Mies ja nainen=ystäviä?

niin miten ap tiedät sen jatkuvan?

ovat työssä sellaisessa paikassa jossa minulla paljon tuttuja..ei ole jääneet lämpimät ystävävälit siellä huomaamatta... ja tenttaamisen jälkeen mies myönsi että ovat yhteyksissä-ap-

Silloin kun nämä henkilöt ovat heteroita, sillä on todellakin merkitystä. Ehkä ei olisi, jos elettäisiin täydellisessä maailmassa missä syrjähyppyjä ei tapahtuisi. Mutta niitä tapahtuu ja mistä ne alkavat? Salaisesta ystävystymisestä. Ystävyydessä ei ole mitään väärää, mutta ihmiset ovat heikoilla jos avioliitto ei ole luja ja siinä on skismaa. Järkevä ihminen ei aja itseään tietoisesti siihen, että on riski toisen luottamuksen pettämiselle.

ettei miehet voi olla ystäviä naisen kanssa ilman taka-ajatuksia.

Niinkuin sanoin,myös itselläni on miespuoleisia ystäviä joiden kanssa JOSKUS vaihdan viestejä ja joista voin kertoa ihan puhtaasti miehelleni...MUTTA kyllä jotain mätää on jos nää kaks viestittelee usein vaikka joka ikinen päivä näkevät töissä ja mulle ei tosiaan oo kerrottu mitään...Mää oon luullu että olisin jollain tapaa tärkeämpi kuin tää työkaveri...Hänen huolistaan ja murheistaan ollaan kyllä kiinnostuneita mutta jos minä itken kotona,ei paljoo paina :(-ap-

Murheita voi kuunnella mutta kukaan ei jaksa kuunnella itkemistä. Lopeta itkeminen ja käyttäydy kuin aikuinen. Lopeta mustasukkainen kyseleminen ja toimi kuin aikuinen nainen. Niin miehesi varmasti antaa sinulle enemmän huomiota.

Silloin kun nämä henkilöt ovat heteroita, sillä on todellakin merkitystä. Ehkä ei olisi, jos elettäisiin täydellisessä maailmassa missä syrjähyppyjä ei tapahtuisi. Mutta niitä tapahtuu ja mistä ne alkavat? Salaisesta ystävystymisestä. Ystävyydessä ei ole mitään väärää, mutta ihmiset ovat heikoilla jos avioliitto ei ole luja ja siinä on skismaa. Järkevä ihminen ei aja itseään tietoisesti siihen, että on riski toisen luottamuksen pettämiselle.

Jos ei niin mikä on ongelma? Niin kauan kuin mies ei tee mitään väärää ei ole mitään mistä valittaa. Mustasukkaisuus on sairaus. Vaimo ei voi määritellä kenen kanssa mies on tekemisissä.

Mulla on monia miespuolisia kavereita. Tuntuisi kurjalta jos jonkun vaimo kuvittelisi muuta. Näistä kavereista osa on tuttuja jo 5v ajalta, enkä silti ole tavannut läheskään kaikkien vaimoja. Tuskin heitä minulle näytille tuodaankaan tai minua heidän näytille ilman jotain erityistä syytä. Kaupungilla jos vaikka törmätään, niin varmasti esittäydytään puolin ja toisin.



Pääasiassa nämä miehet ovat jääneet ystäviksi edellisestä työpaikasta, jossa meillä oli todella tiivis työyhteisö. Nämä miehet ovat kuin veljiä minulle.



Ikävää jos joku ei sitä ymmärrä.

Todellakin, jos täytyy selän takana kirjoitella ja lohdutella, on pettämistä. Muutenkin hyvät kaverisuhteet vastakkaiseen sukupuoleen (kun on partneri) johtavat usein selkkauksiin ja hankaluuksiin. Vaikka varsinaista fyysistä pettämistä ei tapahtuisi, usein ainakin toinen osapuoli kiintyy liikaa toiseen ja rupeaa vertailemaan omaan puolisoon jne.



