Vituttaa ehjät perheet

..ja silti tämä vonkuu seksiä baarissa tuntemattomilta. Yllättävän moni mies pettää tilaisuuden tullen, ei ole mikään salaisuus.

..ja silti tämä vonkuu seksiä baarissa tuntemattomilta. Yllättävän moni mies pettää tilaisuuden tullen, ei ole mikään salaisuus.

jos tilaisuus tulee ja miksei tulisi, ei meillä ainakaan olla 24/7 yhdessä. Mutta silti onneksi on vielä niitä ihmisiä, jotka eivät petä. Kyllä mullekin on tilaisuuksia tullut pettää ja varmasti on miehellenikin. Silti en jaksa uskoa että olisi pettänyt. Vaikka varmahan en voi toisesta olla koskaan. Ei pitkään yhdessä oleminen tarkoita samaa kuin automaattisesti vieraissa juoksu. Ennemminkin niin että usein kumppania vaihtava ei voi olla kenellekkään uskollinen, oli sitten kyse miehistä tai naisista.

että nimenomaan valtaosa tapaamistani "pettämisherkistä" perheenisistä on niitä, jotka ovat pariutuneet nuorena ja se oma vaimo on lähes ainoa kokemus naisista. Nyt 35-45 ikävuoden hujakoilla monille tuntuu tulevan tarve testata vetovoimaansa ja kokeilla, että mille se kontakti tuntuu muiden naisten kuin ikiaikaisen oman vaimon kanssa. Varmaan nämä samaiset herrat hyvinkin vaikuttavat perheelleen omistautuineille ja täydellisille aviopuolisoille, kun ovat vuosien saatossa hitsautuneet nuoruudenrakkauteensa, mutta todellisuus voi olla aivan toinen.

Yhtään uusperheen isää en ole kohdannut, joka olisi suorasti tai epäsuorasti ollut minusta kiinnostunut. Se ei tokikaan tarkoita sitä, etteikö sellaisiakin voisi olla, mutta näistä muutamistakymmenistä viime vuosien "kohtaamisista" tosiaan lähes kaikki jollei aivan kaikki ole olleet ydinperheenisiä.

Siksi olen jotenkin kauhean surullinen näiden hyväuskoisten aviovaimojen puolesta, jotka kovaan ääneen toitottavat miten hyvä liitto heillä on ja kuinka se kestää kivet ja karikot.

-60-

"onnellisen ydinperheen" onni kestää päivänvaloa, kun kysytään asiaa siltä toiseltakin osapuolelta? Meinaan on tässä matkan varrella tullut vastaan eräskin aviomies, joka olisi valmis ihan mihin tahansa suhteeseen esimerkiksi minun kanssani - ja varmaan olisivat valmiita mihin tahansa kenen tahansa toisen naisen kanssa.

Tilastojen mukaan uusioperheissä petetään ja erotaan herkemmin, kuin ydinperheissä.

Kyllähän näitä säälittäviä "omaa elämäänsä etsiviä" miehiä riittää, se on totta. Liiton onnistumisen todennäköisyys ei kovin hyvä...

Älkää nalkuttako, antakaa seksiä usein ja olkaa huumorintajuisia niin ei tarvi miehen juosta vieraissa. T. Nainen

isä nk. uusperheessä, on sekin mies joskus ollut isä siinäydinperheessä, eikös? ;) Tässä keskustelussa menee nyt (anteeksi tönkkö sanonta) puurot ja vellit sekaisin.



Itse voin puolestani sanoa, että ydinperhe on jotain sellaista, jonka puolesta olen olen valmis taistelemaan kynsin, hampain.



Joku tykkää vetää sen kortin esiin, että mites teet töitä, jos mies ei halua tai on raivohullu tms. Tuurilla on toki osansa asiaan, mutta sen osuutta voidaan merkittävästi pienentää TUTUSTUMALLA siihen tulevaan puolisoon ennen papin aamenta.

mutta näistä muutamistakymmenistä viime vuosien "kohtaamisista" tosiaan lähes kaikki jollei aivan kaikki ole olleet ydinperheenisiä.

varmasti sinun kaltaisesi nainen voi olla jännittävä kuriositeetti ydinperheisän mielestä, uusperheisä taasen lienee eronnut juuri sinunlaisestasi?

