---SYYSsisterssien UUSI viikko ja UUDET kujeet---
pakko aloittaa pino ees :)
kovasti paranemista ja kiva kuulla harvemminkin kirjoittavista! tsemiä kaikille muuttajille ja remppaajille, kova työ ja uurastus palkitaan ihanalla kodilla, kyllä se vaan on niin ihanaa omata oma koti ja pienen pieni perunamaakin :)
Kipii, täyytyy hehkuttaa, vaikka alussahan tää projjekti on. Esikoinen (2v8kk HUI!!!!) pottaili tänään oikein mallikkaasti. aamulla sai kakan eka kertaa potalle ja kolmet housut pissattuaan onnistui saamaan pisut pottaankin. Huomasin kun piteli kovasti kikkurasta kiinni niin kiikutin äkkiä potalle ja sinnehän tuli tulosta vaikka kuinka. Kyllä kehuin ja pompin riemusta, pojalla nauratti kovasti! Vielä kahdet pissat onnistuttiin sieppaamaan pottiin mutta illan viimeiset meni taas matolle ja kintuille. Mutta jospa se meiläkin tästä. Alkaa paineita olla,, kun tajusin että varmaan alle kk:n päästä jo harjoitellaan päiväkotijuttuja. Poika innoissaan soiti kakka- ja pissa aiheisia puheluja isille töihin ja molemmille mummoille :))) Kesällähän pottailu ei sujunut ollenkaan vaan pissasi aina housuihin tai lattialle pari vkoa. Nyt pidin taukoa kunnolla ja aloitin alusta. meinasin jo päivällä aloitusta kirjoittaa, että mitä teen kun pissii vaan housuihinsa... Jospa se tästä, joohan?
Eilen oltiin muuten Nyttysen kaa koko ilta kahdestaan, olipa hiljaista. Sitten sen vasta tajusi kun esikoinen palasi kotiin niin johan desibelit nousi ja riemu oli katossa. Naatittiin Nyttysen kaa harvinaisesta kaksinolosta, kylvettiin ja syötiin jädeä :) Tuo pikkuinen taapero on muuten tarkka hampistaan. joka ikisen ruoan ja välipalan jälkeen pitää saada purkkaa. Sitä se muka jäystää kaikilla neljällä hampaallaan *suloinen*. Joku hassu sana hällä on purkalla, joku kaukkaa tai jotain. Ja voi mitä huuto jos ei saa! Muutenhan ihan hyväkin asia mutta tahtoo noita purkan jämiä olla matoissa ja lattialla kun en aina muista pyytää antaa pois. osaa kyl itekin viedä roskiin, mutta kun tahtoo paljon muutakin sinne viedä niin roskisovi on kuminauhalla säpissä.
Tällesti meitillä, huomenna jouluvaloja lisää ostamaan, tänään tai siis äsken viriteltiin ulos, heh, muut naapurit jo nukkuu ;) Pojat jo hajoitti muutamat kun innostuivat vetään niitä pitkin kämppää. Joulukuviakin sain otettua, mutta ilman tonttulakkeja, eivät anna olla päässä ollenkaan. Laitoin tylsästi lampaantaljat lattialle, siihen päälle puisen laatikon minne jemmasin palloja ja kuusen niitä värikkäitä nauhoja, niitä sitte innoissaan kaivelivat laatikosta ja koristelivat koiraa ja NuuNuuta (teletappeja). Suloista mutta ah niin vaikeaa saada samaan kuvaan hyvät ilmeet. Saa nähdä miten toteutan kuvat.
Mutta mukavaa aamunalkua ja toivottavasti oon ainoa joka kuppaa.
Unille mars, Tuttis
Kommentit (50)
en itse ihan vielä tiedä mitä mieltä olen. Joku kylvää meille pahanhajuisia ruoanjämiä yltympäriinsä, kiukkua piisaa tasaisesti kaikille. Yritin loppuun asti uskotella, että muuttostressi voi aiheuttaa kierron häiriintymisen. Mitään muistiinpanoja en ole kalenteriin tehnyt, mutta luulisin, että LA on jossain heinäkuun alkupuolella.
Se siitä.
Gallupehdotus:
Mitä haluaisit joululahjaksi?
