Miksi luennoitsijat kiusaatte ihmisiä "pakkososiaalisuudella"?

On salillinen vanhempia jotka ei ole ole tulleet sinne verkostoitumaan vierustoverinsa kanssa vaan kuuntelemaan asiaa lapsiinsa liittyen. Sitten illan luennoitsija laittaa vanhemmat 10 minuutiksi aivoriiheen riveittäin ja siinä se tunti sitten kivasti kuluukin, kun tulokset puretaan ja tavistallaajat jaarittelevat tunnoistaan. Saatana. Mä menin luennolle kuuntelemaan asiantuntijan, en Naapurin Minnan mielipiteitä asiasta. Aina, ihan aina luennoitsijat aliarvijoivat minnojen mielipiteiden setvimiseen kuluvan ajan, joten varsinainen asia käydään lopussa pikamarssia hätäisenä kalvosulkeisena, eikä oikeasti uutta ja kiinnostavaa asiaa ja asiantuntijatietämystä keritä sen syvällisemmin käsitellä.



Tämä on nähty niin monta kertaa. Lähes joka ikisessä koulutuksessa tai luennolla jossa olen ollut. Vanhempainillasta ei tarvinnut edes maksaa mitään, mutta olen pari kertaa matkustanut junalla tällaiseen paskakoulutukseen ja maksanut mansikoita minnojen mielipiteiden kuuntelemisesta. Kerran Tampereella pari ihmistä käveli ulos ilmaistuaan ensin mielipiteensä päivän kulusta. Toisessa koulutuksessa kouluttaja sanoi kritiikkiin että minä olen niin kauan tätä työtä tehnyt ettei tunnu missään. Justiinsa...



Ei. Näin.

ja kohderyhmästä, miten hyvin tuollaiset menetelmät sopivat oppimiseen. Kuitenkin, kuten joku tuolla jo sanoi, on ihan tutkimustietoa siitä, että kun oppija itse työstää opittavana olevaa asiaa (esimerkiksi koettaa omin sanoin selittää, mitä on "globalisaatio"), niin oppiminen on laadultaan parempaa ja opittu asia sovellettavissa erilaisiin tilanteisiin, verrattuna siihen, että pelkästään passiivisesti kuunnellaan.



Usein on myös niin, että jos kouluttaa asiantuntijoita, totuus on, että heillä yhteenlaskettuna on enemmän tieto/taitoa, kun jollain yksittäisellä "asiantuntijalla".



Jos haluaa pelkästään perehtyä teoreettisesti johonkin asiakokonaisuuteen, niin asiantuntijatasolla oleva ihminen osaa varmasti lukea kirjan? Jos ihmiset raahautuvat ryhmätilanteeseen paikalle kalllilla rahalla, niin sehän se olisi ajanhaaskausta, että siellä sitten nökötetään hiljaa kuuntelemassa "asiantuntijaa".

ja kohderyhmästä, miten hyvin tuollaiset menetelmät sopivat oppimiseen. Kuitenkin, kuten joku tuolla jo sanoi, on ihan tutkimustietoa siitä, että kun oppija itse työstää opittavana olevaa asiaa (esimerkiksi koettaa omin sanoin selittää, mitä on "globalisaatio"), niin oppiminen on laadultaan parempaa ja opittu asia sovellettavissa erilaisiin tilanteisiin, verrattuna siihen, että pelkästään passiivisesti kuunnellaan.

Usein on myös niin, että jos kouluttaa asiantuntijoita, totuus on, että heillä yhteenlaskettuna on enemmän tieto/taitoa, kun jollain yksittäisellä "asiantuntijalla".

Jos haluaa pelkästään perehtyä teoreettisesti johonkin asiakokonaisuuteen, niin asiantuntijatasolla oleva ihminen osaa varmasti lukea kirjan? Jos ihmiset raahautuvat ryhmätilanteeseen paikalle kalllilla rahalla, niin sehän se olisi ajanhaaskausta, että siellä sitten nökötetään hiljaa kuuntelemassa "asiantuntijaa".