Itse jätimme miehen kanssa vastakkaisen sukupuolen ystävät pois kun menimme naimisiin. Tiedän että kuulostaa toisista radikaalilta, mutta nytkin kymmenen vuoden päästä ajattelemme, että ehdottomasti oli hyvä päätös:)

Vaan siitä, että parilla on välillään ongelmia, yleensä liittyvät kommunikointiin, liian symbioottiseen suhteeseen tai toisen tarpeiden esiintuomiseen. Sivusuhteet on vain seurausta tästä, jos ei puhuta kroonisista pettäjistä tai seksiaddikteista.

Silloin kun nämä henkilöt ovat heteroita, sillä on todellakin merkitystä. Ehkä ei olisi, jos elettäisiin täydellisessä maailmassa missä syrjähyppyjä ei tapahtuisi. Mutta niitä tapahtuu ja mistä ne alkavat? Salaisesta ystävystymisestä. Ystävyydessä ei ole mitään väärää, mutta ihmiset ovat heikoilla jos avioliitto ei ole luja ja siinä on skismaa. Järkevä ihminen ei aja itseään tietoisesti siihen, että on riski toisen luottamuksen pettämiselle.

Sun kirjoitus vois olla mun kirjoittama, niin täydellisen samassa tilanteessa olen.

Ymmärrän niin sun fiilikset, vaikka mitään todellista pettämistä ei olekaan tapahtunut, jo pelkkä salailu saa luulemaan että siinä on muutakin kuin ystävyyttä.

En ymmärrä miksi tätä niin "hyvää" ystävää ei näy eikä kuulu silloin kun minä olen maisemissa. Mutta esim. kesällä kun olin lapsemme kanssa viikon poissa, mies oli viestitellyt naisen kanssa. Viestit oli hiuksenhienosti ystävyyden ja flirtin rajamailta...

Ja mistäkö tiedän näistä viesteistä. Meillä kans mies lupas, ettei ole naisen kanssa suuremmin vapaa-aikana tekemisissä (koska olivat tunteneet vain pari kuukautta), vain töissä. Koska mä en ymmärtänyt tätä nopeasti lämpenevää ystävyyttä... Noo, näin naisen soittavan miehelleni ja sen jälkeen luin hänen viestinsä (mitä en kyllä hyväksyis, mutta en hyväksy sitäkään että kusetetaan). Ja kummasti paljon niitä viestejä oli läheteltykin puolin ja toisin, kun itse olin siellä viikon reissulla.

Sit ihmetellään miksi olen mustasukkainen... No, sitä se salailu teettää. Miun puolesta saa olla vaikka liuta naispuolisia ystäviä, jos ne avoimesti tuodaan meidän elämään ja tutustutetaan myös minulle. Vaikka sit ei tultaiskaa juttuun, niin se avoimuus olis tärkeintä.

Mulla on kans miespuolisia ystäviä, mutta en suuremmin koe tarvetta heille viestitellä tai treffailla heitä mieheltä salaa.

Mutta siis pointtini on, että ymmärrän todellakin sun reaktion ja mustasukkaisuuden. Onko teillä muuten kaikki hyvin?

Meillä on nyt aika hektinen aika menossa elämässä, eikä yhteistä aikaa tunnu olevan juurikaan... Ehkä mies on sit jotain "säpinää" kaivannut elämäänsä, en tiedä. Ollaan puhuttu paljon ja yritetään saada asiat kuntoon. Mies on luvannu lopettaa salailun ja mä mustasukkaisuuden. Katotaan miten käy?

ap:lle. Millä kirjaimella sun miehen nimi alkaa? Mulla oli työkaverin kanssa ystävyys, viestiteltiin aika paljonkin. Juttu lähti pikkujouluista viime joulukuussa ja jatkui, no ehkä kesälle. Nyt mies ei enää laita viestiä ja mietin, mitä on tapahtunut.. Ja meillä ei siis ole mitään suhdetta, ei ole koskaan ollutkaan.

