Lapsivesitutkimus, mielipiteitä?
NT-ultrassa ei mitään poikkeavaa, mutta minun ikäni takia meille on tarjottu mahdollisuutta lapsivesitutkimukseen ja nyt pitäisi sitten päättää mennäänkö vai ei. Ensi viikolla tavataan perinnöllisyysneuvojan kanssa ja siellä varmaan saadaan lisätietoa asiasta... kysymys kuitenkin kuuluu, mitä tekisit? Menisitkö lapsivesitutkimukseen jos sitä tarjottaisiin? Päätös on tietenkinyksin meidän, eikä sitä voi kukaan meidän puolesta tehdä...
T.Yksis ja papu rv12+3
Kommentit (4)
Itse pohdiskelin jokunen viikko sitten samaa asiaa, tosin istukkanäytteen osalta. Ei ollut minulle ihan helppo päätös, kun takana hoidot mutta toisaalta ikääkin on. Lääkärin kanssa keskustelu auttoi aika paljon päätöksen tekemisessä. Ensin keskusteltiin, ja sitten oli viikko aikaa miettiä. Kannattaa muistaa, että näytteen ottajan kokemus vähentää riskejä, eli paras on valita paljon näytteitä ottanut lääkäri.
En menisi,koska siinä on kuitenkin se keskenmenoriski ja olemme olleet 3 vuotta ilman ehkäisyä ennenkuin tärppäsi.
Nyt en muista/tiedä,mitä kaikkea siitä edes tutkitaan,mutta jos kyseessä on downin syndrooma,niin ottaisin kyllä down-lapsen vastaan. Mielestäni myös muilla,kuin terveillä vauvoilla on oikeus elämäänsä eikä minulla ole oikeutta sitä viedä. Ja onhan niitä vaikeampiakin vammoja kuin down,joka yleensä kai on sieltä helpoimmasta päästä.
Sitten taas jos sieltä selviäisi,että lapsella olisi joku huomattavasti vaikeampi vammaisuus,niin en sittenkään tiedä voisinko abortoida. Se vaan tuntuisi väärältä,oman lapsen surmaamiselta. En pystyisi ottamaan sellaista omalletunnolle.
Ymmärrän kyllä,että jos saisin vakavasti sairaan lapsen,niin se olisi todella rankkaa,mutta rakastaisin silti lastani ja kaipa siitäkin jotenkin selvittäisi.
Tätini on muuten vammaistyöntekijä,ja hoitaa päivittäin vakavasti vammaisia. Heilläkin on elämäniloa ja monet heistä ovat päivisin päiväkeskuksissa,joissa askarrellaan ja ollaan yhdessä ja sitten he menevät illaksi joko kotiin vanhempien luo tai vammaisten asuntolaan..
Olen molemmissa raskauksissa käynyt istukkatutkimuksessa, jonka saan ikäni perusteella.
Päädyin tähän vaihtoehtoon, sillä en halunnut ottaa riskiä sellaisesta kromosomipoikkeamasta, jossa vauva ei ole elinkelpoinen. Iän myötä lisääntyy riski Downin syndroomaan ja niihin kahteen muuhun trisomiaan, joissa vauva, jos edes elävänä syntyy, ei kauaa elä. Alkuraskauden hormonit päässä en ollut valmis ottamaan riskiä noista kahdesta poikkemasta.
Mutta on hyvä muistaa, että kromosomipoikkeama on melkoisen harvinainen. 40-vuotiailla se on muistaakseni 3 % eli kääntäen 97 vauvaa 100:sta on kromosomeiltaan terveitä.
Mupsi
tosin minulle sitä ei tarjottu eikä sitä erikseen pyydetty. Mutta kyllä mä menisin, osittain miehen toiveesta ja osittain lähipiirin kokemusten takia. Muistan kyllä, että tyttöä odottaessani ajattelin kuinka hyvä on ettei tarvinnut mennä, koska lapsen kaipuu oli niin kova. En olisi luopunut lapsesta mistään syystä. Nyt ajattelen hiukan eri tavalla, kun parikin lähipiiristäni on joutunut kokemaan kovia myöhemmillä raskausviikoilla.
Mutta nää on niitä asioita, jotka jokaisen tietysti pitää päättää itse. Eikä muuten mikään helppo päätös välttämättä...