Hyvän open tunnistaa siitä, että antaa kännynumeronsa. ov
Ne ovat sellaisia jotka tosiaan välittävät oppilaistaan. Meillä on jokainen ope antanut kylläkin, joten siihen ollaan jo totuttu. Nyt tuli taas uus ope. Se sanoi vanhempainillassa, että soittaa saa milloin vaan, viikolla tai viikonloppuna. Todella ihana ihminen. Se on kokenut ope, opettanut jo 20 vuotta.
Kommentit (65)
Aivan, minustakin olisi kätevää kun saisin kaikkien niiden henkilöiden kotipuhelinnumerot, joiden kanssa olen heidän ammattinsa puolesta tekemisissä. Laboratoriossa on joku typerä aika, en ehdi soittamaan silloin tuloksia, aika laiska tapaus siellä töissä, miksi en voi soittaa hänelle kotiin illalla ja kysyä tuloksiani? Haluaisin myös keskustelle JUURI NYT lapseni sairaslomalla olevan omahoitajan kanssa, asia ei voi odottaa, voitte arvata! En ehtinyt hoitaa myöskään passiin liittyvää yhtä asiaa, se samperin virkailijam unohti antaa kotinumeronsa, jotta voin pirauttaa ja tarkistaa pari juttua. Miksi emme kaikki jaa kaikille asiakkaillemme henkilökohtaisia puhelinnumeroita? Asiat helpottuisivat kummasti, kun tekisimme töitä hei AINA! Pliis, älkää olko tuollaisia tiukkapipoja!!
Mikä on niin ihmeen tärkeä asia, että se pitää heti soittaa opelle kun se päähän pälähtää?
koska kokemuksen myötä vanhemmat soittelevat tyyliin illalla kun olen mennyt nukkumaan, kun olen sairaslomalla, päissään, aamulla kun olen lähdössä töihin ja pukemassa kolmea lastamme, raivoavat kun koulun ovet ovat lukossa ja lapsi jättänyt harrastusvälineensä koululle, kun olen mummin 70-vuotispäivllisillä eivätkä ymmärrä lopettaa, kun eroavat saattaa tulla tarve purkaa koko vyyhtie jollekulle, voi myös haukkua ex-puolisoa, voi soittaa opelle kun tämä on menossa operaatioon sairaalassa eikä vain lopeta keskustelua. Ihan totta, toiset vanhemmat ovat kuin sinä ap. Mahdottomia. Ope on kuin äiti, joka on saatava kiinni sillä siunaamalla hetkellä ja hnen puoleensa voi kääntyä asiassa kuin asiassa.
joilla on työpuhelin, onko kaikilla koulun opettajilla oma työpuhelin ja kuinka monta opettajaa koulussanne on?
Sama käytäntö koko kaupungissa: kaikissa peruskouluissa ja lukioissa kaikilla opettajilla omat henk.koht. työkännykät. Toki Wilmakin käytössä ja ainakin minulla se jopa aktiivisemmin kuin kännykkä.
Ei riitä, että on Wilma, opehuoneen numero, rehtorin numero, kanslian numero, terveydenhoitajan numero ja kuraattorin numero vaan nyt pitää saada ihan open yksityisnumerokin. TAi muuten ope on huono.
Ja miksikö se numero tarvitaan? Kun vanhemmalle on liikaa vaivaa avata aamuisin tietokonetta tai näpytellä opehuoneen puhelinnumero. Mieluummin sitten sen open pitää kuunnella iltamyöhään vanhempien huolia.
MInä tyhmänä ja nuorena opettajana (ja modernina kuvittelin) annoin ekoina vuosina oman luokkani vanhemmille kotinumeroni. Ajatuksena tietysti, että ei kai sieltä niin paljon niitä soittoja tule. Ei paljon, ei, mutta mihin aikaan. Klo 5.10 oli erään vanhemman mielestä käypä aika ilmoittaa lapsensa sairastumisesta. Yli puolet vanhemmista naputteli sen tekstarinsa ennen klo 7, ja tasan klo 7 sain usealta muulta puhelinsoiton.
Illalla klo 21.30 kuuntelin isän raivoamista, kun lapsensa pyörä oli varastettu koulun pihalta (ja minun olisi pitänyt tehdä sille jotain juuri silloin illalla). Samaan aikaan 3-vuotiaani itki korvakipuaan, mutta ei se tätä isää kiinnostanut. Väkisin huusi siellä puhelimessa 30 minuuttia asiasta.
Samana vuonna soitti äiti myöhään perjantai-illalla ja pyysi minua etsimään kadonnutta lastaan. Asuin lähellä koulua, ja hän vähän kauempana, joten hänestä oli ihan loogista, että etsisin lasta koulun ympäristöstä.
En ole enää jakanut puhelinnumeroani vanhemmille. Voi olla, että suurin osa tajuaa, milloin sille opelle soitetaan mutta joka luokalta löytyy niitä, jotka eivät tajua. Oppilaiden kanssa ei ollut ongelmia. Kyselivät ihan järkeviä ohjeita esim. retkille tai koealuetta. Kerran tosin soitti oppilas kesälomalla (olin tuolloin Pariisissa) ja kyseli uusintakuulustelun aikataulua. Olipa jopa ihan loukkantunut, kun en sitä osannut kertoa. Kerran setvin riitaa oppilaan ja vanhemman välillä klo 20.30. Oppilas soitti itkien. Oli ihan kivaa olla avuksi, mutta laskin tuona vuonna, että käytin keskimäärin 20-30 euroa kuukaudessa viestien vastaamiseen tai puhelinsoittoihin vanhemmille/oppilaille. Minusta kohtuuton summa omasta pussistani.
Surkuhupaisin kerta on ollut se, kun vanhempi soitti kännykkääni kesken oppitunnin ja halusi puhua lapsensa kanssa, jonka kännykästä oli akku loppu. Tiedättekö, mikä oli niin tärkeää, että piti heti saada tieto lapselta? Koulun päättymisaika. Vanhemmalla oli kyllä lukujärjestys edessään ja siitä hän katsoi, että oppilaalla oli minun tuntini. Mutta hän ei ollut varma, oliko lapsella sinä päivänä valinnaisaineita ja hän halusi tulla lasta hakemaan koulusta, joten soitto oli tarpeen.
Miten ennen pärjättiin? Poissaolot soitettiin opehuoneeseen. Lapset kyselivät läksyistä toisiltaan tai ottivat siitä merkinnän. Vanhemmat osasivat lukea lastensa lukujärjestystä tai sitten odottivat noloina koulun pihalla. Omasta tyhmyydestä tai laiskuudesta ei silti tarvinnut vaivata toisia.