Silloin kun nämä henkilöt ovat heteroita, sillä on todellakin merkitystä. Ehkä ei olisi, jos elettäisiin täydellisessä maailmassa missä syrjähyppyjä ei tapahtuisi. Mutta niitä tapahtuu ja mistä ne alkavat? Salaisesta ystävystymisestä. Ystävyydessä ei ole mitään väärää, mutta ihmiset ovat heikoilla jos avioliitto ei ole luja ja siinä on skismaa. Järkevä ihminen ei aja itseään tietoisesti siihen, että on riski toisen luottamuksen pettämiselle.

Jos ei niin mikä on ongelma? Niin kauan kuin mies ei tee mitään väärää ei ole mitään mistä valittaa. Mustasukkaisuus on sairaus. Vaimo ei voi määritellä kenen kanssa mies on tekemisissä.

Täytyyhän sitä olla pelisääännöt suhteessa. Avoimuus on tärkeää jos haluaa avioliiton toimivan. Ei ole mustasukkaisuutta olettaa että mies kertoo lohduttelevansa toista naista. Ehkä olet sopinut omassa suhteessasi, että vain yhdyntä on pettämistä, mutta älä oleta että se on normi:)

Sun kirjoitus vois olla mun kirjoittama, niin täydellisen samassa tilanteessa olen. Ymmärrän niin sun fiilikset, vaikka mitään todellista pettämistä ei olekaan tapahtunut, jo pelkkä salailu saa luulemaan että siinä on muutakin kuin ystävyyttä. En ymmärrä miksi tätä niin "hyvää" ystävää ei näy eikä kuulu silloin kun minä olen maisemissa. Mutta esim. kesällä kun olin lapsemme kanssa viikon poissa, mies oli viestitellyt naisen kanssa. Viestit oli hiuksenhienosti ystävyyden ja flirtin rajamailta... Ja mistäkö tiedän näistä viesteistä. Meillä kans mies lupas, ettei ole naisen kanssa suuremmin vapaa-aikana tekemisissä (koska olivat tunteneet vain pari kuukautta), vain töissä. Koska mä en ymmärtänyt tätä nopeasti lämpenevää ystävyyttä... Noo, näin naisen soittavan miehelleni ja sen jälkeen luin hänen viestinsä (mitä en kyllä hyväksyis, mutta en hyväksy sitäkään että kusetetaan). Ja kummasti paljon niitä viestejä oli läheteltykin puolin ja toisin, kun itse olin siellä viikon reissulla. Sit ihmetellään miksi olen mustasukkainen... No, sitä se salailu teettää. Miun puolesta saa olla vaikka liuta naispuolisia ystäviä, jos ne avoimesti tuodaan meidän elämään ja tutustutetaan myös minulle. Vaikka sit ei tultaiskaa juttuun, niin se avoimuus olis tärkeintä. Mulla on kans miespuolisia ystäviä, mutta en suuremmin koe tarvetta heille viestitellä tai treffailla heitä mieheltä salaa. Mutta siis pointtini on, että ymmärrän todellakin sun reaktion ja mustasukkaisuuden. Onko teillä muuten kaikki hyvin? Meillä on nyt aika hektinen aika menossa elämässä, eikä yhteistä aikaa tunnu olevan juurikaan... Ehkä mies on sit jotain "säpinää" kaivannut elämäänsä, en tiedä. Ollaan puhuttu paljon ja yritetään saada asiat kuntoon. Mies on luvannu lopettaa salailun ja mä mustasukkaisuuden. Katotaan miten käy?

Mitä jos miehesi kaverit (varsinkaan naispuoliset) eivät halua olla sinun kanssasi tekemisissä? Minä en halua olla suurimman osan mieheni kavereista missään tekemisissä. En tavata, puhua tai mitenkään muutenkaan. Eikä se kuulu minulle mitä he tekevät.

Miehesi ei voi ruveta kertomaan mistä he puhuvat keskenään. Koska silloin hän rikkoisi ystävyyssuhteen. Eikä nainen välttämättä halua olla misssään tekemississä kanssasi. Missä ei ole mitään ihmettelemistä. Hän kun on miehesi kaveri ei sinun.