Mitä se kallis luennoitsija siellä sitten tekee? Voisihan vahtimestari käydä sanomassa, että nyt keskustelkaa vierustoverin kanssa!

Mitä se kallis luennoitsija siellä sitten tekee? Voisihan vahtimestari käydä sanomassa, että nyt keskustelkaa vierustoverin kanssa!

yksi kurssi että on pakko avautua. Maksoin muutaman tunnin kurssista junalippuineen monta sataa euroa, kurssiin aihe oli kielenhuollon uudet tuulet. Kurssilla meidät jaettiin ensitöiksemme pareihin, aiheena "Elämysmatka lyhenteisiin". Kaikille jaettiin sama a-nelosen kokoinen lappu lyhenteitä, ja yritimme vieruskaverin kanssa arvailla lyhenteitä hyvän aikaa, koska niitä oli todella paljon. Sitten aloitettiin lyhenteiden läpikäyminen koko porukalla ja se kesti ja kesti. Että mikähän se DI voisi olla, tietääkö kukaan? No? Juu ei ole diplomi-inssi. Ei ole diplimi-inhokkikaan. No minäpä kerron, tattadaa, se on DIPLOMIURKURI! Okei, mutta ihmettä minä sillä tiedolla teen?!!



Tämä turhaakin turhempi touhu vei suurimman osan ajasta, joten varsinaiselle asialle jäi joku 20 minuuttia lopusta. Muutama minuutti ennen koulutuksen loppua selvisi esim., että suomen kielessä on ok kirjoitaa Minun kissa. Tämä aiheutti suuren ihmetyksen asiasta tietämättömässä yleisössä ja vitutusta olisi voinut veitsellä leikata, kun kävi ilmi ettei enää ehditä käydä läpi kunnolla esimerkkejä käytöstä, koska aika loppui ja osa oli jo muutenkin joutunut lähtemään junalle jne. Tuo oli kyllä kaikkien aikojen surkein koulutus ja vuosienkin jälkeen tekee mieli avautua siitä miten pihalla kouluttajat voi olla ylensönsä tarpeista.

noin kärkäs. Nykyään tuntuu olevan vallalla, että kaikki mielipiteet on yhtä tärkeitä, eli pitkään aihetta tutkineen asiantuntijan ja kadunmiehen mielipiteet ja tietämys asetetaan rinnakkain ja molempiin suhtaudutaan ymmärryksellä. Joissain tilanteissa tää on ihan ok, mutta minä haluan tosiaan luennolla kuulla tieteellisen ja tutkitun version, kadunmiesten ja -naisten mielipiteitä saa kuunnella ihan tarpeeksi hiekkalaatikolla ja muissa foorumeissa.

On salillinen vanhempia jotka ei ole ole tulleet sinne verkostoitumaan vierustoverinsa kanssa vaan kuuntelemaan asiaa lapsiinsa liittyen. Sitten illan luennoitsija laittaa vanhemmat 10 minuutiksi aivoriiheen riveittäin ja siinä se tunti sitten kivasti kuluukin, kun tulokset puretaan ja tavistallaajat jaarittelevat tunnoistaan. Saatana. Mä menin luennolle kuuntelemaan asiantuntijan, en Naapurin Minnan mielipiteitä asiasta. Aina, ihan aina luennoitsijat aliarvijoivat minnojen mielipiteiden setvimiseen kuluvan ajan, joten varsinainen asia käydään lopussa pikamarssia hätäisenä kalvosulkeisena, eikä oikeasti uutta ja kiinnostavaa asiaa ja asiantuntijatietämystä keritä sen syvällisemmin käsitellä. Tämä on nähty niin monta kertaa. Lähes joka ikisessä koulutuksessa tai luennolla jossa olen ollut. Vanhempainillasta ei tarvinnut edes maksaa mitään, mutta olen pari kertaa matkustanut junalla tällaiseen paskakoulutukseen ja maksanut mansikoita minnojen mielipiteiden kuuntelemisesta. Kerran Tampereella pari ihmistä käveli ulos ilmaistuaan ensin mielipiteensä päivän kulusta. Toisessa koulutuksessa kouluttaja sanoi kritiikkiin että minä olen niin kauan tätä työtä tehnyt ettei tunnu missään. Justiinsa... Ei. Näin.