Mieheltä?
Appivanhemmilta?
Äidiltä?
Ystävältä?
K. Tonttu
Piti ihan tulemani kommentoimaan: Syysmammoja jkl:ään! Jo oli aikakin ;) Milloin eka jkl:n syysmammatapaaminen :) Tiivii, asutaan muuten ihan lapsuusmaisemissasi (hl). Ihan muualta alkujaan olen kotoisin, mutta nyt täällä on kulunut jo muutamia vuosia. Tosin jatkosta ei meillä pätkätyöläisinä ole varmuutta, miehellä parhaillaan työnhaku käynnissä joka ulottuu muuallekin. Aika näyttää... Joka tapauksessa, tervetuloa jkl:ään :)
Onnea Kukkuu!! Vau. Hurja ajatus, että valemenkkojakin voi olla... Eikö tässä maailmassa enää mihinkään voi luottaa ;)
Joululahjaksi toivon hemmottelua!! Kampaaja, hieroja, hotelliloma, kaikki käy...
- marionette -
Jes pliis palaan perjantain pikkujouluihin kun en koneella ole kerinny koko viikonloppuna kirjuutella.
KIITOS ihanaiset syys-siskot, en olisi millään halunnu kotiin lähteä mutta oli pakko että jaksoi aamulla herätä.
Töissä oli karmea kiirus ja äkäsiä asiakkaita joille teki mieli sanoa jotain painokelvotonta.
Voi sieluni silmin kuvitella Mimmulin ja Hipsun junamatkan, en itsekkään kovin mielellään metroa käytä illalla ja varsinkaan yksin.
Ravintola oli must ihan kiva, vähän omalaatunen, puhumattakaan jes pliis tarjoilijasta :)) Ruoka oli mun mielestä myös hyvää.
Kiva että muuttajat ovat hengissä urakasta selvinneet, vaikka paljon on varmaan vielä tekemistäkin.
Eilen oltiin lahja ostoksilla ja saatiin melkein kaikki ostettua jess! Ihanaa kun ei pahimpiin ryysiksiin tartte lähteä lahjoja metsästämään, paitsi töissähän mä joudun niiden ryysisten keskelle ja sitten vasta pipot asiakkailla kiristääkin. No täytyy vaan hymyillä heille kauniisti ja sanoa jes pliis...
Nyt tän päivän pinoa lukemaan jotta tiedän mistä puhutaan.
Hilu
Ihanaa, Jyväskyläläinen syysmamma,marionette! asuttiin sammaltiellä heinälammenperällä rivarissa ja mun parhaat lapsuusmuistot on kyllä sieltä, vaikka toiset parhaat löytyy kesistä pohjanmaalla. Meidän tuleva asunto vapautuu vasta huhti-toukokuulla,jotenkin yritän kestää vaikka mieli tekisi jo kovasti sinnepäin,nyt kun muutto on konkreettisesti edessä. Yritän hillitä itseäni kuitenkin elämään vielä tässä hetkessä, eilen virittelin jouluvalot ja vein kynttilälyhdyn etupihalle,täällä nyt kuiteskin vielä ollaan. heti kun päästään muuttamaan niin Jkl tapaaminen kehiin. Äläkä nyt muuta sieltä mihinkään : ) kevään aikana.
KUKKULLE ONNEA!!!!
Plussauutiset nipistää omaa mielstä haikeasti,hmmm.jospa itsekkin raskautuisin,niin kevät kuluisi ehkä nopeammi???
Äitkuulle pidetään peukkuja!!
tiivii
Kohta on kaikki mammat taas odotuspuolella! :)
Vettä sataa ja eilinen talvinen kauneus mennyttä. Eilen haettiin pulkka Nean serkulta, mutta sille ei nyt sitten ole käyttöä. Onneksi oli kerhopäivä tänään, kun ei ulkoilla voinut.
Nyt on sitten joulukortit tilattu ifiltä. Ihanaa. Neasta tuli oikein ihania keiju kuvia! :) Nyt tytsy uinuu sateisella parvekkeella. Jouluvalot edelleen häkkivarastossa. Mies saa hakea ne kun tulee töistä. Paljon ois tekemistä. Kaappeja voisi siivota jne, mut ei jaksa. Pyykit pitää kohta mennä laittamaan.
