Vituttaa ehjät perheet

Kateus ei parane sillä, että "katsoo peiliin" ja oppii syyttämään itseään. Kateus ei parane sillä, että kysyy, mitä se minulta on pois että muut ovat onnellisempia. Ainoa asia, mikä nähdäkseni voi parantaa kateuden, on onni: jos pystyy löytämään onnea omasta asemastaan, pystyy iloitsemaan myös muiden onnesta.

Se että ei kadehdi muita JA että osaa iloita muiden SEKÄ omasta puolesta, seuraa siitä, kun pystyy elämään riippumattomana. Tarkoitan riippumattomuutta nyt hyvin laajana asiana. Ihminen, joka ei odota, että asiat kulkevat oman mielen mukaan, on riippumaton. Silloin lakkaa myös vertailu, aivan automaattisesti.

Lapsen koti on Bio-vanhempien suhteessa. Siinä tapauksessa sanonta pitää kyllä harvinaisen hyvin paikkaansa, surullisia ovat ne lasten kohtalot, jotka tulevat "rikkinäisestä" kodista. Näin se vaan, vaikka kuinka ero hoidettaisiin "hyvin" tai aikomukset olisivat hyvät.

eivät kaikki eroperheen lapset tai uusperheissä asuvat ole hajalla ja elämä pilalla. Toisilla on hyvä koti ja elämä siinä uusperheessä eikä lapsi ole mikää "surullinen kohtalo." Itse olen eroperheestä ja asuin isäpuolen ja äidin kanssa hyvinkin onnellista ja rauhallista elämää. sitä ennen olen juossut karkuun kirveellä uhkaavaa isää ja soitellut ambulansseja kännissä itsensä satuttaneelle isälleni. Seuravana päivänä menin kouluun kuin ei mitään. Onneksi, voi onneksi äitini otti eron ja minäkin sain sittemmin turvallisen "isähahmon", joka on varaukki lapsillemme, koska isäni jatkaa samaa linja kuin 30v sitten. Itselläni on lapsipuoli, joka täytti juuri 18v, hieno nuori, joka pärjää koulussa, meillä on hyvä välit ja ei ole ongelmia. Minä en ollut syy miehen ja hänen exän eroon, eikä se liitto oikeastaan edes kuulu mulle, miksi noin kävi. Nyt on kummallakin uusi perhe ja hyvin tuntuu myös miehen exällä pyyhkivän.

ja kertoo paljon, ettet ole tuon perusteellisemmin eroasi ja siihen johtaneita "syitä" pohdiskellut.

jaksanut olla filosofinen.

Ei ole mitään järkeä olla kateellinen, sillä eihän heidän liittonsa ole sinulta pois.

Ei ole mitään järkeä olla kateellinen, sillä eihän heidän liittonsa ole sinulta pois.

Joskus tulee itse mietittyä miten noilla ja noilla on rahaa kaikkeen tuohon, mihin meillä ei vastaavasti ole, mutta lohduttaudun aina sillä, että meillä menee niin paljon paremmin muuten =)

[/quote]

Todennäköisemmin ovat uusioperheistä Tilastojen mukaan uusioperheissä petetään ja erotaan herkemmin, kuin ydinperheissä. Kyllähän näitä säälittäviä "omaa elämäänsä etsiviä" miehiä riittää, se on totta. Liiton onnistumisen todennäköisyys ei kovin hyvä...

[/quote]

Samanlailla ne naimississakin olevat pettää, ja eroaa.

kuinka pitkä on pitkä liitto? Vängätään ettei 10 vuotta ole muka pitkä liitto vaan se pitää olla vähintään 20+ vuotta. Ilmeisesti jotkut naiset sitten määrittelevät itsensä tuon liiton vuosien mukaan. Onpa surullista.

miten monet ovat sitä mieltä että (lähes) kaikki pitkät parisuhteet ovat kulissia, ja tavalla tai toisella epäonnistuneita (esim. toinen pettää jatkuvasti tms.).



Ovatko näin ajattelevat muuten sitä mieltä, että heidän nykyinen/tuleva parisuhteensa on siis tuomittu päättymään eroon tai kulissiin jo muutamassa vuodessa?

salaisuus on siinä, että se ei alun perinkään perustu pelkälle romanttiselle/ eroottiselle rakkaudella ja huumalle, vaan mukana on _lisäksi_ vahvasti ystävyys ja kumppanuus ja yhteiset kiinnostuksen kohteet.



Tähän vielä päälle sellainen avainsana kuin molemminpuolinen SITOUTUMINEN, niin toimivat palikat ovat kasassa.



