Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa ehjät perheet
12.09.2012 |
kun itsellä on erot ja uusperheet. Ei saisi kai sanoa näin mutta oikeesti, vituttaa noi harvat ystävät joilla on yhä liitot kasassa.
Kommentit (139)
petturi, kuten jo aiemmin totesin...
Mut kun ex ei ollut mitään noista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaistahan se on pitemmän päälle monella, järkiavioliitto.
ei ihan kaikkea kannattaisi kadehtia. Avioliiton ylläpitäminen vaatii kyllä aika paljon työtä ja rukousta. Ei se ihan itsestään onnistu.
vaikka se olisi kaikille parasta
saying that yourself... :D Pitääkin tästä päiväunille, kun viime yönä ei mies päästänyt nukkumaan ;)
Ymmärrän että vituttaa, mutta katkeroitua ei kai kannata..?
Sellaistahan se on pitemmän päälle monella, järkiavioliitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakaan yhteisten lasten kannalta, jos sellaisia teillä oli. Tai sitten lapsettomuus oli teidän eronne syy - en tiedä.
Joka tapauksessa uudessakin parisuhteessa tulee ainka jossain vaiheessa eteen se hetki, että ärsyttää/suututtaa/tulee riitaa tai erimielisyyttä asioista. Ei kenenkään arki ole niin onnellista ja auvoista. Täydellistä kumppania ei ole, eikä löydy, sillä ihmiset eivät ole täydellisiä. Kaikilla on omat puutteensa ja vikansa.
Toki toisella kierroksella olevat usein panostavat paljon enemmän uuteen parisuhteeseen kuin ensimmäiseen parisuhteeseen. Nimittäin ei haluta enää epäonnistua. Otetaan yhteistä parisuhdeaikaa, keskustellaan asioista, hankitaan yhteisiä positiivisia kokemuksia ja vältetään ensimmäisessä parisuhteessa tehtyjä virheitä. Virheistään oppii...
Tämän kaiken voisi toki tehdä ensimmäisenkin kumppani/puolison kanssa. Ellei hän tosiaan ole väkivaltainen/jne., eikä hän itse halua tai voi muuttua. (Esim. alkoholistia ei voi kukaan parantaa tai muuttaa, vaan hänen pitää itse päättää jättää alkoholi kokonaan. Mutta tämänhän kaikki jo tietävät.)
petturi, kuten jo aiemmin totesin...
Mut kun ex ei ollut mitään noista.
Eikä se vaihtamalla parane, vaan rakastumisen alkuhuuman jälkeen koittaa jokaisessa parisuhteessa jossain vaiheessa tylsäkin arki.
t: ketjuun jo vastannut, liitot 12v ja nykyinen 15v ->
jos vuosikausia menee parisuhteessa huonosti, niin kyllä mun mielestä silloin alkaa olla "turha potkia kuollutta hevosta".
Me ei ex-mieheni kanssa sanottue edes huomenta toisillemme moneen vuoteen ja viimeinen vuosi asuttiin eri huoneissa. Jokainen voi kuvitella sen ilmapiirin mikä meillä oli ja miten lapset kokivat "perhe-elämämme".
On tosi tärkeätä yrittää liitossa kaikkensa, mutta kyllä täytyy myös osata päästää irti, jos tilanne ei parane.
Itse olen ollut nyt kymmenisen vuotta uudessa liitossa ( yhtä pitkä aika kuin lasteni isän kanssa tuli täyteen ) ja kyllä voin sanoa, että vaihtamalla parani. Meillä on normaalit suhteen ylä-ja alamäet ja riidelläänkin, mutta rakkaus on ja kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka se olisi kaikille parasta
saying that yourself... :D Pitääkin tästä päiväunille, kun viime yönä ei mies päästänyt nukkumaan ;)
Ymmärrän että vituttaa, mutta katkeroitua ei kai kannata..?
Eikö nekin kärsi metelistä?
t: ohis
No, sitten ero ei ollut välttämättä oikea ratkaisu, ainakaan yhteisten lasten kannalta, jos sellaisia teillä oli.
mutta pointti on se, että ei kannata laukoa noita viisauksiaan eikä siten yleistää omaa parisuhdettaan kaikkiin muihinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(Hän ei siis ollut väkivaltainen/jne.) Et ole varsinaisesti avautunut eron syistä.