Silloin kun nämä henkilöt ovat heteroita, sillä on todellakin merkitystä. Ehkä ei olisi, jos elettäisiin täydellisessä maailmassa missä syrjähyppyjä ei tapahtuisi. Mutta niitä tapahtuu ja mistä ne alkavat? Salaisesta ystävystymisestä. Ystävyydessä ei ole mitään väärää, mutta ihmiset ovat heikoilla jos avioliitto ei ole luja ja siinä on skismaa. Järkevä ihminen ei aja itseään tietoisesti siihen, että on riski toisen luottamuksen pettämiselle.

Jos ei niin mikä on ongelma? Niin kauan kuin mies ei tee mitään väärää ei ole mitään mistä valittaa. Mustasukkaisuus on sairaus. Vaimo ei voi määritellä kenen kanssa mies on tekemisissä.

Täytyyhän sitä olla pelisääännöt suhteessa. Avoimuus on tärkeää jos haluaa avioliiton toimivan. Ei ole mustasukkaisuutta olettaa että mies kertoo lohduttelevansa toista naista. Ehkä olet sopinut omassa suhteessasi, että vain yhdyntä on pettämistä, mutta älä oleta että se on normi:)

Ystävyydessä on myös sääntönsä. Yksi tärkein ja pysyvä on että ystävien asioista ei kerrota kenellekkään koskaan. Jos joku kertoisi toiselle ihmiselle (sukupuolella ei väliä) että on lohduttanut mua niin katkaisisin kaikki yhteydet siihen ihmiseen. Ymmärrä että miehesi ja hänen kaverinsa asiat eivät kuulu sinulle. Vaikka kaveri olisi nainen.

Mutta mies ei kehtaa siks sanoa siitä sulle, koska aattelee et sä vedät kuitenkin pultit siitä tai tuut sit ihan vainoharhaseks ja kyselet koko ajan et " petätsä mua? petätsä mua? " niin jos se ei sit jaksa sellasta.



Monelle naiselle tietty tulis tossa tilanteessa varmasti toi sama mieleen kun sullekin eli ei siinä mitään. Se on aika yleistä kumminkin, eli et oo ainut tosiaan joka noin vois tuntee...



Mut parisuhde kuitenkin perustuu kahden väliselle luottamukselle. Eli yritä nyt luottaa siihen miehees niin jospa sillon se mies on luottamuksen arvoinen sullekin. Ei toista pidä alkaa syyttelemään ennen kun oikeesti todetaan syylliseks. Äläkä nyt rupee tekee sit mitään sekojuttuja ja saamaan sitä keinolla millä hyvänsä syylliseks, eli tunkeudu salaa sen puhelimelle lukemaan viestejä ja niin edelleen koska se ei oikeasti ole mitään hyväksyttävää ja se on rikos! >:( sit jos mies jää tosiaan jollakin tapaa kiinni nii sit sulla on oikeus olla vihanen.



Mut nyt koita keskittyy vaan teidän yhteiseen elämään ja rakastaa sitä miestäs mahd. hyvin nii harvemmin ne sellaset hyvin rakastetut miehet pettääkään kun saa kotona sen tarvittavan huomion. Eli unohda toi koko soppa ja pyydä mieheltäs kiltisti anteeks. :)



Ps. sit kun oot miehelle ihana niin miehen omaa tuntoa voi alkaa ehkä kolkuttamaan jos on jotain kerrottavaa tosissaan ja sit se kertoo, koska ei kehtais kusettaa sua pidempään kun yrität kuitenkin olla niin hyvä vaimo.

Oma kokemus ystävyydestä työkaverin kanssa, on saanut minut sille kannalle, että mies ja nainen eivät voi olla ystäviä ilman "jännitettä"'. Ellei siis kyse ole homosta/lesbosta, sukulaisesta tai jotenkin todella erikoisesta tapauksesta. Kaveri voi olla, mutta siihen tuskin liittyisi mitään työn ulkopuolista viestittelyä tai kontaktinottoa.

