Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
G: Käsi sydämellä te "äiti"mammat
28.08.2012 |
Kuinka moni mamma uskaltaa tunnustaa, että on lasten tulon myötä laiminlyönyt miestänsä.
Eli mies siis ei ole sika, vaan kantaa kotiin rahaa, ei käy vieraissa ja kaljallakin luvalla eikä tapaa kavereitaan liikaa, ja tekee osansa kotitöstä yms. eli tekee kaiken "oikein" mammastandardilla.
Eli kuka tunnustaa, että hyvästä tai huonosta syystä tilanne on ollut miehen kannalta "epäreilu".
Kommentit (19)
vaan voi todeta, kuin: Voi jumalauta.
Meillä käy ihan molemmat työssä, ja näin parisuhteeseen sitoutuneena ei nussita muualla, tavataan kavereita just sen verran kun hyvältä tuntuu ja kaljalla käymisestäkin voidaan ihan toiselle sanoa, että "menisin perjantaina ryyppäämään, eihän sulla oo mitään sovittua menoa silloin?" Ja kotona raataa molemmat niska limassa.
Kuka vitun keskenkasvuinen ja aivoton ääliö edes ajattelee, kuten ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut 7vuotta äitiyslomilla/hoitovapaalla ja miehen elämä on helpottunut. Kotona ollessani siivoan ja pyykkään päivisin ja enää ei tarvi viikoloppuja kuluttaa niihin.
Meillä on myös nykyään ruokaa eikä tarvi iltaisin tyytyä voileipiin.
Toki lastenhoito vaatii molemmilta panostusta, mutta lapset haluttiin ja tehtiin yhdessä.
että, tilanne elämässä olisi ollut miehen kannalta jotenkin epäreilu.
Meillä perhekuviot ja raha-asiat yms. on sovittu yhdessä, kumpikaan ei sanele mitään tai laiminlyö toista.
termisi mammastandardi kuulostaakin aivan älyttömältä. Toimiva parisuhde perustuu tasavertaisuuteen ja toisen huomioonottamiseen joustavasti.
Tottakai kumpikin tekee osuutensa perheen hyvinvoinnin eteen ja myönnytyksiä on tehtävä puoleen ja toiseen. Perhe on yhteinen yritys eikä mikään kotiäidin loputon orjatyö ja yksipuolisen uhrautumisen paikka.
Mies kantaa kotiin rahaa ihan omasta tahdostaan. Vieraissa ei käy kumpikaan ihan molempien moraalisten arvojen pohjalta. Kaljalla käydään yhteisestä sopimuksesta ja kavereita tavataan sen mukaan miten perheen aikatauluihin sopii. Koskee molempia. Ja niistä asioista päätetään kyllä meillä ainakin ihan sopuisasti yhdessä. Lapsista huolehditaan yhdessä, yhteisiähän ne ovat ja kummallakin yhtäläiset velvollisuudet hyvinvoinnista huolehtia.
Eli en minäkään ihan ny ymmärrä sun ajatuskuviota aiheesta..
parisuhdettamme, olemme molemmat niin väsyneitä koko ajan, eikä olla tosissaan otettu yhteistä aikaa moneen vuoteen. Tilanne on epäreilu molemmille, mutta lapset ovat menneet kaiken edelle tässä vaiheessa elämää, ja se on vain elämää.
Mieheni ei ole koskaan ollut sika, käy töissä - tosin minä kannan kotiin enemmän rahaa kuin mieheni, vieraissa käymisestä en tiedä, kaljalla kavereiden kanssa saa käydä, kotitöistä ei kylläkään tee osaansa.
Mutta mielestäni näistä MIKÄÄN ei liity siihen, laiminlyönkö miestäni vai en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se nyt ole aviomiehen laiminlyötiä, jos kiukuttelee ja nalkuttaa kaikista pikkuasioista ainakin sen yhdeksän kuukautta, toisin kuin ennen raskaaksi tulemista.
Seksistä on nyt ihan turha puhua, kun sekin loppui kuin seinään.
Parasta oli, kun vain otti kaiken paskan vastaan hammasta purren. Onneksi tuolloin sai tehdä ylitöitä jos halusi...
