Lue keskustelun säännöt.
Äitipuoli, rakastatko miehesi lasta?
04.09.2012 |
Itse en rakasta, vaikka kyllä osoitan hänelle hoivaa ja hellyyttä ja olen seurana ja tukena. En ikävöi lasta hänen ollessaan äidillään. Lapsi on minusta lahjaton ja huonokäytöksinen, mutta yritän kasvattaa hyvin ja tehdä parhaani. Yritän hoitaa asiat hyvin, jotta oma elämäni miehen kanssa olisi onnellisempaa eikä lapsen kanssa tulisi ongelmia. Tämä on aika raskasta, kun aitoa tunnetta ei ole. Kiitosta ei vaivannäöstä saa, sen sijaan selän takana puukotetaan (lapsen äidin suvussa). Kohtalotovereita?
Kommentit (183)
Minulla sama tilanne ollut aina, olen yrittänyt olla lapselle hyvä, riittävän hyvä. Tunnesuhde omiin lapsiini kuitenkin ihan eri tasolla. Kun saimme yhteisen lapsen, suhde tytärpuoleen kuitenkin muuttui kummallisesti tasolta "ihan hyvä" tasolle "toimimaton ja kuormittava". En tiedä miksi. En kuitenkaan osaa olla kaikille neljälle sama, ja kaikkiin neljään minulla on erilainen tunnesuhde. Pitäisi hyväksyä eletty elämä ja koko paketti, kuitenkin tilanne kuormittaa eniten juuri minua ja tyttöä. Toivon että tytärpuoli muuttaisi mahdollisimman pian äidilleen. t. paha äitipuoli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni lapsia. Kun lapset ovat meillä on heidän äitinsä määrännyt että minä ja lapseni pitää poistua kotoa. Koti on silloin näiden poikien käytössä. En saa puhutella poikia koska se katsotaan kiusaamiseksi.Viimeksi kun pojat olivat oli ruokapöytä rikottu. Pojat olivat hyppineet sen päällä.Minun piti ostaa pojille leluja joita he väittivät minun lasteni rikkoneen. Todellisuudessa emme koskaan koskeneet leluihin.
Minä niin inhoan tällaista paha äitipuoli ajattelua. Voi olla myös paha äiti tai paha lapsipuoli. Mieheni poika on huomattavasti minua isompi vaikka on vast 10-vuotias.
ihan yhtä paljon kuin omiani.
On aivan ihanaa, kun olen tuntenut lapset ihan pienestä, kaksivuotiaasta, lähtien ja nyt he ovat jo aikuisia, kun minun omat lapseni ovat nyt ihan pieniä. Auttavat kovasti pikkusisarusten hoidossa ja rakastavat heitä ja minun pikkuiseni rakastavat todella paljon isompia sisaruksiaan.
Meidän suhteemme on todella hyvä, koska olen kuulunut heidän elämäänsä niinkauan kuin he vain muistavat. Välit ovat läheiset ja jaamme kaiken.
On todellinen rikkaus minulle ja lapsillemme, että ympärilla on paljon läheisiä ja välittäviä ihmisiä:)
ihan yhtä paljon kuin omiani.
On aivan ihanaa, kun olen tuntenut lapset ihan pienestä, kaksivuotiaasta, lähtien ja nyt he ovat jo aikuisia, kun minun omat lapseni ovat nyt ihan pieniä. Auttavat kovasti pikkusisarusten hoidossa ja rakastavat heitä ja minun pikkuiseni rakastavat todella paljon isompia sisaruksiaan.
Meidän suhteemme on todella hyvä, koska olen kuulunut heidän elämäänsä niinkauan kuin he vain muistavat. Välit ovat läheiset ja jaamme kaiken.
On todellinen rikkaus minulle ja lapsillemme, että ympärilla on paljon läheisiä ja välittäviä ihmisiä:)
Rakastan kaikkia kymmentä mieheni lasta!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisessa lapsessa on varmasti jotain hyvää. ja uusperheasetelma harvoin on tavoiteltava juttu, varsinkaan lapsen näkökulmasta. Itsekin eroperheestä tulevana tiedän tämän.