Tämä oma ystävyyteni alkoi ihan jutustelulla työpaikalla ja kivan ihmisen kanssa jutut menivätkin pian syvälliseksi. Kummatkin olemme varattuja, mutta parisuhteemme eivät mitenkään loistavassa kunnossa siellä kotona. Tämä oli yksi keskustelun aihe ja johti jonkinmoiseen myötäelämiseen puolin sun toisin. Olemme ihan ok näköisiä ja liikunnallisia ihmisiä, joten fyysistäkin miellyttävyyttä välillämme oli. Pian ystävyys oli siinä pisteessä, että laittelimme viestejä myös iltaisin ja viikonloppuisin, voi kuinka se olikaan piristävää. Seksiä harrastimme muutaman kerran, kauhean morkkisen sain siitä. Suhde keskeytyi kun mieheni luki viestejä puhelimestani, jotka olivat siihen vahingossa jääneet (yleensä poistin ne heti + työkaverin nimi oli naisen nimellä) ja senverran siirappia tihkuvia, että ei mitään selittelyn sijaa. Sain valita, joko tämä homma loppuu ihan kokonaan tai sitten pistetään ero vetämään. Ei auttanut mitkään ystävä, helppo puhua, blablaa selitykseni, vaan valinta oli tehtävä. Olin jopa tuohtunut siitä, että valinnanvapauteeni ystävien suhteen puututtiin eli aivan itsekkäitä selityksiä oli pää täynnä. Niin se oli sitten työkaverin kanssa homma lopetettava vaikka sieluun sattuikin, kauhea ikävä viestittelyyn jäi. Ja edelleen työpaikalla kun kohtaamme, niin tunnen ikävän häivähdyksen. Päätin kuitenkin siis valita perheeni ja edes yrittää panostaa parisuhteeseeni.

Eli nykyään lähinnä hymähtelen selityksille "olemme vain ystäviä", been there done that. Kyllä kahden normaalin, terveen ja ok näköisen miehen ja naisen pelkkä YSTÄVYYS on toooooodella harvinaista.

En tiedä auttoiko tämä selostus ap:tä, mutta tässä on oma kokemus asiasta.

Oma kokemus ystävyydestä työkaverin kanssa, on saanut minut sille kannalle, että mies ja nainen eivät voi olla ystäviä ilman "jännitettä"'. Ellei siis kyse ole homosta/lesbosta, sukulaisesta tai jotenkin todella erikoisesta tapauksesta. Kaveri voi olla, mutta siihen tuskin liittyisi mitään työn ulkopuolista viestittelyä tai kontaktinottoa.

Tämä oma ystävyyteni alkoi ihan jutustelulla työpaikalla ja kivan ihmisen kanssa jutut menivätkin pian syvälliseksi. Kummatkin olemme varattuja, mutta parisuhteemme eivät mitenkään loistavassa kunnossa siellä kotona. Tämä oli yksi keskustelun aihe ja johti jonkinmoiseen myötäelämiseen puolin sun toisin. Olemme ihan ok näköisiä ja liikunnallisia ihmisiä, joten fyysistäkin miellyttävyyttä välillämme oli. Pian ystävyys oli siinä pisteessä, että laittelimme viestejä myös iltaisin ja viikonloppuisin, voi kuinka se olikaan piristävää. Seksiä harrastimme muutaman kerran, kauhean morkkisen sain siitä. Suhde keskeytyi kun mieheni luki viestejä puhelimestani, jotka olivat siihen vahingossa jääneet (yleensä poistin ne heti + työkaverin nimi oli naisen nimellä) ja senverran siirappia tihkuvia, että ei mitään selittelyn sijaa. Sain valita, joko tämä homma loppuu ihan kokonaan tai sitten pistetään ero vetämään. Ei auttanut mitkään ystävä, helppo puhua, blablaa selitykseni, vaan valinta oli tehtävä. Olin jopa tuohtunut siitä, että valinnanvapauteeni ystävien suhteen puututtiin eli aivan itsekkäitä selityksiä oli pää täynnä. Niin se oli sitten työkaverin kanssa homma lopetettava vaikka sieluun sattuikin, kauhea ikävä viestittelyyn jäi. Ja edelleen työpaikalla kun kohtaamme, niin tunnen ikävän häivähdyksen. Päätin kuitenkin siis valita perheeni ja edes yrittää panostaa parisuhteeseeni.

