Ulkomaille muuttaminen

Jos teillä molemmilla on työ ja ette esim. muuttomaanne kieltä osaa kovin hyvin niin siinä ja siinä kannattaako lähteä.



Tosin, kokemuksena on oikein kiva, mutta entäpä paluu ja minne ?. Onko työt edelleen olemassa jne. ?



Minkään auton takia ym. ei kannata lähteä tai sano ukolle, että menee yksin vuodeksi.

mutta tuo asenne, että lähdetään tienaamaan on väärä. Siitä ei ole mitään takuita ja jo pelkät muutot sinällään syövät rahaa.

Mutta kokemuksen vuoksi kannattaa lähteä, jos siihen on mahdollisuus. Ettei tarvi kiikkustuolissa haikailla.

T: ulkosuomalainen, jonka palkka on täällä kaiketi pienempi ja veroprosentti suurempi...

Kokemuksen vuoksi kannattaa lähteä, se on ainoa syy. Mikä maa, millä alalla olette?

Silmääni pisti tuo "meillä on ihan hyvä elämä", miksi haluat tyytyä vain "ihan hyvään elämään" kun voit myös kokea uusia asioita ja nauttia elämästä?

Itse sanon omasta kokemuksestani, että ne hypyt tuntemattomaan on olleet parhaita juttuja elämässäni.

[iItse sanon omasta kokemuksestani, että ne hypyt tuntemattomaan on olleet parhaita juttuja elämässäni.

[/quote]

Mielestäni pitää osittain paikkansa; me lähdimme kouluikäisten lasten kanssa, olimme muutaman vuoden ulkomailla ja sitten aloimme palailla lasten kouluasioiden takia Suomeen... pitkällä muuttokaavalla.



Joo, kokemus ja reissu yhteensä oli kiva, mutta muuten tavallisessa, hyvässä elämässä ei ole mitään vikaa. Se tietysti, että elämään tuli ulkomailla uusia näkökulmia ja Suomen huonot puolet ja paskapääihmiset pystyy nyt unohtamaan ja ohittamaan olan kohautuksella ja nyt on rohkeutta vastustaa Suomen virainomais- ja syysteemivaltaa vastaan. Ja ulkomaille voimme lähteä nopeastikin takaisin jos alkaa uudestaan ketuttamaan.

tarkoitin sillä että meillä ihan hyvä elämä sitä että siis on työt ja perusasiat kunnossa. Normiperusarkeahan eläminen kahden pienen lapsen kanssa on ja välillä taiteilua työn ja perheen välissä. Siis että meillä on hyvä elämä täällä, ei mitään ihmeellistä enkä tiedä löytyykö sitä muualtakaan.



Työpaikoista. Olemme molemmat terveydenhuollossa ja töitä varmasti löytyisi palatessakin vaikkei tänne mitään vakipaikkaa jäisi odottamaankaan. Että ei minua se työpaikan jättäminen hirvitä eikä uuden työpaikan sieltä löytyminenkään. Ja tietysti hankkisimme työpaikat jo ennen lähtöä eli tarkoitus ei ole hypätä sinne tyhjän päälle. Kohteena olisi Australia ja netissä on useita rekryfirmoja joiden kautta töitä voisi hakea.

Lähinnä minua kauhistuttaa se välimatkakin, ihan mahdoton matka ja jos täällä jotain esim. vanhemmille tapahtuu niin ei sieltä ihan helpolla lennähdetä käymään kotona.



Lasten koulu on sitten kanssa toinen asia, vanhempi olisi parin vuoden päästä menossa kouluun eli pitäisikö sitä varten sitten olla jo takaisin vai ei. Miehen mielestä alakoulussa ei ole vielä niin väliä vaikka joutuisi vaihtamaan koulua (siis sieltä Suomeen takaisin).



