Vituttaa ehjät perheet

Onko ystäviesi onni sulta jotenkin pois?

tuntuu olevan.

Ja eron jälkeen muutenkin sitä hakeutuu mieluummin toisten eronneiden kanssa juttusille.

ap.

kun itsellä on erot ja uusperheet. Ei saisi kai sanoa näin mutta oikeesti, vituttaa noi harvat ystävät joilla on yhä liitot kasassa.

Jos olet eronnut, niin varmaan siihen oli syynsä - ero oli siis parempi kuin yhdessä pysyminen. Miksi kadehdit, kun oma elämäsi on järjestynyt sinulle parhaalla tavalla?

sit jotenkin kumma tuttavapiiri kun miltei kaikki on avioliitossa ja onnellisessa parisuhteessa. Ois myös tosi vaikea kuvitella että kukaan eroaisi. Tai ehkä me ollaan valittu ystäviksi niin kivoja ihmisiä että ne saa suhteetkin pysymään kasassa.:)

Tai ehkä me ollaan valittu ystäviksi niin kivoja ihmisiä että ne saa suhteetkin pysymään kasassa.:)

Meidän ystäväpiirissä on erittäin vastuuntuntoisia ja positiivisia ihmisiä. Ei varmaan sattumaa, että liitot ovat kestäneet.

miten muut tulevat pienen nousuhumalan varjolla tilittämään että me ollaan onnekkaita. Ihmettelen, eivätkö muut käsitä, että olemme tehneet 20-vuotisen liiton eteen todella paljon töitä.

Kaikki on kiinni siitä otatko "sen oikean" vai et.

tuntea tunteensa, myös ap;lla nämä surun ja kateuden tunteet, nehän ovat todella inhimillisiä. Te jotka mainostatte kuinka on sitä työtä tehty pitkän liiton eteen- luuletteko ettei eronnneet ole tehneet valtavasti töitä sen liittonsa onnistumisen eteen ja sitten vielä enemmän työtä jotta lapset ja itse sleviäisi siitä erosta...???? On moninverroin työläämpää!!!

Ja ei, ihminen ei ihan kokonaan ole vastuussa onnestaan.. voi herranjestas!! Ihminen on kyllä vastuussa siitä jääkö tuleen makaamaan vai lähteekö työstämään asioitaan, koettaako jaksaa ja löytää ratkaisua vaiko ei. Mutta siitä millaisia taakkoja ja vastaavasti millaisia voimavaroja niistä selviämiseen on IHMINEN EI ITSE VOI VALITA!!!! On hellpo hönkiä kuinka on panostettu onnellisen liiton eteen jos on paljon hyviä tekijöitä. Huomattavasti vaikeampaa se on jos on jo omassa perhetaustassa huonot eväät, ja elämähän voi heittää eteen ihan mitä tahansa. Yhtä typeriä komentteja kuin nämä koerkean tahon "avustustoimet" jossa rikki menneille ihmisille kerrotaan että kuule kyllä se kaikki siitä ja elämä maistuu kun peset ikkunat ja vähän leivot pullaa. TÄYDELLISTÄ ymmärtämättömyyttä

Mä edustan itse just tollaista ehjää perhettä ja takana on pitkä liitto, ei mikään kulissiliitto tai muuta sellaista vaikka toki välillä ongelmia on ollutkin.



Mutta elämä menee niin kuin menee, ja jos mulle tai meille olis käynyt erilailla, niin sitten olis. Ei pitkä liitto sinänsä ole mikään itseisarvo, niitä on hyviä ja huonoja. Ihan niin kuin uusperheitäkin.



Sulla on monenlaisia kokemuksia takana ja oot selvinnyt niistä tähän asti, ole onnellinen ja ylpeä siitä. Ja siitä, että olet uskaltanut lähteä uuteen yritykseen.

kun itsellä on erot ja uusperheet. Ei saisi kai sanoa näin mutta oikeesti, vituttaa noi harvat ystävät joilla on yhä liitot kasassa.

Ero ei välttämättä ole oma valinta, mutta uusperhe on aina oma valinta. Siihen kun lähtee niin tietää (tai ainakin PITÄISI tietää) 100-varmasti että helppoa ei tule olemaan, ainakaan alussa. Tuntuu, että helppoa se ei ole missään vaiheessa, vaan jatkuvaa joustoa, kompromisseja sekä aikataulupalapeliä.