Siksi olen jotenkin kauhean surullinen näiden hyväuskoisten aviovaimojen puolesta, jotka kovaan ääneen toitottavat miten hyvä liitto heillä on ja kuinka se kestää kivet ja karikot.

... naisen suusta, jolla mahdollisuus ydinperheen koossapitämiseen meni jo. Vahingonilo on aika alhainen piirre.

Voi olla että kuvaamiasi ydinperheiden miehiä on baareissa paljon. Mutta sallittakoon kasvukivut ja kriisit ihmisillä ydinperheissäkin. Todennäköisesti nämä ovat pohjimmiltaan ihan tyytyväisiä perheenisiä, joiden vaimot ovat kauniita ja fiksuja, mutta kunhan kaipaavat seikkailua ja vaihtelua.

-Tyypillisin erotarina, valitettavasti. Näitä syrjähyppyjä on ollut "onnistuneissa suhteissa" ennenkin vanhaan, mutta nykyään niiden vuoksi erotaan.

Kaikki miehet eivät kuitenkaan ratkaise asioita pettämällä, vain kolmasosa ihmisistä tekee niin.

No meillä näin. Ollaan 26 vuotiaita, oltu yhdessä 10 vuotta josta alle vuosi naimisissa, kaksi lastakin ollaan saatu. Päivä päivältä tuntuu vain kuinka ihana onkaan elämä tuon ihmisen kanssa. Ehkä meillä on vain käynyt tuuri kun tapasimme toisemme? Siihen en osaa vastata mutta sen kyllä tiedän että onnellisia ollaan.

isä nk. uusperheessä, on sekin mies joskus ollut isä siinäydinperheessä, eikös? ;) Tässä keskustelussa menee nyt (anteeksi tönkkö sanonta) puurot ja vellit sekaisin. Itse voin puolestani sanoa, että ydinperhe on jotain sellaista, jonka puolesta olen olen valmis taistelemaan kynsin, hampain. Joku tykkää vetää sen kortin esiin, että mites teet töitä, jos mies ei halua tai on raivohullu tms. Tuurilla on toki osansa asiaan, mutta sen osuutta voidaan merkittävästi pienentää TUTUSTUMALLA siihen tulevaan puolisoon ennen papin aamenta.

näkökulmasta katsotaan. Minulle tämä perhe on ydinperhe ja uusperhe, koska en ole ollut koskaan aikaisemmin naimisissa ja vain tämän miehen kanssa minulla on lapsia. Uusperheen meistä tekee se, että miehen lapsi asuu kanssamme. Myös meidän lapsille tämä on se ainoa oikea ydinperhe: äiti ja iskä asuu yhdessä. Miehellä tämä on uusperhe, tottakai.

Siis aina ja taas uudelleen kuulee lausetta, että omaa onnea ei saa hylätä vain lasten takia. Eli siis jos tulee vaikka vuoden vaikea vaihe parisuhteessa niin vaihtoon vaan. Ei siinä liitossa voi olla "VAIN" lasten takia kun oma elämä jää vallan elämättä.



Hiukankaan psykologiaa tuntevat tietävät sen (jos uskaltavat myöntää), kuinka suuren loven lapsen kehitykseen tekee vanhenmpien ero. Riippumatta laspsen iästä ero aiheuttaa aina lapselle kriisin, jonka käsittely voi olla tuskainen taival vielä aikuisiällä. Lapsi EI ymmärrä miksi vanhemmat eroavat vaikka sitä kuinka hänelle puhuttaisiin. Hän näkee tilanteen lähes poikkeuksetta aina jonkin asteisena hylkäämisenä. On täysin kiistatonta, että avioeroperheiden tytöt, joilla jää isäsuhteen kehittyminen kesken, kärsivät aikuisena esim. sitoutumisen vaikeuksista, syömishäiriöistä yms. keskimääräistä enemmän siis Tästä tutkimuksiakin olemassa, useampia.





