Äitipuoli, rakastatko miehesi lasta?

Vierailija kirjoitti:

Minä joudun maksamaan vähistä rahoista varhaisnuorelle jotta menee isäviikonloppuihin. Isä petti vieraan naisen kanssa ja asuvat nyt yhdessä. Isä on uhannut hylätä lapsen kokonaan jos tapaamiset ei suju. Lapsi ei puhu naisystävälle mitään siellä ollessaan jos isä ei tyyliin pakota. Valvoo aamuun asti tietokoneella omassa huoneessa heillä. On ruvennut agressiiviseks pikkuveljeä kohtaan, raapinut  ja heittelemään tavaroita.  Paha olo purkautuu ihan aina kun palaa kotiin isän luota.

Ei oo hääppöstä perhe-elämää. Älä pakota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä joudun maksamaan vähistä rahoista varhaisnuorelle jotta menee isäviikonloppuihin. Isä petti vieraan naisen kanssa ja asuvat nyt yhdessä. Isä on uhannut hylätä lapsen kokonaan jos tapaamiset ei suju. Lapsi ei puhu naisystävälle mitään siellä ollessaan jos isä ei tyyliin pakota. Valvoo aamuun asti tietokoneella omassa huoneessa heillä. On ruvennut agressiiviseks pikkuveljeä kohtaan, raapinut  ja heittelemään tavaroita.  Paha olo purkautuu ihan aina kun palaa kotiin isän luota.

Ei oo hääppöstä perhe-elämää. Älä pakota.

Mietinkin mitä tehdä. Jos välit katkeaa voi tilanne olla rahamielessä ikävämpi. Jää nuorelta puhelimet ja merkkivaatteet saamatta. Niihin minulla ei ole varaa ja isovanhemmat tms ei tue taloudellisesti myöskään. Mielenterveys tietysti tärkeämpi että ehkä pitää pistää peli poikki. Uusi nainen tuppautuu joka paikkaan mukaan ja päälepäsmäröi minkä ehtii.

Vanha ketju mutta tilaisuus tuli hyvään aikaa kertoo mun äitipuolesta. Mun isä ja äitipuoli ovat yli 10 vuotta ollut yhdessä. Mulla on molempien kanssa hyvät välit, siksi isän kanssa tulee rento olo, kun isäni on rauhallinen ja tasapainoinen. Äitipuoleni on vahva luonteinen sanomaan suoraan omia mielipiteitä mistä suutun, mutta tiedän ei tarkoita pahalla. Äitipuolelle ja isälle olen kertonut omista tunteistani avoimesti, mutta pelänyt että äitipuoleni puuttuu asioihini liikaa, jos vaikka kerron että nukuin huonosti kun murehdin liikaa asioita, niin äitipuoleni painavasti toistaa että mun pitäisi tehdä jotakin, jos makaan sängyllä selaan puhelinta puuttuu mun ajan käyttööni ja sanoo "ei tuo ole tervettä" vaikka itse on tietokoneella tai tabletilla. Mun isä ei sano mitään, koska sanon yleensä syyksi että haluan olla rauhassa omissa oloissani ymmärtää ihan hyvin, mutta äitipuolella on pakkomieli järjestää toimintaa mulle. Ymmärrän, jos tulen käymään sulkeudun omiin oloihin, mutta sitä pitää äitipuolen tulla vastaan ja ymmärtää. Yleensä äitipuoleni antaa elämän ohjeita pakko mielistellä, vaikka olisikin omia mielipiteitä niitä äitipuoli ei kuuntele. Inhoan tossuttelua ja alentavaa puhetyyliä äitipuoleni käyttää. En ole tyytyväinen tai tunne itseäni tervetulleeksi, jos en tee mitä äitipuoleni pyytää, tai siltä hieman tuntuu. Äitipuoleni roikkuu ja puuttuu mun tekemisiini liikaa, että tukehdun tarkkailuun tai ohjeita satelee, mitä en tarvitse. Tiedän ja ymmärrän kuitenkin hyvin äitipuoleni ei sitä taida ymmärtää, että en sano suoraa kun pelkään vähättelyä tai laiminlöydään mielipiteitäni. Isän kanssa pystyy puhumaan, kun ei tuomitse mielipiteitä ja ymmärtää ei kaikkea uskalla kertoo jos sitä ei heti hyväksytä, siksi isäni puolustaa mun mielipiteitäni jos tilanne menee hankalaksi isäni huomaa milloin suutun tai loukkaannun. Äitipuoli on hyvä ihminen, vaikka tunteemme ja puheemme ovat erinlaisia eikä siksi tulla ymmärtyksi en halua jakaa omia mielipiteitä tai ajatuksia spontaanilla tavalla, siksi jätän paljon sanomatta enkä ole ainoa, joka tuntee samalla tavalla on äitipuolen lapset ja veljet sanoneet samaa ei kaikkea uskalla sanoa äitipuolelle sen vahvan persoonan takia. Isänikin ei jaksa väitellä äitipuolen kanssa, koska väsyttää meitä muitakin jos olemme erimieltä, siksi myöntäillään tai nyökkäillään annetaan äitipuolen nousta varpaitten päälle.