Joissain tilanteissa tää on ihan ok, mutta minä haluan tosiaan luennolla kuulla tieteellisen ja tutkitun version, kadunmiesten ja -naisten mielipiteitä saa kuunnella ihan tarpeeksi hiekkalaatikolla ja muissa foorumeissa.

kaduntallaajan kertoillessa mielipidettään asiantuntija tunkee asiansa sinne väliin, mutta kun hyötysuhde on siinä niin huono. Ihmiset ottaisivat mieluimmin asian ryyditettynä tilaisuudella esittää kysymyksiä jos on asiaa, ja olisivat loppuajan mieluimmin vaikka kotona lapsiensa kanssa.

noihin, ja tein ryhmätyötkin aina yksin opiskellessani. Ja kun itse olin (yliopistolla) luennoija myöhemmin, en KOSKAAN piinannut ihmsisiä millään pakkososiaalisuudella vaan keskityin opetatmaan asian perusteellisesti.



Tuosta että ihmiset oppisivat paremmin noin, niin se oikeastaan pitää paikkaansa vain tietyntyyppisillä oppijoilla, ei todellakaan kaikilla. Lähinnä se toimii hyvin niillä auditiivisilla oppijoilla jotka ovat myös sosiaalisia (osa auditiivisistakin ovat niitä jotka haluavat syventyä hiljaa kuuntelemaan ja kaikki keskustelu on distraktio), sekä kinesteettisillä oppijoilla joille perinteisen luento-opetuksen staattisuus aiheuttaa keskittymisvaikeuksia.

Ei ole mitään tylsempää kuin luennoida suomalaiselle junttiyleisölle. Kaikki istuvat hiljaa ja kysymyksiä ei tule ja keskustelua on ihan turha odottaa.



Suomalaiset eivät uskalla vastata väärän vastauksen pelossa. Mutta jos vastaus on kahden henkilön yhteistyötä, on häpeän määrä vähäisempi.



Lisäksi ihmisen aivot ovat sen verran onnettomat, että esimerkiksi 45 minuutin paapatuksesta menee iso osa ohi, mikäli koko luennon vetää yhteen putkeen. Erilaiset herätteet saavat viestin paljon tehokkaammin perille, kun yleisö joutuu oikeasti käyttämään aivojaan.



Mutta ainahan näitä AP:n kaltaisia eksyy yleisöön. Tavoitteena on pysyä koko luento hereille, mutta asian sisäistämisellä ei ole mitään arvoa :)

Lisäksi ihmisen aivot ovat sen verran onnettomat, että esimerkiksi 45 minuutin paapatuksesta menee iso osa ohi, mikäli koko luennon vetää yhteen putkeen. Erilaiset herätteet saavat viestin paljon tehokkaammin perille, kun yleisö joutuu oikeasti käyttämään aivojaan.

Mutta ainahan näitä AP:n kaltaisia eksyy yleisöön. Tavoitteena on pysyä koko luento hereille, mutta asian sisäistämisellä ei ole mitään arvoa :)

Luentotauot on keksitty! Silloin ne sosiaaliset tyypit voivat keskustella keskenään aiheesta, jos kiinnostaa. Epäsosiaaliset voivat hakea vaikka kahvia tai mennä kysymään luennoitsijalta jotain "kahden kesken", jos ei ole luennolla uskaltanut kysyä. Jos kysymys on hyvä, luenntoisija voi käydä sen vielä läpi koko porukalle tauon jälkeen.

nykypäivän ja tulevaisuuden työelämässä pitää verkostoitua, olla vuorovaikutuksessa ja jakaa asioita, tietoa ja ideoita. Työntekijä, joka yrittää pyristellä yksin ei pitkälle pötki. Kansanluonteella tuota on ihan turhaa selitellä.