Ja me ihmettelemme miksi nuoriso voi pahoin. Nuoriso voi pahoin, koska vanhemmilla menee oma onni lasten onnen ohi. Ja tämä on aivan nurinkurinen ajattelutapa. Omien jälkeläisten hyvinvointi ja turvallisuus pitäisi aina mennä elämässä etusijalle, mutta EI. Ihmiset ovat niin itsekkäitä. Tämä ajattelu ei näy vain erojen määrässä vaan kaikessa toiminnassamme nykyaikana, yhä enemmän korostuen. Muodissa on hokemat, ihminen ei ole vain äiti tai isi tai vaan vanhempi. Ei niin, mutta tuntuu, että nykyään ihminen on ensin kaikkea muuta (työntekijä, yksilö, harrastava, puoliso) ja vasta viimeisenä vanhempi.



Itse ajattelen asiaa niin, että niin kauan kuin suhteessa ei ole väkivaltaa tai siihen rinnastettavia ongelmia on jotain tehtävissä. Omaa suhdetta tulee hoitaa ja siinä liitossa voi pysyä vain lastenkin takia. Tai oikeammin, onko parempaa syytä pysyä kuin lapset?

vaikka se olisi kaikille parasta

kun tulee eka vastoinkäyminen, lähdetään lätkimään. Eronneet on suurimmaksi osaksi luusereita, joista ei ole puolisoiksi eikä yleensä vanhemmiksikaan.

Hemmotelkaa, keskustelkaa, rakastelkaa usein, arkeen pieniä toisen huomioimistekoja ym. Ei voi olla niin vaikeaa! - 15v naimisissa, kahden lapsen äiti sekä vaimo ja nainen ja edelleen rakastunut mieheeni!

Nykyaikana ei jakseta ja viitsitä yrittää.

Pahaa oloa ei kestetä minuuttia pidempään, vaan vika on aina itsen ulkopuolella. Väärä puoliso, väärät olosuhteet. Ei hyväksytä erilaisia oloja osana elämää.

Riippumatta laspsen iästä ero aiheuttaa aina lapselle kriisin, jonka käsittely voi olla tuskainen taival vielä aikuisiällä. Lapsi EI ymmärrä miksi vanhemmat eroavat vaikka sitä kuinka hänelle puhuttaisiin. Hän näkee tilanteen lähes poikkeuksetta aina jonkin asteisena hylkäämisenä. On täysin kiistatonta, että avioeroperheiden tytöt, joilla jää isäsuhteen kehittyminen kesken, kärsivät aikuisena esim. sitoutumisen vaikeuksista, syömishäiriöistä yms. keskimääräistä enemmän siis

itse tiedän eroja joissa pettänyt ja jättänyt osapuoli on ollut niin innoissaan uudesta kumppanista, että lapset ovat jääneet täysin jalkoihin ja huomiotta erossa. seuraukset aivan katastrofaaliset.

EN YMMÄRRÄN miten aikuinen ihminen voi pitää uutta munaa/pillua niin ihmeellisenä, että oman lapsen kärsimyskään ei havahduta priorisoimaan. en todellakaan voi käsittää.

Nykyaikana ei jakseta ja viitsitä yrittää. Pahaa oloa ei kestetä minuuttia pidempään, vaan vika on aina itsen ulkopuolella. Väärä puoliso, väärät olosuhteet. Ei hyväksytä erilaisia oloja osana elämää.

Eroamiseen saa paljon toimintaohjeita ja vinkkejä, mutta parisuhteen säilyttämisestä ei.

Nekin, jotka ovat oikeasti ihan kadehdittavan hyvissä pitkään kestäneissä suhteissa, saattavat ajatella häpeissään, että kyllä nyt pitää erota kun on sitä ja tätä ja ehkäpä kaikilla muilla on hienompaa..? Juupa juu.