Mäkin haluan suklaakakku tapaamiseen!! Missä ja milloin? Alettaiskos jo suunnittelemaan? :) Ja nyt ois kiva sellanen paikka, et ois helpompi jutskata kaikkien kanssa!
Keskiviikkona suuntaan joululahjaostoksille. Isovanhemmille lahjat onneksi hankittu. Kalenterit ja sammutuspeitteet. Miehen velikin saa lahjaksi sammutuspeitteen. Mies on työpaikkansa paloturvallisuus-vastaava, ja näin ollen valveutunut näissä tuleen liittyvissä asioissa. Nyt siis lahjapaketeissa sammutusvälineet, mikä kyllä ihan järkevä lahja. Mies lupasi pitää mullekin koulutuksen ja kun eilen sanoin, et pitäs enemmän polttaa kynttilöitä, alkoi heti luetella turvallisuus edellytyksiä kynttilöille ja niiden alustoille. Juu, mutta moni lahja vielä ostamatta. Itselleni toivoisin vaatteita...alkaa tää kotiäidin elämä näkyä, kun ei oo varaa/aikaa ostella uusia vaatteita ja aina samat vanhat iänikuiset kuteet päällä. Mut vähän vaikeampi tehtävä jonkun muun niitä ostaa..mut ei tuu muuta mieleen galluppia ajatellen.
Kyllä tuntuu niin rankoilta noi korvatulehdus jutut ja allergiat, kun ne ei ota helpottaakseen. Paranemisia ihan jokaiselle!
Mut nyt on ihan pakko mennä pyykkien pariin...
Enkeli1 ja Nea
jos jotai konkreettista lahjaa niin ehkä jokin hemmottelujuttu,jalkahoito tms.
ois kiva.saatetaan miehen kanssa sopia ettei ostella toisillemme mitään. Toivoisin mieheltä jotain ylläriä,niinkuin että sovittais ettei ostettais mitään ja sitten mies yllättäis,olisi ostanut kuitenkin jonkin pienen henkilökohtaisen jutun ja sanoisi että halusi kuitenkin muistaa ja antaa jotain koska olen niin spesiaali. Ei tarvitsisi olla mikään koru tai muu kallis, vaan ajatus tärken että haluais kuitenkin yllättää. Muttta tuskin tulee ylläriä,mies ei ole oikein yllättäjätyyppi :).
Ystävältä:aina on kiva saada postissa jotain (postin tulohan on kotiäidin päivän kohokohta),kortti tai jokin muu mielenkiintoinen kirjekuori tervehdyksineen. en oikein tykkää tavasta lähettää sähköpostilla/tekstarina onnen toivotuksia,vaikka muutoin virtuaalimaailma on jo osa omaa identiteettiä.
Onnea Kukkuu ja perhe !!
Ynis, mies menee tän viikon autolla töihin joten kyläily siirtyy, yleisillä en lähde, menis koko päivä matkustamiseen.
Hilu
kun toisen syyssiskon uutiset saavat oman mielenkin hymyilemään.
Vauva uutisia on ihana lukea!:)
LÄmmin Onnittelu Halimus Kukkuu! Ihanaa:):)
Äitikuulle pidän peukkuja ja varpaita kanssa!
Ayapin yskän ymmärrän, vaikka minulla on vain yksi ihanuus. Vasta. Tai sitten piste jää tuon ihanuuden jälkeen loppueloksi. Odotus oli ihanaa ja jännittävää(Lila ja Mimmu saa luvan protestoida;)), mutta en kaipaa aikaa sen jälkeen. Silti, jos tuon esiin muutakin kuin sen paraatiminän, olen kateellinen kaikille jotka plussaavat tässä lähipiirissä ja niitä on valtavasti. Olen miettinyt miksi olen kateellinen ja tullut siihen tulokseen, että ollaan saatu vuosi nautiskella siitä,että Motti on ollut ainut pieni ja ollaan saatu extra huomiota. Minä pieni ihminen olen nyt siihen takertunut. Kuulostaapa typerälle, mielessä ja kirjoitettuna.Hävettää.
