Tämä on tullut havaittua yliopistossa, ammattiseminaareissa ja jopa vanhempainilloissa.
luennoilla on juuri tuollainen, että keskustele vieruskaverisi kanssa kymmenien ellei satojen ihmiesten höpöttäessä samaan aikaan. en yksinkertaisesti saa mitään selvää toisten puheesta, kun on montaa äänilähdettä samaan aikaan.
Tällaiset keskustelut tuottavat vain päänsäryn, mikä ei auta oppimista yhtään.
siinä mielessä, että teillä varmaankaan ei ole kovin paljoa ns. mielipidekysymyksiä oppisisällössä. Toisaalta voisin kuvitella, että keskustelu luennolla saisi asiat painumaan permmin päähän ja selvittäisi jopa joidenkin opiskelijoiden ajattelun aukkokohtia. Mutta juuri teknisen puolen ja joskus myös luonnontieteiden puolen luennointiperinteet ovat kyllä pääasiassa aivan kamalia.
Jos kerran haluat pitää kiinni VAKista, niin ajattelepa tätä: siellä joukossa on myös niitä, jotka kaipaavat sosiaalista ulottuvuutta, keskustelua ja ehkä paikaltaan liikkumista. EIkö silloin ole oikein, että ei mennä vain niiden auditiivisten (visuaaliset oppijatkhan voidaan unohtaa, ainakin joa kalvot ovat tyypilliseen tapaan täynnä tekstiä) ehdoilla, vaan varmistetaan että kaikentyyppiset oppijat saavat jotain?