Eli nykyään lähinnä hymähtelen selityksille "olemme vain ystäviä", been there done that. Kyllä kahden normaalin, terveen ja ok näköisen miehen ja naisen pelkkä YSTÄVYYS on toooooodella harvinaista.

En tiedä auttoiko tämä selostus ap:tä, mutta tässä on oma kokemus asiasta.

SE että sinä olet munankipeä pettäjä ei tarkoita sitä että kaikki olisivat. Aikuiset ihmiset (huom, aikuiset!!) ystävystyvät ihmisten kanssa joiden kanssa tuntee jonkinlaisen yhteyden tai hengenheimolaisuuden. Sitten on erikseen ne ihmiset keihin tuntee seksuaalista vetovoimaa, ne ovat niitä pettämis/ puolisokandisaatteja. Mulla on liuta miehiä ystävinä enkä todellakaan kerro miehelleni mitä tai koska viestittelemme. Kerron avoimesti miehelleni ihan samalla lailla kun muistakin ystävistäni, jos asia tulee puheeksi tai mies kysyy kenen kanssa puhuit niin kerron, en jaksa ymmärtää mikä ongelma tässä on?!

Onko siis APn mies valehdellut? varta vasten sanonut että oli Pekka kun Liisa on soittanut? Ei parisuhde ole mikään symbioosi missä ihan kaikki jaetaan vaan kahden aikuisen yksilön tahdon varaan perustuva liitto.

"Mitä jos miehesi kaverit (varsinkaan naispuoliset) eivät halua olla sinun kanssasi tekemisissä? Minä en halua olla suurimman osan mieheni kavereista missään tekemisissä. En tavata, puhua tai mitenkään muutenkaan. Eikä se kuulu minulle mitä he tekevät.



Miehesi ei voi ruveta kertomaan mistä he puhuvat keskenään. Koska silloin hän rikkoisi ystävyyssuhteen. Eikä nainen välttämättä halua olla misssään tekemississä kanssasi. Missä ei ole mitään ihmettelemistä. Hän kun on miehesi kaveri ei sinun."



Asia on niinkuin sanot. Ei mieheni ystävien tietenkään tarvitse olla minun ystäviä tai haluta olla tekemisissä kanssani mitenkään. Mutta mielestäni parisuhdetta pitää kunnioittaa sekä miehen (joka parisuhteessa elää) että tämän ystävien. Salailu ei ole arvostamista eikä parisuhteen kunnioittamista.



Ei tarvitse kertoa mistä puhuvat tai mitä tekevät ja juttelevat. Mutta jos salaa kokonaan olevansa edes tekemisissä henkilön kanssa, niin sitä en ymmärrä. Tai sellaisesta seuraa vain turhaa mustasukkaisuutta. Voihan sitä sanoa, että tämä kaveri laitto viestiä tai juteltiin eilen sen kanssa tms. Ei minua kiinnosta mistä puhuvat, kunhan se ei ole salaista yhteydenpitoa. Silloin siitä jää fiilis, että jotain yritetään salailla... tai että siinä olisi jotain muutakin, vaikka näin ei olisikaan.



Mies on jopa myöntänyt, että omituisella salailullaan on vain aiheuttanut ongelmia parisuhteeseemme ja siksi suhtautumiseni hänen ystäviin on nihkeää. Jos olisi ollut avoin (sanonut: olen ystävystynyt tähän naiseen ja välillä viestittelemme tms.), niin mitään ongelmia ei olisi syntynyt.



Parisuhteessa luottamus on tärkeää, mutta se on vaikeaa luottaa toiseen, jos toinen jää vähän väliä kiinni valehtelusta ja peittelystä. Enkä tarkoita nyt vain naispuolisia ystäviä, vaan myös talousongelmia yms.