Ja miksi pitää olettaa että se on aina naisen vika ja valinta?
Kyllä meillä mies määrää koska saa seksiä, ja kun herra on väsynyt niin mitään ei tipu, hyvä jos kerran kuussa, minähän en voi miestä seksiin pakottaa, enkä viitsi lastenteon jälkeen enää kerjätä.
Minä en kiukuttele enkä nalkuta mistään, en halua mitään riitoja turhasta, elämä on vain selviytymistä päivästä toiseen kun molemmat on väsyneitä. Kyllähän se pahalta tuntuu kun mies tekee pitkiä vuoroja vuorotyössä, ja minä kökin lasten kanssa pitkiä aikoja yksin kotona, ja joudun tekemään kaikki kotityöt yksin, aina. Onneksi mies on lasten kanssa vapaapäivinään ja antaa kyllä minun mennä jos on menoja.
Vihaan kaikkia kotitöitä ylikaiken, ja mieskään ei tykkää työstään, mutta minkäs teet, aina joutuu tekemään sellaisia asioita joista ei tykkää, sellaista on aikuisen elämä.
Pitäiskö mun paapoa ja hyysätä vielä mistänikin vai?
Ymmärretäänkö me aloittajan kanssa parisuhde jotenkin eri tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä kysyisin ap.lta, koska minusta ap kuvaili ihan tavallista arkea. Tuohon lisäisin vielä omat harrastukset miehelle.
Oma mies ei lupaa tartte juomiseen. Se on hallinnassa, menee oluelle ja tulee kotiin. Mikäs siinä? Samoin minä teen, aikuinen kun olen.
Talous on kunnossa ja parisuhde kukoistaa niin kai siinä on jotain vikaa?
Myös naisen omasta vapaasta täytyy pitää kiinni. Sekä yhteistä aikaa, ilman lapsia. Siis sitä ettei lapset ole nukkumassa ja tartte hoitoa vaan voidaan keskittyä vain yhdessä oloon.
Mitä muuta tarttee?
Vai töihinkö pitäisi mennä jotta ei ole epäreilutilanne? Epäreilua se on lapsia kohtaan jos heillä ei ole virikkeitä mutta ihanteellista on olla kotona -toki mieskin voi jäädä ja nainen tehdä töitä mutta silloin miehelle kuuluu päivänaikana lapsien ulkoiluttamiset, kotityöt ja muu: että on illalla yhteistä aikaa.
vaan voi todeta, kuin: Voi jumalauta.
Meillä käy ihan molemmat työssä, ja näin parisuhteeseen sitoutuneena ei nussita muualla, tavataan kavereita just sen verran kun hyvältä tuntuu ja kaljalla käymisestäkin voidaan ihan toiselle sanoa, että "menisin perjantaina ryyppäämään, eihän sulla oo mitään sovittua menoa silloin?" Ja kotona raataa molemmat niska limassa.
Kuka vitun keskenkasvuinen ja aivoton ääliö edes ajattelee, kuten ap?
Meillä asiat on myös näin, ja molemmat yhtä tyytyväisiä tai tyytymättömiä päivästä riippuen elämäänsä.
Seksiäkin on, aina ollut, tosin joskus vähemmän joskus enemmän, nyttemmin koko ajan enemmän, kun lapset on kasvaneet ja elämä helpottanut. Ja molemmat on välillä "pihdanneet", mies ehkä meillä vielä enemmän kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nähnyt/kuullut/lukenut monen "laiminlyöneen" miestä sillä, että lapsen tai lasten myötä nainen ei ole muuta, kuin "äiti äiti äiti". Kaikki lasten ehdoilla ja mies jää tavallaan aina kakkoseksi. Kahdestaan ei mitään tehdä, koska vaikka olisi mahdollista saada piltti hoitoon, niin ei voi viedä ennen kuin vähintään 5v. Lapsen kehitys kärsii muuteen! ;) Sitä en ymmärrä miksi parisuhdetta ei huolleta enää lasten jälk. ja koska siitä ei pidetä huolta, en yhtään ihemttele miksi niin paljon eroja tapahtuu kun lapset vielä pieniä. Joten se on mielestäni tietyllä tavalla ainakin miehen "laiminlyöntiä", että näkee vain lapset.