Ei tämä muutto ihan täysin rahan takia ole, annoin ehkä väärän kuvan. Osittain tietty sekin on taustalla mutta miehellä myös haaveena lisäkouluttautuminen joka olisi siellä helpommin tehtävissä kuin täällä mutta päästäkseen koulutusohjelmaan siellä täytyisi asua 1 vuosi jonka jälkeen saa vasta hakea ohjelmaan. Tämä sitten kestäisi 3 vuotta elikä kait minimissään puhutaan 4 vuodesta jos siihen hommaan lähdetään!

tarkoitin sillä että meillä ihan hyvä elämä sitä että siis on työt ja perusasiat kunnossa. Normiperusarkeahan eläminen kahden pienen lapsen kanssa on ja välillä taiteilua työn ja perheen välissä. Siis että meillä on hyvä elämä täällä, ei mitään ihmeellistä enkä tiedä löytyykö sitä muualtakaan. Työpaikoista. Olemme molemmat terveydenhuollossa ja töitä varmasti löytyisi palatessakin vaikkei tänne mitään vakipaikkaa jäisi odottamaankaan. Että ei minua se työpaikan jättäminen hirvitä eikä uuden työpaikan sieltä löytyminenkään. Ja tietysti hankkisimme työpaikat jo ennen lähtöä eli tarkoitus ei ole hypätä sinne tyhjän päälle. Kohteena olisi Australia ja netissä on useita rekryfirmoja joiden kautta töitä voisi hakea. Lähinnä minua kauhistuttaa se välimatkakin, ihan mahdoton matka ja jos täällä jotain esim. vanhemmille tapahtuu niin ei sieltä ihan helpolla lennähdetä käymään kotona. Lasten koulu on sitten kanssa toinen asia, vanhempi olisi parin vuoden päästä menossa kouluun eli pitäisikö sitä varten sitten olla jo takaisin vai ei. Miehen mielestä alakoulussa ei ole vielä niin väliä vaikka joutuisi vaihtamaan koulua (siis sieltä Suomeen takaisin). Ei tämä muutto ihan täysin rahan takia ole, annoin ehkä väärän kuvan. Osittain tietty sekin on taustalla mutta miehellä myös haaveena lisäkouluttautuminen joka olisi siellä helpommin tehtävissä kuin täällä mutta päästäkseen koulutusohjelmaan siellä täytyisi asua 1 vuosi jonka jälkeen saa vasta hakea ohjelmaan. Tämä sitten kestäisi 3 vuotta elikä kait minimissään puhutaan 4 vuodesta jos siihen hommaan lähdetään!

Sanoisin, että teidän nykyisessä tilanteessa kannattaisi mennä nyt ulkomaille, sillä muutaman vuoden päästä sen onnistuminen on vaikeampaa, kun lapset kasvavat.

Menkää ihmeessä, ei tarvitse sitten myöhemmin enää haikailla ja valitella.

Jokainen elää omaa elämäänsä, ei minkään vanhempien, ystävien ja muiden takia kannata sitä jarrutella. Jos/kun palaatte esim. 3 vuoden päästä niin samat ihmiset teitä Suomessa odottavat. Jos ne oikeasti ovat teidän läheisiä; tuleepa samalla se todistetuksi.

t. viestittäjä 7.

juu ehkä tässä täytyis repäistä ittensä irti näistä kuvioista ja mennä kerrankin. Ei muut ole jarrutelleet, itse olen se suurin jarru. Ehkä kuvittelen olevani niin kovin tärkeä että suren vanhempieni puolesta ja tietty lasten puolesta kun isovanhemmat ja muut läheiset ovat sitten niin kaukana. Mies sanoo että me ollaan se ydinperhe jota pitäs ajatella mutta miks musta tuntuu niin surkeelta!

jos omakin ammattini olisi sellainen että tulevaisuudessa olisi mahdollista saada töitä sieltä ulkomailta. Mutta minä olenkin niitä ihmisiä jotka säännöllisesti kaipaan isoja muutoksia ja nautin ja piristyn niistä. Osalle ihmisille kaikki isot muutokset on valtava stressi ja ahdistuksen aihe, eikä kaikki sopeudu ulkomaille koskaan.



