Synkkä raskaus
Kerron muutaman rivin omasta, niin toivotusta ja odotetusta raskaudestani joka alkoi viikko naimisiin menon jälkeen. Kaikki piti olla niin ihanaa ja vahvaa. Pian kuitenkin tuli tutuksi ettei ruoka maistu vaikka vatsassa kurnii. Tulee oikein paineita kun pitää miettiä mitä voisi taas tänään suuhunsa laittaa. Saatan valvoa vielä kolmen jälkeen aamuyöstä sängyssäni odottaen unen tulevan. Ennen olin iltatorkku. Sitten yleensä nousen kuuden jälkeen ylös kun isäntä lähtee töihin. En kykene nukahtamaan päiväunilla. Kaiken tämän ruokahaluttomuuden ja unettomuuden piinan lisäksi minusta tuli heti raskauden alussa raivohullu. Olen niin aggressiivinen että käyn usein kiinni isäntään. Koko raskausaika on mennyt riidellessä päivästä toiseen. Itken päivittäin ja mieli kohoaa vain hetkellisesti esim. vauvan potkusta. Sitä vaan toivoo että tämä piina loppuu pian. Loppua ei vain näy. Täytyy sanoa että välillä toivon ettei mitään vauvaa olisi ruvettu edes yrittämään. Miten käy kun vauva syntyy?
Eniten minua pelottaa väkivaltaisuuteni, johon ei oikein tässä Suomen maassa nainen saa apua. Olen kokeillut useita väyliä. Itse olen ammatiltani hoitaja ja tiedän kuinka vaikean asian kanssa taistelen. Mies ei oikein tunnu ymmärtävän vaikka itsekin on kokenut sairaanhoitaja. Mikä ihme sitä ihmiseen menee? Voiko tällaisesta itsensä hallitsemattomuudesta päästä jollain tavoin eroon? Olenko minä ainoa?
Olen 23-vuotias ja viikoilla 35+.
Kommentit (3)
Mulla toinen raskaus menossa vkolla32 ja saan raivonpuuskia, jotka yleensä purkautuu huutona. Jatkuvaa kiukkua on ilmassa.Toistaiseksi olen saanut itteni hallittua väkivallasta. Tiedän viime kerrasta, että kunhan saan hormoonit tasaantumaan, olen taas normaali lempeä itseni. On vaan huono omatunto turhasta huutamisesta ja kiukusta.
Nukkuminen myös täällä vaikeaa. Mua ei vaan nukuta sillon ku pitäs nukkua, käyn jotenkin ylikierroksilla.
Mene ihmeessä juttelemaan jollekin, jos yhtään tuntuu siltä ettet jaksa. Vauvasi tarvitsee sinua pian.
Tuo voi olla myös ns. " synntyksen jälkeistä masennusta" , joka joskus saattaa alkaa jo raskaus aikana. Tunnetko itsesi masentuneeksi? Kannattaisi yrittää päästä jo tässä vaiheessa psyk. juttusille.
Voihan olla että asiat paranee vauvan synnyttyä, mutta hormoonithan ne silloinkin jyllää joten parempi hakea apua tässä vaiheessa kun sinulla on itsellesi aikaa käsitellä käsittelemättömiä asioita ja valmistautua äitiyteen. Käytökseesi voi olla syy johon saat apua.
Uskon, että olosi paranee, kun synnytät ja hormonitasapainosi palautuu ennalleen. Alkuraskaudessa estrogeenisi ovat matalalla, joten mielialasi saattaa heitellä rajustikin. Yleisin oire kai matalaan estrogeeniin on unettomuus ja aamuöiset heräämiset. Mielialasi palautuu normaaliksi lopulta lapsen imetyksen päätyttyä.
Onko väkivaltaisen käytöksesi takana paniikkiahdistusta? Voit kanavoida ahdistuneen olosi fyysisenä käytöksenä. Kannattaa mennä psykan puolelle päätä selvittelemään jo raskausaikana, koska ongelmat eivät ainakaan helpotu vauvan synnyttyä. Samalla saat turvaverkoston valmiiksi, jos tarvitset vauvan syntymän jälkeen apua.
Tsemppiä! Selviät hengissä ja jatkat vahvempana eteen päin...
t.mm