Sun kirjoitus vois olla mun kirjoittama, niin täydellisen samassa tilanteessa olen.

Ymmärrän niin sun fiilikset, vaikka mitään todellista pettämistä ei olekaan tapahtunut, jo pelkkä salailu saa luulemaan että siinä on muutakin kuin ystävyyttä.

En ymmärrä miksi tätä niin "hyvää" ystävää ei näy eikä kuulu silloin kun minä olen maisemissa. Mutta esim. kesällä kun olin lapsemme kanssa viikon poissa, mies oli viestitellyt naisen kanssa. Viestit oli hiuksenhienosti ystävyyden ja flirtin rajamailta...

Ja mistäkö tiedän näistä viesteistä. Meillä kans mies lupas, ettei ole naisen kanssa suuremmin vapaa-aikana tekemisissä (koska olivat tunteneet vain pari kuukautta), vain töissä. Koska mä en ymmärtänyt tätä nopeasti lämpenevää ystävyyttä... Noo, näin naisen soittavan miehelleni ja sen jälkeen luin hänen viestinsä (mitä en kyllä hyväksyis, mutta en hyväksy sitäkään että kusetetaan). Ja kummasti paljon niitä viestejä oli läheteltykin puolin ja toisin, kun itse olin siellä viikon reissulla.

Sit ihmetellään miksi olen mustasukkainen... No, sitä se salailu teettää. Miun puolesta saa olla vaikka liuta naispuolisia ystäviä, jos ne avoimesti tuodaan meidän elämään ja tutustutetaan myös minulle. Vaikka sit ei tultaiskaa juttuun, niin se avoimuus olis tärkeintä.

Mulla on kans miespuolisia ystäviä, mutta en suuremmin koe tarvetta heille viestitellä tai treffailla heitä mieheltä salaa.

Mutta siis pointtini on, että ymmärrän todellakin sun reaktion ja mustasukkaisuuden. Onko teillä muuten kaikki hyvin?

Meillä on nyt aika hektinen aika menossa elämässä, eikä yhteistä aikaa tunnu olevan juurikaan... Ehkä mies on sit jotain "säpinää" kaivannut elämäänsä, en tiedä. Ollaan puhuttu paljon ja yritetään saada asiat kuntoon. Mies on luvannu lopettaa salailun ja mä mustasukkaisuuden. Katotaan miten käy?

Joo on kyllä aika samanlaiset tilanteet..Tää raastaa kyllä hermoja kun toinen ei pidä lupauksiaan ja salailee...Tää nainen on tahollaan myös naimisissa enkä kösitä sitä miksi hän on takertunut mun mieheen :/ ...enkä tosiaan tiedä tietääkö hänen miehensä näiden kahden ystävyydestä,vai mitä se nyt sit onkaan....Aika kiireinen on meidänkin elämä mutta ei silti anna oikeutta toiselle tehdä noin..Mun puolesta tosiaan saisivat olla ystäviä jos asia tuotaisiin esille eikä tuolla selän takana toimita...Ja sekin ärsyttää kun en tiedä kuinka paljon musta puhutaan selän takana :/ -ap-

Joko hänellä on oikeasti suhde toiseen naiseen tai

hän ei uskalla kertoa sinulle ystävyydestään, koska olet liian mustasukkainen ja epäileväinen vaikka syytä ei ole.

Onko ap kontrollifriikki ja epävarma?

Sait siis selville, että miehesi on ystävystynyt työpaikalla. Sitten iski paniikki: puhelimen/puheluiden/sähköpostin urkkiminen, vaatteiden haistelu hajuveden varalta, tenttaaminen, utelu, jankuttaminen, nalkuttaminen ja todennäköisesti uhkailu...

Oletko tullut ajatelleeksi, että juurikin tämänkaltaisten mahdollisten seuraamusten vuoksi miehesi ei ole halunnut ystävyydestään kertoa.

Jatka ihmeessä samaan malliin, niin päätyy taatusti toisen syliin. Ja luultavasti ei edes tämän ystävänsä vaan jonkun ihan toisen...