Minusta ei olisi ikinä siihen. Jos tässä joskus ero tulee niin yhden asian olen jo nyt luvannut itselleni - uusperhekuvioon en IKINÄ lähde.

Niinkuin tuo yksi edellinenkin heti katkerasti huomautti, että pitkissä liitoissa vain roikutaan ja kidutaan.



Täytyy muistaa, että vaikka täällä AV-palstalla on suuri joukko niitä moukkia, jotka hyppii suhteesta suhteeseen "sen oikean" toivossa, niin puolet avioliitoista vielä säilyvät kuolemaan asti. Kaikissa liitoissa on ongelmia, ihan kaikissa, mutta liiton säilyminen kertoo vain osapuolten ongelmanratkaisukyvystä.



Minusta on hienoa ja ihailtavaa, kun pariskunta on ollut pitkään yhdessä. Se tavanomainen kyllästyminen siinä 30-40 välillä on vain omia ikäkriisejä ja sen jälkeen oma narsistisuus yleensä vähenee, ja aletaan ymmärtää niitä aitoja koko perheen onnellisuuden tuojia. Oma elämänkaari nähdään myös toisessa valossa.

kanssa yhdessä. Tai siis sua en varmaan tunne, mutta sitä yhtä eronnutta ystävääni ärsyttääkseni. Mulle tämä nykyajan erobuumi tai mikä onkaan on ihan vieras, koska suurin osa liitoista lähipiirissäni on pitkiä. Ja ei, en ole uskovainen tai mikään muukaan kummallisuus, vaan ihan helsinkiläinen kolmekymppinen työssäkäyvä koululaisten äiti.

että suurimmaissa tapauksissa eroista, se ero olisi voitu välttää epäitsekkyydellä ja jollain panostuksella suhteeseen. Mikään ei ole niin pyrerä slogan kun "Kasvoimme erillemme"



Jokaiseen pitkään parisuhteeseen tulee kyllästymisen hetkiä ja tuntuu että mikään ei tunnut miltään, mutta sitten täytyy sen eteen taas tehdä työtä: ottaa aikaa kahden kesken, muistella miksi on aikoinaan menty yhteen, keskustella ja olla sitoutunut. Varmasti tällä saadaan apua aikaan. Oothan sä kuitenkin joskus ollut rakastunut siihen puolisoos niin mikset vois tuntea sitä taas?



Eri asia tietty väkivalta ym. ei sellaisiin suhteisiin tarvi jäädä roikkumaan, mut pointtina se että aika helposti nykyään erotaan ja se on mun mielipiteeni.

kanssa yhdessä. Tai siis sua en varmaan tunne, mutta sitä yhtä eronnutta ystävääni ärsyttääkseni. Mulle tämä nykyajan erobuumi tai mikä onkaan on ihan vieras, koska suurin osa liitoista lähipiirissäni on pitkiä. Ja ei, en ole uskovainen tai mikään muukaan kummallisuus, vaan ihan helsinkiläinen kolmekymppinen työssäkäyvä koululaisten äiti.

Se tavanomainen kyllästyminen siinä 30-40 välillä on vain omia ikäkriisejä ja sen jälkeen oma narsistisuus yleensä vähenee

Niinkuin tuo yksi edellinenkin heti katkerasti huomautti, että pitkissä liitoissa vain roikutaan ja kidutaan.

Täytyy muistaa, että vaikka täällä AV-palstalla on suuri joukko niitä moukkia, jotka hyppii suhteesta suhteeseen "sen oikean" toivossa, niin puolet avioliitoista vielä säilyvät kuolemaan asti. Kaikissa liitoissa on ongelmia, ihan kaikissa, mutta liiton säilyminen kertoo vain osapuolten ongelmanratkaisukyvystä.