Ei tuohon kysymykseesi kukaan muu voi vastata kuin sinä itse. Jos itse et halua kokea ulkomaankokemusta ja ajatus on pelkästään ahdistava, niin sano ihmeessä suoraan se miehellesi jo nyt. Jos taas vähän kiinnostaisi, kokemuksen eikä rahan vuoksi, mutta jännittää vaan jotkut asiat, niin se on ihan luonnoollista että jännittää eikä sen takia tarvi jarruja kiinni lyödä!



Me asumme nykyisin Espanjassa, sitä ennen asuimme vuosia Etelä-Saksassa. Suomeen ei ole tullut ikävä, ja "tukiverkkojen" puute on tavallaan minulle pelkkkä helpotus, kun en koskaan sukurakas ollut Suomessakaan.

Usein on käsityksenä, että esimerkiksi täällä Saksassa on Suomea paremmat palkat. Näin onkin ollut vielä kymmenisen vuotta sitten, mutta nykyisin esimerkiksi terveydenhoitopuolen palkat ovat täällä samaa tasoa tai hieman alemmet kuin Suomessa. Myöskään verotus ei ole Suomea lempeämpi. Säästöä Suomeen verrattuna tuleekin lähinnä vain alemman hintatason myötä. Esimerkiksi asuminen ja elintarvikkeet ovat täällä Saksassa hieman halvempia.

tottahan meidän ja minun täytyy itse päätös tehdä mutta halusin vaan kuulla vähän muidenkin mietteitä jos ne tois erilaista näkökulmaa.

Me ollaan onnekkaita tossa työasiassa sillä ihmiset sairastuu ja tarvii hoitoa jokapuolella maailmaa elikä töitä löytyy toisessakin maassa. Ja yks syy kohdemaalle on kieli- englanti sujuu hyvin mutta esim. Saksaan tai Espanjaan ei vois niin helposti lähteä.



Tää viestittely onkin vähän tämmöistä oman pään ja ajatusten tuuletusta, oon nimittäin tätä nyt useamman viikon päässäni pyörittänyt. Mulla on semmonen tunne että miehen tulevaisuuden (siis lisäkoulutuksen) takiakin tää olis tärkeää hälle mutta itsekkäästi ajattelen että miks mennä kun täällä on kaikki hyvin. Ja niinkuin tässä jo sanottiin, munkin mielestä peruselämässä ei ole mitään pahaa ja kaikista ei ole maailmanseikkailijoiksi. ehkä olen enemmän kotihiiri.



ap

Suomeen palanneena sanoisin, että kannattaa muuttohuumassa muistaa, että:

- vaikka verotus olisikin kohdemaassa pieni, pitää muistaa ottaa laskuissa huomioon monta seikkaa, jotka voivat veroedun leikata aika nopeastikin. Onko esim. lasten päivähoitoa saatavilla julkisella puolella, vai pitääkö se ostaa kalliilla? Entä koulut? Toimiiko julkinen terveydenhoito, vai edellyttääkö terveyspalveluiden saaminen hemmetin kalliita vakuutuksia (kuten meillä oli USA:ssa)? Jne.



- Ja se turvaverkko on todella iso ja tärkeä asia. Ulkomailla olet hyvin yksin, menee pitkään ennen kuin saa sellaisia ystäviä, joiden kanssa voi vaihtaa palveluksia. Rahalla saa toki lapsenvahteja, mutta heidän laatunsa on kirjava ja hinta voi olla rouhea.



- Asuminen maksaa monasti todella paljon. Kustanuksia tulee myös siitä, että vuosittain käy kotimaassa koko perheen voimin useampia kertoja.



- Löytyykö kohdemaasta molemmille mielekästä tekemistä, pelkkä kotona lasten kanssa olo syö aivoja hyvin nopeasti.



- AINA voi kokeilla, mutta ei kannata vuoden tai kahden takia sitten "polttaa siltoja" ja esim. myydä mieluisaa asuntoa.

Miksi teidän pitäisi myydä talonne?? Sen voi antaa vuokralle.