Nyt meillä sairastaa mies ja minun korva. Hihii, olen liikaa keskittynyt korva asiaan viikonloppuna. Piti itsekkin miettiä että onkos tämä nyt tottakaan. Sain lääkäriajan illaksi, vaikka hoitaja piti mua hulluna. Varsinkin sen jälkeen kun esittelin itseni sanomalla ensin vanhan sukunimeni, sitten etunimeni ja sitten tämän uuden sukunimen. Mulla on siis kaksiosaisena sukunimi ja sen sanominen teettää vielä töitä.
Meillä muuten mies ei ole perinteinen " maailma katuu heti nyt päälle pikku flunssassa" - tyyppi, vaan sen saa melkein kampittaa edes välillä makuuasentoon ja saa olla tosi huonossa jamassa ennen kuin töistä kotiin jää. Sekin on joskus vähän ärsyttävää.
Kiitos muuten vastauksista pehmoleluasiaan ja uunin pesuun. Motin rakkaassa nallessa ei ollut pesuohjetta ja pelkäsin että vähintään saan nallen aivan hengettömäksi. Tein sitten täsmäiskun heti eilen päikkäreitten jälkeen ja tuli 40 asteessa oikein puhdas. Nalle ei enää myöskään haise;) Mutta voi sitä riemua kun nalle lopulta saatiin yöunille hakea pyykkinarulta. Uunin pesuun on sitten pakko uhrautua niillä kaupan aineilla, yök, jossain olen kuullut tosiaan jostain ihme aineesta mutta kun en muista:/
Kyllä huomaa meikäläisen aktiivisuudesta ja kirjoittelun tarpeesta, että viime viikko oltiin sisätiloissa:)
Aavis ja Motti
heitin appiukon pihalle vaunumoottoriksi, että saan " imuroida" . :)
Paljastuksia:
(vaikka eihän nää mitään ole ole tuon K. Tontun jälkeen... vaikia panna paremmaksi)
Oonko ainoa, joka vielä imettää? Hellu nukahtaa edelleenkin tissille (joskus toki ilmankin) ja vaikka vähän aikaa sitten olin varma ettei enää kouluiässä varmaan tissiä lupsuttele, niin nyt en ole enää niin varma... ehehe. Hassua, en meinaan ole mikään kiihkoimettäjä (vaikka aika uskova olenkin). Olen ajatellut, että lopetetaan sitten kun jompi kumpi (mieluten kumpikin) ei ole enää kiinnostunut hommasta.. no sellaista hetkeä ei ole vielä tullut.
Vaikuttanee em. myös (apen lisäksi) raskautumiskapasiteettiini - kierto on ainakin edelleen ihan sikin&sokin. Vaikuttanee myös siihen (tätä ei saisi sanoa/kirjoittaa... mieskin kielsi... mutta syteen tai saveen:) ettei Hellu ole koskaan ollut minkäänlaisessa taudissa, ei edes nuhassa. (Mahakipujahan meillä on ollut ihan tarpeeksikin asti.. että ei tarvitse olla kade eikä mieltään nyrjäyttää vaikka nyt uskalsinkin ilmiantaa tuon.) Haluan uskoa myös MAITOHAPPOBAKTEEREIHIN (joista olen ao-saarnannut ennenkin), joita Hellu on nauttinut sikiöstä asti eri muodoissa.
Tällä hetkellä H syö Rela-tippoja, joilla muutama kk sitten lähti myös sitkeä sammas, joka oli vaivanamme synnäriltä (sektiovauvat antibiotoidaan tuhdisti heti synnyttyään) asti. Magsavat ihan kamalasti (jotn alle 20 ¿) ja kuukaudessa kuluu yksi puteli, mutta - kuten jo sanoin - uskon niihin niin vaffasti, että mieluusti maksan se. JO pelkästään siitä ilosta ettei sammasta ole näkynyt sen koommin. Jeespliis :)
Siinäpä se saarna, jospas minä nyt sitä imuria syleilemään. Pimpeli pom.
Hywixet,
m:)
Syykin löytyi, Onnea KUKKELIS! Miten omituinen ajatuskin haaveilla raskautumisesta, sanon mä:) Kiva, kun niitä onnistaa jotka sitä toivoo!