Lapsilla on oikeus omaan, biologiseen isäänsä (lukuunottamatta muutamia erikoistapauksia, kuten pedofiili-isät). Olen aika kyllästynyt kuulemaan näitä "kasvoimme erillemme", "lapsen koti on vanhempiensa parisuhde" ja muita kliseitä. Näillä eronneet vain yrittävät vähentää syyllisyyden tunnetta erostaan.
Oikeasti olisi pitänyt ensimmäisen parisuhteen aikana katsoa itsekin peiliin: mitä minä voin tehdä, että parisuhteeni toimisi paremmin? Omalta osalta tehtyjä virheitä voi korjata uuden kumppanin kanssa, mutta lapset joutuvat elämään eronneiden vanhempiensa kanssa, eikä se ole heille helppoa.
No, sitten ero ei ollut välttämättä oikea ratkaisu, ainakaan yhteisten lasten kannalta, jos sellaisia teillä oli.
mutta pointti on se, että ei kannata laukoa noita viisauksiaan eikä siten yleistää omaa parisuhdettaan kaikkiin muihinkin.
Lapsilla on oikeus omaan, biologiseen isäänsä (lukuunottamatta muutamia erikoistapauksia, kuten pedofiili-isät). Olen aika kyllästynyt kuulemaan näitä "kasvoimme erillemme", "lapsen koti on vanhempiensa parisuhde" ja muita kliseitä. Näillä eronneet vain yrittävät vähentää syyllisyyden tunnetta erostaan.Oikeasti olisi pitänyt ensimmäisen parisuhteen aikana katsoa itsekin peiliin: mitä minä voin tehdä, että parisuhteeni toimisi paremmin? Omalta osalta tehtyjä virheitä voi korjata uuden kumppanin kanssa, mutta lapset joutuvat elämään eronneiden vanhempiensa kanssa, eikä se ole heille helppoa.
Mitä luulet minun viimeiset viisi vuotta tehneen, muuta kuin katsoneeni peiliin jne.?
Mutta kun rakkaus loppuu, se vain loppuu. Jos toinen inhottaa, yököttää ja kaikkea muutakin niin todellakaan en lasten takia ole sellaisessa liitossa loppuikääni.
Ja nyt minulla kasvaa kolme ihanaa lasta ydinperheessä. Joita siis minulla ei olisi jos vielä roikkuisin exän kanssa (ajatuskin kauhistuttaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen koti on Bio-vanhempien suhteessa. Siinä tapauksessa sanonta pitää kyllä harvinaisen hyvin paikkaansa, surullisia ovat ne lasten kohtalot, jotka tulevat "rikkinäisestä" kodista. Näin se vaan, vaikka kuinka ero hoidettaisiin "hyvin" tai aikomukset olisivat hyvät.
Minustakin väite, "lapsen koti on vanhempien parisuhde" on tosi ällö.
Ei mun parisuhteeni periaatteessa edes kuulu lapsilleni, se on minun ja mieheni välinen. Lapsilla on fyysinen koti ja elämme siinä kaikki perheenä.
(Hän ei siis ollut väkivaltainen/jne.) Et ole varsinaisesti avautunut eron syistä.
Lapsilla on oikeus omaan, biologiseen isäänsä (lukuunottamatta muutamia erikoistapauksia, kuten pedofiili-isät). Olen aika kyllästynyt kuulemaan näitä "kasvoimme erillemme", "lapsen koti on vanhempiensa parisuhde" ja muita kliseitä. Näillä eronneet vain yrittävät vähentää syyllisyyden tunnetta erostaan.
Oikeasti olisi pitänyt ensimmäisen parisuhteen aikana katsoa itsekin peiliin: mitä minä voin tehdä, että parisuhteeni toimisi paremmin? Omalta osalta tehtyjä virheitä voi korjata uuden kumppanin kanssa, mutta lapset joutuvat elämään eronneiden vanhempiensa kanssa, eikä se ole heille helppoa.
No, sitten ero ei ollut välttämättä oikea ratkaisu, ainakaan yhteisten lasten kannalta, jos sellaisia teillä oli.
mutta pointti on se, että ei kannata laukoa noita viisauksiaan eikä siten yleistää omaa parisuhdettaan kaikkiin muihinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen koti on Bio-vanhempien suhteessa. Siinä tapauksessa sanonta pitää kyllä harvinaisen hyvin paikkaansa, surullisia ovat ne lasten kohtalot, jotka tulevat "rikkinäisestä" kodista. Näin se vaan, vaikka kuinka ero hoidettaisiin "hyvin" tai aikomukset olisivat hyvät.
kliseen "kun rakkaus loppuu, niin se loppuu".