Tietenkin kaikki tuntematon pelottaa, ihan normaalia, ajattele sitä vastoin miten paljon muutto rikastuttaisi teidän elämäänne kaikkine kokemuksineen. Mikäli teillä on mahdollisuus lähteä, niin muuttakaa ihmeessä! En oikein näe yhtäkään syytä miksi jättäisitte tilaisuuden käyttämättä. Lapsenne oppisivat kielen ihan huomaamatta, paluu jossain vaiheessa Suomen kouluun ei mikään ongelma (jos yleensä edes haluatte palata), ilmasto miellyttävä ympäri vuoden, ihmiset avoimempia kuin Suomessa, helpompi tutustua ja saada uusia ystäviä.



"Ihan hyvä elämä" kuulostaa toki ihan hyvältä mutta entä ne unelmat...! Ei niiden tarvitse jäädä vain haaveiksi. Itse lähdin toteuttamaan omaa unelmaani enkä ole kertaakaan katunut.



Rohkeutta! :)



T. Ulkosuomalainen viidettätoista vuotta

me lähdimme kun lapsi oli kouluikäinen tällaisessa tilanteessa



-kummallakaan ei vakituista työpaikkaa

-asuimme vuokralla

-työ ulkomailla oli parempi kuin miehelle oli Suomessa tarjolla (1/3 isompi palkka ja paremmat mahdollisuudet edetä)

-kohdemaan hintataso esim. ruuassa Suomea reilusti alhaisempi

-mies ja lapsi kaksikielisiä, puhuvat kohdemaan kieltä (täällä ei kuitenkaan asu sukulaisia) siis (toisena) äidinkielenään eli koulukieli ei ongelma

-minulle tiedossa pätkätöitä omalta alalta



Olemme viihtyneet. Jos lasten kielitaito ,ietityttää, niin olen täällä tavannut useitakin jotka ovat työn perässä muualta muuttaneet ilman etät lapsi puhuu kieltä. Kouluikäiset ovat vuodessa oppineet puhumaan niin että aina en ole edes tajunnut että on muunkielinen oikeasti.

Tuo "ihan hyvä elämä", kuulostaa just siltä, että nyt lähdette ja avaatte silmänne, hyvä elämä voi olla niin paljon muutakin kuin vähän remonttia kaipaava omakotitalo ja kivat lastenhoitopaikat! Me lähdettiin vuosi sitten miehen työn perässä, ja vielä ainakin 1,5 vuotta on edessä. Aivan mieletön kokemus, ollaan matkusteltu ja nähty upeita paikkoja, kotiuduttu uuteen kaupunkiin ja maahan ja nautittu elämästä! Täällä parempi palkkataso tarkoittaa sitä, että saan olla pienten lasteni kanssa kotona ja ennen kaikkea saadaan matkustella ja kokea uusia asioita joista en osannut edes haaveilla vanhassa elämässä. En usko että koskaan kadutte lähtöänne, sitä vastoin eläkepäivillä keinustuolissa varmasti mietit sitä, mitä jos olisi silloin nuorempana uskaltanut lähteä!

Suomeen palanneena sanoisin, että kannattaa muuttohuumassa muistaa, että:

- vaikka verotus olisikin kohdemaassa pieni, pitää muistaa ottaa laskuissa huomioon monta seikkaa, jotka voivat veroedun leikata aika nopeastikin. Onko esim. lasten päivähoitoa saatavilla julkisella puolella, vai pitääkö se ostaa kalliilla? Entä koulut? Toimiiko julkinen terveydenhoito, vai edellyttääkö terveyspalveluiden saaminen hemmetin kalliita vakuutuksia (kuten meillä oli USA:ssa)? Jne.

- Ja se turvaverkko on todella iso ja tärkeä asia. Ulkomailla olet hyvin yksin, menee pitkään ennen kuin saa sellaisia ystäviä, joiden kanssa voi vaihtaa palveluksia. Rahalla saa toki lapsenvahteja, mutta heidän laatunsa on kirjava ja hinta voi olla rouhea.

- Asuminen maksaa monasti todella paljon. Kustanuksia tulee myös siitä, että vuosittain käy kotimaassa koko perheen voimin useampia kertoja.

- Löytyykö kohdemaasta molemmille mielekästä tekemistä, pelkkä kotona lasten kanssa olo syö aivoja hyvin nopeasti.