Mitä tässä vuosien varrella on tuttavapiiriä seuraillut, yllättävän moni menee naimisiin rakkauden huumassa ja perustaa perheen täysin erilaisen ihmisen kanssa, ja ylläri, ylläri, muutaman vuoden päästä huomataan, ettei olekaan enää mitään yhteistä. Usein ei ole mitään väkivaltaa, alkoholismia, pettämistäkään tms. kuvioissa, vaan kerta kaikkiaan vaan homma jotenkin lopahtaa kun rakkauden ja seksin alkuhuuma haihtuu. Ja sehän väkisinkin haihtuu, mutta onneksi voi palata myöhemmin uudelleen ja uudenlaisena, jos suhteen muut peruspalikat ovat kasassa.



Itselläni on 20 onnellista avioliittoa takana (haastaviakin vaiheita), ja näin minä asian koen. Mieheni on paitsi rakastajani ja lasteni isä, myös paras ystäväni. Eikä elämän silti tarvitse pyöriä vain parisuhteen ja perheen ympärillä.

miten monet ovat sitä mieltä että (lähes) kaikki pitkät parisuhteet ovat kulissia, ja tavalla tai toisella epäonnistuneita (esim. toinen pettää jatkuvasti tms.).

Ovatko näin ajattelevat muuten sitä mieltä, että heidän nykyinen/tuleva parisuhteensa on siis tuomittu päättymään eroon tai kulissiin jo muutamassa vuodessa?

Ihmisen on ilmeisesti määrä elää onnettomana loppuelämänsä.

(Tai on kai jos ei erotakaan saa lasten takia.)

Ja samanlaisia kokemuksia tuttavapiiristä.

salaisuus on siinä, että se ei alun perinkään perustu pelkälle romanttiselle/ eroottiselle rakkaudella ja huumalle, vaan mukana on _lisäksi_ vahvasti ystävyys ja kumppanuus ja yhteiset kiinnostuksen kohteet.

Tähän vielä päälle sellainen avainsana kuin molemminpuolinen SITOUTUMINEN, niin toimivat palikat ovat kasassa.

Mitä tässä vuosien varrella on tuttavapiiriä seuraillut, yllättävän moni menee naimisiin rakkauden huumassa ja perustaa perheen täysin erilaisen ihmisen kanssa, ja ylläri, ylläri, muutaman vuoden päästä huomataan, ettei olekaan enää mitään yhteistä. Usein ei ole mitään väkivaltaa, alkoholismia, pettämistäkään tms. kuvioissa, vaan kerta kaikkiaan vaan homma jotenkin lopahtaa kun rakkauden ja seksin alkuhuuma haihtuu. Ja sehän väkisinkin haihtuu, mutta onneksi voi palata myöhemmin uudelleen ja uudenlaisena, jos suhteen muut peruspalikat ovat kasassa.

Itselläni on 20 onnellista avioliittoa takana (haastaviakin vaiheita), ja näin minä asian koen. Mieheni on paitsi rakastajani ja lasteni isä, myös paras ystäväni. Eikä elämän silti tarvitse pyöriä vain parisuhteen ja perheen ympärillä.

toisaalta ihan ymmärrettävä tunne, mutta toisaalta kannattaa yrittää päästä asian yli. Vitutuksella vahingoitat vain itseäsi ja perhettäsi.



Mikä uusperheessäsi mättää?

Kyllä meilläkin on pohdittu erilleen lähtemistä jo kymmeniä kertoja, vaan joka kerta on kovalla työllä päästy eteenpäin ja kasvettu ihmisinä molemmat siinä samassa. Helpompaa se olisi erota jne., mutta sitä ei kumpikaan lopulta tahdo ja annoimme kuitenkin lupauksen olla yhdessä loppuelämämme.

et o joku kateellinen meidän pitkästä liitosta!!!!

kun itsellä on erot ja uusperheet. Ei saisi kai sanoa näin mutta oikeesti, vituttaa noi harvat ystävät joilla on yhä liitot kasassa.

Saat varmasti arvoisesi palautteen.

vaikka se olisi kaikille parasta

mutta kyllähän se ero yhä aiheuttaa syyllisyyttä, tapa millä se hoidettiin ja sellanen.



ap.

Monet on yhdessä vaan kun ei uskalla erota, vaikka se olisi kaikille parasta

Samoin uskon että kuliseeja ne pitkät liitot o.

ap.

Me olemme ehjä ja oikeasti onnellinen perhe. Yhdessä olemme mieheni kanssa olleet 15v ja rakastamme toisiamme paljon. Mulle on joskus pienessä kännissä pari ystävääni tunnustanut, kuinka kadehtii meitä.



Kyllä mä itekin koen olevani onnekas ja osaan arvostaa avioerolapsena ehjää perhettämme, mutta eikö jokainen kuitenkin ole vastuussa itse omasta onnestaan? Ja katkeruus ja kateus vain nakertaa sitä entisestään?

miten muut tulevat pienen nousuhumalan varjolla tilittämään että me ollaan onnekkaita. Ihmettelen, eivätkö muut käsitä, että olemme tehneet 20-vuotisen liiton eteen todella paljon töitä.