Mihin rakkaus loppui? Mikä oli syy? Miksi "toinen inhotti, yökötti"...? Rakastumisen ensihuuma häviää ennemmin tai myöhemmin, mutta rakkaus - se ei noin vain lopu. Miksi rakastuit ex-mieheesi alunperin? Miksi teit hänen kanssaan lapsen ja (ehkä) toisenkin lapsen?
En muuten ymmärrä myöskään lausetta: "minulla kasvaa kolme ihanaa lasta ydinperheessä". Jos olet eronnut parisuhteesta, ja sinulla on yhteisiä lapsia ex-miehen kanssa ja sitten vielä yksi lapsi (tai enemmän) uuden miehen kanssa, sinulla on nyt uusioperhe, ei ydinperhe. Eihän uusi miehesi ole lasten biologinen isä.
Mutta nyt minun täytyy valitettavasti lopetta tältä erää tämä erittäin mielenkiintoinen keskustelu. Bussi ei odota, ja vielä pitää pukea kaksi nuorinta lasta. :)
i]
Lapsilla on oikeus omaan, biologiseen isäänsä (lukuunottamatta muutamia erikoistapauksia, kuten pedofiili-isät). Olen aika kyllästynyt kuulemaan näitä "kasvoimme erillemme", "lapsen koti on vanhempiensa parisuhde" ja muita kliseitä. Näillä eronneet vain yrittävät vähentää syyllisyyden tunnetta erostaan.Oikeasti olisi pitänyt ensimmäisen parisuhteen aikana katsoa itsekin peiliin: mitä minä voin tehdä, että parisuhteeni toimisi paremmin? Omalta osalta tehtyjä virheitä voi korjata uuden kumppanin kanssa, mutta lapset joutuvat elämään eronneiden vanhempiensa kanssa, eikä se ole heille helppoa.
Mitä luulet minun viimeiset viisi vuotta tehneen, muuta kuin katsoneeni peiliin jne.?
Mutta kun rakkaus loppuu, se vain loppuu. Jos toinen inhottaa, yököttää ja kaikkea muutakin niin todellakaan en lasten takia ole sellaisessa liitossa loppuikääni.
Ja nyt minulla kasvaa kolme ihanaa lasta ydinperheessä. Joita siis minulla ei olisi jos vielä roikkuisin exän kanssa (ajatuskin kauhistuttaa).
kliseen "kun rakkaus loppuu, niin se loppuu".
Mihin rakkaus loppui? Mikä oli syy? Miksi "toinen inhotti, yökötti"...?
Varmaan se on sitä biologiaa.
ja kyllä minulla on ihan ydinperhe, se riittääkö mielikuvituksesi sen käsittämiseen, ei ole minun ongelmani. Onneksi siis löysin sen oikean itselleni ja vaihtamalla todellakin parani.
että on hyvin yleistä mennä naimisiin/perustaa perhe/vakiintua kumppanin kanssa, jota ei sitten ihan oikeasti lopulta tunneta?
Onneksi on olemassa vielä heitäkin, jotka vannovat rakkauden ja sen oikean nimeen. Ja selväksi on jo käynyt, ettei helppoa tunnu olevan kenelläkään milloinkaan ikinä koskaan.:P
että on hyvin yleistä mennä naimisiin/perustaa perhe/vakiintua kumppanin kanssa, jota ei sitten ihan oikeasti lopulta tunneta?
Onneksi on olemassa vielä heitäkin, jotka vannovat rakkauden ja sen oikean nimeen. Ja selväksi on jo käynyt, ettei helppoa tunnu olevan kenelläkään milloinkaan ikinä koskaan.:P
t: se 15v nykyisen kanssa ollut.
ps. tunsin myös exäni 8v ennenkuin tein lapsen, valitettavasti toista ei aina opi tuntemaan vanhempana ennen lapsentekoa, vain ainoastaan puolisona, joten pettymyksiä tulee ( se 12v tässä suhteessa ollut).
petturi, kuten jo aiemmin totesin...