- AINA voi kokeilla, mutta ei kannata vuoden tai kahden takia sitten "polttaa siltoja" ja esim. myydä mieluisaa asuntoa.

Ensinnäkin asunnon myyminen ei ole siltojen polttamista. :) Ja toiseksi, jos kaikki asiat miettisi tuolla kaavalla, niin tuskin sitä uskaltaisi koskaan tehdä mitään.

Yksinoleminen esim. oli meidän perheelle ainakin melko pikkujuttu kun muutimme Espanjaan, mutta emme olekaan läheisriippuvaisia vaan tottuneet siihen, että sukulaiset asuvat muutenkin kaukana.;) Uutta verkostoa tuli aika nopeasti, ei paljon mutta riittävästi. Tulimme takaisin lasten koulujen vuoksi, mutta muutto kaduttaa ja mietimme takaisin "kotiin" menemistä.

Ulkomailla ihmiset olivat aivan erilaisia ja elämä oli ihanaa, säistä puhumattakaan. Arki on arkea, mutta suomalaiset ovat makuumme turhan hiljaisia ja ujoja. Täällä hävetään ja pelätään kaikkea persoonallista. :)

Ap, et ole ajatuksinesi yksin. En asu briteissä mutta olen joskus seurannut BBC:ltä sarjaa "Wanted down under". Siinä brittiperheet pähkäilevät täsmälleen samanlaisen dilemman edessä Australiaan muuton edessä kuin te nyt. Perheessä aina jompikumpi vanhemmista haluaisi toteuttaa unelmansa ja osa perheestä hinkkaa vastaan.



Jokaisessa jaksossa seurataan miten koko perhe matkustaa viikoksi Australiaan ottamaan paikan päällä selville käytännön asioita ja laskemaan budjettia. He myös tutustuvat paikallisiin, joiden kanssa pääsevät paremmin kiinni elämänmenosta ausseissa. Viikon kuluttua jokainen perheenjäsen saa äänestää, jäädäkö UK vai muuttaako Australiaan.



Yleensä se viikko on tehnyt tehtävänsä...

Tukiverkon saat ihan todella nopeasti, jos muutatte jonnekin, missä toimii Suomi-koulu. Saat uuden verkoston samantien!



Ei meilläkään Suomessa ollut mikään huonosti, mutta kyllä vaan koko perheelle on muutto ollut aivan elämän parhaita asioita.

mites isovanhempien ja muiden sukulaisten kanssa? Tarkoitan että meillä nyt mummu ja pappa hoitavat tyttöjä aina silloin tällöin, esim. yökylä kerran kuussa ja joku arkipäivä parin viikon välein. Tietysti lasten sairastumisten yms. kanssa auttavat kun ovat eläkkeellä ja asuvat 20 minsan automatkan päässä. Oletteko huomanneet että se isovanhempien suhde jotenkin häviää tai että lapset jotenkin 'kärsivät' siitä kun eivät näe mummua yms. läheisiä? Tää on siis muotoiltu tosi huonosti, en tiedä miten sen sanoa mutta mulle tuntuu toi läheisten jättäminen suurimmalta kynnyskysymykseltä. Jotenkin pelottavan lopulliselta sillä esim. mun vanhemmat on jo reilusti yli 60. Siis ei pelota työt tai muuten asuminen vieraassa maassa mutta se että läheiset on kaukana. ymmärrän kyllä että uus tukiverkko muodostuu mutta eihän se voi olla sama kuin omat sukulaiset vai? ymmärrän että kaikki ei oo sukurakkaita ja joillekin tää olis helpotus. Eikä tähän tietty kukaan voi sanoa että juu ei se haittaa, näkeehän niitä Skypellä.



Täytyykin muuten kattoa löytyskö jostain netistä tota BBC muutto-ohjelmaa- se sopis tähän tilanteeseen kun nenä päähän!