Miten laiminlyönyt? Siis huomioinut tarpeeksi ja ottanut suihin riittävän usein vai mistä tässä on kyse? Onko miehen laiminlyöntiä, että mies käy töissä eikä ryyppää jatkuvasti? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kertaakaan en kieltäytynyt seksistä, kotityöt teen minä ja vastaan ylipäätään kaikista lasten asioista. Miehellä on töiden jälkeen runsaasti vapaa-aikaa, minulla ei.
Mieheni ei ryyppää, mutta se on hänen valintansa, ei minun. Itse ei halua kavereiden kanssa lähteä mihinkään.
On joutunut joskus lastenvahdiksi, kun minä haluan pari kertaa vuodessa nähdä kavereitani. En pidä hänen kohtaloaan kovin kovana. Olisin mielelläni hän.
Miten laiminlyönyt? Siis huomioinut tarpeeksi ja ottanut suihin riittävän usein vai mistä tässä on kyse? Onko miehen laiminlyöntiä, että mies käy töissä eikä ryyppää jatkuvasti? :D
Jos lusikalla annetaan niin ....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole mieheni äiti, joten en edes käsitä miten voisin laiminlyödä aikuista ihmistä. Ei hän ole minun huolenpidostani mitenkään riippuvainen. :D
Kannattaisi varmaan hieman tarkentaa, mitä laiminlyönti tarkoittaa. Millä tavalla tilanne on ollut epäreilu?
Jos tuolle tielle lähtee, on mies lasten syntymän jälkeen ollut epäreilu minulle! Ennen hän oli kanssani vapaa-ajastaan 80%, nyt enää juuri ja juuri 30%. IKävä ihminen haluaa olla lastensa kanssa ja minä raukka saan olla sivussa.
mutta itsepä elätän itseni vaikka olekin hoitovapaalla. Joten tilanne lienee tasan.
Mutta miksi tilanne olisi epäreilu ylipäätään, jos mieheni elättäisi minut niin pitäisikö minulla olla aikaa miehelle yhtä paljon kun ennen lapsia? Ja tietysti mitä laiminlyönti nyt ylipäätään tässä tarkoittaa, panemista kai? Nykyäänhän ruoka on pöydässä kun mies tulee töistä, ennen ei ollut. Ehkäpä siten tilanne on miehen suunnalta katsottuna parantunut, vai panemisestako tässä nyt oli sitten kuitenkin kysymys?
En ottanut erikseen miesaikaa, muttei hän koskaan ollut mustasukkainenkaan vauvoille yms. Tosin ei hänkään erityisesti mua huomannut silloin.
meillä on mennyt ihan kivasti, kun ei hötkyillä ja pakoteta itseämme/toisiamme tekemään kuten toinen tahtoo. Me köllötellään paljon kainaloikkain ja tuijotetaan telkkaa ja keskustellaan. Näin on menty 18 vuotta ja sama jatkuu.
Noista oluille käymisistä yms. meillähän mä olen aina pubitellut enemmän kuin mies. Että on mies silleen antanut mulle ns. omaa aikaa ja hänkin sitten harrastaa tahollaan. Mutta yhteistäaikaa on lähes joka ilta ollut, ei ongelmaa.
Eihän se nyt ole aviomiehen laiminlyötiä, jos kiukuttelee ja nalkuttaa kaikista pikkuasioista ainakin sen yhdeksän kuukautta, toisin kuin ennen raskaaksi tulemista.
Seksistä on nyt ihan turha puhua, kun sekin loppui kuin seinään.
Parasta oli, kun vain otti kaiken paskan vastaan hammasta purren. Onneksi tuolloin sai tehdä ylitöitä jos halusi...
Alue: Aihe vapaa
Hyvin menee ketjulla, puolet käsittelee sanan laimilyödä merkitystä ja puolet ei koe laiminlyöneensä miestä ollenkaan omaast mielestään tai rivien välissä tulee ilmi, että seksiasiasta turha kitistä eli ei laiminlyöntiä.