Missä kohtaa tuo on höpö höpö? Sisäänpäin kääntyvät ja yksinään olevat ihmiset eivät tule pärjäämään tulevaisuudessakaan päinvastoin. Yrityksessä ja liike-elämässä juuri pitää jakaa tietoa, neuvoa työkavereita ja verkostoitua.

Sellainen yrittäjä ei kauaa kestä joka ei halua olla toisten kanssa tekemisissä ja pysty verkostoitua. Sellainen työntekijä ei pärjää joka yksin nyhjää jossain nurkassa. Iso osa töistä on ihmisten välistä kommunikointia. Jos siihen ei pysty niin ei hyvin mene.

johon itse en usko ollenkaan. Aina on ollut niin, että tietyissä ammateissa ja toimissa on oltava sosiaalinen ja verkostoituva, ja osassa taas ei vaan introverttius on suuri etu. Näin tulee myös olemaan, kyllä maailmasta löytyy tulevaisuudessakin omia paikkoja kaikenlaisille ihmisille, myös meille hiljaisille itseksemme puurtajille.

Eikä nyt kukaan normaalijärkinen ihminen sellainen ole, etteikö osaisi pakollisia kommunikaatioita työkavereiden tai asiakkaiden kanssa hoitaa, vaikka olisi sisäänpäinkääntynytkin. Mutta osassa töitä kuten omassani (olen tietokoneohjelmoija) riittää kyllä erittäin vähäinen kommunikaatio toisten kanssa ja tärkeintä päinvastoin on kyky yksinään paikallaan istuen keskittyä pitkäkestoisesti vaativaan ongelmanratkaisuun.

Ei ole mitään tylsempää kuin luennoida suomalaiselle junttiyleisölle. Kaikki istuvat hiljaa ja kysymyksiä ei tule ja keskustelua on ihan turha odottaa.

Suomalaiset eivät uskalla vastata väärän vastauksen pelossa. Mutta jos vastaus on kahden henkilön yhteistyötä, on häpeän määrä vähäisempi.

Lisäksi ihmisen aivot ovat sen verran onnettomat, että esimerkiksi 45 minuutin paapatuksesta menee iso osa ohi, mikäli koko luennon vetää yhteen putkeen. Erilaiset herätteet saavat viestin paljon tehokkaammin perille, kun yleisö joutuu oikeasti käyttämään aivojaan.

Mutta ainahan näitä AP:n kaltaisia eksyy yleisöön. Tavoitteena on pysyä koko luento hereille, mutta asian sisäistämisellä ei ole mitään arvoa :)

Sinulle tärkeintä näyttää olevan että itselläsi luennoijana ei ole tylsää. Sinusta olisi kivaa että olisi keskustelua ja ajatusten vaihtoa, ja sinua vähät kiinnostaa jos muut ovat erilaisia. Näet tämän erilaisuuden toisten VIKANA, he ovat juntteja ja varmaan jotenkin estyneitäkin kun eivät saa suutaan auki. Tosiasiassa heissä ei ole vikaa, he ovat vain erilaisia ihmisiä kuin sinä, ja ehkä jos yleisösi on pääosin tuollaista, SINUN täytyisi sopeuttaa opetusmenetelmiäsi ja lopettaa yleisön piinaaminen yleisön herättelyillä.

Minä olen pitänyt omat luentoni (yliopistolla ja myöhemmin myös asiantuntijakonsulttina yritysmaailmassa) ihan perinteisessä formaatissa, ja en ole kyllä mitään ihmisten herättelyn tarvetta kokenut. Hyvin keskittynen näköisiä ihmisiä on näkynyt yleisössä, mutta nämä yleisöt ovatkin aikuisia ihmisiä jotka ovat vapaaehtoisesti tulleet sinne koska heitä kiinnostaa asia josta puhun. Ei heidän kanssaan tarvitse alkaa leikkimään mitään piristykää nyt ja herätkää nyt ja jaksatteko te nyt ihan varmasti näin pitkään kuunnella -leikkejä.