En rakasta mieheni lasta. Hän osaa olla suloinen ja taitava,mutta myös ärsyttävä ja tosi huonokäytöksinen. Kukaan ei ole täydellinen, ei edes lapsi.
Aikuinen voi välittää ja huolehtia, mutta rakastamista ei voi pakottaa. Tämän ymmärtävät varmasti myös kiduttajiksi haukkujat.
Aluksi aloin kiintyä,sitten väsyä, kun kaikki hoitovastuu jäi minulle aina 10 pv/2vko,aloin ärsyyntyä,hermo alkoi kiristyä ja kun mieheni ei osoittanut samanlaista kiintymystä ja sitoutumista yhteistä lastamme kohtaan,aloin perääntyä.
Nykysin en ota kantaa mihinkään, enkä hoida heidän arkeaan.vain,kun meno menee ihan mahdottomaksi älähdän, että tämä on meidänkin kotimme.
Uusperheet tarvitsevat apua ja ohjausta jo perheen muodostumisvaiheessa.
En tiedä mitä elämämme olisi,jos miehen olisi kantanut vastuunsa itse,kun kerran lapset luokseen halusi asumaan.Taistelun välikappaleita ja koston välineitä nämä lapset.Se säälittää enemmän kuin se, että minä en rakasta heitä.
Kyllä se vaan oma äiti on oma äiti.Unohdetaan tällaiset trendisuuntaukset.Jos mies ei ole koskaan kantanut päävastuuta lapsistaan avioliiton aikana.Miten se yhtäkkiä häneltä onnistuu.Ei ne lapsetkaan tyhmiä ole...tajuavathan ne milloin mentiin metsään ja pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä, mullakin on lahjaton lapsipuoli. Mitä ihmeellistä siinä on sanoa, että lapsi on lahjaton? Isänsäkin myöntää, että poika on valitettavan heikkolahjainen. Ei se tarkoita, että täällä häntä siitä kidutettaisiin tai hakattaisiin. Hän on sellainen kuin on ja niillä resursseilla mennään.
En ole erityisen kiintynyt edes. Hän on vain olemassa ja sen mukaan eletään. Kohtelen häntä hyvin, kuten tapani on kaikkia ihmisiä kohdella hyvin. Olen peruskiltti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä voi mitenkään uskoa, että kukaan rakastaa toisen lapsia yhtä lailla kuin omiaan. Jos näin väittää, joko valehtelee tai sitten rakkaus omiin lapsiin on jotenkin pielessä. Ainoa tapaus missä tämän väitteen voin uskoa on se, että on ollut lapsen elämässä mukana aivan tämän pikkuvauva-ajasta lähtien. Näin kuitenkin hyvin harvoin on ainakaan äitipuolien kohdalla.
Ihan turha vauhkota ap:lle, ettei kannata hommata omia lapsia. Minulla on yksi oma, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta. Miehen lapsia en silti rakasta enkä varmaan tule koskaan rakastamaankaan. Tuossa ne menevät, ihan kiva, mutta ilmankin pärjäisin. Lapselle toki kiva, että on sisaruksia, siinä ainoa todellinen plussa. Ja onhan se ihan mukavaa, että välillä on enemmän elämää talossa.
Omasta lapsestani olen vastuussa, minä olen se, joka turvaa hänen lapsuutensa ja nuoruutensa (miehen lisäksi tietysti). Hänen elämänsä on tällä hetkellä minun käsissäni. Miehen lasten elämään olen tullut kesken kaiken, en ole heistä missään tapauksessa samalla lailla vastuussa kuin omasta lapsestani. En tunne heistä huolta, en ikävöi kun ovat poissa, en tunne puristavaa huolta siitä jäävätkö he pihalla auton alle. Luotan, että heidän vanhempansa huolehtivat näistä asioista. Heitä kohtaan ei ole samanlaista sisäänrakennettua kiintymystä kuin omaa lasta kohtaan.