Minusta on hienoa ja ihailtavaa, kun pariskunta on ollut pitkään yhdessä. Se tavanomainen kyllästyminen siinä 30-40 välillä on vain omia ikäkriisejä ja sen jälkeen oma narsistisuus yleensä vähenee, ja aletaan ymmärtää niitä aitoja koko perheen onnellisuuden tuojia. Oma elämänkaari nähdään myös toisessa valossa.

auta vaikka itse kuinka panostaisi ongelmanratkaisuun ja uusiin valoihin, jos toinen ei siihen kykene. Suomessa on yllättävän paljon erittäin surkein sosiaalisin taidoin varustetuja huono-itsetuntoisia ihmisiä. kaikilla (ja usein kai miehillä) ei ole juuri mitään eväitä rakentaa läheistä tunnesuhdetta. ja tällaiset miehet eivät myöskään koe olevansa minkään avun tarpeessa. Ei siitä liitosta tule onnellista vaikka toinen osapuoli kuinka yrittäis. tai liitosta tulee, sillä lailla että toinenkin osapuoli lakkaa välittämästä tunteistaan ja tarpeistaan yms. Sitten on perheessä rauha maassa ja pysyy kasassakin. usein se vaan tarkoittaa sitä että se "periksi antava" osapuoli masentuu. Mä en usko että lapsiperheissä useinkaan kyllästytään vaan nimenomaan niin et toisella tai molemmilla ei riitä sosiaaliset taidot ongelmanratkaisuun. Ja se johtuu siitä että me olemme tällainen sotien runtelema, häpeään kasvatettu kansa- ja se näkyy vielä nykyäänkin keski-ikäisten sukupolvessa.

että meidän tuttavapiirissä ovat eronneet ne, jotka on aloittaneet seurustelunsa jo kouluaikoina, alle 20-vuotiaina siis, sitten taas yli 25-vuotiaina kohdanneet parit on yhdessä. Vai eivätkö ole vielä ehtineet erota sitten, olemme nelikymppisiä nykyään.



En kyllä laske vielä "pitkäksi suhteeksi" kun yhdessä ollaan oltu 12 vuotta, ainakaan ei tunnu niin pitkältä. Puhumattakaan että olisi jotain kulisseja pystyssä. =D

miten aikuinen ihminen voi pitää uutta munaa/pillua niin ihmeellisenä, että oman lapsen kärsimyskään ei havahduta priorisoimaan. en todellakaan voi käsittää.

niin ei siihen lapsen näkökulmaan oikeasti pysty. Silloin kaikki on vain minäminää ja mun tarpeita ja minä ensin ja minä olen tärkein.

Monet on yhdessä vaan kun ei uskalla erota, vaikka se olisi kaikille parasta

Samoin uskon että kuliseeja ne pitkät liitot o. ap.

Täälläkin onnellinen avioliitto ja 3 lasta, kumpikin tietää uus(p)erhe-kuviot muista yhteyksistä, eikä todellakaan aio lähteä siihen.

Sitä liittoa pitää hoitaa, toista ottaa arjessa huomioon jne. Yrittäkää edes.

jos vituttaa se, että niillä on joku asia hyvin?



Kuulostaa vaan niin kovin porvoolaiselta.

ei sitä "kulissiliitoksi" mitenkään voi yleistää.

Me olemme olleet miheni kanssa yhdessä 17 vuotta, joista 12 vuotta naimisissa. Meillä on 4 lasta, joista nuorin alle vuoden ikäinen vauva. Arki on todella kiireistä välillä, ja ajan lisäksi raha on joskus tiukoilla. Mutta yhdessä olemme pysyneet ja pysymme vastakin.

Mielestäni eroaminen ei ole ratkaisu, elllei sitten mies/nainen ole väkivaltainen/juoppo/narkkari/patologinen petturi. Eikä se vaihtamalla parane, vaan rakastumisen alkuhuuman jälkeen koittaa jokaisessa parisuhteessa jossain vaiheessa tylsäkin arki. Tällöin kannattaa muistuttaa itselleen, että mihin toisessa alunperin rakastui.

Monet on yhdessä vaan kun ei uskalla erota, vaikka se olisi kaikille parasta

Samoin uskon että kuliseeja ne pitkät liitot o. ap.

Täälläkin onnellinen avioliitto ja 3 lasta, kumpikin tietää uus(p)erhe-kuviot muista yhteyksistä, eikä todellakaan aio lähteä siihen.

Sitä liittoa pitää hoitaa, toista ottaa arjessa huomioon jne. Yrittäkää edes.

Eikä se vaihtamalla parane, vaan rakastumisen alkuhuuman jälkeen koittaa jokaisessa parisuhteessa jossain vaiheessa tylsäkin arki.

t: ketjuun jo vastannut, liitot 12v ja nykyinen 15v ->