Missä iässä miehet alkoivat katsoa perään ja missä vaiheessa se sitten loppui?

30+ eteenpäin...

92: Olen vähän nuorempi, mutta enpä ole minäkään moista käytöstä vielä todentanut.

Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, katsovatko miehet perään vai eivät. Saan elämääni tarpeeksi sisältöä omasta perheestäni ja harrastuksistani. Tunnen olevani täysin hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin olen, joten en tarvitse huomiota vierailta ihmisiltä.



Tein tietoisen valinnan ryhtyä yksinhuoltajaäidiksi. En kaipaa miesten huomiota enkä ymmärrä, miksi minun pitäisi "tarkistaa markkina-arvoani" ja murehtia sitä, että vieraat miehet eivät katso perääni kadulla tai kaupassa.



Päin vastoin, olen aina pitänyt miesten tuijotusta häiritsevänä, koska suurin osa tuijottajista on juntteja jotka näkevät naisen vain objektina.

13-vuotiaana alkoi olla yleistä tuijottelua, osa miehistä oli aloittanut jo pari vuotta aiemmin. Ei ole vielä päättynyt, ikää pian 26-vuotta.

En osaa sanoa miten se määritellään ja minusta minussa on harvoin katsomista, joskus olen ihan nätti.



Mutta varsinkin vanhemmat miehet olivat perääni kun olin parikymppinen, omanikäisillenikin olen kyllä kelvannut. Myös reppanat ovat aina olleet kiinnostuneita ihan ulkonäön perusteella. Nyt kun pikkulapsiaika on takana, olen huomaavinani, että kaikenikäiset miehet taas kiinnittävät huomiota - opiskelijapojat yo:lla ja vanhemmat herrasiehet vihannesosastolla.



Minulle vain tulee aina sellainen tunne, että pidetään helppona, näytän tyrkyltä tai naamassani on likaa. Olisipa kiva ajatella, että katseet johtuvat siitä, että olen niin ihana ja säteilevä.



Vastaan siis 16-27 v ja 33->, vielä ei ole lakannut. Olen 37.

17-29

Ei ole vielä päättynyt, päinvastoin, 42 v oon nyt.



Nykyään se enempi huvittaa, nuorena imarteli.

kun rupesin tosissani treenaamaan. Aina olen yhtä yllättynyt.

ei ole loppunut vielä. -n29

Sitten lihoin ja katseet loppuivat kuin seinään. Usein hyomaan sellaisen vähän kuin ärtymyksen miesten katseissa, jos katseemme kohtaavat jossain vahingossa. Vähän kuin se lyhyt katseenvaihto kanssani olisi ajanhukkaa jostain paljon tärkeämmästä katseen kohteesta. Se ei oikeastaan loukkaa mitenkään, mielenkiintoista oikeastaan.

ja silloin myös poikia pörräsi ympärillä. Nyt välillä huomaan jos olen laittautunut, että saattaa pari pääntä kääntyä, mutta en usko enää että kauaa. Olen nyt 30-vuotias, hoikka mutta löysä.

16 vuotiaana

todella pörräs ympärillä kun olin 30-40v.

nyt kun olen 47v,olen jo näkymätön,paitsi kesällä on rintoja tuijotellaan.

Kasvot ovat jo rupsahtaneet.Olin vuosia kakaran näköinen kunnes "yhtäkkiä"rupsahdin..

Tekee ihan pahaa katsoa peilistä..

Vieläkin tuijottavat ja vienti olisi kova, ikää nyt 42v.



Itse uskon tämän johtuvat itsevarmuudesta ja tyytyväisyydestä omaan itseeni. Nuorempana oli epävarmempi.

Up

12-34-vuotiaana miehiä pyöri ympärillä. Loppui kuin seinään kun aloin lihoa.

Up

Noin 14 vuotiaana miehet alkoivat katsomaan ja koin sen todella outona ja pelottavanakin asiana. Yritin piiloitella itseäni. Edelleen katsovat perään, olen 30v. Nyt enemmän kuin 20 vuotiaana. Varmaan kun on itse itsevarma ja löytänyt itsensä ja tyylinsä nyt vähän vanhempana. Ei mua kyllä kauheasti kiinnosta katsovatko vai eivät, olen tottunut katseisiin ;)

Kun käyn juoksemassa, olen huomannut saavani katseita. En toki ole kääntynyt tarkistamaan, että katsooko miehet perään, mutta katsovat päin, kun tulevat vastaan. Kaupungilla farkku-neule-baltsu-asussa en ole erityisemmin huomannut peräänkatsojia. Kai se vaan on niin, että urheileva nainen treenikuteissa on kiinnostavaa katsottavaa. Vähän sama, kuin minihameessa ja korkeissa korkkareissa kulkeva nainen. 

-nainen 35v

16 kesäisenä alkoi, eikä vielä ole loppunut. Olen 23v, yhden lapsen äippä.

Alkoi 16 v., loppui 45 v. Tai vieläkin joku papparainen 55+ saattaa katsoa. En enää saisi oman miehen tasoista ja nuoremman näköistä miestä. Kamalaa tämä vanheneminen. Hiukset harmaantuu ym. Suvussani vanheneminen tapahtuu rajuna tässä iässä.