Muuta väitti. jätti minut ja jätti lapset. Uskomatonta, mutta näin on.
Itse olen erityyppinen ihminen. Pitäisin yhteyttä lapsiin, kun olen kerran heidän elämäänsä osallistunut.
Mies jätti, ei pidä yhteyttä. Yhdessä asuessamme kyllä oli kuulemma isähahmo yms. Paskaa puhui mies. Huomasin jo kyllä silloin, että enempi on sanoja kuin tekoja.
Huono mies. Siksi osoittautui viimeistään erossa.
Ex-mies taas osoittautui eron jälkeen ihan hyväksi ihmiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta teksti on aivan asiallinen, tai sitten olen myös tunnevammainen.. Meidän uusperheessä toinen leskimieheni lapsista on rikkonut minun ja lasteni omaisuutta, haistatellut ja huoritellut, käynyt mailan kanssa kimppuuni, eikä tervehdi tai kiitä, ja juhlapyhät menee mököttäessä. En voi parhaalla tahdollanikaan sanoa rakastavani tuota lasta. Minusta lapsen isä olisi kaikki nämä vuodet ollut avainasemassa aikuinen-lapsi -suhteen rakentamisessa, mutta hän jostain syytä ei ole ruutuaan hoitanut tai vastuutaan kantanut. Ehkä ongelma onkin aikuisten välisessä suhteessa. Rakastuneena vaan ei halua nähdä että mies jonka luuli olevan osa vuosisadan rakkaustarinaa, onkin kädetön paska joka kohtelee naista esineenä.
No en rakasta, miksi pitäisi rakastaa? En minä useimpia muitakaan ihmisiä elämässäni rakasta, en hoitolapsia, en mukavia työkavereita, en sukua jne. Mikä rakkausautomaatti minun pitäisi olla? Omia lapsiani rakastan kyllä.
Enkä ede oleta mieheni rakastavan minun lapsiani. Kunhan jollain lailla pitää ja kohtelee kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua, nyt en kyllä kuollakseni ymmärrä, miksi miehen lasta pitäisi äitipuolen rakastaa??
Minä en rakasta mieheni lasta, käy meillä joka toinen viikonloppu. Itse olen käytännössä aina viikonloput töissä (lapsi tulee pe illalla jolloin pääsen töistä kun lapsi nukkuu, la olen vähintään puolet päivästä töissä, su lapsi lähtee ja olen silloinkin töissä.) eli parhaimmillaan näen lasta puolen päivää joka toinen viikonloppu
Missä kohtaa sen rakkauden olisi pitänyt syttyä vieraaseen lapseen??! Pitäisikö kaikkia lapsia joita silloin tällöin näkee, rakastaa kuin omiaan?
Rakastan.Saatiin viimein poika meille,ja nyt on tulossa myös pikkusisarus pojalle :)
Ongelmia pojalla paljon,kastelee edelleen petinsä, joutuu käymään psykologilla jne.. mutta päivä päivältä pojan tilannne paranee. Ihanaa nähdä kuinka pojan asiat rupeavat paranemaan ja kuinka poika voi taas olla oma itsensä.
Rakastan poikaa kuin omaani,olen hänestä suunnattoman onnellinen ja ylpeä.Vaikka yhteen törmäyksiäkin tulee ja on tullut.
En rakasta. Pelkkä välttämätön paha ja riesa miehen poika on, vaikkei sitä
saisi ääneen sanoa. Myönnän olevani ns.huono äitipuoli sikäli, että en ota mitään osaa
pojan kasvatukseen emmekä juuri juttele. Nykyajan erolapsista tulee valtavan häiriintyneitä tunnetasolla, kun heillä ei ole enää kunnollista kotia vaan muutetaan viikon välein asunnosta toiseen ja ventovieraita pakotetaan leikkimään jotain perhettä. Ihme tabu tämäkin juttu, jonkun pitäisi nostaa kissa pöydälle. Viikko-viikko onnistunee vain, jos lapsella on molemmissa kodeissa aidosti hyvä olla. Sanomattakin selvää, että itse toivoisin miehen pojan käyvän meillä vain vierailulla joka toinen viikonloppu. Se olisi kaikkien kannalta paras ratkaisu.