Lääkäritätikin kysyi, että enhän varmasti ole raskaana ja tyytyi heti siihen, että menkat on just lopuillaan. Kaverille kävi myös silleen, että oli valemenkat, joten kyllä sitäkin tapahtuu. Mutta meillä ei siis toiveita, joten ei yritystä, joten ehkäistään:)
Saatiin joka iikka ab-kuuri. Kyseenalaistan omani sekä isomman neidin kuurin, mutta kuuliaisesti ne ostin ja alotetaan illalla. Mitään varsinaista " vikaa" ei siis löytynyt, pelkkää flunssaa vain. Pikkurinsessalla sen sijaan hieman rohisi keuhkoissa, joten siitä kuurista olen ihan tyytyväinen.
Hilu, voi siis olla ihan hyväkin, että otetaan iisisti tää viikko. Jospa näistä taudeista päästäis ihan oikeastikin joskus eroon. Jospa nähtäis ensi viikolla?
Rinsessat nukkuu tällä hetkellä molemmat. Pienempi nukahti jo apteekissa ja on kohta nukkunut 3h, vaikka riisuin vaunuista omaan sänkyyn jatkamaan unia. Isompikin nukahti, kun oli ensin aikansa möyrinyt ja kiekunut mun vieressä sohvalla. Hyvä, että nukkuu, mutta toivottavasti ei vaikuta iltaan.
Mulla on omituiset lahjatoiveet. Olisin kovasti onnellinen, jos joku hankkis meille uusia uunipeltejä ja säästäis mut siltä vaivalta. Lisäksi toivon KoKo-astioita, etenkin pastalautasia (syviä lautasia).
Tuttis, osaatko yhtään sanoa minkä hintaisia noi Puuha Pete-lelut on? Tai joku muu? Pikkurinsessa toivoo kippiautoa:) Mietin, että oisko liian kallis toivoa kummilta joka kyseli juuri toiveita.
Nyt jatkamaan iltapäivän ihmettelyä...
T: Ynis
Vitsikkäästi sitten niin kuin asian ilmaisit melkein puolihuolimattomasti sivulauseessa...
Hauskaa että monet esim. Mersu on kaivautunut muuttolaatikoiden keskeltä seuraamme.
Odotusaika on suurimmaksi osaksi ihanaa, lukuunottamatta alkuraskauden pahoinvointia jota jatkui rv 17 asti melkein 24h/vrk, sekä tätä loppuaja kolotusta ja väsymystä fiiliksellä " alkais jo tapahtua jotain" . Mutta olen kyllä yrittänyt nauttia joka hetkestä, kun tod näköisesti tämä on sitten viimeinen raskaus (ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan - tiedän), mutta meille lapsien saaminen ei ole ollut niin helppoa, esimerkiksi T:n saaminen kesti yli 4 vuotta, ja se aika sisälsi monta kyyneltä, lukuisat määrät kuukautisia, monen monta lääkärikäyntiä ja hoitojaksoja. Siksipä olikin niin iloinen ylläri, että Nyytti ilmoitti sitten tulostaan ihan itse. Esikoisen ja T:n ikäero ei siis suunnitellusti ja tarkoituksella ole yli 8 vuotta, mutta joskus luonto järjestää asian näin. Tulipa selostus, enkä kyllä taaskaan tiedä, miten tämä lähtikin rönsyilemään näin valtavasti....
Ja ne Geet unohdin jo, jotain niissä oli joululahjoista. Itse toivon omaa aikaa (jos joku keksi mistä sitä saa netin kautta tilattua, niin kertokaa ihmeessä tännekin päin). En ole vielä keksinyt, haluanko jotain muutakin...
Nyt kutsuu esikoinen, lähden koulun jumppasaliin jalkapalloilemaan. Tai siis katselemaan kun esikoinen palloilee...
Mimmu kera valtaisan massun (T alakerrassa syömässä iskän ja isoveljen kanssa)
Terkut ekana Tuttikselle, joka onneksi sai muhun vähän virtaa ja palstalle!