Kyllä se asian sanourtamunen itse omin sanoin toiselle ja aukkokohtien ratkaiseminen toimii ihan kaikilla oppijoilla. Pieni pohdinta luennolla käy kertauksesta. Sitäpaitsi tuo viestintäkanaviin perustuva VAK-tyypittely joutaa melko merkityksettömänä jo museoon, kaikki olemme kaikkea ja erilaiset työskentelytavat tukevat erityyppisiä oppimisen prosesseja.

Mutta on totta, että turha lätinä on aina turhaa. Yhtä lailla huono luennoitsija puhuu epäolennaista tai huonosti jäsenneltyä monologia kuin teettää typeriä tehtäviä. Peräänkuuluttaisinkin opetuksen laatua yleensä: laadukasta luennointia, mieluiten keskustelua herätellen, ja hyvin ohjattuja pari- ja ryhmätehtäviä!

.

noihin, ja tein ryhmätyötkin aina yksin opiskellessani. Ja kun itse olin (yliopistolla) luennoija myöhemmin, en KOSKAAN piinannut ihmsisiä millään pakkososiaalisuudella vaan keskityin opetatmaan asian perusteellisesti.

Tuosta että ihmiset oppisivat paremmin noin, niin se oikeastaan pitää paikkaansa vain tietyntyyppisillä oppijoilla, ei todellakaan kaikilla. Lähinnä se toimii hyvin niillä auditiivisilla oppijoilla jotka ovat myös sosiaalisia (osa auditiivisistakin ovat niitä jotka haluavat syventyä hiljaa kuuntelemaan ja kaikki keskustelu on distraktio), sekä kinesteettisillä oppijoilla joille perinteisen luento-opetuksen staattisuus aiheuttaa keskittymisvaikeuksia.

" sanourtamunen" = sanoittaminen



Kännykällä tätä sattuu, sorry.

ja tehdä suomalaisista hölöttäviä ekstroverttejä.

Tää on niin totta että naurattais jos ei itkettäis. Työpaikallakin joka helvatan asiasta pitää pitää palaveria ja projektia ja KESKUSTELLA ryhmissä Asioista. Miksi ei voi vaan sanoa mielipidettään, jos sellainen on, ja ne joilla ei ole ovat sitten hiljaa. Mutta ei, väkisin pitää keskustella.

nykypäivän ja tulevaisuuden työelämässä pitää verkostoitua, olla vuorovaikutuksessa ja jakaa asioita, tietoa ja ideoita. Työntekijä, joka yrittää pyristellä yksin ei pitkälle pötki. Kansanluonteella tuota on ihan turhaa selitellä.

Missä kohtaa tuo on höpö höpö? Sisäänpäin kääntyvät ja yksinään olevat ihmiset eivät tule pärjäämään tulevaisuudessakaan päinvastoin. Yrityksessä ja liike-elämässä juuri pitää jakaa tietoa, neuvoa työkavereita ja verkostoitua.

Sellainen yrittäjä ei kauaa kestä joka ei halua olla toisten kanssa tekemisissä ja pysty verkostoitua. Sellainen työntekijä ei pärjää joka yksin nyhjää jossain nurkassa. Iso osa töistä on ihmisten välistä kommunikointia. Jos siihen ei pysty niin ei hyvin mene.

Tämä on kyllä taivahan tosi!

Olen itse todella introvertti, mutta olen opetellut kommunikoimaan vapautuneesti ja spontaanisti ihmisten kanssa, koska muuten en yksinkertaisesti pärjäisi alallani.

Kuten joku jo mainitsi, asian aktiivinen käsittely auttaa sen ymmärtämisessä ja mieleen painamisessa, joten keskusteluharjoitukset ovat hyödyllisintä mitä voi olla - eivät suinkaan kuulijoiden kiusaamista. Miten voi vielä nykyaikana olla ihmisiä, jotka eivät ymmärrä ettei luennoitsija voi vain "kaataa" opittavia sisältöjä opiskelijoiden päähän?