Kuinka suostut moiseen että pitää poistua kodista ja kuinka miehesi antaa niin tehdä. Todella törkeetä. Ota hatkat.
En. Naurettava ajatus, että toisen lapsia pitäisi rakastaa. Oletteko koskaan kuulleet sanonnasta, että rakkaus ei tule pakottamalla.
Oksettava tämä viestiketju. "En todellakaan rakasta, miksi pitäisi? Lapsella on jo isä ja äiti, ei voi rakastaa vierasta lasta, yhyy yhyy", hyvähän se on selitellä sitä omaa tunnevammaisuutta tällä tavalla ja tyynnytellä omatuntoa. Lapsilla ei aina ole sitä äitiä "eron" jälkeen (kuolema), kaikki adoptiot pitäisi tämän viestiketjun mukaan kieltää, koska rakastaminen on mahdotonta, jos ei ole samoja geenejä (jep jep). Ja haluaisimpa nähdä ne "lahjattomat" ja tyhmät lapsipuolet, voi totuus olla usein tarua ihmeellisempää. Niin minunkin äitipuoleni sanoi kaikille, että olen lahjaton, tyhmä ja saamaton. Olen musiikillisesti, visuaalisesti, liikunnallisesti ja sosiaalisesti lahjakas, rumakin ja läski minun piti olla, mutta niinpä vaan nuo katseet kääntyy kaupungilla ja tuntemattomat miehet tulevat kehumaan, miten kaunis olen ;). Ja kun äitipuoleni huomasi, että katseet kääntyy poikien puolelta, rupesi haukkumaan huoraksi. Että voin vain kuvitella, mikä se tilanne teillä on! Todellisuudessa äitipuoleni lapset ovat pudonneet täysin yhteiskunnan kelkasta ja ovat vaikeuksissa.
Tehkää kaikille palvelus ja pysykää erossa eronneista miehistä, joilla on lapsia. Lapset kaipaavat hyvää kotia, ei katkeria ja tunnevammaisia äitipuolia omaan perheeseensä pyörimään.
Hei, olen kuusitoista vuotias tyttö, keskiarvoni ei ole mikään maailman parhain ja semmoinen jota te vi*un ämmät kutsuisitte varmaan lahjattomaksi. Mutta arvatkaa mitä? Mä oon visuaalisesti ja musiikillisesti lahjakas, mitä teidänlaiset akat ei tule koskaan huomaamaan, koska se on asia jota en mielellään näyttäs ku koulussa tai joillekkin tietyille.
Pistää vihaiseksi lukea kuinka niin moni teistä on suhteessa jonkun miehen kanssa jolla on valmiiksi omia lapsia, ettekä ole seurustelleet miehen kanssa tarpeeksi pitkään, että oppisitte tuntemaan lapset ja rakastamaan heitä ennen kuin menette kihloihin tai naimisiin.Välillä tuntuu että ihmiset unohtaa että naimisiin meno = sitoutumista toiseen ihmiseen (jota rakastaa) loppu elämäksi kunnes kuollaan.eikä "mennää naimisiin koska tykkään hänestä, ei ole väliä hänen perheellään ja kavereillaan ja ehkä joskus erotaan". En huolis ketään miehekseni joka ei rakastais lastani kuin omaansa.
Te sanotte että on vaikea rakastaa toisten lasta kun ei ole oma, mutta entä adoptoidut lapset? Itse olen adoptoitu kymmenen vuotiaana ja minua raastaisi sydämmeen jos äitipuoleni kirjoittelisi tällaisia foorumeihin ja käyttäytyisi kuin rakastaisi. Rakkautta on erilaisia, velirakkautta, sisarrakkautta, kaverirakkautta yms. Jos ette vielä ymmärrä kaikkia rakkauden muotoja, olkaa hyvä ja lukekaa kaikki harry potterit. Kiitos.