Olen ollut niin sadan tulen alla nykyään, että palstailu on jäänyt. Gradu pitäisi saada edes jotenkin kasaan vuoden loppuun mennessä ja siinähän sitä hommaa riittää. Reissuja Lahdesta Vaasaan tenttien ja seminaari-istuntojen takia ja kotiakin pitää yrittää hoitaa, joten ei meinaa jäädä aikaa mihinkään muuhun. Siiri on tosin ollut nyt kuukauden verran päivähoidossa, onneksi, joten olen päivisin voinut keskittyä graduun. Päivähoidossa Siirillä on mennyt tosi hyvin, joten siitä on hyvä mieli =) Tänään Sirde on tosin kotona, sillä eilen päivällä oli kuumeessa ja vieläkin on hieman veto pois.
Yritän lueskella illalla ja huomenna teidän kuulumisia tarkemmin ja osallistua keskusteluihin. Nyt on mentävä takasin sorvin ääreen ;o)
Onnea muuten kaikille niille, joilla on maha-asukki! =) ja jaksamista!
Ade & Siiri
Hieno visio mimmu.k.sta palloilemassa mahansa kera :)
Saavat nyt ässehtiä äijät keskenään ja minä vietän laatuaikaa Teidän kanssanne. Saturaatiopiste a-ukon kanssa on saavutettu jo aikapäiviä sitten, päässä vain suhisee (ja kuuluu sellainen epätoivoinen aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaarrrrrrrrrrrrrrrrggggggggggggggggggghhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhh!!!!!!!!!!!) nuita juttuja kuunnellessa. Hienoisesti (tai hienosti, ihan kuinka vain) irti arjesta tuo tyyppi... joskin luulen ettei koskaan kauhean läsnä ole ollutkaan. Huoh.
Pitäisi kaikkea, mutta ei jaksaisi.
Galluja vaikka.
Joululahjaksi en toivo mitään muuta kuin rauhaisaa yhdessäoloa perheen keskuudessa... vaikka tiedänkin ettei se ole mahdollista. Olemme ekaa kertaa omassa kodissa jouluna. Se on ihanaa, paitsi että tulee taas appiukko sekä ilmeisesti myös miehen veli vaimokkeineen. Periaatteessa asetelma on ihan jees, mutta käytännössä se on sitä että minä toimin henkilökuntana ja joudun taistelemaan koko ajan, että saisin haitaa Hellua (eli siis ruokkia ja nukuttaa ajoissa ja sillai). Parissa päivässä olen hermoraunio, tämä on todistettu monesti aiemminkin. Aaaaaarrrgghh.
Heh. Olipa joulumielekäs juttu taas meikällä. Mutta niin. Ollaan päätetty, ettei lahjoja taaskaan osteta. Paitsi vanhemmille (siis mummolle ja ukille) ja kunkin kummilapsille. Siitäkin tulee jo aikamoinen potti.
Plääh. Enmää jaksa kirjoittaakaan, kun olen niin desperaado, että tulee vain tälläisia mörköjuttuja ja uikutusta. :) Meen kutittelemaan miestä, se on niin söpökin :)
Heipat,
m - tuassiinsa
Pian menen hamstraamaan meidän maaseudulle vangitulle perheelle hieman vettä ja leipää. Ehkä myös ainekset johonkin makoisaan leivonnaiseen. Kumma juttu, ruoka ällöttää, mutta itsetehtyjä joulutorttuja voi syödä hyvin. Tai onko se niin kumma?
Kivaa, kun niin monet " vanhat" kertovat kuulumisiaan. Tuttiksen isolle pojalle onnitteluja uudesta taidosta. Syyslukukauttaan päättäville tarmonpotkaus opiskeluihin.
Harmi, ettei kukaan toivonut esims ystävältä sellaista ihanaa käsintehtyä saippuapalaa, jonka näin Porvoon puodeissa kiertäessäni. En raskinut ostaa itselleni, mutta jos lahjaksi jollekin...
Omat joulutoiveeni:
Appivanhemmilta valmis joulupöytä. Hoituu.
Mieheltä ehkä vaate, miel. lahjakortti. Jostain syystä miekkonen ostaa toiveikkaasti minulle urheiluvaatteita. Eip ole huomannut, että urheiluksi riittää nykyisin kiemurtelevan yksivuotiaan kiinnipito vaipanvaihdon ajan ja kantaminen väsyn yllättäessä.
