Esikoinen syntyi nyt elokuussa 2012. Aletaan 10kk päästä yrittämään toista lasta. Mitä aattelet?:)

Rankkaa tulee varmaan olemaan, mutta niinhän se on kaikissa lapsiperheissä. Toivottavasti tärppää niin saatte sisarukset pienellä ikäerolla.



Ja onnea myös esikoisen syntymästä :)

Jos sulla on jo ikää enemmänkin, niin ei kannata ruveta panttaamaan sitä vauvan tekoa, ettei ole sitten liian myöhäistä. Itse sain esikoisen, kun olin 32 ja uutta vauvaa ruvetiin tykittämään heti perään, kun vaan paikat korjaantui synnytyksestä. Reilusti yli vuosi meni, kunnes raskauduin. Nyt olen 34 ja kotona 2,6v taaperon ja 2kk vauvan kanssa. Lapset haluttiin pienellä ikäerolla ja saatiin mitä tilattiinkin. Taapero meni kamalan kiljunnan kanssa nukkumaan kun on perkeleellinen uhma päällä ja mies meni ajeluttamaan mahavaivaista vauvaa autolla, et sen saa nukahtamaan...plääh! No, ei tätä kauaa kestä! xD

kuvittelet vieraiden ihmisten ajattelevan asioistanne yhtään mitään. Oletko huomionkipeä vai kuvitteletko, ettei muilla ole omaa elämää?

miksi 10 kk?

Kun eka vauva on noin pieni pitäisi mielessä olla vain vauva, vai oliko sukupuoli väärä?

Ja miksi kysyt mieliupiteitä kun heti suutut?

miettiä edes uutta vauvaa tai sen tekemistä kun on vastasyntynyt sylissä..

et osaa elää hetkessä ja sen vuoksi sinulta jää paljon kokematta ja huomaamatta. Elämä on tässä ja nyt! Ei 10 kk:n tai 10 vuoden päässä.

...mutta ei kannata pitää suunnitelmasta kiinni pakkomielteisesti. Itse ajattelin myös esikoiseni ollessa ihan pieni, että alkaisimme yrittää toista hänen ollessaan noin 1-vuotias, mutta nyt hän onkin jo 2,5 emmekä ole vieläkään alkaneet toisen tekoon. Tajusin jossain vaiheessa, että en jaksaisi kahden pienen kanssa olla täysipainoinen vanhempi ja puoliso. Oli helpottavaa päästä irti siitä yleisenä normina pidetystä parin vuoden ikäeron ajatuksesta ja on ollut ihanaa seurata esikoisen kehitystä rauhassa. Mutta jos silloin 10 kk:n päästä tuntuu, että toisen haluatte, niin se on oikea päätös teille tottakai.

ja omaa varomattomuuttamme tupsahti toinen meille siten, että ikäeroa tuli 1v 9kk. (Ekaa yritettiin pari vuotta, niin ei oltu kauhean varovaisia ehkäisyn kanssa. Kuukausi imetyksen päättymisestä ja olin paksuna.) Oli aika raskas se vauva- ja taaperoaika, kun molemmat aika tarvitsevassa iässä yhtäaikaa. Jos jossitella voisi ja menneitä muuttaa, niin kyl olisin antanut tulla vuoden verran ikäeroa lisää.



Mut nyt kun ovat 6 ja kohta 8, niin ovat ihanat sisarukset, joilla paljon yhteisiä leikkejä. Ollut kivaa kaverimeininkiä jo aika pienestä, mutta 2-3 vuotta leikit sujuneet hienosti.



Mutta ekat 3 vuotta voi olla jokseenkin raskaita, jos sattuu vähänkään huonounisempaa ja temperamentisempaa sakkia, kuten meillä on.



Mutta ihan on yhtä hyvä ikäero kuin jokin muukin.

ja nautitte nyt tästä vauvasta. Jos silloin edelleen tuntuu siltä että yritetään toista, niin sitten yritätte. Etukäteen ei kannata mitään lyödä lukkoon, mieli voi muuttua tässä matkan varrella ja se on ihan ok.