Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä miehet alkoivat katsoa perään ja missä vaiheessa se sitten loppui?
Kommentit (91)
...mutta noin 37-vuotiaana aloin tosissani treenaamaan, kuten joku muukin tässä ketjussa, ja sen jälkeen kiinnostus on ollut ihan uudella tasolla. Mä en aikaisemmin ymmärtänyt, miten miehet todellakin juoksee sen hyvän kropan perässä vaikka kuuhun, mutta näin se vaan menee. Vyötärö esiin leidit, ja peppu kiinteäksi, jos vientiä ei tunnu olevan. Rintojen koolla ei tunnu olevan merkitystä, olen pienirintainen. n40
Kyllä mä saan katseita, nyt syksylläkin, vaikka on vaatteita jo enemmän päällä. Ja katsojat on 20 ja up miehet. Kuntoilen paljon ikää kohta 47
Säännöllinen, riittävän raskas ja pitkäkestoinen treenaaminen polttaa rasvaa myös naamasta ja ennenkaikkea lisää verenkiertoa joka puolella = iho hehkuu ja on terveen värinen. Mulla ainakin naamakin on "kiristynyt" ja kiinteytynyt urheilun myötä siinä missä muukin kroppa.
n40, se himourheilija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en oikein tajua miten tuo loppuminen tapahtui niin jyrkästi, olen kyllä yhä ikäistäni (38) selkeästi nuoremman näköinen, luullaan yleensä 28-30v ikäiseksi mutta silti... vielä pari vuotta sitten baarissakin sai hätistellä ihailijoita mutta sitten se tyssäsi täysin. En edes lihonut tms näkyvää, kai vaan maaginen ikäraja tuli täyteen.
Yhtäkkiä nelikymmppisenä tajusin, että mua ei katsota enää. :-(
Nykyään olen joko täysin näkymätön tai vain vanha rouva, joka ei vois vähempää kiinnostaa.
katsoneet ikinä, ja painoakaan ei voi asiasta syyttää, sillä olen ollut lähes nelikymppiseksi hoikka, jollen sitten liiankin.
Nytkään en mikään armoton läski ole, vaikka ihannepainoon sais muutaman kilon pudottaakin.
Mä olen aina ollut vaan näkymätön.
Mutta kun laihdutin 48-vuotiaana ja aloin harrastaa juoksua, siitä lähtien minua on katsottu ja tutummat ovat kommentoineetkin. Olen normaalipainon keskivaiheilla, en siis edes missään mielessä laiha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13-vuotiaana alkoi, loppua ei näy (ikä 38)
Olen pieni ja sporttinen.
Nuorena minua varmaankin katsottiin, mutta olin niin ahdistunut, että luulin, ettei kukaan voi rakastaa minua ja koin itseni rumaksi. Nykyään olen päässyt näistä eroon ja nautin elämästä suunnattomasti. Se näkyy ja miehet huomaavat sen myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olin noin 19 vuotias.
Ja on nyt selvästi hiipunut kun olen lähemmäs 50 v.
Tai kyllä miehet vieläkin katsovat, mutta miehet ovat sellaisia ukkoja. Papparaisia.
Olemme mieheni kanssa hyväkroppaisia ja nuorekkaita - meillä on iltatähti, joka pitää nuorekkaana (vaikka naama vähän valuisikin...).
Mutta huomaan tämän joka päivä Aleksilla kun kävelen 10 vuotta nuoremman kollegan kanssa - miesten silmät eivät enää osu minuun.
Vähän kirpaisee...
13-vuotiaana alkoi, loppua ei näy (ikä 38)
Kyllä se loppu jo häämöttää
Mulla on vielä mies löytämättä ja perhe perustamatta joten toivon että ehdin vielä ennen kuin muutun näkymättömäksi vanhemmaksi rouvaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein osaa vastata, kun eivät ole vielä tyystin lopettaneet.
Aloittamisesta on varmaan kohta puolensataa vuotta, en enää edes ihan tarkkaa päivämäärää muista.
En ole koskaan kiinnittänyt kovin paljon huomiota miesten katseisiin, kun minulle ne ovat täysin yhdentekeviä. Minä en siitä elä, kuka katsoo ja kuka ei.
Jos esim. kaupassa pysähdyn, niin en mä huomaa, mitä ympärillä olevat ihmiset katsovat. Voihan se olla niinkin, ettei mun perään tosiaan ole koskaan katsottu.