Veli hoitaa toivottavasti kirjalahjapuolen. Suklaata ja kynttilöitä olis myös kiva availla.
Joulupukki, tule jo
Kukkuu
Voi kun ihanaa!!!!!!
Eilen oltii jouluostoksilla,saaliina 2lahjaa-ei hyvin mene!!Typy kyllä oli ihmeellinen ostosseuralainen-nukku tunnin ja istui rattaissa..paljon meni riisikakkua mut ei tarvinnu kantaa!!!
Tänään on taas Helsingin talvi parhaimmillaan :-( Onneks oli pakko mennä kauppaan ni tuli kävästyä ulkona!NAapuri oli tässä kahvilla,kohta vaan muuttavat pois-harmi!!!On nii kiva ku voi pyytää jonkun sadepäivänä käymään,kun mieskin tulee taas kymmenen aikaan..
Mun Patapum on tullu,täytyy lähteä postiin!!Nytköhän typy alkaa viihtyä rattaissa ja menee rahat ihan hukkaan!!
Typy tekee tuhoja...paranemista sairaille,voimia allergisille!!!!
jatu
Tein juuri ihka itse ihania saippuoita, joissa lisänä giltsiä, tuoksua pikkuyllärejåä. Suosittelen halpaa ja helppoa. (siis yhtää väheksymättä porvoon jutskia) ;)
lyhyestä virsi jne. Raskausonnitelmatkin on luritettu. Merssarimörssäristä ja muista vanhoista on kiva kuulla,
hk
No, olin sentäs yhden päivän hiljaa, enkä pinoillut;) En jotenkin ehtinyt eilen. Krapulaa ei ollut, nousin eilen jo 9 ylös. Pikkujoulut la oli ihan jees, väsyhän siinä tuli, kun söi hyvin. Joten ajoissa kotona, ennen kahta siis. Eilen laitoin jouluvalot pihalle. Tavoistani poiketen, kuten Mimmulikin. Meillä on omassa kotona aina laitettu moiset (sisävalot) Itsenäisyyspäivänä ja olen tuon tradition hyväksi havainnut. Nyt vaan oli niin niin pimeää, että päätin ennakoida. Tänään sitten saatiinkin lunta maahan!
Kukkuu: Ihanata, Onnea Onnea Onnea! Luin päivällä tuon viestisi mutta en heti ehtinyt enkä oikein osannutkaan kommentoida. Kuten todettu, silleen kivasti ps. asiana ilmoitit ja minä en siis uskonut sitä ensin todeksi:) Ajattelin, että josko mulla on jäänyt viikonloppupinosta jäänyt jotain huomaamatta ja se liittyis sinne jotenkin;)
Onni on oikein nuhainen. Ja hampaita on tehty nyt sitten 3 ihan parin päivän sisällä. Pari ylös ja se puuttuva neljäs hammas eteen alas. Mieskin vähän nuhailee ja itsellä kutisee kurkkua. Mies on jo " tosi kipeä" vaikka on vaan pieni nuhan alku:)
Nyt käenpesän kimppuun. Kaveri loukkasi selkänsä ja menee vanhempien luo, että saa lasten hoitoapua. Tylsää, mulla ei ole puistoseuraa tällä viikolla. Hö.
Nyt pois. Ai niin, kiva oli taas hymyssäsuin lukea Mersun kuulumisia, niin kivasti, vai pitäskö kirjoittaa kiwasti, kirjoitat.
No joo.
Ai se galluppi:
Mieheltä olen toivonut nilkkapainoja, luultavasti saan kännykän, vanha on vanha eikä oikein toimi.
Appivanhemmilta...en toivo mitään. Yhdessä ollaan toivottu rikkaimuria. Sen varmaan saamme ja jotain muuta...
Äidiltä saa aina jotain kivaa ja yllätyksellistä mutta aina myös ne on ollu tarpeellisia lahjoja. Se on jouluhullu, joten ei voi olla ostamatta pikku lapsilleen lahjoja. Ikää meillä lapsokaisilla 28 ja 34...
Kaikkien kavereiden ynnä ystävien kera on sovittu kauan sitten, että ei mitään laiteta.