Jo muutot Suomessa ovat olleet hänelle raskaita ja pelkään tehneeni hänestä juurettoman ja onnettoman lapsen. Siihen vielä jos olisi pitänyt vieraaseen kieliympäristöön hypätä, niin ei tosiaan meille ikinä, kiitos.

mites isovanhempien ja muiden sukulaisten kanssa? Tarkoitan että meillä nyt mummu ja pappa hoitavat tyttöjä aina silloin tällöin, esim. yökylä kerran kuussa ja joku arkipäivä parin viikon välein. Tietysti lasten sairastumisten yms. kanssa auttavat kun ovat eläkkeellä ja asuvat 20 minsan automatkan päässä. Oletteko huomanneet että se isovanhempien suhde jotenkin häviää tai että lapset jotenkin 'kärsivät' siitä kun eivät näe mummua yms. läheisiä? Tää on siis muotoiltu tosi huonosti, en tiedä miten sen sanoa mutta mulle tuntuu toi läheisten jättäminen suurimmalta kynnyskysymykseltä. Jotenkin pelottavan lopulliselta sillä esim. mun vanhemmat on jo reilusti yli 60. Siis ei pelota työt tai muuten asuminen vieraassa maassa mutta se että läheiset on kaukana. ymmärrän kyllä että uus tukiverkko muodostuu mutta eihän se voi olla sama kuin omat sukulaiset vai? ymmärrän että kaikki ei oo sukurakkaita ja joillekin tää olis helpotus. Eikä tähän tietty kukaan voi sanoa että juu ei se haittaa, näkeehän niitä Skypellä.

Täytyykin muuten kattoa löytyskö jostain netistä tota BBC muutto-ohjelmaa- se sopis tähän tilanteeseen kun nenä päähän!

Meillä ei ole koskaan ollut noihin kovin kiinteää suhdetta, ovat asuneet jo Suomessa satojen kilometrien päässä. Eli ei suuri muutos siihen. Me kun asuimme Helsingissä sielläkin ja toisen suku Pohjanmaalla ja toisen Itä-Suomessa. Lastenhoitoapua ei olla koskaan suvusta saatu joten tilanne ei ollut yhtään eri ulkomailla kuin Suomessa.

Ei meillä kyllä maailmalla mitään tukiverkkoja ole muodostonut kuten joku sanoi että niitä saisi "heti", mutta toisaalta, meidän lapset ei ole koskaan ollut missään suomikouluissa vaan ihan tavallisissa paikallisissa, ja taidetaan olla vähän erakkoluonteisia muutenkin, ei hirveästi välitetä kontakteista muihin ihmisiin kuin omaan perheeseen. Minun vanhemmat täällä kyllä käy säännöllisesti, saavat aurinkoloman samalla ;)

Meillä on ollut kun lapset oli pienempiä, palkattu lastenhoitaja kotona. Useissa maissa ei ole senkaltaista päivähoitosysteemiä kuin Suomessa ja jos toisaalta saa edullisesti kodin/lastenhoitajan, niin se on tosi kätevä ja joustava ratkaisu. Lapsia ei tarvi rääpöttää unisina päiväkoteihin vaan saavat jatkaa uniaan, kun hoitaja tulee kotiin. Hoitajat yleensä myös joustavat (joustotarpeesta toki tulee maksaa), ei ole katastrofi jos jonain päivänä ei pääse kotiin tasan sovittuun kellonaikaan.

t. 11

Sinulta voi olla jäämässä ystävät ja kaikki taakse mutta niin jää mieheltäkin. Mies on valmis jättämään kaiken Suomessa taakseen sinun vuoksi, koska sinussa on kaikki mitä hän tarvitsee ja haluaa.



Ulkomaille muutto ei ole mikään lopullinen kohtalo. Ulkomailta pääsee pois käytännössä silloin kun haluaa, eli ei se mikään vankilatuomio ole vaikka siltä ehkä tuntuukin. Muuttamiset ovat vain järjestelykysymyksiä eikä niistä pidä ahdistua. Viisaampi nainen saattaisi lähteä, mutta pitäisi varalta rahaa paluulippua varten.



Varoita ukkoa että saatat karata takaisin Suomeen jos paikka ei miellytä. Tulkoot perässä takaisin jos haluaa.



Isoäitini henki on puhunut :)