Pyörittelen silmiäni näille, jotka vielä erikseen oikein kieltäytyvät osallistumasta keskusteluun luennolla. Mitä te olette sinne oikein menneet tekemään ja milloin alatte ottaa vastuuta omasta oppimisestanne?

Olen myös itse pitänyt luentoja, ja jos en saa luennon aikana ihmisiä keskustelemaan aiheesta, pidän luentoani epäonnistuneena. Onneksi näin ei ole käynyt vielä kertaakaan. Ehkä alallani ollaan keskimääräistä motivoituneempia oppimaan? Keskimääräistä enemmän introvertteja meissä ainakin on; se on varmaa. Tuo ei kuitenkaan estä ihmisiä olemasta aktiivisia silloin, kun siitä on oikeasti hyötyä.

Introversio ja passiivisuus eivät ole ollenkaan sama asia. Laiska ja saamaton on laiska ja saamaton, olipa sitten kuinka ulospäinsuuntautunut tahansa.

Kyllä se asian sanourtamunen itse omin sanoin toiselle ja aukkokohtien ratkaiseminen toimii ihan kaikilla oppijoilla. Pieni pohdinta luennolla käy kertauksesta. Sitäpaitsi tuo viestintäkanaviin perustuva VAK-tyypittely joutaa melko merkityksettömänä jo museoon, kaikki olemme kaikkea ja erilaiset työskentelytavat tukevat erityyppisiä oppimisen prosesseja.

jossa tietysti on rajoitteensa (ainakin jos sitä tulkitaan jyrkästi ja kuvitellaan että ihmiset kuuluvat puhtaasti vain yhteen ryhmään) kuin tuollainen uskomus että "kaikki olemme kaikkea" tulkittuna niin että olemme siis samanlaisia kuin luennoitsija joka sattuu tykkäämään (ja kokemaan oppimisen kannalta itselleen tehokkaiksi) ryhmä- ja paritöistä ja aiheestas puhumisesta, ja siksi siis jyrätään niiden mielipiteet jotka aidosti kokevat nämä menetelmät oppimista häiritseviksi...

Omalla alallani jota olen opettanut luennot ei ole se pohdinnan paikka vaan sitä varten on laskuharjoitukset joissa sitten sovelletaan opittuja tietoja ja pohditaan. Saa ihan omassa kodissaan rauhassa pohtia luentomateriaali nenän edessä eikä tarvitse yrittää siellä hälyisessä salissa :)

sekä opiskelijana että luennoitsijana ja tiedän, että luennolla on todella helppo vaipua "horrokseen".



Luennoitsijalle on todella epäkiitollista paasata 1,5 h putkeen vailla mitään takeita siitä, että opiskelijat tosiaan kuuntelevat ja että oppi menee perille. Siksi monet käyttävät ainakin jotain tapaa aktivoida opiskelijat.



Luennoitsijan kannalta on tosi harmillista, kun ei tiedä johtuuko opiskelijoiden passiivisuus siitä, että he ovat ihan pihalla vai siitä, että kaikki oli jo tuttua entuudestaan. Suoraan kysyttäessäkään ei tuohon tahdo saada vastaukseksi kuin jotain epämääräistä mutinaa. (Tai sitten joku vastaa, että kaikki oli tosi helppoa, eikä kukaan muu enää uskalla väittää vastaan :(...)

Olen itse todella introvertti, mutta olen opetellut kommunikoimaan vapautuneesti ja spontaanisti ihmisten kanssa, koska muuten en yksinkertaisesti pärjäisi alallani.

Jos sinä olet introverttina valinnut alan jolla on kommunikoitava työssä spontaanisti ja vapautuneesti ihmisten kanssa, ja opetellut tuon taidon, se ei tarkoita sitä, että kaikkien muiden tarvitsisi niin tehdä. Me useimmat introvertit valitsemme taipumustemme mukaisen ammatin, niin ettei tarvitse moista opetella.