Tässä nämä. Ei siis mitään ihmeellisiä unelmia ole lahjan suhteen mulla.
T-P
Piti tulla ihan sanomaan tervehdys kaikille. Innostuin ihan kun esittelypino oli kaivettu esiin:) Vaikka taustailen useamman kerran viikossa niin ei tuu vain kirjoitettua..
Hui!! " Kaikille" on tulossa uusi vauva. Ootteko kaikki jo unohtaneet sen synnyttämisen kun ootte uskaltautuneet moiseen hommaan uudelleen;) Vaikka myönnnettävä on et haikea fiilis tulee aina vauvauutisia kuullessa kun huomaa että oma tyttö on niiiiiiiin iso jo ja ajatus uudesta vauvasta vielä jotenkin utopistinen (vaikkakin ihana)..
Hali
Aia ja tyty
Tiivii, ihan tässä parin tien päässä lapsuudenkodistasi siis asumme :) Oispa tosiaan mukava tavata sitten muutettuanne, ellemme ole täältä lennähtäneet siihen mennessä! Tiedän ton tunteen, on vähän vaikea asennoitua elämään nykyisessä paikassa kun muutto jo tiedossa... Muakin vähän ahistaa, kun ei varmaa tietoa meidän asuinpaikasta ole. Musta olis nyt jo tosi kiva asettautua jonnekin, mikä edellyttäisi vakituista työpaikkaa edes miehelle (itse en viitsisi edes hakea mitään ennen kuin miehen työkuviot selviää).
Tomera, meillä on aika lailla samanlainen vaippasysteemi eli muuten kestot, mutta mies laittaa kertiksen silloin harvoin kun vaihtaa (ellen ole vartavasten laittanut jotain " helppovaippaa" valmiiksi) ja yöllä kertikset ainakin tällä hetkellä. Munkaan mies ei muuten tykkää housuvaipoista, ja meillä ei niitä käytetäkään ollenkaan - reissussa ne kyllä olis musta käteviä, kun typy saa paniikkikohtauksen jos laitetaan selälleen johonkin lastenhoitohuoneen hoitopöydälle tms. :/ Kotona kyllä antaa vaihtaa selällään maaten lattialla hoitoalustalla ilman ihmeempiä taisteluja.
Mersu, meillä loppui imuttelut pari viikkoa sitten... Vielä yksivuotissynttärinä musta tuntui aika vaikealta ajatus lopettamisesta. Vähentelin sitten yhden imetyskerran kerrallaan aina sitä mukaa kun näytti ettei typyllä enää riitä kiinnostusta (varmaankaan maitoa ei enää tullutkaan entiseen malliin). Viimeiseksi jäi päikkäri-imuttelut ja sitten yks päivä kun ei sekään enää näyttänyt kiinnostavan, niin päätin että nyt tai ei koskaan. Oli oikein miellyttävä ja äidille (no kai typyllekin ;)) lempeä tuollainen rauhallinen vieroitus :)
Jaksaiskohan vielä laitella kuvia albumiin (yksi monista ikuisuusprojekteistani)... Aavaliinakohan se oli joka tästä puhui ja muistutti minuakin :)
Öitä...
- marionette -
satatuhatta kiloa, Kukkuu!
täällä väsymystä ja leipiintymistä. Haluan kanssanne suklaakakkutapaamiseen.
hurja migreenikohtaus, Jatu, onneksi vanhat lääkkeesi pelastivat.
Onnea uusiin/uudistuviin koteihin ja niiden suunnitteluihin. Sairaille paranemista (miten meni Ynis lääkärillä?).
Pehmot pesen 40 sanovat ohjeet mitä hyvänsä. uuniin ällömyrkkyä, vaikkei nekään tunnu tepsivän. Mummini luotti fairiin ja lastenlasten käsivoimiin - oli muuten raskasta hommaa, mutta hyvä tuoksu uunissa.
jatkan kuumeista aivotyöskentelyä ja vilkuilen työpöydälläni olevaa poikien kuvaan (= töissä olen äiti ja kotona työntekijä = aina väärässä paikassa = ajankäytön tasainen, hieman virheellinen, jakautuminen työn ja kodin välille).
simam " ollapa jossain muualla"