Pistäkääpä vain merkille palstoillakin, että yleensä eronneet, tuntuvat suorastaan patistavan kaikkia muita eroamaan. Käytetään kaikkia mahdollisia yleisiä fraaseja, jotka ympäripyöreästi saadaan sopimaan mihin tahansa liittoon ja näyttämään se "loppuun katsotulta". Vaikka kuitenkin pohjimmiltaan kaikki ihannoivat ja kadehtivat ydinperheen perhe-elämää ja säilyttämistä. Varsinkin ne eronneet, jotka ovat tilaisuutensa menettäneet. Todennäköisesti syrjähyppyjen tai muun hölmöilyn merkeissä.

Kiva niitä syrjähyppyjä sitten muistella, kun odottaa josko lapsenlapsilla olisi tänä vuonna aikaa vierailla etäetäisovanhemman kotona. Ja katsella kateellisena, kun naapurin mummolla ja papalla on TAAS ne yhteiset lapsenlapset joulua viettämässä.

itse tiedän eroja joissa pettänyt ja jättänyt osapuoli on ollut niin innoissaan uudesta kumppanista, että lapset ovat jääneet täysin jalkoihin ja huomiotta erossa. seuraukset aivan katastrofaaliset. EN YMMÄRRÄN miten aikuinen ihminen voi pitää uutta munaa/pillua niin ihmeellisenä, että oman lapsen kärsimyskään ei havahduta priorisoimaan. en todellakaan voi käsittää.

Ja sitten ne perustelevat eroaan, että lapset ovat onnellisempia kun äiti on onnellinen. Ikäänkuin vieraan miehen matkaan lähteminen olisi suorastaan lapsen oma toive. Uskomatonta itsepetosta ja syyllisyyden peittelyä.

Ethän sä voi tietää miten surkeaa niillä on kulissien takana. Saattavat tapella joka ilta joistain ihan helvetin mitättömistä jutuista. Ulospäinhän kaikki voi ollakin hyvin. Jos tarkkailet heidän käytöstä, ovatko heidän välit lämpimät? Pussailevatko? Halailevatko? Istuvatko sylikkäin? Pitelevätkö käsistä? Heittävätkö herjaa toisilleen leikkimielisesti?



Vai ovatko välit asialliset ja kohteliaat? Vai riitelevätkö jopa? Vastailevatko parin osapuolet toistensa kommentteihin isommassa seurassa?

En ole eronnut, siis.

kanssa yhdessä. Tai siis sua en varmaan tunne, mutta sitä yhtä eronnutta ystävääni ärsyttääkseni. Mulle tämä nykyajan erobuumi tai mikä onkaan on ihan vieras, koska suurin osa liitoista lähipiirissäni on pitkiä. Ja ei, en ole uskovainen tai mikään muukaan kummallisuus, vaan ihan helsinkiläinen kolmekymppinen työssäkäyvä koululaisten äiti.

on kauhean pitkää liittoa takana. Siis jos ajatellaan että pitkä avioliitto on yleensä tyylin 20 v ->

mutta näistä muutamistakymmenistä viime vuosien "kohtaamisista" tosiaan lähes kaikki jollei aivan kaikki ole olleet ydinperheenisiä.

varmasti sinun kaltaisesi nainen voi olla jännittävä kuriositeetti ydinperheisän mielestä, uusperheisä taasen lienee eronnut juuri sinunlaisestasi?

Olen se joka huuteli omasta onnestaan. Ei ollut pieni vastoinkäyminen. Oltiin 12v yhdessä joten toiseen oli kyllä tutustuttukin ja mitä kaikkee paskaa täällä onkaan neuvottu.



Mutta luojan kiitos mulla riitti rohkeus lähteä vaikka oli se lapsikin. Ihan pienen vastoinkäymisen takia en siis eronnut.



Mutta nyt mulla on ihana ydinperhe, onnellista liittoa 15 v ja jatkuu.



Itse olen avioerolapsi, joten siksi uskalsin kommentoida että todellakin tiedän mistä puhun.

Olen avioerolapsi, eronnut ja asun ydinperheessä, kaikki elementit koossa.