Kuten joku jo mainitsi, asian aktiivinen käsittely auttaa sen ymmärtämisessä ja mieleen painamisessa, joten keskusteluharjoitukset ovat hyödyllisintä mitä voi olla - eivät suinkaan kuulijoiden kiusaamista. Miten voi vielä nykyaikana olla ihmisiä, jotka eivät ymmärrä ettei luennoitsija voi vain "kaataa" opittavia sisältöjä opiskelijoiden päähän?

Ei tietenkään luennoitsija voi kaataa sisältöjä päähän vaan oppiminen tietysti on oppijan aktiivinen prosessi, jossa hän mielessään sovittaa luennoitsijan antamaa tietoa siihen mitä jo aiheesta tietää ja prosessoi sitä aktiivisesti ajattelussaan sekä alitajuisesti. Mutta tämä on näin ihan perinteisessä luennoinnissakin, jossa opettaja puhuu ja oppilaat kuuntelevat- kun oppilailla on oikea kiinnostus opittavaan asiaan mikä yleensä aikuisille pidettävilla luennoilla toteutuu - aikuiset harvemmin hakeutuvat aloille tai luennoille aiheista jotka eivät heitä oikein kiinnosta.

Pyörittelen silmiäni näille, jotka vielä erikseen oikein kieltäytyvät osallistumasta keskusteluun luennolla. Mitä te olette sinne oikein menneet tekemään ja milloin alatte ottaa vastuuta omasta oppimisestanne?

Olen mennyt oppimaan, ja minun tapauksessani se tapahtuu parhaiten kun saan ihan hiljaa rauhassa kuunnella ja pohtia. Kaikki ylimääräinen, varsinkin sosiaalinen toiminta, on minulle vakava häiriö joka häiritsee oppimista, pelkkä stressitilanne ilman oppimiseen tulevaa hyötyä. Saan kyllä oppimiseeni enemmän kuuntelemalla sitä asiantuntijaa kuin muita ei-asiantuntevia siinä ryhmässä.

Olen myös itse pitänyt luentoja, ja jos en saa luennon aikana ihmisiä keskustelemaan aiheesta, pidän luentoani epäonnistuneena. Onneksi näin ei ole käynyt vielä kertaakaan. Ehkä alallani ollaan keskimääräistä motivoituneempia oppimaan? Keskimääräistä enemmän introvertteja meissä ainakin on; se on varmaa. Tuo ei kuitenkaan estä ihmisiä olemasta aktiivisia silloin, kun siitä on oikeasti hyötyä.

.

Kyllä minunkin pitämissäni koulutuksissa ja luennoilla yleensä jokunen kysyy jotain yksityiskohtaa, joka ei ole kysyjälle selvinnyt, eli kyllä toki osaavat olla aktiivisia kun on tarve, mutta mitään keskustelua sen enempää ei ole eikä ylenmääräistä aktiviisuutta ja hyvä niin. Minulle ilo on luentosalillisen keskittyvän ja pohtivan näköisiä ihmisiä, vaikkei kukaan keskustelisi mistään eikä kyselisi mitään.

Olen myös itse pitänyt luentoja, ja jos en saa luennon aikana ihmisiä keskustelemaan aiheesta, pidän luentoani epäonnistuneena. Onneksi näin ei ole käynyt vielä kertaakaan. Ehkä alallani ollaan keskimääräistä motivoituneempia oppimaan? Keskimääräistä enemmän introvertteja meissä ainakin on; se on varmaa. Tuo ei kuitenkaan estä ihmisiä olemasta aktiivisia silloin, kun siitä on oikeasti hyötyä.

Jos kyseessä on joku syventävien opintojen kurssi, jossa porukka on käytännössä jo tuttua toisilleen, keskustelut ja muut sujuvat varmasti hyvin.

Mutta jos puhutaan esim. isoista peruskursseista, joissa on ihmiset ei tunne tosiaan, pakkokeskustelut vierustoverin kanssa ovat todella silkkaa kiusantekoa oppilaille.